Köyhdyttääkö finanssikriisi meitä pysyvästi?

21.8.2009 Kirjoittanut Niku Määttänen

Tavanomaisessa talouden suhdannevaihteluita kuvaavassa mallissa niin taantumien kuin nousukausienkin vaikutus on siinä mielessä tilapäinen, että kokonaistuotanto palaa lopulta taantumaa tai nousukautta edeltäneelle kasvu-uralleen. Tällainen malli siis ennustaa, että jossakin vaiheessa (ehkä joskus vuonna 2020) tulomme tulevat olemaan jokseenkin yhtä suuret kuin mitä ne olisivat olleet ilman kriisiäkin. Tämä on tietysti mahdollista vain siten, että laman jälkeen talous kasvaa jonkin aikaa pitkän ajan keskimääräistä kasvuvauhtia nopeammin.

Esimerkin voi ottaa Suomen 90-luvun lamasta. Lamaa seurasi monta nopean kasvun vuotta ja perustellusti voi arvioida, että taloutemme saavutti vuoden 90 alusta lasketun kasvu-uransa joskus kuluvan vuosikymmenen puolivälin tienoilla (tosin nyt vajotaan taas tuon kasvu-uran alapuolelle). Toisin sanoen olimme vuonna 2005 suunnilleen yhtä hyvätuloisia kuin mitä historiallisen talouskehityksen perusteella saatoimme 90-luvun laman kynnyksellä odottaakin.

Suomen toipuminen 90-luvun lamasta saattoi kuitenkin olla poikkeus säännöstä. IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard kirjoittaa uudesta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin aikaisempien pankkikriisien vaikutusa talouskasvuun eri maissa. Tutkimuksen mukaan pankkikriisien vaikutus talouteen on yleensä siinä mielessä pysyvä, että talous jää pysyvästi aikaisemman kasvu-uransa alapuolelle. Talouskasvu kyllä palautuu aikaisemmalle tasolleen, mutta talouden supistumista ei seuraa ainakaan kovin montaa keskimääräistä nopeamman talouskasvun vuotta. Joidenkin tutkimustulosten mukaan tämä pätee yleisemminkin suhdannevaihteluihin, tosin tuloksista kiistellään (ks. esimerkiksi Gregory Mankiw’n blogikirjoitus).

Sillä kumpi skenaario osoittautuu tämän kriisin yhteydessä oikeaksi, on nähdäkseni merkitystä ennen kaikkea julkisen talouden kannalta. Jos nimittäin tätä lamaa ei seuraakaan nopean talouskasvun vuodet, nyt lisääntyvä työttömyys tulee laskemaan hitaasti. Siis vieläkin hitaammin kuin mitä 90-luvun alun aikana syntynyt työllisyys työttömyys laski. Siinä tapauksessa nyt lisääntyvän työttömyyden aikaansaamat menot rasittavat julkista taloutta hyvin pitkän ajan.

Avainsanat: ,

Aihealueet: Julkinen talous, Makro

Vastaa