Alustava versio hartaasti odotetun Mirrlees-raportin toisesta osasta on julkaistu. Raportti on hyvin arvovaltaisen tutkijajoukon näkemys siitä, miltä hyvän verojärjestelmän tulisi näyttää ja miten Ison-Britannian verojärjestelmää tulisi uudistaa. Lopullinen Totuus tuskin löytyy tästäkään raportista, mutta siihen tullaan varmasti viittaamaan paljon.
Raporttia voi todella suositella kaikille verotuksesta kiinnostuneille. Harvoin on verotuksesta kirjoitettu näin kauniisti ja selkeästi ainakaan ilman, että samalla olisi liian rajusti oiottu mutkia. Raportin höydyllisyyttä lisää se, että kirjoittajat pyrkivät keskittymään suosituksiin, jotka ovat riippumattomia siitä, halutaanko verojärjestelmän tasoittavan tuloja nykyistä enemmän vai vähemmän.
Jos haluaa löytää nopeasti raportin tärkeimmät suositukset, kannattaa katsoa luvun 20 taulukko 20.1 sivulla 7. Vasemman puoleisessa sarakkeessa on listattu hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia ja oikean puoleisessa sarakkeessa kuvataan, miten kyseinen asia on järjestetty Ison-Britannian nykyisessä järjestelmässä. Suomen ja Ison-Britannian verojärjestelmissä on merkittäviä eroja, mutta aika monessa kohtaa oikean puoleinen sarake voisi viitata myös Suomen järjestelmään.
Minusta raportin tärkein yksittäinen suositus on niin sanotun normaalituoton verottomuus. Normaalituotolla tarkoitetaan verokirjallisuudessa tuottoa, jonka rahoitusmarkkinoilta saisi pitkällä aikavälillä suhteellisen riskittömästi. Se, kuinka suureksi normaalituotto määritellään, on oma kysymyksensä, mutta järkevän tuntuinen taso voisi olla esimerkiksi 3-4 prosenttia vuodessa (nimellisenä).
Normaalituoton verottomuus tarkoittaa, että säästämisen tai investoinnin tuottoa ei veroteta siltä osin kuin tuotto jää alle normaalituoton. Kysymys on siis nimenomaan tuottoprosentista, ei pääomatulojen absoluuttisesta määrästä. Miljoonienkin osinkotulot voivat tässä mallissa olla täysin verottomia.
Miksi normaalituoton pitäisi olla verovapaa? Tärkein perustelu liittyy siihen, että säästämisen tuoton verottaminen nostaa tulevaisuuden kulutuksen hintaa suhteessa tämän päivän kulutuksen hintaan. Jos pääomatulovero nousee, minun on tingittävä aikaisempaa enemmän tämän päivän kulutuksestani, jotta saisin ostettua tietyn määrän kulutusta tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa lopulta sitä, että tulevaisuuden kulutusta verotetaan ankarammin kuin tämän päivän kulutusta.
Normaalituoton verottomuudella halutaan välttää tällainen ihmisten valintoja tarkoituksettomasti ohjaava vääristymä. Toisaalta on selvää, että normaalituoton ylittävää tuottoa tulee pyrkiä verottamaan. Tämän tuoton verotuksella päästään kiinni esimerkiksi monopolivoittoihin.
Normaalituoton verottomuus ratkaisisi näppärästi muitakin nykyisen verojärjestelmän ongelmia. Tärkeä esimerkki on omistusasumisen ja vuokra-asumisen verokohtelu. Suomenkin nykyjärjestelmässä vuokra-asumista verotetaan paljon ankarammin kuin omistusasumista. Tämä johtuu siitä, että vuokranantaja maksaa vuokrasta pääomatuloveroa vaikka toisaalta ns. laskennallista asuntotuloa ei veroteta. Jos siis vuokra-asunto muuttuu omistusasunnoksi julkisen vallan verotulot putoavat.
Vuokra-asunto on kuitenkin suhteellisen matalan riskin sijoitus ja siksi vuokratuotot ovat yleensä melko matalia. Normaalituoton verovapaus tarkoittaisi näin ollen monessa tapauksessa sitä, että vuokratulo voisi olla kokonaan verovapaata. Lopputuloksena omistusasuminen ja vuokra-asuminen olisivat verotuksellisesti samalla viivalla. Kumpaakaan ei verotettaisi muuten kuin kiinteistöveron (ja Suomessa rakennusvaiheessa ALV:n) kautta.
Normaalituoton verottomuus ei ole uusi idea. Yksi este sen toteuttamiselle voi olla pelko siitä, että se huonosti toteutettuna mahdollistaisi laajamittaisen veronkierron. Raportissa ei käydä kovin tarkasti läpi mahdollisia ongelmia, joita normaalituoton verottomuuteen voisi liittyä.
Ainakin yksi raportin suosituksista olisi erittäin helposti toteutettavissa myös Suomessa. Osakehuoneistojen ja kiinteistöjen varainsiirtoveroa pidetään raportissa nimittäin suorastaan malliesimerkkinä erittäin tyhmästä verosta.
Avainsanat: Mirrlees-raportti
Aihealueet: Julkinen talous
[...] Myös verotyöryhmä esitti euromääräisen rajan poistamista. Verotyöryhmän esityksessä kevennetyn osinkoverotuksen tuottoraja on kuitenkin huomattavasti matalampi. Työryhmä esitti tuottorajan sitomista valtion keskipitkien lainojen tuottoon, joka ennen eurokriisiä oli luokkaa 3-4 prosenttia ja tällä hetkellä vieläkin matalampi. Tällaista lähes riskittömistä sijoituksista saatavaa tuottoa kutsutaan verokirjallisuudessa usein “normaalituotoksi” (ks. Mirrlees review’n suosituksiin liittyvä kirjoitukseni). [...]
Elias Oikarinen kirjoitteli tän päivän hesarissa asiaa varainsiirtoverosta.
Raportin tyhmänä pitämä varainsiirtovero on taas ajankohtainen, kun sitä ollaan ikävä kyllä nostamassa. Saisivat kuopata koko veron sen nostamisen sijasta. Jos sama fiskaalinen merkitys pitää kuitenkin saada asumisen verottamisesta, ehdottaisin sille tällaista korvaajaa:
http://valmismaa.blogspot.com/2012/03/arvonnousuverosta-korvaaja.html
Tuo deflaatiolause tuli muotoiltua näköjään hieman erikoisesti. Tarkoitin siis tietysti, että seuraukset voisivat olla samankaltaiset kuin deflaatiolla, joskin tietysti lievempinä.
“>”Koska käyttelytilien korko on pikemminkin inflaatiota alhaisempi, voidaan helposti todeta, että heidän aikapreferenssinsä olevan itse asiassa reaalisesti negatiivinen.
öööö…. ei. Ensinnäkin en tiiä miten moni säästää käyttelytileille ja toisekseen, jos on kaks syytä, niin se ei oo sama kuin olis yks syy. Se toinen syy on siellä siks, että se on syy, eikä mitään silmänlumetta.”
Okei. Aivan. Tulkitsin nuo jotenkin samanaikaisesti päteviksi syiksi, en niinkään vaihtoehtoisiksi perusteiksi. Tuo lauseesi “ne saa enemmän iloa tulevaisuuden kulutuksesta kuin välittömästi tapahtuvasta kulutuksesta” kyllä viittaa mielestäni kuitenkin selvästi reaalisesti negatiiviseen aikapreferenssiin.
-
-
-
“>”Jotta voi todeta faktana, että aikapreferenssiä verotetaan ei-neutraalilla tavalla, pitäisi pystyä toteamaan, mikä yksittäisen tai edes keskivertoihmisen aikapreferenssi on”
Juuri niin. Miten luulet (reaalisten) markkinakorkojen muodostuvan?”
Hyvä pointti. Kysyntä + tarjonta siellä ohjaavat, ja kyllähän se sitä kautta kytkeytyy aikapreferenssiinkin. Olisin voinut lukea tuota wiki-artikkelia hieman pikaista silmäystä tarkemmin. En tunne kovin hyvin korkojen muodostumisen dynamiikkaa, mutta eikös niissä määräävimpänä tekijänä ole kuitenkin yritystoiminta, ei niinkään yksittäiset ihmiset? Niin tai näin, antaahan se toki osviittaa, joten olet oikeassa, kyllä aikapreferenssin voi arvella olevan keskimäärin reaalisesti positiivinen, vaikka se riippuukin mm. ihmisen luonteesta, tulotasosta, varallisuudesta, iästä ja elämäntilanteesta, ja elää siten vahvasti.
Mutta toisaalta miksi keskimääräistä matalampaa aikapreferenssiä ei saisi tällä tavalla suhteellisesti verottaa? Jos haluat ostaa vaatekaappisi vuoden päästä, etkä samantien, se on oma valinta. Jos inflaation ylittävää tuloa ei veroteta, ja tuottoa on tullut inflaation verran, sen kaapin saa myöhemminkin ostettua ilman että mitään olisi oikeasti menetetty puhumattakaan siitä, että varsinkin tekniikasta puhuttaessa tulevaisuudessa yleensä saa nimellisestikin samoilla summilla jo parempaa.
Ei olisi mielestäni yhteiskunnallisesti eikä muutenkaan terve lähtökohta, että samalla pohjarahalla pitäisi tulevaisuudessa saada aina enemmän. Tuohan kuulostaa jo melkein deflaatiolta, joskin lievemmässä määrin.
Inflaation verottamisen näen itsekin kannustimena samantien kuluttamiseen myöhemmin kuluttamisen kustannuksella, mutta on kyseenalaista, onko sekään pahasta. Eikös se yhteiskunta kuitenkin pyöri kuluttamisella?
Jefferson TD:
öööö…. ei. Ensinnäkin en tiiä miten moni säästää käyttelytileille ja toisekseen, jos on kaks syytä, niin se ei oo sama kuin olis yks syy. Se toinen syy on siellä siks, että se on syy, eikä mitään silmänlumetta.
!? w0t? Millä perusteella aikapreferenssi olis negatiivinen? Missä näitä ihmsiä on? (Huom. muista, että siitä että ihmiset pitää rahoja jossain minkä reaalikorko on negatiivinen ei oo todiste sen puolesta, että niiden aikapreferenssi olis negatiivinen, koska niillä on edelleen kaks syytä säästää…)
Juuri niin. Miten luulet (reaalisten) markkinakorkojen muodostuvan?
Artturi Björk:
“No ihmiset säästää kahdesta syystä:
1. Ne haluaa tasoittaa kulutuksensa ajan yli
2. Niillä on sellainen aikapreferenssi, että markkinakorko on korkeampi kuin aikapreferenssi, eli ne saa enemmän iloa tulevaisuuden kulutuksesta kuin välittömästi tapahtuvasta kulutuksesta.”
Koska käyttelytilien korko on pikemminkin inflaatiota alhaisempi, voidaan helposti todeta, että heidän aikapreferenssinsä olevan itse asiassa reaalisesti negatiivinen.
-
-
-
“Jos me ei haluta sorsia ihmisiä niiden aikapreferenssin perusteella, niin säästämistä ei pidä verottaa ihan samalla tavalla kuin työtuloakaan ei pidä verottaa sen enempää kuin mitä tulo on.”
Koska aikapreferenssit ovat hyvin vaihtelevat, toisilla reaalisesti negatiiviset ja toisilla reaalisesti positiiviset, on mielestäni ilmeinen lähtökohta se, että aikapreferenssi oletetaan pyöreäksi reaaliseksi nollaksi. Niin ollen inflaation ylittävän tuoton verottaminen ei ole mielestäni mitenkään säästäjän asettamista jotenkin heikompaan asemaan.
-
-
-
“Jos haluat verottaa pääomatuloja, niin se olis vähän sama ku haluaisit verottaa palkkaa sen mukaan miten suuri korvauksen ja siitä työtä koettavan haitan erotus on. Eli siis se “arvailuongelma” on siinä pääomatulon verottamisessa, ei sen verottamatta jättämisessä.”
Nolla on luku siinä missä 28:kin. Eli kyllä se “arvailuongelma” koskisi ihan sitä verottamatta jättämistäkin.
-
-
-
“(Sanottakoon vielä, että mun mielestä pääomatulojen verottamiseen on muita ihan järkeviä syitä, mutta tämän aikapreferenssin verottaminen on yks sen haittapuolista.)”
Jotta voi todeta faktana, että aikapreferenssiä verotetaan ei-neutraalilla tavalla, pitäisi pystyä toteamaan, mikä yksittäisen tai edes keskivertoihmisen aikapreferenssi on. Muuten pääomatulojen veron laskeminen voisi tarkoittaa vastaavasti käytännössä negatiivisen aikapreferenssin omaavien syrjimistä. Ja vaikka tuo pystyttäisiinkin toteamaan, tällöinkin jäisi kyseenalaiseksi, olisiko kyseessä oikeasti jonkinlainen haittapuoli.
Jefferson TD:
No ihmiset säästää kahdesta syystä:
1. Ne haluaa tasoittaa kulutuksensa ajan yli
2. Niillä on sellainen aikapreferenssi, että markkinakorko on korkeampi kuin aikapreferenssi, eli ne saa enemmän iloa tulevaisuuden kulutuksesta kuin välittömästi tapahtuvasta kulutuksesta.
Jos me ei haluta sorsia ihmisiä niiden aikapreferenssin perusteella, niin säästämistä ei pidä verottaa ihan samalla tavalla kuin työtuloakaan ei pidä verottaa sen enempää kuin mitä tulo on.
Jos haluat verottaa pääomatuloja, niin se olis vähän sama ku haluaisit verottaa palkkaa sen mukaan miten suuri korvauksen ja siitä työtä koettavan haitan erotus on. Eli siis se “arvailuongelma” on siinä pääomatulon verottamisessa, ei sen verottamatta jättämisessä.
(Sanottakoon vielä, että mun mielestä pääomatulojen verottamiseen on muita ihan järkeviä syitä, mutta tämän aikapreferenssin verottaminen on yks sen haittapuolista.)
Artturi Björk:
“http://en.wikipedia.org/wiki/Time_preference”
Tuo on kyllä ihan validi pointti. Se on silti täysin henkilökohtainen juttu, eikä sille kovin helposti voi määrittää arvoa edes henkilökohtaisella tasolla, joten ei tuolla perustelu kuitenkaan kovin pitkälle kanna - varsinkaan jos haluaa esittää jotain tällaisia verotuksellisia asioita absoluuttisina faktoina (tyyliin säästäjä kärsii samantien kuluttavaan nähden).
Sitä paitsi kyllähän jotkut harrastavat myös sitä, että säästävät “pahan päivän” varalle makuuttaen rahoja tilillään inflaatiota alemmalla korolla, eivätkä nämä ihmiset välttämättä näe asiassa mitään ongelmaa. Tuollaisen toiminnan voi nähdä hölmönä, mutta toisaalta on se ainakin fiksumpaa kuin ylivedetty time preference, kun ihmiset sortuvat kalliisiin kulutusluottoihin. Etukäteen kuluttava se vasta toisinaan kärsiikin.
Jefferson TD:
http://en.wikipedia.org/wiki/Time_preference
Varainsiirtoverosta en voisi olla raportin kanssa enempää samaa mieltä.
Normaalituotosta joudun sen sijaan ihmettelemään samaa kuin Samuli Lintula.
Niku Määttäsen vastaus Lintulalle:
“Yksi intuition pohja (liittyen alla olevaan Saku Auran kommenttin numero 3) on, että pienikin veroaste säästämiselle tarkoittaa hyvin pitkällä ajalla erittäin suurta (lopulta ääretöntä) vääristymää tämän päivän ja kaukana tulevaisuudessa olevan kulutuksen välillä. Työn verotuksen aiheuttamat ongelmat eivät samalla tavalla koskaan kasva “äärettömän” suuriksi. ”
Eihän verotuksen äärettömyys ole kuin nimellistä (eikä sekään tuota vääristymää mielestäni aiheuta). Jos verotettaisiin inflaation ylittävää osuutta, reaalisesti tuotto pysyy silti aina inflaatiota korkeammalla, jos verotettavaa tuottoa on ylipäätään syntynyt. Eli ei pitkä aikaväli muuta tilannetta periaatteessa mihinkään.
Voisi jossain vaiheessa kyllä lukea tuota Mirrlees-raporttia vähän tarkemmin, vaikka tuon ilmestymisestä nyt jo aikaa onkin.
“..vuokratulo voisi olla kokonaan verovapaata.”
Miten talousvuokran kasvu voisi johtaa esim. työpaikkojen lisääntymiseen? Raportissa ei ole mitään järkeä.
“verottomuudella halutaan välttää tällainen ihmisten valintoja tarkoituksettomasti ohjaava vääristymä.”
Tarkemmin ajatellen, eihän sellaisessakaan kauniissa periaatteessa kuin että “verotuksella ei pitäisi ohjailla ihmisten valintoja” ole tallousopillisesti mitään järkeä. Sen jälkeen kun on käynnistänyt aivot. Se vaan kuulostaa kivalta.
Tallousopissahan ei tiedetä, mistä lisäarvo syntyy. Milton Friedman vainaa puheli jostain valinnoista, eikä ollut tässä asiassa täysin väärässä, vaikkakin vaarallisesti osatotuuden puolella. Sanon vaan, että siinä on totuutta sen verran, että kierrätän sitä.
Verosuunnittelu siis olisi hyödyllistä taloudellista toimintaa suoraan MF:n ajattelun mukaan. Panen paremmaksi: pieni verosuunnittelu toimisi kipinänä niiden mystisten taloudellisten allokaatioprosessien aloittamiselle, jotka kuulemma luovat sitä lisäarvoa. Lisäksi laiskempia allokoijia olisi syytä rangaistakin verottamalla heitä enemmän, koska tämä vähentäisi ahkerampien allokoijien verokuormaa. Tämähän jo toimiikin Suomessa: mitä enemmän veivaat paperia verottajalle, sitä vähemmän maksat veroja.
MF siis kannatti säätelyä ja valtion roolia talouselämässä, muttei tullut itse ajatelleeksi omia ajatuksiaan näin pitkälle.
No niin. Näin sitten on päästy täysin ristiriitaisiin tuloksiin pienellä tallousopillisella päättelyllä.
Taidan ryhtyä talloustemokraattien kannattajaksi siihen saakka kunnes nekin pykäävät DSGE-mallin, joka ei ennusta yhtään mitään, talouspoliittiseksi oraakkelikseen.
Ekonomisti vaan:
Mahdollisuus asettaa suora vero vapaa-ajalle ei auttaisi yhtään, koska emme tiedä mikä on ihmisten tulonansaintakyky ja koska olisi hiukka hankalaa valvoa, että ihmiset oikeasti viettävät niin vähän vapaa-aikaa kuin mitä he veroilmoituksessaan väittävät. Siksi vapaa-ajan ja laskennallisen asuntotulon verottomuutta koskeva rinnastuksesi on minusta koko lailla älytön.
En pidä laskennallisen asuntotulon verottomuutta suurena ongelmana. Ongelmana pidän sitä, että julkinen valta vaikuttaa niin voimakkaasti omistus- ja vuokra-asumisen suhteelliseen hintaan. Normaalituoton verottomuus ratkaisisi ongelman vuokra-asumisen verotusta keventämällä. Laskennallinen asuntotulo olisi edelleen verotonta koska on luontevaa määritellä, että se mahtuu normaalituottoon.
Niku, odotan suoraa vastausta seuraavaan kysymykseen: (asumistulon verovapaus on sinusta suuri ongelma) Kuinka suuri ongelma sitten on, ettei vapaa-ajasta makseta ALV:tä? Vapaa-ajan verovapaushan vääristää kulutuksen (työnteon) ja vapaa-ajan välistä valintaa?
Joitakin kommentteja alla oleviin kommentteihin:
Eri asuntomuotojen verotus on vain yksi esimerkki niistä epäneutraalisuuksista, joiden poistamiseen normaalituoton verottomuudella tähdätään. Yritysrahoituksen osalta kysymys on siitä, että omaa pääomaa halutaan kohdella samalla tavalla kuin lainarahoitusta. Lainakorot lasketaan nyt yritykselle veroja vähentäväksi kustannukseksi mutta oman pääoman vaihtoehtoistuottoa ei.
Verotusta varten laskettava tuottoprosentti lasketaan nettopääoman perusteella. Jos velkavipu toimii, se nostaa nettopääoman tuottoprosenttia. Silloin myös suurempi osa sijoituksen euromääräisistä tuotoista menee verolle.
Periaatteessa ei ole selvää, että normaalituoton verottamatta jättäminen tarkoittaa verotulojen alenemista. Normaalituoton ylittävien tuottojen verotusta voidaan kiristää.
Mutta käytännössä on kyllä syytä olettaa, että raportin esitys pääoma- ja yritysverotuksen osalta laskisi verotuloja (ellei sitten usko hyvin suuriin dynaamisiin vaikutuksiin investointien lisääntyessä). Raportin tekijät hakisivat lisää verotuloja (ei lainkaan yllättäen) esimerkiksi yhtenäisellä arvonlisäverotuksella (mm. kaikki alennetut kannat normaalitasolle) ja kiristämällä maanvuokran verotusta.
“Minusta raportin tärkein yksittäinen suositus on niin sanotun normaalituoton verottomuus.”
Eräs suomennos: Professori esittää verovapautta seuraaville sijoitusvaihtoehtodedoille:
1. Pankkitalletukset
2. Valtion bondit
3. Kunnan bondit
4. Vuokra-asunnon vuokratuotot
Enkä joku VVM:stä voisi laskea, mitä tämä merkitsee Suomen valtion verotuotoille.
P.S. Olisi myös muitakin kommentteja, mutta kun niistä ei näy syntyvän täällä keskustelua, niin olkoon.
P.S.S. 40 prossan Andrus esittää sopivaksi veroprossaksi 18%, miten suu pannan Suomessa???
“Minusta raportin tärkein yksittäinen suositus on niin sanotun normaalituoton verottomuus.”
Minusta se on tärkein vedätys. Hommahan toimisi seuraavasti:
1. vippaa pankista miljoona
2. osta niillä velkakirjoja
3. vakuuta ne AIG:lla
4. vie ne pankkiin kaniin ja siirry kohtaan 1 monta kertaa vivuttaaksesi possaasi
5. vähennä veroista korko- ja vakuutuskulut. Nauti verottomasta aika korkeasta moninkertaistetusta tuottoprosentista
Eli on tuo aika korruptoitunut ehdotus, jolla vivutetuilla korkosijoituksilla elämisestä tulisi vielä helpompaa muiden kustannuksella. Yksityinen ihminenhän pystyy vivuttamaan enemmän kuin pankki, koska ihmisellä ei ole pankkitarkastajien asettamia minimipääoma vaatimuksia. (Todellisuudessa ei pankeillakaan, mutta leikitään nyt, ettemme tiedä tätä).
Tietenkään tuohon ei sisälly sitä, että myös ihmiset ovat käveleviä pääomia ja vastaavasti tyhjästä tempaistuilla perusteluilla ihmisillekin kuuluisi tuo verovapaus. Ja myös koirille. Sitten kun vielä pankkiirit keksisivät, että ihmisiäkin voi jemmata pankkiin lainan vakuudeksi niin vipu on valmis …
Vapaa-ajan verottomuus on suuri ongelma. Olisi optimaalista, että verotus riippuisi ansaintapotentiaalista, eikä toteutuneesta palkkatulosta. Tämä ongelma muuttuu todelliseksi jos tämä down-shiftaus ilmiö laajenee. Jotenkin pitäisi varmistaa että vapaaehtoisesti osa-aikatyötä tekevät maksaisivat osuutensa hyvinvointivaltion menoista. Ikävä kyllä tähän ei olla keksitty mitään järkevää ratkaisua (Mankiwin pituusvero on yksi yritys, mutta se lienee lähinnä vitsi).
Niin, aina kuin Niku pääsee ääneen on teemana asumisen verotus. Ei tälläkään kertaa mitään uutta:
“Normaalituoton verottomuus ratkaisisi näppärästi muitakin nykyisen verojärjestelmän ongelmia. Tärkeä esimerkki on omistusasumisen ja vuokra-asumisen verokohtelu.”
Kuinka suuri ongelma sitten on, ettei vapaa-ajasta makseta ALV:tä? Vapaa-ajan verovapaushan vääristää kulutuksen (työnteon) ja vapaa-ajan välistä valintaa?
Niku: ehkä kirjoitin turhan nopeasti, ei pysynyt oma ajatukseni perässä
Voin kuitenkin ehkä puolustaa sanan kompromissi käyttämistä. Ideaalitilanteessa esim. pienyrittäjälle ei annettaisi insentiivejä työtulon naamioisemiseksi pääomatuloksi (olettaen naiivisti, että nämä kaksi käsitettä olisi täysin eriteltävissä käsitteinä). Tilanteessa, jossa todellinen pääoman tuotto jää jonain vuonna (tai pidempänä ajanjaksona) alle normaalituoton käytännössä normaalituottoverojärjestelmä antanee kuitenkin kannusteita maksaa pääomalle normaalituoton kokoinen tuotto työtulon sijaan niin kauan kun tappioiden tasausjärjestelmässä yli verovuosien on jotain rajoitteita (kuten yleensä on). Toki täydellisesti toteutetussa normaalituottomallissa, jossa:
1) pääomatulojen yli normaalituoton (kuten Mirrleesin ryhmä esittää) veroaste on sama kuin työtuloilla
ja
2) tappioden carryover on rajoittamatonta ja näistä muodostuneille verokrediiteille maksetaan normaalituoton suuruista korkoa
tätä insentiiviä ei ole. Tosin, jos otetaan huomioon konkurssin mahdollisuutta, palauttanee tässäkin tapauksessa tämä isentiivin joillekin yrittäjille. Täytynee kuitenkin tutustua Mirrleesin ryhmän suosituksiin pienyrittäjien verotuksesta tarkemmin ennen kuin sanoo mitään liian lopullista.
Samuli Lintula:
Yksi intuition pohja (liittyen alla olevaan Saku Auran kommenttin numero 3) on, että pienikin veroaste säästämiselle tarkoittaa hyvin pitkällä ajalla erittäin suurta (lopulta ääretöntä) vääristymää tämän päivän ja kaukana tulevaisuudessa olevan kulutuksen välillä. Työn verotuksen aiheuttamat ongelmat eivät samalla tavalla koskaan kasva “äärettömän” suuriksi.
Todettakoon kuitenkin, että toki on olemassa malleja (kysymys on erilaisista oletuksista), joissa normaalituotonkin veron pitäisi olla positiivinen tästä huolimatta.
Saku:
Kommenttisi ovat erinomaisia, mutta viimeistä niistä en ainakaan heti ymmärrä. Missä mielessä raportin esitys on tässä suhteessa “kompromissi”. Miten ajattelet, että suositus muuttuisi, jos tulonmuunto-ongelmaa ei olisi? Normaalituoton ylittävää tuottoahan voi periaatteessa (ei tietysti käytännössä) verottaa kuinka rankasti tahansa.
Ymmärrän sen, että pääomatuotoista ei veroteta sitä tuottoa, jonka inflaatio syö (ja joka pitäisi sijoittaa uudestaan, jos haluaa tulevaisuudessa yhtä suuret tulot.)
Mutta miksi *normaalituottoa* ei verotettaisi? Ehkä en ymmärrä, mitä taloustieteilijä tarkoittavat sanalla “normaali”, mutta minusta olisi outoa, jos esimerkiksi palkkatuloissa todettaisiin, että “normaalipalkkaa” ei verotettaisi (onko se nyt sitten 2900 e/kk) vaan ainoastaan sen ylimenevää osaa.
Pari kommenttia ottamatta liikaa kantaa politiikkasuosituksiin:
1) Vaikka Mirrleesin työryhmä ehdottaa normaalituoton vapautusta, he ehdottavat kuitenkin perintöveron säilyttämistä. Tyypillisesti perintövero katsotaan myös pääomaveroksi.
2) Pääomaverojärjestelmä, jossa normaalituotto on vapautettu ja pääomatappiot (en ole lukenut raporttia vielä, joten en tiedä Mirrleesin ryhmän suositusta tältä osin) oikeuttavat veronpalautukseen (tai ainakin säilyvään verokrediittiin) ei itse asiassa ole ongelmallinen siksi että se ei kannustaisi riskinottoon. Se on lievästi ongelmallinen siksi, että se kannustaa liialliseen riskinottoon koko yhteiskunnan kannalta. Tämä johtuu klassisesta Domar-Musgrave tuloksesta, sijoittaja kyseisessä tilanteessa pystyy luomaan itselleen portfolion, jossa hänen riskinsä ja odotettu voitto on sama kuin ilman veroja, mutta verottajalle siirtyy riskiä (riskisijoittaminen yhteiskunnassa kokonaisuudessa lisääntyy yli optimaalisen tason). Käytännössä tämä tuskin on suuri ongelma, koska käytännön verojärjestelmien piirteet (esim. rajoitettu tappion vähennettävyys) todennäköisesti palauttavat insentiivit aika lähelle oikeita, kun jonkinlainen normaalituoton verovähennettävyys on osana järjestelmää.
3) Miksi pääomaverotus on pahaa, mutta työn, kulutuksen tai jonkun muun verotus on ok? Tämä on hyvä kysymys. Usein verokeskustelussa yhtä veromuotoa potkittaessa kerrotaan tarinan sen veron kauheudesta unohtaen, että kaikista veroista voi kertoa insentiivejä vääristävän tarinan. Vaikka olen toisaalla esittänyt Suomelle pääomaverotusmallia, joka vapauttaa vain osan sijoittajista pääomaverolta, koska uskon pääomaverotuksen erittäin suurilla varallisuusasteilla olevan hyödyllinen instrumentti (en usko että taloustieteen elinkaarikulutusmallit kuvaavat hyvin monimiljönäärien ja miljardöörien valintatilanteita), voisin tässä nopeasti kuvata oman näkemykseni pääomaverotuksen ongelmallisuudesta:
-Kaikki verot väärentävät insentiivejä, koska ne aiheuttavat “kiilan” markkinoilla eri osapuoleten välisiiin insentiiveihin
-Mitä suurempi tuo kiila on, sitä isompi vääristymä. Tietenkin jos verotuksella on muita tavoitteita (esim. ympäristöverot), kiilan koko sellaisanaan ei ole ongelma.
-Pääomaverotuksessa tuo kiila kasvaa eksponentiaalisesti korkoa-korolle periaatteella aiheuttaen hyvin suuren potentiaalisen vääristymän säästämisinsentiiveihin. Tämä korkoa korolle periaate on taustalla moniin klassisiin tuloksiin pääomaverotuksen ongelmallisuudesta.
-Käytännössä (ns. rajatulosten pitkän aikavälin nollapääomaverokannasta ulkopuolella) on empiirinen kysymys kuinka vääristävää pääomaverotus on. Verokiilan lisäksi tämä riippuu siitä kuinka voimakkaasti markkinaosapuolet reagoivat verokiilaan (säästämisen jousto odotetun tuoton suhteen).
-Käytännön läheinen ongelma pääomaverotukseen liittyen on myös “tulonmuunto-ongelma” eli työtulo- ja pääomatulokantojen eroista johtuva veroinsentiivi muuttaa työtuloja pääomatuloiksi. Mirrleesin raportin esittämää mallia voidaankiin pitää kompromissina, jossa tämä otetaan huomioon.
Joonas
Artturin vastaus on minusta hyvä. Koko raportin yksi lähtökohta on, että verotuksen ei tule ehdoin tahdoin ohjata ihmisten valintoja ellei siihen ole hyviä perusteluita.
Artturi:
Riskiä ei välttämättä tarvitse huomioida, jos järjestelmään sisältyy kunnollinen tappiontasaus niin että tappiot voi vähentää tulevista tuotoista.
Mikko:
Tarkoitin itse, että jos normaalituotoksi asetetaan vaikka 3 prosentin nimelliskorko, niin vastaavasti tuototkin lasketaan nimellisinä. Eli 5 prosentin nimellistuotosta jää kaksi prosenttia verotettavaksi.
Raportissa viitataan juuri Norjan malliin henkilöverotuksen osalta. Norjan mallissa normaalituotoksi on käsittääkseni määritelty kolmen kuukauden markkinakorko. Se kuulostaa minusta yllättävän lyhyeltä korolta. Toisaalta se, että verotuksessa sovelletun normaalituoton annetaan vaihdella markkinakorkojen mukaan auttaa pienentämään sitä ongelmaa, että pääomatulojen efektiivinen verotus helposti riippuu inflaatiosta täysin järjettömällä tavalla.
Niku, en ole raporttia tietenkään ehtinyt lukea, mutta tarkennusta kysyisin: Ajatteletko todella että veroton ‘normaalituotto’ määriteltäisiin nimellistuottona? Jos, niin mikä on sinun tai raportin perustelu?
Muistaakseni Norjassa on suunnitteilla tai käytössä malli jossa normaalituotto on jonkun prosenttiyksikön yli inflaation oleva tuotto. onkohan näin?
Joonas:
Samasta syystä kuin punaisten autojen kuluttamista ei veroteta enemmän kuin sinisten autojen kuluttamista. (Eli veron pitäs perustua johonkin muuhun kuin pelkkään sattumaan mistä nyt sattuu tykkäämään.)
Tästä huolimatta tiettyjen mieltymysten verottaminen on ihan normaalia. Esim. jos tykkää klassisesta musiikista, niin siitä maksetaan oikein palkkiotakin verrattuna siihen, että tykkää popmusiikista.
Siis meinaatko kysyä, että vaikuttaako säästämisen verotus siihen, että miten paljon ihmiset säästää?
Kysyisitkö muuten samaa, jos joku väittäis, että työn verottaminen vaikuttaa siihen miten paljon ihmiset tekee töitä?
Jos ajattelet, että työn verottaminen vaikuttaa siihen miten paljon ihmiset tekee työtä, niin miks epäilet, että säästämisessä ei olis samankaltaista vaikutusta?
Niku Määttänen: Eiks tuohon normaalituottoon pidä ottaa jotenkin mukaan riski? Muutenhan riskillisten sijoitusten arvo laskee ja riskillisten projektien rahoitus vaikeutuu.
Niin siis selitättekö vielä tyhmälle, miksi tulevaisuuden kulutusta ei pitäisi verottaa enemmän kuin nykyhetken? Vaikuttaako tällainen oikeasti jotenkin ihmisten valintoihin, vai onko se vain oletus?