Esitetäänkö tässä blogissa maksettuja mielipiteitä? On ilmennyt, että Fennovoima tutkii, kuka mahtaa rahoittaa tällä kanavalla esitettyjä ajatuksia. Hanke on kiehtova ja sen viesti on sen verran yllättävä, että on ehkä tarpeellista kertoa mistä akateemiset ajatukset kumpuavat ja mikä on niiden yhteys ulkopuoliseen rahoitukseen.
Aluksi perusajatus: akateemisessa maailmassa hyvät asiat kumpuavat korkeatasoisesta tutkimuksesta. Hyvät asiat liittyvät opetukseen, ohjaukseen, yhteiskunnallisen vaikuttamiseen, rahoituksen saantiin, kansainväliseen arvostukseen, ammatilliseen palvelutoimintaan, jne. Jos tässä blogissa on hyviä ajatuksia, niin nekin kumpuavat pohjimmiltaan tutkimuksesta. Jos taas ajatukset ovat huonoja, niin siitä vain kommentoimaan!
Ideaalisti tutkijat tavoittelevat vain tuota korkeatasoista tutkimusta eli uutta ja arvokasta tietoa, muut asiat seuraavat prosessin sivutuotteena. Kannanotot tässä blogissa ovat näitä sivutuotteita ja ne perustuvat usein periaatteisiin, jotka on tutkimuksen kautta opittu. Taustalla ei ole ohjelmaa, ei ainakaan maksettua sellaista.
Toinen perusajatus: selvitykset ja konsulttiraportit eivät ole tutkimuksia. Jos tutkijat tekevät näitä, niin motiivi on silloin yleensä raha, virkavelvoite tai mahdollisuus saada aineistoa ja ensi käden tietoa toimialasta. Hyödyllistä toimintaa, mutta kukaan ei kuvittele korvaansa tällä omaa tutkimustaan — tai jos kuvittelee, niin on jo konsultti (asioiden tilan voi yleensä tarkistaa kunkin CV:stä). Oikea tutkimus käy läpi tiedeyhteisön arvioinnin ennen julkaisua aikakauskirjoissa. Tämä erottelee tutkimukset selvityksistä.
Entä rahoitus? Vinkki tätä penkoville: Tutkimuksen rahoituslähteet on mainittu tutkimuspapereiden etusivun alalaidassa (acknowledgements:..). Esimerkiksi tämän kirjoittajan kotisivulla näitä papereita voi tarkastella (kommentit tervetulleita!). Etsivä ymmärtää nopeasti, että tutkimusta tukevat säätiöt ja erilaiset tutkimusorganisaatiot. Kaikki tämä rahoitus on julkista.
Onko mahdollista, että yritykset ovat kanavoineet tukeaan tutkimusorganisaatioiden kautta? Periaatteessa kyllä. Esimerkiksi omalta kohdaltani löytyy MIT-CEEPR, joka kyllä saa aika paljon yksityistä rahaa. Tämä ei tietenkään ole ongelma, koska yritykset eivät osta tuloksia, vaan tukevat toimialansa tutkimusta ja koulutusta yleensä. Välillä tulokset ovat yritysten etujen mukaisia, toisinaan niitä vastaan. Vastineeksi yritykset saavat alansa koulutuksen jatkuvuuden huippuyliopistossa, objektiivisen alaansa koskevan tiedon lisääntymisen, kutsuja toimialaa käsitteleviin seminaareihin, asiantuntija-apua erityiskysymyksissä, tietoja työmarkkinakandidaateista, jne.
Kannustan lämpimästi vastaavaan ajatteluun Suomessakin. Parantaisi esimerkiksi sähkötoimialan ympärillä vellovaa heikkotasoista yhteiskunnallista keskustelua.
Mutta yksikään järkevä yliopisto tai tutkija ei luovuta rahoitusta vastaan oikeuttaan päättää mitä tutkitaan tai raportoidaan: rahoittajilla ei ole kompetenssia arvioida, mikä tiedeyhteisöä kiinnostaa. Sama pätee tutkimusrahoittajiin yleensä, ei vain yrityksiin. Näistä syistä tässä akateemisessa blogissa tutkimuksen rahoitus ei vaikuta mielipiteisiin.
Aihealueet: Energia, Koulutus, Kummalliset
Eli hyvää tutkimusta voi siis kummuta niistä motiiveista, joita tutkimuslaitoksilla on eli työnantajan tarpeista, rahasta, hyvistä aineistoista. Olennaista ei olekaan se motiivi vaan se miten työ tehdään.
Kyllä kaikilla tutkimuslaitoksilla, toisin kuin yliopistolla, on joku peruste sille miksi niissä tutkimusta tehdään, eikä se ole koskaan pelkästään uuden ja korkeatasoisen tiedon tavoitteleminen.
Hmm…en taida jakaa tuota premissiä. Tietysti selvitys voi johtaa oivallukseen ja tutkimukseen, mutta konsulttitöitä tai selvityksiä ei kait sellaisenaan julkaista parhaissa aikakauskirjoissa. Kyllä tutkimuslaitoksissa usein tämä lisäaskel otetaan — sen vuoksi kait meillä on tutkimuslaitoksissa akateemisesti päteviä tutkijoita (monilla aloilla pätevämpiä kuin yliopistoissa).
m.
Jos “tutkimuksen” tai selvityksen motiivi edes osittain on työnantajan tarve, virkavelvoite tai mahdollisuus saada aineistoa tai ensi käden tietoa, nin kyseessä ei mielestäsi ole tutkimus. Mikäs siinä.
Mutta miksiköhän ammattitutkijat tai tutkimuslaitoksissa työskentelevät konsultit sitten alistavat töitään vertaiskritiikille ja haluvat käydä läpi arviointiprosesseja. Motiivina varmasti on halu tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Mutta tuohan johtaa aikamoisiin sisäisiin ristiriitoihin noilla alkuehdoilla