Empiiristä fysiognomiaa

29.1.2010 Kirjoittanut Marko Terviö

Jo muinaiset kreikkalaiset… uskoivat, että ihmisen kasvonpiirteistä voi päätellä jotain hänen luonteestaan. Ajatus siitä, että pahisten kuuluu olla osansa näköisiä on ainakin elokuva-alan suosiossa. Nyt asiasta on myös tutkimustietoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan lukioiässä rumina pidetyt päätyvät muita todennäköisemmin rikoksen tielle.

Uusimmassa Review of Economics and Statistics - journalin numerossa on ytimekkäästi nimetty artikkeli “Ugly Criminals,” kirjoittajina  Naci Mocan (Louisiana State University) ja Erdal Tekin (Georgia State University). Tutkimuksessa käytetty data on peräisin USAssa tehdystä yli 10000 teini-ikäisen tervesytutkimuksesta, jossa haastattelijoita pyydettiin myös arvoimaan haastateltavien ulkonäkö viiden pykälän asteikolla. Asteikon alimpiin kategorioihin (”very unattractive” ja “unattractive”) päätyi noin 7% otoksesta. Haastattelut toistettiin parin vuoden välein, ja eri haastattelijoiden arviot samoista henkilöistä olivat niin lähellä toisiaan, että ulkonäkömittari ilmeisestikin mittaa jotain pysyvää.

Kun sama populaatio haastateltiin uudestaan varhaisessa aikuisiässä (18-26v) niin havaittiin, että aiemmin rumaksi luokitellut olivat muita selkeästi todennäköisemmin syyllistyneet rikoksiin. Miesten kohdalla ero näkyy erityisesti ryöstöissä ja varkauksissa ja naisten kohdalla pahoinpitelyissä. Mitään valtavia nämä erot eivät ole, suuruusluokka on pari prosenttia (lisätodennäköisyys verrattuna keskivertonäköisiin). Otos on kuitenkin sen verran suuri, että vaikka rikollisuus onkin suhteellisen harvinainen ilmiö, niin tilastollisessa mielessä erojen todellisuus käy siitä selväksi.

Tutkimuksessa ei pystytty sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että havaitun rumuus-rikollisuus-yhteyden taustalla olisi jokin tuntemattomaksi jäävä rumuuden kanssa korreloiva tekijä. On silti mielenkiintoista, mitä tekijöitä siinä pystytään sulkemaan pois, kuten perhetausta ja tulotaso. (Tällainen “poissulkeminen” ei tarkoita sitä, etteikö perhetausta vaikuttaisi rikollisuuteen — se vaikuttaa — vaan sitä, että ulkonäön korrelaatio rikollisuuden kanssa ei selity sillä, että se vain sattuisi korreloimaan perhetaustan kanssa).

Sosiaalipsykologit ovat jo aiemmin havainneet, että “miellyttävän” näköiset lapset saavat opettajilta enemmän huomiota. Jos ulkonäkö siten vaikuttaa saadun koulutuksen laatuun, tai vaikkapa oppilaan omaan motivaatioon / itseluottamukseen, niin se voi vaikuttaa myös ansaintamahdollisuuksiin myöhemmin elämässä. Ja jos rehelliset ansaintamahdollisuudet markkinoilla ovat suhteellisen alhaiset, niin vastaavasti rikollisuus näyttää suhteellisesti houkuttelevammalta. Tässä voisi olla ainakin yksi kanava rumuuden ja rikollisuuden yhteyteen. Tämä on siinä mielessä optimistinen hypoteesi, että asialle voisi kuvitella jotain osittaista ratkaisuakin.

Tutkimuksessa replikoidaan myös ulkonäköön liittyvät tulopreemiot, jotka on todettu useissa aiemmissakin tutkimuksissa. Tämän karmaisevan alan päätekijä, Teksasin yliopiston David Hamermesh, on summarisoinut näitä tuloksia kotisivullaan.


Viite: Naci Mocan and Erdal Tekin. “Ugly Criminals.” Review of Economics and Statistics. February 2010, Vol. 92, No. 1, Pages 15-30.

Avainsanat: ,

Aihealueet: Kummalliset, Työmarkkinat

6 kommenttia kirjoitukseen “Empiiristä fysiognomiaa”

  1. N. N. kirjoitti:

    Hypoteesi:
    Tunnetusti rikollisuus liittyy matalaan älykkyysosamäärän, ainakin blogissa mainitut rikollisuuden lajit. Tämä kyllä olisi pitänyt tietää täälläkin.

    Näppituntumalta arvelen, että rumuus liittyy matalampaan älykkyysosamäärään - tämä on hypoteesiosuus.

    Koska älykkyys on nykytietämyksen mukaan myös sosiologinen ominaisuus; hyvä immuniteetti liittyy kauneuteen ja hyvä immuniteetti varmaan suojelee aivojen kehitystä, niin en pitkällä tikullakaan lähde arvailemaan geenien ja ympäristön vaikutuksen suhdetta rumien rikollisuuteen.

    Ajatus opettajan suhtautumisen vaikutuksesta oppilaan tulevaisuuteen on suurelta osin tyhjän päällä. Lasten asenteisiin vaikuttaa vanhempiakin enemmän vertaisryhmä. Tämä kasvatuksen vaikutuksen dissaava tutkimustulos taisi olla kovin epäsuosittu. Yleensäkin kasvatustutkimusten tuloksia ei hyväksytä yhteiskunnassamme.

  2. Marko Terviö kirjoitti:

    Mocan & Tekin eivät toki missään kohdassa väitä, että olisivat osoittaneet kausaliteetin. (Enkä löydä omastakaan kirjoituksestani sellaista vihjaisua.) Mutta tehdään se nyt erityisen selväksi ettei kukaan jää väärään käsitykseen.

    Kyseinen paperi on sarjaa “mielenkiintoisia havaintoja, jotka motivoivat jatkotutkimuksia.” Sikäli aivan eri sarjaa kuin aiemmin
    http://blog.hse-econ.fi/?p=1462
    kommentoimani paperi koulutuksen vaikutuksesta tuloihin.

  3. Ilari Puranen kirjoitti:

    Olen kyllä samaa mieltä Artturi Björkin kanssa. Muuttujien tilastollinen merkitsevyys tuossa ei kerro kausaalisuudesta (eikä kertoisi R-toiseen luvun paraneminenkaan). Tutkimuksessa pitäisi tätä varten huomioida kaikki geeneihin liittyvät muuttujat, joka lienee mahdotonta. Pakko kyllä ihmetellä miksi joku valitsee tällaisen tutkimusaiheen. Ei voida tehdä mitään todellisia johtopäätöksiä, eikä varmasti löydy mitään sovelluksia. Kokevatkohan Naci Mocan ja Erdal Tekin itse kärsineensä omasta ulkonäöstään?

  4. Marko Terviö kirjoitti:

    Olisihan tuo “attraktiivisuus” periaatteessa jopa kokeellisesti manipuloitavissa, toisin kuin “luonne”. Ei ole mahdoton ajatus, että joku vielä löytää vahingossa tapahtuneen satunnaiskokeen, jossa niin on käynytkin.

    Mitä jos difs-in-difs sitten paljastaisi, että siirtyminen pari kategoriaa ylöspäin lukioiän ulkonäköasteikolla nostaa elinkaarituloja X%? Veikkaan, että ulkonäkövaikutukset ovat pitkälti nollasummapeliä. Eli kokonaisvaikutuksen mittaaminen olisikin sitten jo hankalampi juttu. Sama ongelma pätee teitysti myös koulutuksen taloustieteessä.

  5. Tuomas Pekkarinen kirjoitti:

    Tässä tullaa sellaiseen perimmäiseen kysymykseen, että voiko joku ihmisen kiinteä ominaisuus aiheuttaa jotain (siis olla “cause” sanan varsinaisessa merkityksessä). Monet tilastotieteilijät ovat sitä mieltä, että ei voi, koska niitä ei voi manipuloida. Vähän samaan tapaan kuin luonnontieteissä aika ei voi itsessään aiheuttaa mitään. Aikaahan ei kai voi pysäyttää, joten koe, jossa testattaisiin ajan vaikutuksia on mahdoton.

    Sympatiseeraan itse tätä näkemystä, sillä se johtaa tutkimaan sellaisten tekijöiden vaikutksia, joita voidaan manipuloida. Minun mielestä hyödyllinen tiede tekee näin. Jos siis rumuus oikeasti olisi jokin pysyvä ihmisen ominaisuus, niin hypoteesi, jota tässä tutkitaan on epätieteellinen.

    Mutta ehkä kyse onkin siitä, miten ihmiset kohtelevat toisisaan. Tällainen testi voisi onnistua. Löydetään jokin ominaisuus, jota pidetään paikassa A rumana ja paikassa B kauniina ja sijoitellaan tällä ominaisuudella varustettuja ihmisiä satunnaisesti molempiin paikkoihin. Rikollisuuden keskiarvojen ero on tästä ominaisuudesta aiheutuvan kohtelun vaikutus rikollisuuteen. Jos paikat ovat kovin erilaisia, niin difs-in-difs voi auttaa.

  6. Artturi Björk kirjoitti:

    Markku Terviö:

    On silti mielenkiintoista, mitä tekijöitä siinä pystytään sulkemaan pois, kuten perhetausta ja tulotaso.

    Tässä tutkimuksessa ei ole taidettu kontrolloida muita geneettisesti siirtyviä ominaisuuksia kuten pituutta, älykkyyttä jne.

    Minusta vaikuttaisi, että nollahypoteesin pitäisi olla, että kauneus korrelloi muiden geneettisesti välittyvien hyvien ominaisuuksien kanssa ja siksi rumilla olisi suurempi todennäköisyys syyllistyä rikoksiin.

    Sitten kun nämä kontrolloidaan ja silti havaitaan, että rumat tekevät enemmän rikoksia alkaisin hakemaan syytä opettajista ja yhteiskunnasta…

    Tosin tämä ei kyllä selitä vielä sitä, että miksi rumien oletusarvo rikoksille olisi suhteessa korkeampi kuin kaidalla tiellä pysymiselle. Hyötyykö rikollinen vähemmän lahjakkuudestaa? Pitäisi saada jostain hyvää dataa rikollisten tulotasosta, niin voisi tutkia. ;)

Vastaa