Ilmastopolitiikka ei ole täydellistä, erityisesti koska ilmastoa ei harrasteta kaikkialla. Seuraa hiilivuotoa, mikä tarkoittaa että päästöjen leikkaukset johtavat päästöjä tuottavan aktiviteetin siirtymiseen toisaalle. Tämä alueellinen hiilivuoto on ollut yksi lyömäase EU:n yksipuolista ilmastopolitiikkaa vastaan. Toinen hiilivuodon ilmentymä on ajallinen: odotetut päästöjen leikkaukset tulevaisuudessa johtavat päästöjen lisääntymiseen heti.
Hiilivuoto, alueellinen tai ajallinen, ei ole kestävä argumentti ilmastopolitiikkaa vastaan.
Mistä ajallisessa hiilivuodossa on kysymys? Periaatteessa kysynnän ja tarjonnan muutoksesta “hiilen” markkinoilla. Yksinkertaistettuna hiili on joko maassa tai ilmassa. Maassa hiilivaranto (esim. öljyn muodossa) on arvokas pääomahyödyke, jota tarjotaan asteittain markkinoille ajan myötä.
Hiiltä kulutetaan virtana mutta samalla hiilivaranto siirtyy ilmaan ja aiheuttaa ilmasto-ongelman, mikä vähentää kulutuksen arvostusta kuluttajapuolella. Arvostuksen aleneminen näkyy poliittisina päätöksinä rangaista hiilen kulusta.
Mitä tekevät hiilen myyjät ennakoidessaan rangaistuksia kulutukselle? No, hiilivarantoa ei kannata säästellä tuleviin huonontuneisiin markkinaolosuhteisiin vaan myydä nyt. Tästä seuraa myynnin ja päästöjen kiihtyminen välittömästi.
Tämän ajallisen hiilivuodon seurauksena tuleva ilmastopolitiikka näyttää vesittyvän heti alkuunsa: ilmasto-ongelma kiihtyy koska päästöt vain aikaistuvat.
Ilmastopolitiikan tehottomuutta on alettu kutsua vihreäksi paradoksiksi. Ilmiötä ei voi kieltää, mutta on useita syitä, miksi paradoksi ei ole näin yksikertainen.
Ajallisessa hiilivuodossa hiilen kokonaistarjonta on joustamatonta, mikä tarkoittaa että varannot käytetään loppuun oli mikä oli. Tarjontapäätös on vain ajoituskysymys.
Todellisuudessa politiikka vaikuttaa siihen kannattaako esimerkiksi uuteen öljyntuotantoon investoida. Tuotannossa olevista lähteistä on vaikea päästä eroon, mutta uusinvestointeihin voidaan vaikuttaa.
Ajallisen hiilivuodon idea perustuu oppikirjamaiseen kuvaukseen öljymarkkinasta. Tämä kuvaus on perinteisesti toiminut huonosti todellisuudessa. Miksi siihen tulisi luottaa nyt?
Alueellinen hiilivuoto on todellisempi ilmiö, mutta ei lainkaan niin merkittävä kuin ilmastopolitiikan vastustajat antavat ymmärtää. Akateemisten arvioiden mukaan vuoto on pahimmillaan 20 % eli viidesosa omista päästöleikkauksistamme mitätöityy muiden lisätessä päästöjään.
Kielikuvat on osittain naurettavia, mutta hiilivuodon vastapainona on tuulivuoto: puhtaampi teknologia vuotaa maihin joilla ei ole ilmastopolitiikkaa. Tämä helpottaa ilmastotavoitteiden hyväksymistä sekä vähentää päästöjä vaikka mitään kattavaa ilmastosopimusta ei saataisikaan aikaan.
Esimerkiksi energiatehokkuus kannattaa puhtaasti liiketaloudellisesta näkökulmasta, jos vain teknologiaa on saatavilla. Ja teknologiaa tulee saataville sitä kautta, että jossain maailmankolkassa sen kehittämistä tuetaan ilmastopolitiikan kautta.
Ja lopuksi muutamia lukuja hiilivarannoista:
550 ppm pitoisuustavoite=550 GtC kokonaiskulutus hiiltä
maakaasua 70-140 GtC
perinteistä öljyä 120-250 GtC
kivihiiltä 500- 1000 GtC
ei-perinteistä öljyä 150-1000 GtC
Lähde Reyer Gerlagh.
Avainsanat: ilmastonmuutos
Joo. Perustelusi on kyllä uskottavia. Ehkä nuo auttavat ratkaisemaan koordinaatio-ongelman, että CO2-päästöjen rajoittaminen saadaan aloitetuksi suunnilleen oikealla hetkellä.
Toivon tietysti, että sikäli mikäli jos ilmastonmuutoksen ja merien happamoitumisen estäminen on kannattavaa toteuttaa CO2-päästöjä vähentämällä jo nyt, että poliitikkomme päätyvät näin valitsemaan.
Sinänsä mulle on ihan sama millä tavalla tää ongelma hoidetaan kunhan se vaan hoidettais mahdollisimman hyvin! Geosuunnittelu vaikuttaa yhdeltä potentiaaliselta ratkaisulta.
Poliittinen realismi ei tietenkään ole riippumaton kustannuksista, mutta se ei tarkoita että se riippuisi vain kustannuksista. Usein politiikassa kustannukset ovat jopa yllättävän pienessä roolissa, kun kukaan ei ymmärrä eroa miljoonan ja miljardin välillä. Huomattavaa on sekin, että päästöjen vähennyksen kustannukset olisivat huomaamattomia. Nehän maksetaan kalliin sähkön muodossa tai jotain, eli niitä ei huomata samalla tavalla kuin esimerkiksi tuloveroa. Sen takia ne ei kiinnosta niin paljoa, jolloin se kustannus ei ole poliittisesti kovin relevantti. Aiheesta Freakonomics:
http://freakonomics.blogs.nytimes.com/2009/10/28/a-defense-of-irrational-taxation/
Sama ilmiöhän näkyy varusmiespalveluksessa, joka on ekonomistien mielestä älyttömän kallis järjestelmä, mutta sitä ylläpidetään silti koska kustannus on kivasti piilossa niin se ei haittaa ketään. Sehän on rationaalisesti täysin absurdia puolustella varusmiesarmejaa koska palkkamarmeija on niin kallis, mutta se on poliittisesti toimiva argumentti.
Itsekin puhut usein demokraattisen päätöksenteon tehottomuudesta, miten äänestetään itselleen kivaa minä-kuvaa eikä omaa tai yhteiskunnan etua. Vaikuttaa selvältä että maan-ystäväksi itsensä mieltävä politiikko tai äänestäjä äänestää ennemmin kalliin päästöjen vähennyksen kuin halvemman “sulfuuri stratosfääriin” -suunnitelman puolesta.
Kuten sanottu, geoengineer on minun korvaan täysin potentiaalinen ratkaisu, mutta en näe että sen poliittinen realismi oleellisesti poikkeaisi päästöjen vähentämisestä. Hankalia, mutteivat mahdottomia, molemmat.
ilkka:
Sinä siis väität, että konsensuksen saamisen todennäköisyys on riippumaton kustannuksista? Olen voimakkaasti eri mieltä.
Sen lisäksi en kyllä ymmärrä mitä intoa vaikka Kiinalla olisi ruveta riehumaan, jos jenkit estävät maapallon hallitsemattoman lämpenemisen ja maksavat kustannukset omasta pussistaan.
Aivan. Minä väitän, että CO2 päästöjen vähentäminen on niin uskomattoaman paljon kalliimpaa, että geosuunnittelu on todennäköisempi valittu vaihtoehto ja että geosuunnittelulla on seuraavat 100 vuotta parempi oletusarvo. (Tuo toinen väite on oikeastaan uskomus. En tiedä riskeistä ja kustannuksista riittävästi…)
Niin siis minun perspektiivistä CO2-päästöjen ilmaston kannalta merkittävä rajoittaminen on täysin epärealistista seuraavien 5-10 vuoden aikana. En usko, että länsimaat ovat valmiita maksamaan Kiinalle ja Intialle niin suuria summia, että ne suostuisivat vähentämään päästöjään. En myöskään usko, että länsimaat raaskivat vähentää niin paljon omia päästöjään, että Kiinan ja Intian lisätessä päästöjään niiden kokonaissumma pienenisi riittävästi. Tämän lisäksi ilmassa jo oleva CO2 lämmittää maapalloa oliko se seuraavat 100 vuotta, joten geosuunnittelulle voi olla tarvetta vaikka pystyisimmekin rajoittamaan CO2 päästöjä merkittävästi.
Ennakkotapaus aerosolien käytön rajoittamisesta ei tietääkseni oikein päde, koska ilmastonmuutoksesta kärsijät ja sen aiheuttajat eivät ole samaa porukkaa ja koska se on niin tuhottomasti paljon kalliimpaa.
Joka tapauksessa pitää tutkia tapoja vähentää CO2 määrää ilmakehässä mahdollisimman halvalla.
Geoengineeringillä (mikäköhän se on suomeksi, geosuunnittelu?) on hyviä puolia, mutta en kyllä sulata että se olisi jotenkin itsestään selvästi poliittisesti realistisempi. Se on siinä mielessä “helppo” että yksi maa (vaikkapa Suomi) voi teknisesti toteuttaa sen yksinkin, mutta käytännössä tarvitaan kuitenkin sen kansainvälinen konsensus. Muuten joku suuttuu ja tulkitsee sen (ymmärrettävästi) sotatoimeksi tai jotain älytöntä.
Eli tarvitaan konsensus, ja sen saavuttaminen on hankalaa, aivan kuten CO2 päästöjen vähentämisenkin kohdalla. Siinä vaiheessa kun konsensus on saatu tärkeiden maiden välilä, kumpikin ratkaisu on poliittisesti suhteellisen yksinkertainen.
CO2 päästöjen vähentäminen on kalliimpaa, mutta se on muuten paljon houkuttelevampaa. Jos kansa vastustaa rokotus-ohjelmaa ja protestoi kemikaaleja vesijohtovedessä, niin on vaikea uskoa että sulfaatti-pilvi stratosfäärissä saavuttaa varauksetonta suosiota kansan keskuudessa, oli se sitten miten halpaa tahansa. Se vähentää geoengineering poliittista tukea. Vastaavasti, kun kansa on aidosti huolissaan ydinjätteiden täysin turvallisesta loppusijoituksesta, tuntuu luontevalta että myös tällainen jatkuvaa aktiivista muokkausta vaativa ratkaisu olisi poliittisesti epäsuosittu. Yleisesti ottaen “luonnottoman” tuntuiset ja tulevaisuuden kannalta epävarmat ratkaisut ovat yleensä poliittisesti vaikeita. Päästöjä on sen sijaan onnistuttu ennenkin rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla, eli sille on ennakkotapaus joka helpottaa konsensuksen muodostumista.
Voi olla että geoengineering on järkevää, mutta argumentiksi ei riitä se, että se on poliittisesti realistisempaa. Pitää ensin tutkia kumpi on oikeasti järkevämpää. On täysin selvää ettei kumpikaan ole poliittisesti helppo ratkaisu, mutteivat ole myöskään poliittisesti mahdottomia.
ilkka:
Ymmärsit väärin. Minä tarkoitin, että ilmaston lämpeneminen ja merien happamoituminen ovat erillisiä asioita. Ne aiheuttavat erilaista vahinkoa. Voi hyvin olla, että toisen seuraukset kannattaa mieluummin kärsiä kuin tehdä asialle mitään vaikka samaan aikaan toisen aiheuttamille vahingoille kannattaa tehdä jotain.
Ilmakehää voi muokata muullakin tavalla kuin puhaltamalla sulfaatteja korkealle. Sen lisäksi sulfaattien määrä on käsittääkseni triviaali merien happamoitumisen kannalta.
Toki, mutta tämä voi hyvin olla parempi kuin lopputulos, jossa meillä on huomattavasti köyhempi väestö. Mitä rikkaampia me olemme tulevaisuudessa sitä (suhteessa) pienemillä panostuksilla voimme kontrolloida ilmasto-ongelmaa. (Esim. kehitellä vaihtoehtoisia energianlähteitä, kehitellä hiilidioksidin talteen ottamista ilmasta jne.)
No tätä nyt on aika vaikea mennä spekuloimaan. On varmaankin ihan yhtä mahdollista, että lämpötilan alueellinen jakauma paranaa kuin huononee. Happosateet eivät ole ongelma, jos sulfaattien määrä on triviaali tai jos käytetään jotain muuta menetelmää, kuten esim. pilvien luontia napa-alueiden päälle.
Tämä on toki totta. Todennäköisesti nämä kaksi asiaa ovat aika lähellä toisiaan, koska vaikuttaa siltä, että kalliit toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät ole poliittisesti realistisia. Paras ei saisi olla hyvän vihollinen.
Juuri näin. Ilmaston lämpeneminen ei olisi mikään ongelma, jos siihen olisi joku erittäin hyvä ratkaisu. Geoengineering voi silti olla paras poliittisesti realistinen ratkaisu ilmaston lämpenemiseen,
Tässä vähän Scott Sumnerin näkemyksiä hiilidioksidin hinnoittelusta, jotka liittyvät tähän geoengineerinperspektiiviin:
http://blogsandwikis.bentley.edu/themoneyillusion/?p=2644
Ei se ocean acidification kai täysin erillinen asia ole, käsittääkseni se rikki laskeutuu jossain vaiheessa alas happosateiden muodossa. No, oli miten oli, se voidaan sitten korjata vaikka kaatamalla emästä tonnikaupalla meriin? Ja sitten myöhemmin voidaan pohtia mitä se emäksen kaataminen valtamereen tekee sille ekosysteemille. Varmaan sillekin keksitään sitten joku kiva insinööriratkaisu. Lopputuloksena meillä on ekosysteemi joka on täysin riippuvainen siitä että näitä muokkaustoimenpiteitä jatketaan. Joku sammuttaa sen rikki-putken, ja oho–ilmaston CO2 pitoisuus on niin korkea että vuosisadan lämpiäminen tapahtuukin vuodessa. Eli sitten on kuuma, myöhäistä vähentää CO2 pitoisuuksia ja meret epämääräisessä tasapainossa täynnä meidän sinne työntämiä kemikaaleja. Tähän suunnitelmaan kuuluu merkittävä polkuriippuvuus, joka ehdottomasti edellyttää kokonaisuuden pohdintaa etukäteen.
Tavoitteena ei ole keksiä halvin tapa laskea globaalia lämpötilaa, vaan paras reaktio ilmastonmuutokseen. Se edellyttää kokonaisuuden tarkastelua, jota ainakaan Freakonomicsissa ei tehty.
Ongelma siinä geoengineeringissäkin on, että eri alueet hyötyvät siitä eri tavalla. Vaikka homma olisi kokonaisuutena kannattavaa, silti lähes tulkoon varmasti joku häviää. Joissain paikoissa lämpötila laskisi liikaa, kun taas toisissa paikoissa ne happosateet olisi suurin ongelma. Jossain vähentynyt auringonvalo aiheuttaa ongelmia. Jossain se ocean acidification (joka siis myös pitää korjata ja myös vaatii globaalia ratkaisua) on ongelma. Joillain tulee lähinnä ikävä sitä tähtitaivasta joka on sitten ikuisesti rikki-pölyn peitossa. Vaikka useimmissa paikoissa saataisiin aikaiseksi joku optimi-tila, pitäisi keksiä joku tapa jolla nämä hyötyjät voivat kompensoida häviäjiä. Maailmassa missä edes ydinjätteitä ei saa kuljettaa rajojen yli, en ymmärrä miten olisi yksinkertaista sopia ilmaston muokkaamisesta.
Geoengineering on ehdottomasti pohtimisen arvoinen asia, mutta se ei todellakaan ole mikään panacea tähän ongelmaan, jota eko-hipit välttelevät koska se on liian halpa ja helppo (kuten Superfreakonomicsissa teorisoidaan).
ilkka:
Varmasti on, mutta sitä voidaan kuitenkin tehdä vaikka kaikki valtiot eivät olisikaan halukkaita siitä maksamaan. Jenkit varmasti hyväksyisivät, jos kiinalaiset maksaisivat heidän ilmastonsa muokkauksen parempaan suuntaan. Tuskin kukaan ehdottaa ilmaston muokkaamista huonommaksi. Sen lisäksi ilmaston muokkaamisessa on varmasti helpompi saavuttaa konsensus valtioden välillä, koska kustannukset ovat niin paljon pienemmät.
Ocean acidification on erillinen ongelma. Toki hiilidioksidipäästöt aiheuttavat senkin, mutta se ei tarkoita etteikö meidän kannattaisi kontrolloida ilmastoa halvimmalla ja tehokkaimmalla tavalla.
Tuo Superfreakonomicsin esittämä ilmakehän muokkaus on monella tapaa ongelmallista. Se että se pystytään toteuttamaan ilman kaikkien maiden hyväksyntää ei sitä ongelmallisuutta poista. Ainakaan jenkit eivät voisi hyväksyä sitä että Kiinalaiset muokkaisivat Pohjois-Amerikan ilmastoa. Kyllä tässäkin tapauksessa on tärkeää että kaikki oleelliset maat ovat mukana talkoissa. Tuvalun mielipiteellä ei tietenkään ole väliä, mutta ei olisi CO2 päästöjen vähentämisessäkään. Kuhan suuret vallat päättävät päästötason, he voivat kyllä pakottaa tulleilla pienemmän maat seuraamaan ilman mitään ongelmaa.
Eikä ne ratkaisut ole mitenkään täydellisiä, nehän vaikuttavat vain lämpötilaan. “Ocean acidification” on ainakin yksi potentiaalinen ongelma, joka jälleen kerran vaikuttaa eri maihin eri tavalla. Superfreakonomicsin esittely aiheesta oli minulle pettymys, täysin kritiikitön suhtautuminen ilman mitään pohdintaa niistä hyvin kiinnostavista ulkoisvaikutuksista ja odottamattomista seurauksista jotka siihen liittyvät.
Matti Liski:
Ja lyhyellä aikavälillä taas erinomaisen joustavaa. Sen lisäksi vaikka olisikin niin, että joka ikinen hiiliatomi poltetaan taivaalle sillä on kyllä väliä tapahtuuko se seuraavan sadantuhannen vuoden aikana vai seuraavan sadan vuoden aikana, eli siis jos verotuksella pystytään pitämään hiili maassa pidempään maapallo ei lämpene niin nopeasti.
Ilmastopolitiikka voi muuten olla hyvin täydellistä, jos välineenä on ilmakehän teknologinen muokkaus (a la Superfreakonomics.), vaikka kaikki valtiot eivät olisikaan mukana “talkoissa”.