Euroalueen talouspolitiikan ongelma numero yksi on nollakorkorajoite (NKR). Tavanomaisen rahapolitiikan tie on kuljettu loppuun, sillä keskuspankki ei voi enää merkittävästi laskea ohjauskorkojaan. Keskuspankin asettamat lyhyet ohjauskorot ovat nyt nollan tuntumassa. Jos niitä laskettaisiin selvästi pakkasen puolelle, tallettajat nostaisivat pankkitileillä olevat rahansa seteleinä, sillä niille saa aina nollakoron.
NKR on jo aiheuttanut valtavasti vahinkoa. Euroalueella on paljon työttömiä, turhan vähän tuotantoa ja tavoiteltua matalampi inflaatio, koska EKP ei ole pystynyt rahapolitiikkaa keventämällä lisäämään kokonaiskysyntää riittävästi. NKR:n vuoksi tilanne saattaa edelleen pahentua, sillä ihmiset eivät välttämättä luota, että EKP saa inflaation pian kiihtymään. Nimelliskorkojen ollessa kiinnitettynä (noin nollassa), inflaation hidastuminen nostaa reaalikorkoa yksi yhteen.
Jos NKR:tta ei olisi, EKP voisi laskea ohjauskorot reilusti negatiivisiksi. Sen pitäisi näkyä myös tavallisten ihmisten ja yritysten saamissa ja maksamissa koroissa. Talouteen luulisi syntyvän säpinää, jos vuotuiset talletus- ja asuntolainakorot olisivat esimerkiksi luokkaa miinus viisi prosenttia.
NKR ei ole vain euroalueen ongelma. Japanissa ohjauskorot ovat olleet nollan tuntumassa jo pari vuosikymmentä. Finanssikriisin jälkeen NKR on ollut relevantti rajoite myös ainakin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja viimeksi Ruotsissa.
NKR:tta on yritetty lieventää ns. epätavallisella rahapolitiikalla. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskuspankki ostaa pitkäaikaisia velkakirjoja. Tällä politiikalla voidaan laskea myös pidempiä korkoja lähemmäs nollaa. Epätavalliseen rahapolitiikkaan liittyy kuitenkin omat ongelmansa. Näin on erityisesti euroalueella, jossa järeämmät keskuspankin toimet voidaan tulkita Saksan perustuslain vastaisiksi.
NKR ei kuitenkaan ole luonnonlaki. Negatiivisessa nimelliskorossa ei ole periaatteessa mitään ihmeellistä.
Koska NKR liittyy seteleihin ja kolikoihin, yksinkertaisin tapa päästä siitä eroon, on luopua seteleistä ja kolikoista ja siirtyä kokonaan sähköisiin maksutapoihin. Jos käteistä ei olisi, nimelliskorot voitaisiin asettaa negatiivisiksi ilman pelkoa, että pankkiautomaateille muodostuu pitkät jonot. Käteisen sijaan ihmiset saattaisivat toki hamstrata esimerkiksi säilyketomaattipurkkeja tai kultaharkkoja. Mutta sekin vähentäisi työttömyyttä, lisäisi tuotantoa ja kiihdyttäisi inflaatiota nostamalla tomaattipurkkien ja kullan hintaa ja niiden tuotantoa.
Käteisestä luopuminen ei ole niin radikaali ajatus, kuin miltä se kenties ensin kuulostaa. Sähköisten maksutapojen kehitys on pitkään vähentänyt seteleiden ja kolikoiden käyttöä. Sitä paitsi alkuun päästäisiin luopumalla suuremmista seteleistä. Jo se mahdollistaisi nykyistä selvästi matalammat nimelliskorot, koska suurten summien pitäminen pieninä seteleinä on hankalaa. Pienemmistä seteleistä ja kolikoista voitaisiin luopua ajan myötä, kun sähköinen maksaminen on edelleen kehittynyt ja yleistynyt.
Käteisestä luopumiseen liittyy tietysti paljon muitakin asioita kuin NKR. Kenneth Rogoff tarjoaa katsauksen käteisestä luopumisen hyödyistä ja siihen mahdollisesti liittyvistä ongelmista.
Avainsanat: käteinen, nollakorkorajoite
Aihealueet: Makro
En ole ikinä käsittänyt nollakorkopäivittelyä. Talousteoriassa ei ole mitään, mikä kertoisi, että nollakorossa olisi epäjatkuvuuskohta. Kuten on jo mainittu maksun välineitä on kaikenlaisia. Jos korko lasketaan ihan pikkaisen alle nollan mitään ei todennäköisesti tapahdu. Ne jotka pitivät rahansa pankissa pitävät ne yhä, koska esimerkiksi varkauden todennäköisyydelle ei ole tapahtunut mitään. Ja jos oikein olen ymmärtänyt reaalisesti mitattuna alle nollakorkoa on tarjottu jo pitkään.
Entä mikä vaikutus pankkien kohonneilla marginaaleilla on talouskasvuun. Kun keskuspankkikoroissa lähestytään nollaa, on pankin 3-8 % marginaali määräävin osuus innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten rahoituskustannuksissa. Kun samaan aikaan suuryritys voi laskea liikkeelle omaa jvk-lainaa, on isolla suhteessa huomattavan paljon edullisemmat rahoituskustannukset ja kilpailuetu pieniin nähden. Jos keskuspankkikorko olisi korkeampi, etu olisi suhteessa pienempi.
Pankkihan tietysti sanoo kohonneiden marginaalien johtuvan säätelystä. Eikö asuntolainoja sitten säädellä lainkaan?
Kom,
En usko että vaihtoehtoiset valuutat olisivat käytännössä kovin suurin ongelma. Vaihtoehtoiset valuutat voisivat toki edelleen tarjota ainakin nollakoron. Ne eivät kuitenkaan tarjoa samalla kiinteää vaihtokurssia euroon nähden. (Mikään taho tuskin haluaa tarjota nollakorkoa ja kiinteätä vaihtosuhdetta euroon nähden jos euromääräisten talletusten ja lainojen korot ovat negatiivisia. Pidemmän päälle se ei olisi edes mahdollista. )
Pasi Pulkkinen,
”Eli mielestäsi rahapolitiikalla voidaan katkaista näköpiirissä oleva deflaatiokierre jos NKR:sta päästään, eikä finanssipolitiikalla simulointia tarvita.” Kyllä. (Tosin sillä tarkennuksella, että NKR:n poistaminen ei tietenkään millään ehdi auttamaan tähän hätään.)
”EMU alueen tuottavuuserot tasoittuvat itsestään jos vain säilytetään euro?” Ei. Rahapolitiikalla ei ole kovin paljoa tekemistä tuottavuuserojen kanssa.
Ossi,
QE:n vaikutusmekanismit ovat tosiaan moninaisia.
Niku Määttänen: “Jos keskuspankki ostaa suuria määriä tietynlaisia velkakirjoja, niiden hinnan voi olettaa nousevan, mikä tarkoittaa niiden (nimellis)korkojen laskua.”
Ainakin Scott Sumner on tästä sitä mieltä, että velkakirjojen hinnan olettaisi laskevan, koska keskuspankki ostaessaan niitä luo uutta rahaa. Hänellä oli blogipostaus tästä otsikolla “If I buy T-bonds, their price rises. If the Fed buys T-bonds, their price (usually) falls”:
http://www.themoneyillusion.com/?p=18037
“…Minusta NKR:n poistamisella pyritään juuri siihen, että saadaan ”talouden reaaliresurssit täyteen käyttöön”. NKR:n vuoksi reaalikorko voi olla liian korkea. NKR on keinotekoinen rajoite, joka estää tavanomaisen markkinamekanismin (korot alas, kokonaiskysyntä ylös) hyödyntämisen…”
Eli mielestäsi rahapolitiikalla voidaan katkaista näköpiirissä oleva deflaatiokierre jos NKR:sta päästään, eikä finanssipolitiikalla simulointia tarvita.
EMU alueen tuottavuuserot tasoittuvat itsestään jos vain säilytetään euro?
Markkinat ovat aina oikeassa ja julkinen ohjaus vältettävää ? Näin tulkitsen.
Niku Määttänen kirjoitti:
“Koska NKR liittyy seteleihin ja kolikoihin, yksinkertaisin tapa päästä siitä eroon, on luopua seteleistä ja kolikoista ja siirtyä kokonaan sähköisiin maksutapoihin. Jos käteistä ei olisi, nimelliskorot voitaisiin asettaa negatiivisiksi ilman pelkoa, että pankkiautomaateille muodostuu pitkät jonot.”
Tilanne voisi olla noin, jos olisi vain yksi valuutta, jota voi käyttää. Tosielämässä on vaihtoehtoisia valuuttoja: sekä virallisia että epävirallisia. Aika moni välttelisi sellaisen valuutan käyttöä, jonka säilytykseen sähköisellä pankkitilillä liittyy selkeästi negatiivinen korko, jos olisi olemassa vaihtoehto, jolla sellaista ei ole. Ja sellaisia vaihtoehtoja on. Eli ei tarvitse ostella mitään konkreettisia tomaattipurkkeja rahan arvon säilyttääkseen, vaan omaisuuden arvon saa säilytettyä niinkin, että siirtyy eurovaluutasta johonkin säilytyksessä arvonsa paremmin säilyttävään sähköisesti hallinnoituun “valuuttaan”. Käteisestä luopuminen ei siis poista NKR-ongelmaa, kun on olemassa vaihtoehtoisia sähköisiäkin valuuttoja, joista ainakin osasa on vähintään 0-korko negatiivisen koron sijaan.
Ossi,
Jos keskuspankki ostaa suuria määriä tietynlaisia velkakirjoja, niiden hinnan voi olettaa nousevan, mikä tarkoittaa niiden (nimellis)korkojen laskua. Pidemmän päälle oleellista on se, mitä tapahtuu reaalikoroille.
Pasi Pulkkinen,
Minusta NKR:n poistamisella pyritään juuri siihen, että saadaan ”talouden reaaliresurssit täyteen käyttöön”. NKR:n vuoksi reaalikorko voi olla liian korkea. NKR on keinotekoinen rajoite, joka estää tavanomaisen markkinamekanismin (korot alas, kokonaiskysyntä ylös) hyödyntämisen.
Ilkka,
Inflaatiotavoitteen nostaminen saattaisi tosiaan lieventää NKR:tta, koska ohjauskoroissa olisi normaalisti enemmän pelivaraa alaspäin. Toisaalta korkeammasta inflaatiosta olisi omat haittansa.
Ei myöskään ole ihan selvää, että korkeampi inflaatiotavoite auttaisi, jos nollakorkotilanteeseen jostakin syystä kuitenkin ajaudutaan. Miksi keskuspankki, joka ei pysty saavuttamaan edes nykyistä inflaatiotavoitetta, pystyisi uskottavasti saavuttamaan nykyistä korkeamman inflaatiotavoitteen? Sama ongelma saattaa koskea myös ngdp-tavoitetta. Mahdollisuus laskea nimelliskorkoja tarvittaessa aina lisää, tuntuu minusta varmemmalta.
Eikö tätä nollakorkorajoitetta voisi lievittää paljon helpommin nostamalla inflaatiotavoitetta tai ottamalla joku ngdp tavoite? Nykyinen 2% inflaatio jättää liian vähän liikkumavaraa nollan yläpuolelle.
Vaan miten olisi jos luotaisiin optimaaliset valuutta-alueet eli alueet joiden sisällä voidaan solidaarisesti harjoittaa aluepolitiikkaa “tuottavuuserojen” tasoittamiseksi. Hyväksytään 10 prosentin vuotuinen inflaatio palkkojen nousun kautta talouden vakauttamiseksi (tuloerojen tasaamiseksi). Kyllähän holvaantuneille varoille saadaan intressi löytää investointeja (tai kuplasijoituskohteita jos ohjaus puuttuu).
Hyväksytään se että yhteisön rooli tulee vain korostumaan tulevaisuudessa kun ihmiskunta joutuu kohtaamaan oikeita kriisejä. Ilmaston muutokseen emme kykene vastaamaan “markkinatalouden” opeilla vaan teknologialla. Teknologia tulisi olla jo nyt eikä sitten kun “markkinat” sen huomaavat. “Markkinoilla” ei ole toimijoita joilla olisi resursseja tuoda nyt markkinoille 2030-luvun teknologiaa ilman yhteisön apua. Yhteisö vastaa resurssien allakoinnista eli koulutuksesta ja perustutkimuksesta. Yhteisö ohjaa, tarpeen vaatiessa rautaisella kouralla.
Väestön kasvu (10-11 mrd. v.2100) ajaa meidän reaaliset resurssit väistämättä niukkuuteen jos pyrimme globaaliin talouskasvuun. Koko länsimainen yhteiskuntajärjestelmä joutuu taipumaan kasvuttomuuteen. Siinä saavat kyytiä niin vanhat tuotantojärjestelmät kuin tulonjakojärjestelmät.
Mitä jos emme haikailisi nollakorkorajoitteen poistamisesta, vaan keskittyisimme siihen miten saamme talouden REAALIresurssit täyteen käyttöön, ja tekemään asioita joilla varmistamme myös tulevien sukupolvien mahdollisuuden tehdä valintoja.
Mitä jos unohtaisimme jo tämän epäonnistuneen Euro-kokeilun, ja rakentaisimme järjestelmän tukemaan “funktionaalista valtiontalouden rahoitusta”. Mitä jos luottaisimme siihen että kansanedustajamme tietävät “markkinoita” paremmin mitä me oikeasti tarvitsemme. Siitä heille maksetaan.
Onko nollakorkorajoite mitään muuta kuin institutionaalinen tai psykologinen rajoite? Luulisi, että keskuspankki voi aina (kunhan esim. Saksan perustuslaki ei estä) painaa mielivaltaisen suuren määrän rahaa ja siten nostaa inflaatiota.
Niku Määttänen: “NKR:tta on yritetty lieventää ns. epätavallisella rahapolitiikalla. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskuspankki ostaa pitkäaikaisia velkakirjoja. Tällä politiikalla voidaan laskea myös pidempiä korkoja lähemmäs nollaa.”
Eikö tuon pitäisi pikemminkin nostaa korkoja? Jos epätavallisella rahapolitiikalla onnistutaan nostamaan inflaatio-odotuksia, niin luulisi sitten niiden nostavan pidempiä (nimellis)korkoja.
Eikö käteisen hamstraamisella muka ole sama vaikutus kuin kullan hamstraamisella? Jossainhan ne kolikot ja setelitkin pitää painaa ja koska tämä työ oletettavasti tapahtuisi paikallisesti, kuvittelisin sillä olevan enemmän positiivista vaikutusta talouteen kuin kullan hamstraamisella.