Annalla on omenoita, hän haluaisi perunoita. Bertalla on perunoita, hän haluaisi omenoita. Vaihtamalla Annan omenoita Bertan perunoihin molempien hyväksymään hintaan molempien hyvinvointi kohenee. Vaihtosuhde p = omenoita-per-peruna on hinta. Jossain erikoistapauksessa se voisi olla vaikka p=1, mutta siinä hinnassa ei ole mitään mystistä.
Annalla on omenoita tänä vuonna, ja Bertalla ensi vuonna. Vaihtamalla Annan tämän vuoden omenoita Bertan ensi vuoden omenoihin molempien hyväksymään hintaan molempien hyvinvointi kohenee. Vaihtosuhde (ensi vuoden omenoita)-per-(tämän vuoden omenoita) on hinta. Tästä hinnasta laskettua tunnuslukua (p - 1)% kutsutaan nimellä reaalikorko. Jossain erikoistapauksessa se voisi olla vaikka nolla prosenttia, mutta siinä hinnassa ei ole mitään mystistä.
Reaalikorko on yleensä positiivinen. Maailmassa, jossa olisi vain omenoita tai muita pilaantuvia hyödykkeitä näin ei välttämättä olisi. Jos tänä vuonna on erityisen hyvä sato, ja ensi vuodesta odotetaan huonoa, niin yhdestä ensi vuoden omenasta joutuisi luultavasti maksamaan useamman tämän vuoden omenan. Eli reaalikorko olisi negatiivinen.
Kun säilyviä hyödykkeitä kuitenkin on olemassa, niin reaalikorko ei kovin helposti mene negatiiviseksi. Säilyvä hyödyke nyt on aidosti parempi kuin säilyvä hyödyke vuoden päästä: sen voi kuluttaa milloin huvittaa vuoden aikana, tai vaikka vasta sitten vuoden päästä. Kun yksi tuote tarjoaa samat hyödyt kuin toinen ja enemmänkin, niin tuleehan siitä kalliimpi. Niinpä reaalikorko tuppaa olemaan positiivinen.
Myös investointimahdollisuuksien olemassaolo vaikuttaa reaalikorkoon. Perunan voi syödä nyt, tai sen voi käyttää siemenperunana ja saada siten monta perunaa tulevaisuudessa. Joka myy tämän hetken perunoita (antolainaaja) luopuu kulutusmahdollisuuden lisäksi reaalituotosta, joten saadakseen jonkun suostumaan vaihtokauppaan joutuu tulevien perunoiden myyjä (ottolainaaja) kompensoimaan nykyperunasta luopujaa useammalla kuin yhdellä tulevaisuuden perunalla. Eli reaalikorko on positiivinen.
Reaalikorko on siis pohjimmiltaan eri ajankohtina tarjoutuvien kulutusmahdollisuuksien välinen hinta. Taloudellisen toiminnan erikoistuminen ja rahan käyttäminen vaihdannan välineenä voivat hämärtää reaalikoron merkityksen kokonaisuuden kannalta, jos ei ole tullut asiaa erikseen pohtineeksi. Tavallinen tallaaja myy erikoistunutta työpanostaan, ja hankkii niin omenat, perunat kuin investointimahdollisuudetkin markkinoilta. Ymmärryksen puute ei kuitenkaan muuta reaalikoron käytännön merkitystä.
Kysyntä ja tarjonta vaikuttavat reaalikorkoon siinä missä muihinkin hintoihin. Eri ajankohtien välisen kulutuksen vaihtosuhteeseen vaikuttavat tuotetut määrät eri aikoina, investointimahdollisuudet, sekä mieltymykset eli kuinka paljon on haluja lykätä tai aikaistaa kulutusta. Ajan yli käytävässä vaihdannassa on vielä lisäsuolana riski, eli se että tulevaisuuden kysyntä ja tarjonta ovat epävarmoja.
Reaalikoron pakottaminen jollekin tietylle tasolle aiheuttaa samoja ongelmia kuin mikä tahansa hintasäätely. Osa molempia osapuolia hyödyttävästä vaihdannasta jää tekemättä, jos se voisi toteutua vain hinnalla, joka on kielletty. Tuottoisa pelto voi jäädä ilman siemenperunoita, samalla kun toisaalla ylijäämää makuutetaan kellarissa.
Avainsanat: hintasäännöstely, kandimikro, korot, reaalikorko
Tuokaan ei tuottaisi negatiivista reaalikorkoa. Artturin kannattaa ennemmin säilyttää ne 100 perunaa itse kuin antaa ne Markolle saadakseen ensi vuonna 99 perunaa takaisin, vaikka Artturi pitäisi todennäköisenä, että ensi vuonna haluaa vaihtaa perunat johonkin muuhun ruokaan.
Ei kai pilaantumattomilla hyödykkeillä varsinainen korko voi olla negatiivinen?
Niiden omistaja voi kyllä maksaa pankille säilytyspalvelusta “korkoa”, jos hänen ei ole helppoa säilyttää itse, mutta se on varaston vuokraa ja vartioinnin palkkaa, ei varsinaista korkoa rahalle.
Vastaavasti asunnon negatiivinen vuokra olisi oikeasti palkkio siitä, että joku pitää talon kunnossa ja suojassa tunkeutujilta, ei varsinainen vuokra.
Todellisessa maailmassa korot on paljon monimutkaisemmat.
http://jtalous.blogspot.com/2011/07/korosta.html
AB, ei ehkä välttämätön ehto, mutta luontevin yksinkertainen tapaus.
Jos säilytetyt hyödykkeet menettävät arvoaan muusta syystä kuin fyysisestä pilaantumisesta, esim jos niitä ei enää haluta kuluttaa preferenssien muuttumisen takia, niin tämäkin on eräänlaista pilaantumista.
Marko Terviö:
Onks nää pilaantuvat hyödykkeet nyt välttämätön ehto sille, että reaalikorko olis negatiivinen? Eiks periaatteessa vois olla vaikka tilanne, missä niin suuri osa säästäjistä haluaa tasoittaa kulutustaan ajan yli, että reaalikorko vois painua negatiiviseks ihan pilaantumattomillakin hyödykkeillä. Kunhan vaan jengi ei tiedä nykyhetkessä mitä ne haluaa kuluttaa tulevaisuudessa.