Kun verkkokaupasta 500 euron espressokeittimen kauppias saattaa nykyään tarjota 50 euroa selvää rahaa ostohyvityksenä eli cashbackkinä. Siis rahaa takaisin sen sijaan että keittimestä saisi 50 euron alennuksen. Taitava kauppias on lukenut behavioral economicsia. Ilmeisesti samoja kikkoja on opiskeltu myös valtiovarainministeriössä, koska ensi vuoden budjetti on rakennettu samalla periaatteella.
Cash back -tarjoukset toimivat, koska 50 euron käteishyvitys tuottaa enemmän mielihyvää kuin 50 euron hinnanalennus. Rationaalinen kuluttaja näkisi tarjouksen läpi ja pitäisi heti saamaansa 50 euron alennusta vähintään yhtä hyvänä kuin 50 euron ostohyvitystä. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole rationaalisia, vaan mielihyvään vaikuttaa referenssipiste. Näin toteaa Kahnemanin ja Tverskyn prospect-teoria, ja suuri määrä teorian ennusteita tukevaa empiiristä tutkimusta. Vaan mitä tekemistä tällä on valtion budjetin kanssa?
Valtiovarainministeriön eilen julkistaman tiedotteen mukaan “Budjettiehdotus panostaa kasvuun”. Ministeriön mukaan esitys sisältää “kasvua, työllisyyttä ja ostovoimaa tukevia lisätoimenpiteitä”. Vasta sivulauseessa kerrotaan, että budjetti toteuttaa aiemmin linjatut säästöpäätökset.
Budjetissa panostetaan liikennehankkeisiin tiedotteen mukaan 88 miljoonalla eurolla. Lisäksi pienituloisten tuloverotukseen tehdään aikaisemmasta päätöksestä poiketen inflaatiotarkistuksia, pienimpiä eläkkeitä korotetaan ja lapsiperheet saavat verovähennyksen. Lisäpanostusten kokonaisvaikutus tarkentunee, kun koko vm:n budjetti julkistetaan, mutta lienee 200 miljoonan euron luokkaa.
Samaan aikaan hallitus on kuitenkin sitoutunut leikkaamaan valtion menoja ja korottamaan veroja edellisen hallituksen viime keväällä tehtyjen päätösten mukaisesti. Näiden kiristysten mittaluokka on 2015 noin 2 miljardia euroa. Suuret luvut ovat aina hankalia; kokoluokan hahmottamista auttaa, kun muistaa että miljoona on metrin pino sadan euron seteleitä ja miljardi kilometrin pino. Joka tapauksessa hallituksen uudet panostukset vuodelle 2015 ovat ehkä 10 prosenttia keväällä jo tehtyjen vuotta 2015 koskevien säästö- ja veropäätösten kokoluokasta. Samalla kaikki tavalliset indikaattorit osoittavat finanssipolitiikan kiristyvän huomattavasti. Valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan suhdannekorjattu alijäämä pienenee (muuttuu positiiviseksi) ja on pienempi kuin kertaakaan vuoden 2009 jälkeen. (ks. esim sivu 70 viime kevään taloudellisessa katsauksessa). Laskelmien tulosta eivät kevään jälkeen tehdyt menolisäykset juuri muuta.
Finanssipolitiikan kiristämiseen on toki hyviä perusteluja. Pitkällä aikavälillä valtion tulot ja menot eivät ole tasapainossa, ja jossain vaiheessa tämä tasapaino pitää korjata. Oikeastaan varsinainen kysymys, on, pitikö kiristyksiä tehdä 2015, vai olisiko niitä voinut lykätä parempaan ajankohtaan. Mutta tähän keskusteluun voidaan palata myöhemmin.
Joka tapauksessa vuoden 2015 budjetin kutsuminen panostukseksi ostovoimaan on vahvaa liioittelua. Valtio kiristää veroja ja leikkaa menoja. Ostovoimaa kasvaa vain, jos referenssipisteeksi otetaan tilanne jo päätettyjen mutta vielä toteuttamatta olevien päätösten jälkeen. Onnistuessaan VM:n tiedotuspolitiikka on taitavaa behavioral economicsin tulosten soveltamista. Jää nähtäväksi miten tämä uppoaa äänestäjiin.
***
Kirjoittaja on talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja. Tämän blogin kannanotot ovat kuitenkin kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa neuvoston muiden jäsenten kantaa.
Aihealueet: Julkinen talous
Tommi. Ruotsissa osataan paljon asioita, mitä meillä ei osata. Heillä on varaa suurempaan hyvinvointivaltioon. Lisäksi siellä on varallisuutta paljon enemmän, joka auttaa näiden vaate-, muoti-, tm. vientituotteiden kaupallistamisessa. Perintöveroa ei ole sukupolvenvaihdoksissa jne., sekin auttaa. Suomi ei voi mennä takapuoli edellä puuhun, että ensin luodaan valtio ja sitten vienti. Ellei sitten haluta mennä elintasossa takaisin tsaarinaikaan, jolloin valtio olikin kaikki kaikessa Venäjällä.
Julkisen sektorin työntekijämäärä kokonaisuudessaan ei ole kasvanut, vaan pysynyt pitkään kutakuinkin samana tai laskenut. Kuntapuolella se hieman noussut pitkälti sosiaali- ja terveysalan henkilöstön mukaan.
“…Jännää että kestävyysvaje herättää tunteita. Kyse kuitenkin on vaan tulo- ja menokehityksen pitkän aikavälin ennusteiden erosta…”
Juuri niin. Kyse on lähinnä teknisestä yksityiskohdasta joka voidaan nähdä lähinnä osoituksena poliittisesta päättämättömyydestä tai… Vouhkamisen motiivi on tietenkin se että kansa pitää saada ymmärtämään hyvinvointiyhteiskunnan (valtion) turmiollisuus
Roope,
neo-chartalistien mielestä valtiolla ei voi olla budjettialijäämää, suvereenin valtion näkökulmasta asia on vain tekninen. Taloudenpitäjät joka tapauksessa kaikissa olosuhteissa käyttävät suvereenin valtion hallinnollista rahaa. Ylikysyntää aiheuttava rahan luonti voidaan neutralisoida veroilla tai keskuspankkioperaatioilla.
Kysyntä taloudessa kasvattaa myös tuotantoa ja tuottavuutta lisääntyvien innovaatioiden kautta Verdoornin lain mukaisesti.
Me itävaltalaiset olemme tästä asiasta eri mieltä, mutta kyseessä lienee empiirinen kysymys.
Harmi vain että faktat puhuvat karua kieltä ja taloustieteen kyky erotella ristiriitaisten teorioiden välillä on surullista luettavaa!
Jännää että kestävyysvaje herättää tunteita. Kyse kuitenkin on vaan tulo- ja menokehityksen pitkän aikavälin ennusteiden erosta.
Kestavyysvaje on paskapuhetta. Se varmaa ratkaistaan jonkun ajan paasta lopettamalla raihnaisimmat kansalaiset. Kun 700000 on tyottomina tai vajaatyollistettyna, ei moista sammakkoa saisi paastaa suustaan.
Mikä ihmeen kestävyysvaje?
Mikä on ihmiskunnan missio? Mikä on meidän suomalaisien missio?
Ennen kuin puhutaan jostain kestävyysvajeesta on määritettävä missio, visio ja sitten sen perusteella arvot. Jos puhutaan kestävyysvajeesta ilman että kerrotaan taustaoletukset ja omat arvot, jää keskustelu tyhjäksi löpinäksi jossa kaikki käyttää kyllä samoja sanoja, mutta eri merkityksessä.
Risto: Näillä näkymin julkinen velka kasvaa yli 60 prosentin. Suomessahan fipo sääntöjen noudattamista vaatii Valtiontalouden tarkastusvirasto. Sen mukaan rakenteellisen alijäämän tavoitteessa ei ole ihan pysytty, mutta poikkeamat eivät ole olleet merkittävä. Lähivuosina alijäämätavoitteessa pysyminen ei ole ennusteiden mukaan ongelma. Alijäämätavoitteessa pysyminen ei valitettavasti silti poista pitkän aikavälin kestävyysvajetta
Ruotsin veroaste on ollut Suomea kovempi mutta talouskriisin vuoksi olemme lähestyneet Ruotsin tasoa.
Lisäksi Ruotsin premie-eläkkeiden maksut ei ole luokiteltu veroiksi, mitä ne Suomessa ovat. Siksi Ruotsin todellinen veroaste on Suomea kovempi.
Ruotsalaisten kulutustaso on suomalaisten tasoa suurempi kun he eivät lyhennä asuntolainojaan
Ruotsissa on, väkilukuun suhteutettuna, suunnilleen se 200 000 julkisen sektorin työntekijää ENEMMÄN eikä vähemmän kuin Suomessa. Ja miten meneekään siellä taloudessa ja miten menee täällä?
Komission makrotalouden epätasapaino 2014 dokumentissa todetaan seuraava:
“Julkisen talouden rakenteellisen alijäämän odotetaan olevan hieman yli keskipitkän aikavälin tavoitteen vuonna 2014, ja osittain epäsuotuisasta kasvudynamiikasta johtuen julkisen velan ennustetaan kasvavan yli 60 prosenttiin suhteessa BKT:hen.” Suhdannekorjattu alijäämä ns. fiscal compactin mukaan ei saa ylittää 0,5%.
Pystyykö Suomi noudattamaan sääntöjä joita se itse on ollut voimakkaasti puoltamassa EU-tasolla - pysyykö Suomi alle 60% velan, pysyykö Suomen rakenteellinen alijäämä elle 0,5%, pystyykö Suomi noudttamaan MTO-uraansa?
Eivat tee kuitenkaan mitaan virkakopiarmeijan supistamiseksi. Suomessa on ainakin 200000 henkiloa liikaa julkisella sektorilla. Myos kehitysavun ja maahanmuuton rahoittamisen voisi lopettaa. Myos elinkeinotuista paaosa on turhia.