Nordean mukaan suomalaisten “asunnon ostokyky” on nyt “lähes ennätyshyvä” - viimeksi se oli tyypillisellä helsinkiläisellä kotitaloudella yhtä hyvä vuonna 1996. Mitä tästä voi päätellä? Se tiedetään, että vuoden 1996 jälkeen asuntojen hinnat nousivat monta vuotta nopeasti. Kääntyvätkö asuntohinnat siis taas nousuun?
Jos ymmärrän oikein, Nordea mittaa asunnon ostokykyä laskemalla kuinka suuren osan keskikokoisen asunnon ostamiseksi otetun 25 vuoden asuntolainan hoitokustannus vie kotitalouksien keskimääräisestä tulosta. Näin saadaan asunnon ostokykyä kuvaava indeksi: Mitä matalampi indeksin arvo sitä parempi asunnon ostokyky. Indeksi tietysti laskee kun korot laskevat, asuntojen hinnat laskevat, tai kotitalouksien ansiot nousevat. Indeksi on nyt laskenut ennen kaikkea sen takia, että asuntolainojen nimelliskorot ovat laskeneet nopeasti.
“Asunnon ostokyvyn” voi tietysti määritellä kukin miten haluaa, mutta omistusasumisen todellisen hinnan kehittymisestä Nordean indeksi ei paljoa kerro. Korkojen lasku on toki hyvä uutinen asuntovelallisille. Omistusasumisen todellinen hinta riippuu kuitenkin reaalikorosta, eli nimelliskoron ja inflaation erotuksesta, eikä nimelliskorosta. Inflaation lasku tarkoittaa, että asuntolainan arvo suhteessa palkkoihin ja hyödykkeiden arvoon laskee aikaisempaa hitaammin. Deflaation oloissa asuntolainan arvo suhteessa kaikkeen muuhun nousee ajan myötä.
Reaalikorko ei ole nyt laskenut läheskään samaa tahtia nimelliskoron kanssa, sillä myös inflaatio ja lähiajan inflaatio-odotukset ovat laskeneet. Jopa deflaatiota pidetään mahdollisena. En siis päättelisi ainakaan Nordean indeksin perusteella, että asuntohinnat kääntyvät nousuun
Avainsanat: Asuntohinnat, inflaatio, korot
Aihealueet: Rahoitus