Rahoitusmarkkinoilta alkanut talouskriisi on saanut monenlaisten vaihtoehtoliikkeiden kannattajat uskomaan, että kaikki heidän ideansa ja kritiikkinsä on nyt validoitu.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa libertariaanit. Libertarismin taustalla on käsitys siitä, että kaikki valtion puuttuminen talouteen on haitallista. Pankkikriisi johtuu valtion takuista, säätelystä, ja rahapolitiikasta. Johtopäätös kriisistä on sama kuin kommunisteilla, eli että sekatalous on tiensä päässä.
Libertarismia ei voi sivuuttaa ihan samalla olankohautuksella kuin kommunismia, koska sitä ei ole kokeiltu käytännössä. Mutta onko niin että libertarismia ei voi sivuuttaa olankohautuksella vain siksi että sitä ei ole kokeiltu käytännössä?
On totta että rahoituslaitoksille myönnetyt takuut (suureksi osaksi kirjoittamattomat) kannustavat niiden omistajia ja asiakkaita ottamaan ylisuuria riskejä, jotka toisinaan realisoituvat veronmaksajien tappioksi. Sääntelyn ikävät sivuvaikutuksista täytyy aina ottaa huomioon, mutta libertaristien vetämät johtopäätökset ovat liian yksioikoisia.
On esimerkiksi selvää, että valtion takaamien pankkitilien tallettajia ei kiinnosta seurata kuinka pankit heidän rahojaan sijoittavat. Ja on myös selvää, että tämän kompensoimiseksi luotu valtion valvonta ja sääntely on epätäydellistä. Mutta talletusvakuutus on menestyksellisesti estänyt pankkipaniikit, jotka ennen pahimmillaan aiheuttivat romahduksia joita nyt tuskin osaamme edes kuvitella. Talletusvakuutus on myös yksi syy siihen, miksi nykyisestä kriisistä ei tule 30-luvun kaltaista suurlamaa. (Fiksumpi rahapolitiikka tulee mieleen toisena).
Kriisistä voi ja pitääkin oppia, mutta tässä tapauksessa vähittäisten parannusten tie on toimivampi kuin talousjärjestelmän vaihtaminen. Jos tästä kriisistä syntyy edes yksi yhtä menestyksekäs keksintö kuin valtion talletusvakuutus, niin seuraavasta suuresta finanssikriisistä (2089, anyone?) tulee vielä nykyistäkin lievempi reaalitaloudellisilta vaikutuksiltaan.
Mikä sitten on nykyisen kriisin opetus? Suomen kannalta ongelma on hyvin yksinkertaisesti vientikysynnän jyrkkä lasku. Miten meidän pitäisi muuttaa toimintatapojamme, ottaen huomioon viennin ajoittain hyvinkin jyrkät suhdannevaihtelut? Tässä on paljonkin pohdittavaa, mutta en näe mitään syytä järjestelmätasoisiin johtopäätöksiin. Emme kai halua eristäytyä muusta maailmasta - saataisiin tasainen köyhyys ja ehkä vältettäisiin ikävät suhdannevaihtelut vaurauden tasossa?
Hallituksen teot (ei niinkään Vanhasen puheet) ovat olleet asialinjalla. Infrastruktuuri-investointien aikaistaminen parilla vuodella on sopivan tasoinen paradigman muutos.
Avainsanat: kapitalismi, kommunismi, libertarismi, talouskriisi
Aihealueet: Makro
Pasi, vahvasti olet kiintynyt hyödykerahauskontoosi
Rahasta (sekä sen synnystä että luonteesta on muitakin teorioita. Jos lähdetään vaikka näistä:
https://www.community-exchange.org/docs/The%20Credit%20Theoriy%20of%20Money.htm
http://cas.umkc.edu/economics/people/facultyPages/wray/courses/Econ%20601/readings/Bell%20The%20Role%20of%20the%20State%20and%20the%20Hierarchy%20of%20Money.pdf
Nykyrahajärjestelmä ei väitäkään olevansa mikään höydeke (ja siten “arvotonta paperirahaa), vaan explisiittisesti velkasuhde. Se, että joku on sen rahan velkaa, takaa että sille on kysyntää. Paljon vakaampi pohja rahajärjestelmälle.
Hyödykeraha on pohjimmiltaan ihan syvältä: käytännössä se on jatkuva spekulatiivinen kupla tai rajallinen vitaali resurssi, jota kaikkien kannattaa hamstrata - koska pulan aikaansaaminen nostaa sen arvoa. Kvantiteettiteorian oletukselle vakiokiertonopeudesta pidemmällä tähtäimellä ei ole mitään pohjaa. Hyödykerahassa korkomekanismi toimii juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin sen pitäisi: Liikasäästäminen johtaa hinta- ja palkkatason laskuun, joka käytännössä tarkoittaa korkeaa reaalikorkoa - kun pääoman (säästämisen) ylitarjonta vaatisi alempia (tarvittaessa jopa negatiivisia korkoja, niin kuin nyt) tasapainottuakseen.
Marko, mitä jos laitettais sille talletustakaukselle hinta? Esim. 3 %, ja sen jälkeen vaaditaan, että pankin takaamattoman krediitin (yrityslainojen) riskipreemiot ei saa nousta tätä korkeammiksi. Jos nousee, seuraa sakko ja pankin pitää välittömästi nostaa lisää omaa pääomaa kunnes sen bondien yieldit tippuu sopivalle tasolle
Yksinkertainen, markkinalähtöinen sääntelymekanismi, joka kannustaa pankkeja hallinnoimaan riskejä ja pysymään läpinäkyvinä - toisin kuin nykyinen sääntely, joka kannustaa niitä piilottamaan riskejä - mistä seuraa regulaatiosodankäynti.
Mutta se tietty vaatis, että koroissa ois enemmä room to cut:tia. Ja sitä tarvittais muutenkin. Suomen vaihtotaso on yhä suht. tasapainossa. Sen pönkittäminen vientiä lisäämällä on vain muiden maiden velkaantumista. Taloustietelijänä varmaan teidät, että vaihtotaseet on nollasummapeli. Jos suomalainen kokonaiskysyntä alittaa kokonaistarjonnan, se tarkoittaa, että korot on liian korkeella. Ne pitää saada tarpeeks negatiivisiksi. Eli joko pitää eliminoida käteinen tai saada EKP ottamaan korkeempi tavoiteinflaatiotaso. Kaikki muu on eturyhmäpolitiikkaa, väliaikaista kikkailua tai oireidenhoitoa.
Marko Terviö:
Niin Rothbard kannatti 100% reserviä ja myös kultakantaa. Vinkkasin Rothbardin kirjaa, koska se on hyvä lähdeteos (kuten myös saman tekijän America’s Great Depression), enkä siksi, että se olisi lopullinen sana asiasta. Sekä 100% reservivaatimus että kultakanta ovat sääntelyä ja kommentissani puhuin sääntelemättömästä taloudesta.
Sääntelemättömässä taloudessa olisi todennäköisesti erilaisia pankkeja ja rahavarastoja sekä kullakin useita erilaisia tuotteita ja palveluita. Käyttötilit saattaisivat hyvinkin olla 100% reservillä monessa pankissa, kun taas määräaikaistalletukset olisivat rahoituskäytössä. Toki joku pankki saattaisi ottaa osittaisvarantoriskiä myös käyttötileissä.
Pankkipaniikkeja voisi siis tulla, mutta ilman kollektiivista säätelyä niistä muodostuu hyvin epätodennäköisesti systeeminlaajuisia, ja jos tulisikin, jälkihoito ei koostuisi interventionistisesta tilanteen pahentamisesta, vaan talous korjautuisi suhteellisen nopeasti. Tämä siis täysin päinvastoin kuin säädellyssä taloudessa (kuten nykymaailmassa), jossa kriisit ovat toistuvia ja lähes aina systeemikriisejä, joista toipuminen on pitkää ja raskasta.
Marko Terviö:
Tämä on toki totta. Talletustakausta täydellisempiä ratkaisuita on tosin aika vaikea syntyä markkinoilla niin kauan kuin tallettustakaus on voimassa.
Näitä menetelmiähän on testailtu Skotlannissa ja Kanadassa erinäisinä aikoina. Näiden testien perusteella näyttäis siltä, että markkinoilla on keinoja estää pankkipaniikkeja ja että ne johtuvat suurelta osalta pankkien säätelystä.
PJM: Rothbard kannatti käsittääkseni “100% reserve banking” järjestelmää. Jos siitä käytettäisiin talletuspankeissa, niin se olisi kieltämättä toinen tapa estää pankkipaniikit, kun ne rahat olisivat koko ajan odottamassa pankissa eivätkä eteenpäin lainattuina. Tällaisen systeemin kokonaistaloudellinen kustannus olisi kuitenkin erittäin korkea.
Pankkijärjestelmän taloudellinen hyöty on rahoituksen välittyminen lyhytaikaisista talletuksista pitkäaikaisiin sijoituksiin. Järjestelmä jossa “pankki” tarkoittaa rahan tai jalometallien varastointia holveihin maksaisi stabiiliudesta pidemmän päälle hyvin korkean hinnan. (Jos vielä sen lisäksi tuhlattaisiin resursseja jalometallien kaivamiseen maasta vain jotta ne voitaisiin uudelleen haudata pankkiholveihin niin kustannukset voisivat kasvaa astronomisiksi… )
Koska 100%-reservit kävisivät kalliiksi, niin uskon että sääätelemättömilläkin markkinoilla nykymalliset pankit–joissa reservit ovat vain murto-osa talletuksista–olisivat kaikkein suosituimpia. Rahoille saa välittäjäpankissa paremman koron kuin holvipankissa, mutta vastineeksi tulee tuo paniikkiriski. Valtion talletusvakuutus on tapa poistaa paniikkiriski, mutta sen kustannus on moraalihasardi, joka voi saada pankit ottamaan liikaa riskiä. Mitään täydellistä ratkaisua ei ole olemassa.
Jos paras perustelusi sääntelyn tarpeellisuudelle on entisaikojen pankkipaniikit, niin yritäpä uudelleen. Laajamittaiset ja systeeminlaajuiset pankkipaniikit nimittäin tulivat kuvaan vasta valtiollisen rahanväärentämisen — eli fiat-rahan ja sitä ennen “laimennetun” hyödykerahan — myötä. Jopa klassinen kultakanta, vaikka ei mikään ideaalisin tilanne ollutkaan, vältti syvät ja pitkäaikaiset systeemikriisit, vaikka yksittäisiä pankkeja tai pankkiryhmiä toisinaan ajautuikin kriisiin/paniikkiin — käytännössä aina näiden oman petoksellisen toiminnan seurauksena.
Pointtini on siis se, että jos kritisoit libertarismia, älä toki istuta yhtä libertarismin osaa nyky-yhteiskuntaan ja kritisoi sitä, vaan ota käsittelyyn se puhdas libertarismi kokonaisuudessaan eli täysin sääntelemätön talous/yhteiskunta (oli se sitten anarkokapitalistinen tai minarkistinen). Siihen kuuluu myös sääntelemätön eli vapaa raha. Ei valtion fiat.
Lisätietoja löydät esimerkiksi Murray Rothbardin teoksesta Mitä valtio on tehnyt rahallemme? (engl. What has government done to our money?) Löytyy ilmaiseksi netistä, esim. taloudenperusteet.com, sekä hyvinvarustelluista kirjakaupoista. Kuulemma varsinkin Akateemisissa kirjakaupoissa myynti on käynyt kohtuullisen hyvin.
Tässä on maiden suuntaa-antava kapitalismi - sosialismi-ranking, ja alta löytyy aiempien vuosien data. Kyllä tämä kertoo aika selvästi, että kapitalistisimpien kokeilujen tulokset ovat paljon parempia kuin sosialistisimpien tai keskikastin.
http://www.heritage.org/Index/Ranking.aspx
Siitä voi vielä kiistellä, ovatko erittäin kapitalististen maiden (mm. Pohjoismaat) vai vieläkin kapitalistisempien (mm. Hongkong, Singapore, Australia, Uusi-Seelanti, Irlanti) tulokset parhaita lähtötasoon verrattuna. Singaporessa tietysti arvokonservatismi harmittaa, mutta on sekin siedettävää verrattuna lähtötasoon ja naapurimaihin. Siitäkin voi kiistellä, olisiko kaikkien kapitalistisimpia kapitalistisempi yhteiskunta vieläkin parempi.
Joka tapauksessa Suomessa on paljon sääntelyä, josta tulisi päästä eroon, ja ehkä jotain pientä lisäsääntelyä, jota tulisi ottaa tilalle. Toisaalta USA:ssa on paljon sellaista sääntelyä, josta Suomessa on onneksi luovuttu.
Jaakko,
No eipä tosiaan pitäisi vielä mennä kehumaan infrahankkeiden aikaistamista. Mutta ainakin niistä puhuminen oli fiksumpaa kuin paradigman muutoksesta puhuminen… mitä muuten Suomen finanssipolitiikkaan tulee, niin suurin ainainen ongelma on kuntien vastareaktio, josta kollegan Niku Määttänen on kirjoittanut mielestäni hyvin terävästi.
Marko, onko elvytystä oikeasti lisätty mm. infrahankkeita aikaistamalla ja/tai lisäämällä?
Esimerkki: Ystäväni on suuressa kulttuurilaitoksessa töissä ja putiikille oli luvattu aikoinaan x-miljoonaa suureen monivuotiseen peruskorjaukseen. Hallitus leikkasi siitä (useita) y-miljoonia ja ilmoitti, että se x-y on “elvytystä”, vaikka siis jo aikaisemmin suunnitellusta tultiin alaspäin.
Tällä en ota kantaa kulttuurilaitosten peruskorjauksiin, vaan siihen mikä on “elvytystä”.
p.s. mitä tulee kommunismiin, niin kyllähän sitä on kokeiltu lähes kaikissa maanosissa ja tulos on ollut aina yhtä lohduton. “Se ei ollut oikata kommunismia” -väite tulee esille aina raunioiden partaalla. Mutta paljon hauskoja kaskuja ja anekdootteja on tullut.
J: Historiassa ei varmaan ole ikinä toteutettu puhdasta kommunismia tai puhdasta kapitalismia, mitä se sitten täsmälleen tarkoittaisikaan. Mutta on kommunismia kuitenkin kokeiltu erilaisissa muodoissa kymmenissä maissa (erilaisista pienemmistä utopiayhteisöistä puhumattakaan), ja tuloksissa (joihin totalitarismi kuuluu) on sen suuntaisia yhtäläisyyksiä että itse pitäisin käytännön evidenssiä aika vahvan negatiivisena kommunismin taloudellisesta menestyksestä. Sataprosenttisen vahvaa sei ei toki ikinä ole. Mutta jos aletaan puhumaan kommunismista joinkin ideaalisen mallin perusteella, niin reiluuden nimissä sitä pitäisi sitten verrata johonkin ideaalikapitalismiin paratiisiin jota ei myöskään ole ikinä maan päälllä toteutettu. (Ehkäpä libertarismissa onkin kyse juuri siitä?)
Minunkaan pääpointtini ei ole v****lu, vaan se että on hyödyllisempää pohtia parannuksia (evolution not revolution) tähän sekavaan sekatalousjärjestelmäämme, kuin arvioida hypoteettisten filosofis-ideologisten talousjärjestelmiien keskinäisiä paremmuuksia. (Vaikka on sitäkin joskus nuorempana tullut harrastettua, varsinkin muutaman oluen jälkeen.)
onneksi olkoon tutkimusapurahasta, Talent and learning in imperfect markets, ja menestystä makroekonomian professuurille!!
niin niin kyllä minäkin olen Sitä mieltä, että kommunismi on inhimillinen talouden muoto
“Libertarismia ei voi sivuuttaa ihan samalla olankohautuksella kuin kommunismia, koska sitä ei ole kokeiltu käytännössä.”
Ihan mielenkiinnosta, missä kommunismia on kokeiltu ihan oikeasti käytännössä? Ilman totalitaristisia, puolue-elitistisiä tai muita elementtejä jotka sotkevat talouden? Tämä ei ole *ttuilua, vaan olen ollut käsityksessä että sellaista ei ole todella kokeiltu. Osaako joku kertoa mikä on historian “puhtain” kommunistinen kokeilu?
Esimerkki libertaarisesta kokeilusta, ks.
http://www.youtube.com/watch?v=7QDv4sYwjO0
Kerrotakoon, että löytyi Dan Rodrikin blogista.
Valtion talletusvakuutuksen toimvuus ei mielestäni perustu suureen kokoon vaan uskottavuuteen. Mikään muu vakuuttaja ei voi painaa rahaa. Pankkipaniikissa jonon hännillä tulevillekin aina riittää rahaa, koska valtio voi sitä painaa lisää, eli tasata tappiot inflaatioverolla kaikkien rahanhaltijoiden kesken. Tämän tietäen panikoituminen on alun perinkin turhaa.
Valtion talletusvakuutus on toistaiseksi ollut hyva, mutta kun se kaatuu menee koko talous alas. Yksi iso vakuuttaja = harvemmin menee nurin = kun menee niin tulee täystuho!
Puhut paljot, muttet sano mitään. Kannattaako kirjoittaa jos ei ole mitään sanottavaa?