EKP:n julkilausuttu tavoite on pitää euroalueen vuotuinen inflaatio hieman alle kahdessa prosentissa. Siinä se on yleensä onnistunut hyvin, mikä on arvokas asia. Tänä vuonna inflaatio on kuitenkin painunut alle yhden prosentin.
Toki euroalueen inflaatio on toisinaan myös selvästi ylittänyt kahden prosentin rajapyykin. Inflaation täydellinen vakauttaminen on mahdoton tehtävä. Mutta nykyisessä taloustilanteessa inflaatiotavoitteen alittaminen on suurempi ongelma kuin sen vastaavan suuruinen ylittäminen normaaliaikoina. Tähän on ainakin kolme syytä.
Ensimmäinen syy on se, että matala inflaatio vaikeuttaa pahimmissa vaikeuksissa olevien Etelä-Euroopan maiden toipumista vientiä kasvattamalla. Saadakseen vientinsä vetämään, niiden palkkatason tulisi laskea erityisesti Saksaan verrattuna. Inflaation ollessa hyvin matala, se edellyttää käytännössä nimellispalkkojen laskua.
Toinen syy on se, että inflaatiotavoitteen alittaminen pahentaa talouskasvua jarruttavaa velkaongelmaa. Inflaation yllättävä hidastuminen on vaikutuksiltaan tavanomaisen velkajärjestelyn vastakohta, sillä se kasvattaa velkoja. Sikäli kun inflaation hidastuminen alle EKP:n tavoitteen tuli ihmisille yllätyksenä, lainojen reaaliarvo on nyt korkeampi kuin mitä lainanottajat lainaa ottaessaan ennakoivat. Vastaavasti tietysti talletusten reaaliarvo on noussut verrattuna tilanteeseen, jossa inflaatiotavoite olisi saavutettu.
Kolmas ja tärkein syy miksi inflaation hidastuminen on nyt huolestuttavaa, liittyy ns. nollakorkorajoitteeseen ja inflaatio-odotuksiin. EKP ei pysty enää tavanomaisin keinoin juuri keventämään rahapolitiikkaansa, sillä ohjauskorot ovat jo hyvin lähellä nollaa. Korkoa ei voida laskea merkittävästi nollan alapuolelle, sillä tallettajat siirtyisivät silloin käteiseen, jolle saa sentään nollakoron.
Nollakorkorajoite voi vaikuttaa inflaatio-odotuksiin hyvin ongelmallisella tavalla. Keskuspankki voi aina vastata inflaation kiihtymiseen ohjauskorkoja nostamalla. Sen sijaan inflaation hidastumiseen keskuspankki ei voi enää reagoida korkoja vastaavasti laskemalla. Ihmiset saattavat siksi arvioida, että inflaatio jää pitkäksi aikaa alle EKP:n inflaatiotavoitteen. Toisin sanoen inflaatio-odotukset laskevat.
Inflaatio-odotusten laskusta puolestaan seuraa, että odotettu reaalikorko nousee. Lainaraha tulee kalliimmaksi, koska lainan reaaliarvon odotetaan tulevaisuudessa olevan suurempi verrattuna tilanteeseen, jossa inflaatio olisi korkeampi. Tämä tekee investoimisesta ja kuluttamisesta entistä vähemmän houkuttelevia ja heikentää siten nykyistä taloustilannetta. Pahimmillaan tästä voi syntyä itseään vahvistava kierre: inflaatio-odotusten lasku vähentää investointeja ja kulutusta, minkä seurauksena sekä toteutunut että odotettu inflaatio laskevat entisestään.
Yksi oppikirjojen mukainen ratkaisu tähän viimeiseen ongelmaan on että keskuspankki lupaa pitää ohjauskorkonsa matalana myös jonkin aikaa sen jälkeen, kun inflaatio on ylittänyt tavoitteen. Keskuspankki siis sallii tulevaisuudessa joksikin aikaa suhteellisen korkean inflaation nykyisen hyvin matalan inflaation vastapainoksi. Tavoitteena on laskea odotettua reaalikorkoa inflaatio-odotuksia kasvattamalla ja lisätä siten investointeja, kulutusta ja lopulta hyvinvointia. Talouden piristyminen nopeuttaisi samalla myös inflaatiotavoitteen saavuttamista.
EKP on tänä vuonna viestinyt vähän tämän ratkaisun suuntaisesti arvioidessaan, että ohjauskorot pysyvät pitkään matalina. EKP:n viesti jää kuitenkin tässä suhteessa puolitiehen. Se ei ole ilmoittanut sallivansa inflaatiotavoitteensa ylittämisen tulevaisuudessa. EKP:n viestin voi pessimistisesti tulkita niin, että EKP:ssa ei uskota talouden lähiaikoina elpyvän sen vertaa, että inflaatiotavoite uhkaisi ylittyä.
Ei ole selvää, että pääjohtaja Draghi pystyisi uskottavasti lupaamaan, että EKP sallii tulevaisuudessa inflaation tilapäisen kiihtymisen yli kahden prosentin. Se tarkoittaisi, että EKP lupaa toimia tulevaisuudessa oman tavoitteensa vastaisesti. Tilannetta ei helpota se, että monet vaikutusvaltaiset saksalaiset jurputtavat jo nykyisen rahapolitiikan olevan liian kevyttä. Paradoksaalisesti tiukka sitoutuminen inflaatiotavoitteeseen saattaa vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista tässä ja nyt.
Avainsanat: EKP, nollakorkorajoite
Aihealueet: Kansainvälinen talous, Makro, Rahoitus
Tämä on ensimmäinen kerta kun olen törmännyt tämän aiheen käsittelyyn Suomessa. Mitä oppikirjaan tulee, käytössäni on “Macroeconomics: Imperfections, Institutions and Policies; Carlin & Soskice”, jossa heti alkumetreiltä painotetaan reaalikorkotason merkitystä. Holmström, Korkman & Pohjola puhuu juuri julkaistussa muistiossaan Suomen talouden tilasta mm. kasvuyritysten rahoituksen ongelmista. Miksi tätä euroalueen nollakorko-ongelmaa ja sen vaikutusta rahoitukseen ei mainita? Eikö rahapolitiikka ole näiden professorien mielestä merkityksellistä, vai onko asian mainitseminen poliittisesti epäkorrektia?
Austrian,
Lainaus linkkaamastani OECD:n lapusta: “As far as housing costs are concerned, the HICP only includes rents actually paid by tenants and light maintenance expenditure by renters and owner-occupiers. The implicit rents paid by home owners are excluded from this measure. ” Esimerkiksi USAn CPI-indeksi, jota FED seuraa, sisältää myös omistusasumisen kustannukset kuvaamallasi tavalla laskettuna.
Tuo hintaindeksissä oleva asumisen hinnan käsittely pelkästään markkinavuokrien kautta tulee siitä että kansantalouden tilinpidon järjestelmässä imputoidaan laskennallista tuloa ja menoa asunnon omistamisesta. Se laskennallinen arvo taas saadaan markkinavuokrista.
Pankista otetun lainan tai omien säästöjen käyttö on vain investoinnin rahoitustapa, ei suoraan jonkun investointikohteen kustannus.
“Erikoista kyllä, kyseinen indeksi ei huomioi asuntojen hintamuutoksia kunnolla, sillä se ei huomioi omistusasumisen pääomakustannusta. Asuntojen hinnannousu näkyy indeksissä lähinnä vain vuokrien mahdollisena nousuna”
Toisaalta jos omistusasuja muuttaa kaverinsa pihaan telttaan ja antaa omistamansa asunnon vuokralle, kaunistuu hänen henkilökohtainen tilinpitonsa oleellisesti vuokran verran suuremmaksi (eli asumisen hinnan verran). Pääomakustannus ei ole sama asia kuin asumiskustannus.
Heimo Hänninen,
Asuntojen hintojen osalta ihmettelysi on aiheellista. EKP:n tärkein inflaatiomittari perustuu Eurostatin yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin (The Harmonised Index of Consumer Prices). Erikoista kyllä, kyseinen indeksi ei huomioi asuntojen hintamuutoksia kunnolla, sillä se ei huomioi omistusasumisen pääomakustannusta. Asuntojen hinnannousu näkyy indeksissä lähinnä vain vuokrien mahdollisena nousuna (ks. esim. http://20.fi/11554). Mutta luullakseni asuntojen hintojen huomioiminen vain laskisi arviota euroalueen nykyisestä inflaatiosta, sillä asuntojen hinnat ovat monessa euromaassa edelleen laskussa.
“Miten ns. Virallinen inflaatio lasketaan?
Katso suomeksi lyhyt selvitys laskentatavasta:
http://www.ecb.europa.eu/ecb/educational/hicp/html/index.fi.html
ja englanniksi alla olevasta linkistä lokakuun luvut ympäri eurooppaa. Suomessa näkyy nyt olleen laskussa mm. äänityslaitteiden hinnat, merimatkustamisen hinnat, vastaavasti selvästi ovat nousseet tuon laskentatavan mukaan mm. terveyteen liittyvät vakuutusmaksut. Vuokrien nousuvauhti näkyisi nyt olevan tuon tilaston mukaan 2,8 prosenttia.
http://www.ecb.europa.eu/stats/prices/hicp/html/hicp_coicop_anr_2013-10.en.html
Miten ns. Virallinen inflaatio lasketaan? Oman tarkastelun pohjalta: ruoka on kallistunut vuodessa n. 7, energia 3, vakuutukset (koti, auto, tapaturma) 10, jäte & vesi (omakotitalo ) 10 prossaa. Näitä hyödykkeitä ei voi välttää ja niihin kuluu kohtalaisen paljon nettopalkasta. Tiputtaako inflaatiolukeman alati halpeneva Kiinan elektroniikka roina vai miten yhden prossan virallinen luku selittyy? Asuntojen hinnat, joihin ihmisiltä menee iso osa palkasta ovat nousseet halvan rahan siivittämänä vähintään 6 prossaa vuodessa. Eikö sitä laskukaavassa huomioda ollenkaan ? Hinta on yksi tekijä ja ostettu määrä toinen. Ruokaa ostetaan joka toinen päivä, taulu töllö noin joka viides vuosi. Joka tietää kaavan sen kertokoon, kiitos.
Mutta miksi ei niitä mustia helikoptereita?
Niku,
tuossa paperissa mainitaan myös tuon Silvio Gesellin arvoaan menettävän käteisen rahan malli.
Gesell olikin näköjään saksalainen eikä italialainen…
Harri K,
Erilaisista tavoista poistaa nollakorkorajoite (zero lower bound) kokonaan ks. http://20.fi/11538.
Tämän blogin nimenä on akateeminen talousblogi, mutta juuri tätä aihetta on kommentoinut eniten heterodoksista talousajattelua esittävät.
Meillä on neo-chartalisteja, neo-ricardolaisia sekä jopa yksi itävaltalaisen koulukunnan edustaja!
Harri,
tuota on yritetty Itävallassa 1920-luvulla. Wörglin kokeen taustalla oli italialaisen Silvio Gesellin ajatukset.
Mutta tuo pitäisi laajentaa kaikenlaisiin velkasitoumuksiin eli jos haluaa säilyttää jonkun arvon erilaisilla arvopapereilla niin pitää pistää omaisuus liikenteeseen eikä pyrkiä säästämään rahoitusvarojen kasvattamisen mielessä!
“Korkoa ei voida laskea merkittävästi nollan alapuolelle, sillä tallettajat siirtyisivät silloin käteiseen, jolle saa sentään nollakoron.”
Miksi käteisen olemassaoloa tai sen nollakorkoisuutta ei koskaan kyseenalaisteta? Voisivathan EKP ja eurovaltiot ilmoittaa, että nykyiset setelit eivät kelpaa maksuvälineinä vuoden 2014 jälkeen ja että sen jälkeen ne korvattaisiin uusilla seteleillä, joihin on painettu viimeinen voimassaolopäivä. Pankkiin määräaikaa ennen vietäessä setelit hyvitettäisiin esim. 98 prosenttia nimellisarvostaan, määräajan jälkeen 90%.
ja kun toivottu työllisyys on saavutettu työllistämällä ihmisiä vaikka perusinfraan tai kotimaiseen energiantuotantoon sijoittamalla…hups… meillä on toivottu työllisyys, infra paremmassa kunnossa ja vaihtotase energianostojen suhteen paremmalla tolalla, niin ja velkaantumisen kauhistelijat barrikaadeilla kun virtuaalimaailmassa muutama bitti on vinossa.
Onhan se Pasi niinkin.
Ihmeellisen yksioikoinen on tuo tapa, jossa pelkästään pankkijärjestelmää käytetään rahan levittämiseen ympäri kansantaloutta taloudellisen toimeliaisuuden kasvattamiseksi kysyntäshokin jälkeen.
Austrian: Miten olisi rahan jako työllistävän työmaan portilla työpäivän päätteeksi
Missä ovat mustat helikopterit, jotka pudottavat rahaa lähiöiden yläpuolella?