Onko uutisten harhattomuus harhaa?

18.7.2018 Kirjoittanut Ari Hyytinen

Helsingin Sanomat (HS) toteutti oivallisen ja ilmeisen onnistuneen markkinointikampanjan Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien tapaamisen yhteydessä. Lehdistönvapauden tärkeyttä korostaneet tienvarsimainokset ja mainoskyltit saivat minut miettimään, että mitä tällä kampanjalla meille kuluttajille oikeastaan pyritään viestittämään tai myymään.

Mietintäni monimutkaistui, kun HS:n tunnettu ja pitkäaikainen toimittaja kirjoitti kampanjaan liittyen Twitterissä (ks. tämä), että ”Sanomalehdet perustettiin yhteiskunnallisen keskustelun areenoiksi. Tietotoimistot ovat erikseen.”.

Kun seuraan tiedotusvälineiden tuottamaa uutisvirtaa ja luen tyypillisiä uutisen muotoon puettuja kirjoituksia tai artikkeleita, missä määrin voin odottaa ja olettaa, että ne on pyritty kirjoittamaan harhattomasti ja puolueettomasti?

Lehdistönvapaus ei tarkoita mielipiteetöntä tai takaa harhatonta uutisointia

Lehdistönvapaudella tarkoitetaan tiedotusvälineiden mahdollisuutta kirjoittaa ja julkaista uutisia, artikkeleita ja kirjoituksia ilman, että niitä altistetaan sensuurille tai että niiden sisältöön tai julkaisupäätökseen kohdistuu julkisen vallan tai muiden tahojen painostusta. Hyvin toimivan demokraattisen järjestelmän ja lehdistönvapauden suhde on monitahoinen ja molemminpuolinen, ne tarvitsevat ja tukevat toisiaan.

Lehdistönvapaus ei kuitenkaan tarkoita samaa asiaa kuin harhaton tai objektiivinen uutisointi. Tarkoitan harhattomalla tai objektiivisella uutisoinnilla tässä karkeasti sitä, että uutisoitavien asioiden ja tapahtumien valikointi on tasapuolista ja että uutiset eivät sisällä jonkun tai jonkin näkemyksestä tai asenteesta riippuvaa (piilotettua) viestiä tai kannanottoa.

Ymmärrän hyvin, että sanomalehdellä tai yleisemmin tiedostusvälineellä voi olla asioihin tai tapahtumiin kanta, mielipide tai näkemys. Tähän yllä mainittu HS:n toimittajan Twitter-viesti ainakin osin taitaa viitata, kun siinä korostettiin sanomalehtien merkitystä yhteiskunnallisen keskustelun areenoina.

Esimerkiksi HS kertoo periaatelinjauksessaan (ks. täällä), että lehti ”…määrittää kantansa itsenäisesti, riippumatta poliittisista tai taloudellisista päätöksentekijöistä tai muista painostusryhmistä.” Samassa yhteydessä lehti toteaa, että ”Tätä riippumattomuuslinjaansa lehti seuraa myös päivittäisessä uutisvälityksessään.”

Ensisijaisesti olen ajatellut tiedostusvälineen kannan viittaavan pääkirjoituksien kaltaisiin kirjoituksiin, joiden osalta ei ole epäselvyyttä, että kyseessä on tiedotusvälineen mielipide tai päätoimittajan kannanotto. Samaan luokkaan olen sijoittanut palstat, kolumnit, näkökulmakirjoitukset ja muut vastaavat erityiskirjoitukset, joissa esimerkiksi yksittäinen lehden toimittaja esittää selvästi omia arvioitaan ja mielipiteitään.

Kirjoitukseni alussa mainitut HS:n markkinointikampanja ja toimittajan Twitter-viesti saivat minut kuitenkin miettimään, että mitä tiedotusvälineen itselleen varaama oikeus ottaa itsenäisesti kantaa tarkoittaa yksittäisen tavallisen uutisen muotoon kirjoitetun artikkelin tai kirjoituksen kannalta?

Tarkoitan tässä niitä tavallisia uutiskirjoituksia, joilla pyritään välittämään lukijoille uutta ja ajankohtaista tietoa erilaisista tapahtumista ja asioista.

Minkälaista harhaa tiedostusvälineiden uutisointiin voi liittyä?

Kun toimitus ja yksittäiset toimittajat tekevät erilaisia uutisointiin liittyviä valintoja uutisia tuottaessaan, uutisointi ei välttämättä ole harhatonta tai objektiivista. On siis luontevaa kysyä, minkälaista harhaa uutisointiin voisi sisältyä?

Tätä kysymystä on pohdittu taloustieteellisissä tutkimuksissa tiedotusvälineharha -otsikon (”media bias”) alla. Hyödyllisiä katsauksia tätä aihetta sivuavaan kirjallisuuteen ovat mm. tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä.

Uutisointiin mahdollisesti liittyviä harhoja ja harhaluokitteluja on erilaisia, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa luokitella harhoja varmaankaan ole. On myös syytä mainita, että harhan määrittely uutisoinnissa tai uutisoinnin informatiivisuuden mittaaminen ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla.

Uutisointi voi esimerkiksi olla informatiivista ja lukijaa hyödyttävää, vaikka siinä ei kerrottaisikaan kaikista tapahtumista tai yksittäisestä tapahtumasta niin tarkasti kuin olisi ollut mahdollista. Toisaalta aina ei ole mahdollista asettaa kahta eri uutista samasta asiasta tai tapahtumasta paremmuusjärjestykseen sen mukaan, että toinen olisi yksiselitteisesti harhattomampi tai informatiivisempi kuin toinen.

Seuraava listaus on yksi tapa hahmottaa, mistä harha uutisoinnissa voisi syntyä ja mihin se voisi liittyä (ks. mm. tämä ja tämä kirjoitus, joista olen alla olevan luokittelun vapaasti soveltaen ja kääntäen poiminut):

Suodatus- ja seulontavalinnoista syntyvät harhat (”biases due to filtering”):

  • Mitä asioita tai tapahtumia tiedotusväline tai toimittaja päättää kattaa uutisoinnillaan ja mitä päätetään olla uutisoimatta lainkaan? Jos esimerkiksi tiedotusväline tai toimittaja jättää järjestelmällisesti osin tai kokonaan uutisoimatta tapahtumista, jotka voisivat olla haitallisia vaikkapa tietyn poliittisen suuntauksen tai puolueen kannalta, uutisointi on harhaista uutisten valintaan liittyvästä seulonnasta johtuen. Tämä on ns. ”issue bias”.
  • Miten tiedotusväline tai toimittaja kommentoi ja arvottaa asioita tai tapahtumia, joita uutisilla katetaan? Jos esimerkiksi tiedotusväline tai toimittaja arvottaa ja kannattaa valikoivasti tiettyjä tapahtumia tai asioita kirjoituksessaan tavalla, joka tukee tiettyä poliittista suuntausta tai puoluetta, uutisointi on harhaista ideologisista syistä. Tämä on ns. ”ideological stand bias”.

Vääristymistä ja vääristelystä syntyvät harhat (”biases due to distortion”):

  • Mitä tekijöitä, tosiasioita tai ulottuvuuksia tiedostusväline tai toimittaja kertoo tai jättää kertomatta asioista tai tapahtumista, joita uutisilla katetaan? Jos esimerkiksi tiedotusväline tai toimittaja jättää järjestelmällisesti tiettyjä tosiasioita kertomatta ja tekee sen valikoivasti tai epäsymmetrisesti, uutisointi voi tuottaa vääristyneen kuvan tapahtumasta tai asiasta ja on siksi harhaista. Tämä on ns. ”facts bias”.
  • Minkälaiseen yhteyteen uutisiin valitut asiat ja tapahtumat asetetaan ja miten niihin liittyvät tosiasiat esitetään? Jos esimerkiksi tiedotusväline tai toimittaja järjestelmällisesti kehystää uutisoitavat asiat tai tapahtumat ja/tai niihin liittyvät tosiasiat siten, että tämä esitystapa ja valittu asiayhteys tukevat vaikkapa tietyn halutun mielikuvan syntymistä, uutisointi on vääristeltyä ja siksi harhaista. Tämä on ns. ”framing bias”.

Empiirisen tutkimuksen pohjalta ei voida ainakaan vielä sanoa, missä määrin yllä listattuja harhoja uutisoinnissa esiintyy. Todennäköistä on, että harhoja koskevat tulokset ovat myös tilanne- ja kontekstisidonnaisia, joten yleistyksiä yksittäisten (esimerkiksi tiettyä maata tai tiettyjä toimijoita koskevien) empiiristen tulosten pohjalta voi olla varsin vaikea tehdä.

Liittykö mahdollinen harha tiedostusvälineiden uutisoinnissa kysyntä- vai tarjontatekijöihin?

Taloustieteellisessä tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, missä määrin yllä mainitut harhat voitaisiin kenties kytkeä tiedonvälityksen markkinoiden kysyntä- tai tarjontatekijöihin.

Kun pohditaan kansalaisten valintoja ja yhteiskunnallista päätöksentekoa, on luontevaa ajatella, että enemmän tietoa sisältävä harhaton uutisointi olisi aina parempi kuin vähemmän tietoa sisältävä ja mahdollisesti harhaa sisältävä uutisointi.

Vasta-argumentteja tälle ei ole kuitenkaan vaikea keksiä, sillä saattaa olla, että esimerkiksi tiettyä ideologista näkökulmaa edustavat kuluttaja-äänestäjät hyötyvät — tai ainakin kokevat hyötyvänsä — erityisen paljon uutisista, joissa nostetaan esiin nimenomaan heidän mieltymyksiin ja ideologiaan liittyviä asioita tai joissa esitetään asioita heidän näkemyksiään vastaavalla tavalla.

Kysyntätekijöihin liittyen onkin arvioitu esimerkiksi sitä, että antavatko lehtien lukijoiden mieltymykset, ominaisuudet, ideologiset painotukset tai ennakkouskomukset lehdille kannustimen valikoida tai vinouttaa uutisointiaan:

  1. Voittojaan tai levikkiään maksimoiva tiedotusväline saattaa uutisvalinnoillaan kattaa enemmän tapahtumia ja asioita, jotka kiinnostavat erityisesti suuria potentiaalisia lukijaryhmiä (ja siksi lisäävät parhaiten lehden levikkiä) tai jotka kiinnostavat kohderyhmiä, jotka ovat mainostajien kannalta erityisen houkuttelevia.
  2. Kuluttajilla on ilmeisen vahva halu ja taipumus lukea mielellään uutisia, jotka vahvistavat heidän omia ennakkokäsityksiään, vaikka tämä samalla saattaa tarkoittaa, että uutisoinnin tarkkuus tai objektiivisuus vaarantuu. Tiedotusvälineille tämä saattaa antaa kannustimen tuottaa ainakin jonkinlaista harhaa sisältäviä uutisia, koska ne vastaavat tähän kysyntään.
  3. Kuluttajat saattavat pitää luotettavampana uutisia, jotka vahvistavat heidän omia ennakkokäsityksiään. Myös tämänkaltainen kysyntäpuolen tekijä saattaa antaa kannustimen tuottaa harhaa uutisiin siten, että niitä muokataan tavalla tai toisella ainakin osin vastaamaan tavoitellun lukijakunnan ennakkokäsityksiä.

Toisaalta tutkimuksessa on myös pyritty arvioimaan, missä määrin tarjontapuolen tekijät vaikuttavat uutisoinnin harhattomuuteen. Tiedotusvälineiden omistajien, päätoimittajien tai toimittajien mahdollinen ideologia, joka saattaa vaikuttaa uutisointia koskevaan päätöksentekoon voitonmaksimointi-tavoitteen ohella, voi esimerkiksi johtaa siihen, että uutisointiin muodostuu jokin harha.

Yksittäisillä toimittajilla voi lisäksi olla kannustin valikoivaan tai sensaatiohakuiseen uutisointiin mm. ura- ja mainesyistä.

Toistaiseksi on varsin vähän uskottavaa ekonometrista näyttöä siitä, liittyvätkö mahdolliset harhat uutisoinnissa markkinoiden kysyntä- vai tarjontatekijöihin vai kenties molempiin. Yksi harvoista on tämä tutkimus, jossa löytyy tukea kysyntätekijöiden merkitykselle mutta jossa ei löydetä erityisen voimakasta näyttöä omistajien vaikutuksesta yhdysvaltalaisten sanomalehtien uutisointiin.

Tiedossani ei ole, että tämänkaltaisia kysymyksiä olisi tutkittu suomalaisilla aineistoilla.

Tuottaako kilpailu harhattomampaa uutisointia?

Sanomalehdet ja tiedonvälitys yleisemmin ovat monessa mielessä kaupallisia hyödykkeitä siinä missä muutkin markkinoilla tarjolla olevat hyödykkeet. Tiedonvälityksen markkinoilla hyödykkeen luonne on toki osin erityinen, sillä uutisten lukijoilleen välittämä tieto on hyödyke, jonka laatu tai hyödyllisyys selviää vasta kun sen saa käsiinsä ja kokee (jos silloinkaan). Se on siis ainakin tietyiltä osin kokemusperäinen hyödyke.

Toisaalta tieto on myös käytössä kulumaton (ts. kertaalleen tuotettua tietoa voidaan hyödyntää useita kertoja) ja kulutuksessa avoin (ts. tiedon hyödyntäjien joukkoa voi olla vaikea rajata, kun tieto on kertaalleen paljastettu). Uutisten myötä tuotetulla tiedolla on tästä syystä julkishyödykkeen ominaisuuksia.

Kilpailu tiedonvälityksen markkinoilla on osin tuotettavan hyödykkeen luonteen vuoksi ja osin muista syistä epätavanomaista mm. seuraavilla tavoilla:

  • Ensinnäkin, kaupalliset uutisten tarjoajat kilpailevat keskenään sekä tietyistä lukijoista tuotteen hinnalla ja uutisten laadulla että mainostajista mainoksien hinnalla ja lukijakunnan koolla ja koostumuksella. Kyse on siis alustojen (platform) kilpailusta kaksipuoleisilla markkinoilla.
  • Toiseksi, monet uutisten tuottajat kilpailevat paikallisesti tai kansallisesti keskenään tuotemarkkinoilla tarjoamalla tuotteita, jotka ovat tiettyjen lukijoiden näkökulmasta toisiaan korvaavia substituutteja. Toisaalta kaikki uutisten tuottajat kilpailevat keskenään myös ns. uutistiedon markkinoilla. Tällä viitataan kilpailuun tuottaa ensimmäisenä jokin uutisoinnin arvoinen tieto. Tämä tarkoittaa, että yksittäinen uutisten tuottaja kilpailee myös sellaisten tiedonvälittäjien ja uutistalojen kanssa, joiden kanssa se ei välttämättä suoraan kilpaile lukijoista tai levikistä.
  • Kolmanneksi, monissa maissa tiedonvälityksen markkinoilla uutisia tuottavat myös julkiset toimijat, kuten BBC Iso-Britanniassa ja YLE Suomessa. Tämä tarkoittaa, että tiedonvälityksen markkinoilla on ns. sekamarkkinoiden piirteitä. Tämä viittaa siihen, että markkinoilla toimii yksityisomisteisten tiedonvälittäjien ja uutistalojen lisäksi merkittäviä voittoa tavoittelemattomia uutisten tuottajia.

Myös kilpailun, markkinarakenteen ja teknologisen kehityksen merkitystä uutisoinnin harhattomuudelle on arvioitu taloustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksen pohjalta ei voida vielä varmuudella sanoa, tuottaako kilpailu harhattomampaa uutisointia.

On kuitenkin melko hyviä (teoreettisia) syitä ajatella, että kilpailu on usein hyvästä, jos uutisoinnin mahdolliset harhat liittyvät tarjontapuolen tekijöihin. Kilpailu lisää toimijoiden kannustimia nopeampaan ja tarkempaan uutistuotantoon.

Toisaalta kilpailun lisääminen ei välttämättä ole hyvästä, jos uutisoinnin mahdolliset harhat liittyvät kysyntäpuolen tekijöihin. Syynä tähän on se, että kilpailulla on taipumus saada yritykset tuottamaan sitä, mitä asiakkaat haluavat.

Kun ja jos lukijoilla on vahvoja ennakkokäsityksiä, he eivät toivo uutisten olevan harhattomia (ja siten mahdollisesti heidän omia ennakkokäsityksiä kyseenalaistavia). Kuluttajat saattavat myös toivoa ja odottaa enemmän viihdyttäviä uutisia kuin uutisia yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista.

Erikoistuminen tietyn lukijakunnan mieltymyksiä ja toiveita vastaavien uutisten tuottamiseen on myös tapa luoda tuotedifferentiaatiota ja siten vähentää suoraa hintakilpailua. Kovempi kilpailupaine lisää tarvetta tämänkaltaiselle erikoistumiselle ja voi siten kärjistää harhaongelmaa.

Lopuksi

En valitettavasti osaa vastata tämän kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen. Tulkintani tiedotusvälineharhaa koskevasta (melko tuoreesta mutta kasvavasta) kirjallisuudesta on, että toistaiseksi on hankala vetää selkeitä johtopäätöksiä siitä, onko uutisoinnissa harhaa ylipäätään, onko jonkinlaista harhaa enemmän, tai mitkä tekijät harhan määrään ja luonteeseen vaikuttavat.

En osaa siis tarkalleen sanoa, missä määrin voin uutisten kuluttajana ja lukijana lähteä siitä, että esimerkiksi tietyn yksittäisen tiedotusvälineen tuottama uutisvirta on harhatonta ja puolueetonta.

En esimerkiksi osaa ulkopuolisena arvioida, missä määrin tai missä tilanteissa yksittäisellä toimittajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tiedostusväline raportoi uutisena, tai siihen, missä määrin hän saa tai voi viedä uutisen muotoon toimitettuun kirjoitukseen sisään joko oman mielipiteensä tai lehden kantaa edustavan näkemyksen. Epäilemättä käytännöt ja menettelytavat vaihtelevat eri tiedotusvälineiden välillä.

Toivon kuitenkin, että tiedotusvälineen kanta tai toimittajan mielipide ei sisältyisi epäsuorasti tai implisiittisesti uutisten muodossa julkaistuihin kirjoituksiin. Kannanotto tai näkemyksen esittäminen uutisartikkelin yhteydessä ei sitä vastoin ole mielestäni erityinen ongelma, jos se tehdään riittävän läpinäkyvästi, kuten esimerkiksi ”Toimittajan kommentti” -laatikon tai vastaavan erityisen palstan avulla.

************************

PS. Selvyyden vuoksi:

Yllä ei ole pyritty esittämään suoraan tai epäsuorasti väitteitä siitä, että jonkin tiedotusvälineen tai sanomalehden uutiset olisivat jotenkin harhaisia tai puolueellisia. Erityisesti haluan todeta, että tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida HS:ää, sen periaatelinjausta, uutisointia tai kirjoituksen alussa mainittua mainoskampanjaa.

Tämä kirjoitus jätti käsittelemättä monia uutisointiin ja sen harhattomuuteen ja puolueettomuuteen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi sitä, miten julkisrahoitteisen tiedostusvälineen toiminta vaikuttaa markkinaehtoisen uutisoinnin harhattomuuteen. Kattamatta jäi myös mm. viestintä- ja journalistiikkatutkijoiden tekemät tutkimukset uutisoinnin puolueettomuudesta ja uutisviestinnän harhattomuudesta.

Avainsanat: , ,

Aihealueet: Lajittelematon, Mikro

2 kommenttia kirjoitukseen “Onko uutisten harhattomuus harhaa?”

  1. Sush kirjoitti:

    Poliitikot jakavat tukia eräille lehdille ja eräille lehtiä tekeville yhdistyksille. Eräät puolueet ovat paljolti miehittäneet näitä jakoinstansseja, mikä näkyy lehtien vasemmistolaisessa koostumuksessa ja lehtien taipumuksessa mielistellä tiettyjä poliitikkoja ja näkemyksiä. Tällainen mielivaltainen tuki pitäisi lopettaa. Lehtiä voi tukea muutenkin kuin siten, että valtio valitsee voittajat. Arvonlisävero on helpoin keino.

  2. Rokka kirjoitti:

    Tuo oli hyvä lista mahdollisista harhaa aiheuttavista mekanismeista. Mainittujen mekanismien lisäksi voisi kuvitella mekanismin, jossa tietty poliittinen puolue ajaa (muita puolueita enemmän) medialle etuja esimerkiksi alennettujen verokantojen muodossa tai jopa suoraa julkista rahoitusta. Medialle syntyy kannuste tuottaa mainittua poliittista tahoa suosivaa viestintää. Enemmän ääniä ja kansanedustajia mainitulle puolueelle, jolloin media saa todennäköisemmin jatkossakin enemmän julkista tukea muodossa tai toisessa. Blogissa oli luokiteltu mekanismeja kysyntä ja tarjonta puoleen. En osaa sanoa kumpaan luokkaan tälläinen mekanismi kuuluisi.