Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että investointien verotusta kevennetään ja riskinoton kannustimia parannetaan. Päinvastoin, uskon että tuotannollisia investointeja verotetaan hyvinvointimme kannalta liian ankarasti. Yhteisöverokannan alentaminen oli hyvä toimenpide. Mutta valitettavasti kehysriihestä putkahtanut yritys- ja osinkotuloverojärjestelmä ei ole samalla tavalla huolella mietitty kokonaisuus kuin verotyöryhmän esitys.
Uuden järjestelmän suurin ongelma liittyy sen yhteen parametriin. Kyseessä on tuottoprosentti, jonka alle jäävään osinkotuottoon sovelletaan listaamattomien yritysten omistajien osalta kevennettyä osinkotuloverotusta.
Osinkotulojen kevennetyn verotuksen yksi tavoite on lieventää kaksinkertaisen verotuksen aiheuttamia ongelmia. Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yrityksen omistajilleen jakamaa voittoa verotetaan ensin yhteisöverolla (jota maksetaan yrityksen voitosta) ja sen jälkeen pääomatuloverolla (jota maksetaan osingoista). Täysi kaksinkertainen verotus tarkoittaa esimerkiksi, että yritykseen sijoitettujen varojen tuottoa verotetaan huomattavasti ankarammin kuin yksityishenkilöiden korkotuloja.
Nykyjärjestelmässä kevennettyyn osinkoverotukseen liittyvä tuottoraja on yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta. Lisäksi järjestelmään kuuluu euromääräinen raja. Omistaja ei maksa osingoista pääomatuloveroa lainkaan siltä osin kun osinkotuotto on korkeintaan yhdeksän prosenttia (vuodessa) ja osinkojen määrä korkeintaan 60 000 euroa. Tällöin siis yrityksen jakamaa voittoa verotetaan vain yhteisöverolla. 60 000 euron rajan ylittäviä osinkoja verotetaan ankarammin.
Hallitus päätti poistaa osinkotulojen verotusta koskevan euromääräisen rajan ja laskea kevennetyn osinkotuloverotuksen tuottorajan kahdeksaan prosenttiin. Uudessa mallissa sen alittavista osingoista neljännes on veronalaista.
Myös verotyöryhmä esitti euromääräisen rajan poistamista. Verotyöryhmän esityksessä kevennetyn osinkoverotuksen tuottoraja on kuitenkin huomattavasti matalampi. Työryhmä esitti tuottorajan sitomista valtion keskipitkien lainojen tuottoon, joka ennen eurokriisiä oli luokkaa 3-4 prosenttia ja tällä hetkellä vieläkin matalampi. Tällaista lähes riskittömistä sijoituksista saatavaa tuottoa kutsutaan verokirjallisuudessa usein “normaalituotoksi” (ks. Mirrlees review’n suosituksiin liittyvä kirjoitukseni).
Euromääräisen rajan poistaminen yhdistettynä kevennetyn osinkoverotuksen korkeaan tuottorajaan keventää erityisesti suurten ja vakavaraisten listaamattomien yritysten omistajien verotusta huomattavasti. Samalla eräät jo nykyiseen verojärjestelmään liittyvät ongelmat kasvavat entisestään.
Uuteen verojärjestelmään liittyy esimerkiksi varsin suuret kannustimet muuttaa työtuloja pääomatuloiksi. Joidenkin yrittäjien kannattaa kasvattaa yrityksen nettovarallisuutta vain voidakseen maksaa itselleen palkan sijaan kevyesti verotettuja osinkoja. Näin ei yleensä kannattaisi tehdä, jos kevennetyn osinkoverotuksen tuottoraja olisi selvästi matalampi.
Toinen ongelma on se, että yritysten omistajien verotus vaihtelee huomattavasti riippuen yhtiömuodosta. Kehysriihessä päätettiin myös, että listattujen yritysten osingot ovat jatkossa kokonaan veronalaisia. Pörssiyritysten omistajaa koskee siis jatkossa täysi kaksinkertainen verotus. Yrityksen jakamaa voittoa verotetaan ensin yhteisöverolla (20 %) ja sen jälkeen pääomatuloverolla (30 tai 32 %). Kokonaisveroasteeksi tulee noin 44 tai 46 prosenttia. Listaamattoman yrityksen jakamasta voitosta verotetaan noin 26 prosenttia niin kauan kun osinkotuotto on korkeintaan edellä mainittu kahdeksan prosenttia. Ero listaamattoman yrityksen hyväksi on monessa tapauksessa huomattavan suuri.
Koska kysymys on ennen kaikkea yhdestä parametrista, näitä ongelmia olisi helppo ainakin lieventää. Uudesta järjestelmästä saisi suhteellisen hyvin toimivan laskemalla kevennetyn osinkoverotuksen tuottoraja esimerkiksi neljään prosenttiin.
Avainsanat: verotus
Aihealueet: Julkinen talous, Lajittelematon
[...] kysyä miksi? Miksi tuo kahdeksan prosenttia yritysten nettovarallisuudesta on sitten niin tärkeä? Akateeminen talousblogi kutsuu sitä kehysriihen parametrivirheeksi, yksittäiseksi luvuksi joka kannustaa ei-toivottuun [...]
[...] Hallituksen kehysriihen mukaan pörssiyhtiön pienosakkaan ja pääomaköyhän omistajayrittäjän osingon kokonaisvero olisi vuodesta 2014 lukien 44 prosenttia, kun lypsylehmäyhtiöiden suurpääomat pääsisivät 26 prosentin kokonaisverolla. (vrt. myös Määttänen 25.3.) [...]
Saatoin antaa hieman rakentavaa palautetta edellisessä blogikirjoituksessassa ja viedä kaikki plussapisteesi, mutta nyt minun kyllä pitää antaa muutama piste takaisin.
Erityisen noheva huomio, joka asettaa uudistusten todellisen tarkoituksen “hieman” kyseenalaiseen valoon.
Olen samaa mieltä siitä, että päätös on käsittämätön. Mitä tulee tuohon tuottoprosenttiin, sen kanssa on mahdollista joka tapauksessa kikkailla, kuten on kai nykyisinkin tehty. Ei tarvitse kuin ostella yrityksiä vähän ristiin, ja hankkia vähän liikearvoa taseisiin, niin hetken päästä osakkeen matemaattinen arvo on pilvissä, koska taseessa on paljon ilmaa, joka huomioidaan kuitenkin matemaattista arvoa laskettaessa. Tosin jos jotain arvoa pitää käyttää, matemaattinen arvo on ainakin suht helppo laskea, mikä on sen etu.
Tästäkin näkökulmasta ratkaisu on kuitenkin erikoinen. Olen samaa mieltä siitä, että veropäätös kannustaa voimakkaasti tulojen nostamiseen osinkoina palkkaverotuksen sijaan. Toinen asia mitä se tekee, on se, että se todennäköisesti tyhjentää monen firman kassaa aika tehokkaasti. Hallituksen pyrkimys oli kai päinvastainen, eli kannustaa investoimaan firmoihin. Mutta tuo linjaus kannustaa nostamaan rahaa firmoista nimenomaan ulospäin maksimimäärän joka vuosi.
Minua on pitkään ihmetyttänyt se, miksi omaa ja vierasta pääomaa kohdellaan verotuksessa niin kovin eri tavoin. Ehkä jostain temperamenttisyistä arvostan yksinkertaisuutta ihan liikaa, mutta siis, en näe mitään syytä kohdella verotuksellisesti eri tavoin sitä, että minä sijoitan yrityksen perustamisvaiheessa siihen vaikka 10 000 euroa omaa pääomaa tai että minä lainaan yritykselleni 10 000 euroa, josta sitten yritys maksaa minulle korkoa. Maksetun koron yritys saa vähentää verotuksessa, eli siitä ei makseta tuplaveroja, kun taas osingosta yritys maksaa tuplaverot.
Miksei osinkoja saa vähentää verotuksessa samalla lailla kuin korot saa?
Pitkälti tästä syystä olen päätynyt uskottelemaan itselleni, että ainoa oikea tapa tehdä asia on laskea yhteisövero tasan nollaan.