Liikenne- ja viestintäministeriö on aloittanut selvitystyön siitä, millaiset vaikutukset ruuhkamaksulla olisi pääkaupunkiseudulla (hankkeella on mainiot verkkosivut).
Suomessa tienkäyttö- ja ruuhkamaksut tulkitaan valtion veroiksi, joten ne voidaan kierrättää takaisin kaupunkialueelle ainoastaan valtion kassan kautta. Ymmärrettävästi tämä vähentää pääkaupunkiseudun mielenkiintoa ruuhkamaksua kohtaan, erityisesti koska alkuinvestointien vuoksi järjestely on pysyvä luonteeltaan.
Ruuhkamaksu on periaatteessa ideaali ratkaisu yhteiskäytön ongelmaan. Se on täsmäisku ongelman ytimeen ja siksi se ohjaa kerralla useita ratkaisumalleja kuten matkustamisen määrää, kyytien jakamista, matkan ajoitusta sekä reitin ja teknologian valintaa. Esimerkiksi autovero, polttoainevero tai joukkoliikenteen tukeminen ovat summittaisia ratkaisuja ruuhkiin, koska ne eivät erottele kaupunkiajon ja maaseutuajon välillä tai ruuhkahuippujen ja viikonloppujen välillä.
Ideaalista käytäntöön on kuitenkin pitkä matka. Vaikka ajoneuvojen tunnistus voidaan nykyään tehdä liikennettä pysäyttämättä, on järjestelmän pystyttäminen ja ylläpito kallista. Kannattaisi huolellisesti pohtia onko Helsingin liikenneongelma niin mittava, että kallis investointi kannattaa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Lontoossa keskimääräinen ajonopeus taantui alle 1900-luvun alun hevospelinopeuksien ennen kuin ruuhkamaksu otettiin käyttöön vuonna 2003. Lontoossa ruuhkat olivat niin vakavia, että kuljettajat viettivät keskimäärin 30 prosenttia ajastaan paikallaan. Lontoossa hyödyt ruuhkamaksuista ovat olleet merkittäviä — maksun jälkeen alueelle tulevan liikenteen määrä on vähentynyt 30 prosenttia (Jonathan Leape, The London Congestion Charge, Journal of Economic Perpectives, Vol. 20, No. 4 (Oct., 2006), pp. 157-176)
On selvää, että Helsingissä ei voida saavuttaa lähellekään vastaavia hyötyjä matkojen nopeutumisesta. Kallis investointi liikenteen tarkkaan seurantaan ja hinnoitteluun ei välttämättä ole kannattava myöskään siksi, että tarkkaa informaatiota on vaikea hyödyntää: maksun tason tulisi vaihdella reitin ja ajankohdan mukaan, mutta ei ole kovinkaan helppoa määritellä maksuja liikenneverkon kannalta optimaalisesti.
Tässä olisi huomattavan halpa tapa aloittaa ruuhkamaksukokeilu: tienkäyttöoikeus olisi kuin kalastuskortti, jonka voisi lunastaa Liikenne- ja viestintäministeriön verkkopalvelusta. Yleistä kalastuskorttia vastaisi “ajolupa Helsingissä” ja paikallista vesialueen kalastuskorttia vastaisi esimerkiksi “länsiväylän ruuhkalupa”, jolla voisi ajella mainitulla tienpätkällä aamuisin 7:00-10:00 sekä iltapäivisin 15:00-18:00
Järjestelmän investointikustannukset olisivat nollan tuntumassa ja ylläpito maksaisi sen, mitä satunnaisista pistokokeista tulee kustannuksia. Puuttuvasta luvasta tulisi maksaa tuntuva sakko, joten myös perinnästä aiheutuisi kustannuksia
On selvää, että huijausta tapahtuisi, mutta hintasignaali joko itse ruuhkamaksun tai sakon kautta olisi kuitenkin olemassa ja siten se vaikuttaisi käyttäytymiseen samoja kanavia myöten kuin ideaali ruuhkamaksu. Suomalaiset ovat lainkuuliaisia ja huijaus olisi todennäköisesti rajattua. Tätä kannattaisi hyödyntää suunnittelussa.
Ruuhkamaksujen suunnittelussa kannattaisi keskittyä ohjausvaikutukseen verotulojen keruun sijaan. Esimerkiksi Lontoossa maksusummat jäivät puoleen ennakoiduista liikennevirtojen vähenemisen vuoksi. Jos ohjauksen sijaan tavoitteena on kerätä verotuloja Helsinkiläisiltä autonomistajilta, niin tähän on olemassa huomattavasti halvempia tapoja kuin kalliit liikenteenseurantajärjestelmät.
Aihealueet: Julkinen talous, Kaupunkitalous
Ideaalilla tienkäytön hinnoittelulla tarkoitin sellaista järjestelyä, missä autoa seurataan kaupunkialueella koko ajan ja missä ajon hinta riippuu ajasta ja paikasta. Tämä on teknisesti mahdollinen mutta kallis ratkaisu.
“Jos lähtökohtana on, että ruuhkassa ajaminen on välttämätöntä, niin ruuhkamaksuja ei tosiaan kannata pohtia tämän enempää.”
Lähtökohtana on se, että jostain syystä ihmiset siellä ruuhkassa istuvat, vaikka kenenkään mielestä se ei ole kivaa. Ruuhka-aikoina liikkuminen on heille siis jollain tavalla tarpeellista nykyisissä olosuhteissa koska he eivät sitä vältä. (’Välttämätön’ on ehkä tosiaan liian vahva sana.)
Myönnettäköön, että ajattelin ehkä turhan järeää valvontaa heti kärkeen, enkä tullut ajatelleeksi liikennenopeuden automaattista valvontaa. Ja vaikka pelotevaikutus ei olisi kovin suuri koska riski olisi minimaalinen, lienee totta että sen toki aika moni maksaisi kuten tv-luvankin. Jos vain ei menisi pieleen kuten monet muut julkisen puolen tietojärjestelmähankinnat, niin ehkä “‘kevyt kokeilu” ei olisi mahdoton.
Nyt kun mainitsit, alkoi kiinnostaa: Minkä näkisit ideaaliksi tienkäytön hinnoitteluksi?
YLE sentään rahoittaa toimintansa TV-lupamaksuin.
Jos lähtökohtana on, että ruuhkassa ajaminen on välttämätöntä, niin ruuhkamaksuja ei tosiaan kannata pohtia tämän enempää.
Liikenteessä identiteettini on julkinen (rekisterinumero), mikä voidaan automaattisesti syöttää tietokantaan. Kuten TV-luvan kohdalla, luvatta toimivat voidaan näin seuloa. Maksaminen on kuitenkin edelleen vapaaehtoista.
Pistokokeet voidaan automatisoida vapaaehtoisen ruuhkamaksun kohteena oleville väylille, kuten liikennenopeuksien valvonnassa (kamera satunnaisesti päällä, jos valvonta kallista). Tämä on kevyt askel kohti liikenteen valvontaa, mutta vielä kaukana ideaalista tienkäytön hinnoittelusta.
Investointikustannukset ovat eri asia kuin juoksevat kustannukset joita kuvailet. Pistokokeista ja koko järjestelmästä voi päästä suhteellisen helposti eroon, jos homma ei toimi. Tästä syystä kannatan kevyttä kokeilua alkuun.
Vertaus kalastuskorttiin on hassu ja, kuvittelisin, useasta syystä toimimaton. Kalastustoiminta on suurelle osalle luvan käyttäjistä luultavasti täysin eriluonteista toimintaa (ei-välttämätöntä) kuin pääkaupungissa ruuhka-aikaan matkustaminen (koetaan välttämättömäksi). Lisäksi luvan tarvitsevia kalastajia on melko varmasti aika vähän jos vertaa ruuhka-aikana ja -alueilla matkustaviin kaupunkilaisiin. Pistokokeita tulisi siis olla aivan merkittävä määrä, että pelotevaikutus olisi kyllin suuri että ihmiset eivät yksinkertaisesti jättäisi maksamatta tarkastuksen todennäköisyyden pudotessa omalla kohdalla mitättömän pieneksi. (Tuolla ruuhkamaksu-sivuilla mainitaan eniten liikennöidyn tieosuuden päivittäiseksi käyttäjämääräksi 100 000. Jos oletetaan, että koko Helsingissä olisi edes 50 000 pelkästään ruuhka-aikoina, ei riitä ihan pari pistokoetta, että pelotevaikutus toteutuisi.) “Suomalaiset ovat lainkuuliaisia ja huijaus olisi todennäköisesti rajattua” on huonoa argumentointia joka ei perustu juuri mihinkään (vrt. vaikka tv-lupamaksu). Ja pistokokeiden määrän kasvaessa ollaan aika samassa tilanteessa kuin liikenteenseurantajärjestelmissä, joista pyrit eroon. Puhumattakaan siitä, että “järjestelmän investointikustannukset olisivat nollan tuntumassa” ei myöskään toteutuisi, kun sekä pääkaupunkiseudun sadoille tuhansille päivittäin käytetyille henkilöautoille pitäisi saada luvat ja sekä itse pistokoe-tarkastajat että tarkastusmaksujen käsittely- ja valitusjärjestelmät.
Itse asiasta en tiedä tarpeeksi että osaisin sanoa järkevää kommenttia. Todennäköisesti ruuhkamaksujen vaikutusten vähäisyydestä olet oikeassa, jos erot Lontooseen ovat pitävät.