Helsingin Sanomat (11.4) nosti näyttävästi esille huippujohtajien suuret työeläkkeet. Kuten jutussa kerrottiin, työeläkkeissä ei ole Suomessa kattoa vaan eläke voi nousta työuran tulojen mukana kuinka korkeaksi tahansa. Useimmissa muissa EU-maissa tilanne on toinen: lakisääteisten eläkkeiden karttumista ja määrää rajoitetaan eri tavoin.
Olisiko Suomessakin syytä harkita eläkekattoa? Eläkekatolla olisi sekä tulonjakovaikutus että työntarjontaan liittyviä kannustinvaikutus. Molemmat riippuvat siitä, miten katto toteutettaisiin.
Tärkein kysymys liittyy siihen, peritäänkö palkasta työeläkemaksua vielä senkin jälkeen kun eläkekatto on tullut vastaan vai ei. Oletetaan, että eläkekatoksi asetetaan 3000 euroa kuukaudessa. Jos työeläkemaksua ei tarvitse enää maksaa sen jälkeen kun tulevaa eläkettä on kertynyt tuo 3000 euroa, eläkekaton asettaminen olisi pikemminkin tulonsiirto pieni- ja keskituloisilta suurituloisille kuin päinvastoin. Tämä johtuu siitä, että ainakin nuoret ja tulevat sukupolvet saisivat todennäköisesti järjestettyä itselleen työeläkettä suuremman eläkkeen säästämällä itse työeläkemaksuja vastaavan osuuden palkastaan. Toisin sanoen osa työeläkemaksusta on pikemminkin vero työnteolle kuin maksu tulevista eläkkeistä. Eläkekatto vapauttaisi suurituloisimmat tästä verosta.
Jos eläkemaksua perittäisiin senkin jälkeen, kun eläkekatto on tullut vastaan, uudistus olisi tietysti selvästi progressiivinen: Suurituloiset maksaisivat yhtä paljon veroja ja maksuja kuin ennen, mutta saisivat aikaisempaa pienemmät eläkkeet. Samalla kuitenkin suurituloisten työn verotus kiristyisi rajusti ja hyppäyksenomaisesti siinä vaiheessa, kun eläkettä on kertynyt eläkekattoa vastaava määrä. Se ei olisi välttämättä pienituloistenkaan etu. Koko yhteiskunnan kannalta on hyvä, että suurituloiset jatkavat työntekoaan mahdollisimman pitkään.
Eläkekatto saattaa kuitenkin olla pohtimisen arvoinen asia. Työeläkkeet heijastavat nykyisessä eläkejärjestelmässämme koko lailla yksi yhteen koko elinkaaren aikaisia työtuloja. Tekemällä työeläkejärjestelmästä tavalla tai toisella progressiivisen, voisimme suoraan tasoittaa ihmisten elinkaarituloja. Elinkaaritulojen tasaamista taas voinee pitää tärkeämpänä tulonjakotavoitteena kuin vuotuisten tulojen tasaamista, jota tehdään progressiivisen ansiotuloverotuksen kautta.
Aihealueet: Julkinen talous, Lajittelematon, Työmarkkinat