Akateeminen talousblogi

Yritysverotusta koskeva keskustelu käy nyt kuumana niin Suomessa kuin muuallakin. Suomessa on noin kuukauden sisällä julkaistu kaksi painavaa (tai ainakin monisivuista) raporttia.[1] Samaan aikaan maailmalla mietitään mitä presidentti Trumpin lupaama yritysveroremontti mahtaa käytännössä tarkoittaa.

Varsinkin tutkijoiden puheenvuorot vilisevät usein erilaisia veromalleja ja niitä kuvaavia lyhenteitä. Keskustelun seuraaminen on helpompaa, jos ymmärtää, mitä useimmiten esillä olevat mallit pääpiirteissään tarkoittavat.

Seuraavassa käymme läpi kolme mallia, joita tarjotaan usein vaihtoehtona nykyjärjestelmälle. Tämä blogimerkintä sisältää kotitehtäviä, joten ottakaa kynä ja paperia esille!

Suomessa ja useimmissa muissa länsimaissa on nyt käytössä malli, jossa yhteisöveron veropohja on (yksinkertaistaen) seuraava: yrityksen tulot - liiketoiminnan menot (mm. palkat) - vieraan pääoman kustannus - käyttöpääomaan kulumiseen liittyvät vuotuiset poistot.

ACE tulee sanoista “Allowance for Corporate Equity”. Suomeksi puhutaan oman pääoman vähennyksestä. ACE-mallissa yritykset saavat vähentää oman pääoman kustannuksen samaan tapaan kuin vieraan pääomankin kustannuksen eli lainakorot.

CFT on lyhenne sanoista “Cash Flow Taxation”. Suomeksi mallin nimi on kassavirtaverotus. Sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä yritysveromallia, jossa investoinnit saa vähentää välittömästi verotettavasta tuloksesta. Perusversiossa CFT-malliin ei kuulu korkovähennystä. CFT-malli on kansainvälisessä verokeskustelussa nyt tapetilla erityisesti sen takia, että Trumpin taustajoukot ovat viitanneet siihen. (Trumpista ja USAn yritysverotuksesta enemmän täällä.)

CBIT on lyhenne sanoista “Comprehensive Business Income Tax”. Sillä tarkoitetaan yleensä mallia, joka vastaa muuten nykyjärjestelmää, mutta jossa lainakorkoja ei saa vähentää.[2]

Kaikkien kolmen veromallin hyvä ominaisuus on se, että ne asettavat vieraan ja oman pääoman verotuksellisesti samalle viivalle. Nykyjärjestelmä suosii velkarahoitusta, mille on vaikea keksiä hyvää perustelua.  Kaksi ensin mainittua mallia parantaa myös yritysten investointikannustimia nykyjärjestelmään verrattuna.

Veromallien ominaisuuksia on helpointa havainnollistaa yksinkertaisen numeroesimerkin avulla.

Esimerkkiyrityksellämme on mahdollisuus investoida 1000 euroa koneeseen, joka tuottaa seuraavasta vuodesta alkaen tavaroita joko 50 tai 100 euron arvosta. Tämä myyntitulon voi ajatella siinä mielessä nettotulona, että siitä on jo vähennetty esimerkiksi palkkakustannukset. Kone ei kulu eikä markkinatilanne muutu koskaan, joten tämä tulovirta jatkuu ikuisesti.

Yleinen korkotaso on 5 prosenttia vuodessa. Toisin sanoen kaikki sijoittavat saavat halutessaan rahoilleen riskittömän viiden prosentin tuoton laittamalla ne esimerkiksi määräaikaiselle talletustilille. Myös yritys voi lainata samalla korolla. Kutsumme tätä tuottoa jatkossa “normaalituotoksi”. Korkotuloja verotetaan henkilötasolla samalla tavalla kuin yrityksen jakamia osinkoja.[3] Yritysveroprosentti on 20.

Alla olevassa taulukossa kuvataan yrityksen investointikannustimia nykyjärjestelmän (joka tässä tapauksessa vastaa myös CBIT-mallia), ACE:n ja CFT:n puitteissa. Tässä oletetaan, että kone rahoitetaan kokonaan omalla pääomalla.

	Nykyjärjestelmä		ACE		CFT
Oma pääoma	1000	1000	1000	1000	800	800
Myyntitulo	50	100	50	100	50	100
Verotettava tulo	50	100	0	50	50	100
Vero	10	20	0	10	10	20
Osinko	40	80	50	90	40	80
Osinkotuotto	4 %	8 %	5 %	9 %	5 %	10 %
Verojen nykyarvo	200	400	0	200	0	200

Tarkastellaan ensin nykyjärjestelmää ja tilannetta, jossa myyntitulo on 50 euroa. Tätä tilannetta kuvaa taulukon ensimmäinen sarake.

Omaa pääomaa on sijoitettu 1000 euroa. Koska kone ei kulu, oletamme että yritys ei saa tehdä poistoja. Näin ollen yrityksen verotettava tulo on 50 euroa, josta se maksaa 10 euroa veroa. Sen jälkeen yritys voi maksaa 40 euroa osinkoa. Tämä tarkoittaa neljän prosentin vuotuista tuottoa osakkaiden yritykseen sijoittamalle pääomalle.

Jos yrityksen toimitusjohtaja ajattelee osakkaiden etua, yritys ei investoi koneeseen.  Osakkaat saavat rahoilleen paremman tuoton laittamalla rahat talletustilille. Tässä tapauksessa suurta vahinkoa ei tapahdu, sillä investoinnin veroja edeltävä tuotto on vain viisi prosenttia, eli täsmälleen normaalituoton verran. On kuitenkin helppo osoittaa (kotitehtävä #1), että verotuksen takia osinkotuotto voi jäädä alle viiden prosentin, vaikka veroja edeltävä tuotto ylittäisi normaalituoton (esim. jos myyntitulo olisikin 60 euroa). Toisin sanoen verotuksen takia yritykset jättävät tekemättä investointeja, jotka ovat (ennen verotusta) tuottavampia kuin osakkeenomistajan vaihtoehtoinen sijoituskohde.

Viimeinen rivi kertoo verotulojen nykyarvon olettaen, että investointi kuitenkin toteutettaisiin. Valtion kannalta tämä hanke tuottaisi investointia seuraavasta vuodesta alkaen 10 euron verotulon joka vuosi. Tämän tulovirran nykyarvo on (investointiajankohdasta laskien) 200 euroa. (Verottaja voisi yhtä hyvin ottaa saman tien 200 euroa ja sijoittaa sen normaalituotolla.)

Toinen sarake kuvaa tilannetta, jossa investointi tuottaakin 100 euroa tuloa. Tässä tapauksessa osinkotuotto ylittää reilusti normaalituoton, joten investointi on osakkeenomistajien kannalta kannattava verotuksesta huolimatta.

ACE-mallissa yritys saa tehdä oman pääoman vähennyksen. Luonteva vähennysprosentti on sama kuin normaalituotto eli viisi prosenttia. Tuhannen euron osakepääoma mahdollistaa siis 50 euron vähennyksen. Jos kone tuottaa 50 euroa vuodessa, yrityksen verotettavaksi tuloksi jää nolla euroa. Tällöin yritys voi maksaa osinkoa 50 euroa, jolloin osinkotuotto on viisi prosenttia.

ACE-mallissa yritys maksaa veroa vain siinä tapauksessa, että investoinnin tuotto ylittää normaalituoton. Siksi yrityksen kannattaa toteuttaa investointi, jos sen veroja edeltävä tuotto on edes hieman yli normaalituoton (ja veroprosentti on alle 100). Investointikannustimet ovat siis ACE-mallissa kohdallaan.

Oman pääoman vähennys ei toisaalta saa olla liian suuri. On helppo osoittaa (kotitehtävä #2), että jos vähennysprosentti on normaalituottoa suurempi, yrityksen kannattaa joissakin tilanteissa tuhlata rahaa investointeihin, joiden tuotto (ennen yhteisöverotusta) on matalampi kuin normaalituotto.

Kuten edellä todettiin, kassavirtaverotuksessa yritys saa vähentää investoinnin välittömästi. Tässä esimerkissä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen verotettava tulos on ensimmäisenä vuotena -1000 euroa, jolloin yritys saa 200 euron veronpalautuksen.  Jos oletamme, että yritys voi käyttää tämän veronpalautuksen heti investointiin, osakkeenomistajien tarvitsee lopulta laittaa yritykseen vain 800 euroa investoinnin rahoittamiseksi.

Toisaalta yritys ei saa myöhemmin tehdä oman pääoman vähennystä. Verotettava tulos on siis joko 50 euroa tai 100 euroa ja vastaavasti yrityksen maksama vero joko 10 tai 20 euroa. Ensimmäisessä tapauksessa yritys voi maksaa osinkoa 40 euroa. Suhteessa 800 euron pääomaan, osinkotuotto on viisi prosenttia, eli sama kuin ACE-mallissa.

Kassavirtaverotus on periaatteessa identtinen ACE-mallin kanssa. Kummassakin tapauksessa verotus kohdistuu vain normaalituoton ylittävään osaan. Myös verotulojen nykyarvo on sama. Tapauksessa, jossa yrityksen tulo on 100 euroa, verottaja maksaa kassavirtaveromallissa ensimmäisenä vuonna yritykselle 200 euron veronpalautuksen ja saa siitä eteenpäin vuosittain 10 20 euron verotulon. Tällaisen järjestelyn nykyarvo on 200 euroa, eli sama kuin ACE-mallin puitteissa.

Esimerkkiin voi lisätä myös riskin esimerkiksi olettamalla, että myyntitulo on joillakin todennäköisyyksillä joko 0 euroa tai 100 euroa. Esimerkin puitteissa voi näyttää (lisätehtävä #1), että investointikannustimet ovat sekä ACE- että CFT-mallissa edelleen kohdallaan, jos verotukseen liittyy täydellinen tappiontasaus. Tällöin yrityksen kannattaa toteuttaa investointi jos (ja vain jos) investoinnin odotettu tuotto ylittää normaalituoton.

ACE -mallissa tappio on määriteltävä suhteessa normaalituottoon. Toisin sanoen, nollan euron myyntitulo tarkoittaa tässä esimerkissä 50 euron tappiota, minkä perusteella yritys saa 10 euron veronpalautuksen. Vastaavasti oman pääoman vähennykseen ei tule sisällyttää riskipreemiota.

Tarkastellaan vielä tilannetta, jossa investointi rahoitetaan vieraalla pääomalla. Ensimmäiset kaksi saraketta kuvaavat jälleen nykyistä mallia (samalla myös ACE-mallia). Yritys maksaa joka vuosi lainakorkoja 50 euroa. Jos myyntitulo on 50 euroa, yrityksen verotettava voitto on nolla. Osakkeenomistajien kannalta tämäkin investointi on vielä ok: He eivät saa osinkoja, mutta eivät ole toisaalta laittaneet yritykseen lisää pääomaakaan.

Tässä tapauksessa investointikannustimet ovat siis kohdallaan nykyjärjestelmässä.  Vertailu edellisen taulukkoon osoittaa samalla, että nykyjärjestelmä suosii velkarahoitusta.

Investointikannustimet ovat kohdallaan myös kassavirtaverotuksessa. Sen sijaan CBIT-mallissa osakkaille jaettava voitto jää negatiiviseksi, jos myyntitulo on vain 50 euroa. CBIT-malli siis tasoittaa oman ja vieraan pääoman verokohtelun, mutta ei korjaa investointikannustimia.

	Nykyjärjestelmä		CBIT		CFT
Laina	1000	1000	1000	1000	800	800
Myyntitulo	50	100	50	100	50	100
Korko	50	50	50	50	40	40
Verotettava tulo	0	50	50	100	50	100
Vero	0	10	10	20	10	20
Osinko	0	40	(-10)	30	0	40
Verotulojen nykyarvo	0	200	200	400	0	200

---

[1] VATTin ja Etlan raportti sekä Järvikareen työryhmän raportti.

[2] CBIT -mallilla viitattiin alun perin malliin, jossa investointien tuottoa ei veroteta henkilötasolla lainkaan. Oletan seuraavassa, että henkilöverotus ei muutu.

[3] Tämä oletus ei päde täsmälleen Suomen verojärjestelmässä. Korko- ja osinkotulojen verotus on kuitenkin henkilötasolla yleensä suurin piirtein yhtä kireätä jos tarkastellaan vain pörssiyritysten jakamia osinkoja. Suomessa pörssiyritysten osingoista 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Pääomatuloveroprosentti on tuloista riippuen 30-34 prosenttia. Korkotuloja puolestaan verotetaan 30 prosentin lähdeverolla.

Avainsanat: yritysverotus

Aihealueet: Julkinen talous, Rahoitus

Kommentointi on suljettu
CC: by-nd-nc