Akateeminen talousblogi

Suomi on pieni avotalous, jolle kansainvälinen kauppa ja kansainväliset sijoitukset ovat tärkeitä. Hyvät kauppasuhteet edistävät molempia.

Ohjaako se, miten paljon luotamme toisiin maihin ja niiden kansalaisiin ulkomaankauppaa, vientiä ja kansainvälisiä sijoituksia?

Luigi Guison, Paola Sapienzan ja Luigi Zingalesin hiljattain julkaiseman tutkimuksen ”Cultural biases in economic exchange?” (Quarterly Journal of Economics, August 2009) mukaan vastaus yllä esitettyyn kysymykseen on ”kyllä”.

Heidän tutkimuksensa osoittaa, että luottamus muovaa maidenvälisiä kauppasuhteita, ohjaa vientiä ja vaikuttaa sekä portfoliosijoituksien että suorien sijoituksien kohdentumiseen.

Luottamus on hankalasti määriteltävä tai mitattavissa oleva käsite. Se on sekä jonkinlaista turvautumista yhteistyöhön että uskomista siitä saataviin hyötyihin, vaikka kaikista asioista ei voitaisikaan sopia pitävästi sopimuksella.

Jos luon kauppasuhteen ja luotan toiseen sopijaosapuoleen, oletan hyötyväni yhteistyöstä. Oletan myös, että toinen sopijapuoli pitää kiinni sovituista asioista. Vähintäänkin toivon, että kauppasuhteesta odottamani voitot (hyödyt) eivät jää saamatta sen vuoksi, että tulen jollain tavoin petetyiksi.

Guison, Sapienzan ja Zingalesin tutkimuksessa raportoidaan (Table I, s. 1102) Euroopan Komission teettämiin Eurobarometeri-kyselyihin perustuen, että Euroopan talousalueen maista suomalaiset luottavat eniten itseensä, jopa siinä määrin, että yhdenkään muun maan kansalaiset eivät luota yhtä paljon omiin kansalaisiinsa kuin suomalaiset. Suomalaiset luottavat eniten ruotsalaisiin ja vähiten italialaisiin.

Ketkä sitten luottavat suomalaisiin? Ruotsalaiset luottavat eniten, espanjalaiset ja portugalilaiset vähiten.

Alhaisin kahdenvälinen luottamus Euroopan talousalueen maista vallitsee Iso-Britannian ja Ranskan vastaajien välillä. Tämä näkyy erityisesti niin, että britit eivät luota ranskalaisiin.

Guiso, Sapienza ja Zingales näkevät paljon vaivaa osoittaakseen, että Eurobarometrista saatavat luottamusmuuttujat kuvaavat luottamusta oikealla tavalla. He mm. osoittavat, että ne korreloivat vahvasti sen kanssa, miten luotettavana vastaajat pitävät satunnaisesti valittua kansalaista kustakin maasta, eikä sen kanssa, kuinka helppoa vastaajan on tunnistaa (löytää) toisesta maasta luotettavana pidetty henkilö.

Luottamusta kahden Euroopan talousalueen maan välillä selittää erityisesti se, kuinka usein maat ovat olleet sodassa historiassa sekä kuinka samanlaisia niiden kansalaiset ovat ulkonäöltään ja ruumiinrakenteeltaan keskenään. Näiden tekijöiden vaikutus ei poistu, vaikka monet muut maakohtaiseen luottamukseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät otetaan tarkastelussa huomioon.

Luottamuksen määrittelystä, oikeasta mittaamisesta ja yllä olevista tuloksista voidaan olla montaa mieltä. Kiinnostavaa Guison, Sapienzan ja Zingalesin tutkimuksessa on kuitenkin se, että luottamus selittää merkittävällä tavalla sitä, keiden kanssa maat käyvät kauppaa ja mihin ne sijoittavat Euroopan talousalueen sisällä.

Tämä yhteys säilyy voimakkaana senkin jälkeen, kun monet muut maiden väliseen kauppaan ja sijoituksiin vaikuttavat tekijät on otettu huolella huomioon. Tällaisia muita tekijöitä ovat mm. yhteinen kieli, maiden välinen maantieteellinen etäisyys, mahdollinen rajanaapuruus, se kuinka paljon kustakin kauppakumppanimaasta kirjoitetaan maan lehdistössä, ja kauppatavaroiden rahtauskustannukset maiden välillä.

*******************

Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.

Avainsanat: kauppasuhteet, luottamus, sijoitukset, vienti

Aihealueet: Kansainvälinen talous, Makro

Jätä kommentti tai paluuviite.
Seuraa kommentteja täältä (RSS 2.0).
CC: by-nd-nc