Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tulotaso henkeä kohden on nyt samalla tasolla kuin se oli 1960-luvun lopulla. Maanosa ei kuitenkaan ole ollut pysähdyksissä. Se kasvoi nopeasti 1950- ja 60-luvuilla, mutta talous ja yhteiskunta kokonaisuutena romahti 1970-luvulta alkaen. 1990-luvun lopulta alkaen se on kuitenkin kasvanut nopeasti. Onko kasvu nyt pysyvää?
Afrikka on monien tutkimusten tulosten perusteella erilainen, ja erilaisuuden syitä on yritetty etsiä. Yhdeksi ovat osoittautuneet väestölliset tekijät. Nykyiset rikkaat ja rikastuvat maat ovat päässeet kasvu-uralle siksi, että niissä syntyvyys ja kuolleisuus laskivat, ne pääsivät ulos malthusilaisesta kierteestä: tulojen kasvu ei johtanutkaan suurempaan syntyvyyteen vaan syntyvyys väheni. Taloustieteen termein, ihmiset alkoivat panostaa lasten laatuun määrän sijasta.
Onko demografinen siirtymä nyt tapahtumassa myös Afrikassa? Seuraavassa kuvassa on esitetty Saharan eteläpuolisen Afrikan (pl. Etelä-Afrikka) bruttokansantuote henkeä kohden ja väestön kasvuvauhti 1950-luvun alusta vuoteen 2006 asti. Ne on laskettu Angus Maddisonin tekemästä aineistosta. Vasemmalla BKT/asukas, oikealla väestönkasvuvauhti (kerro sadalla, niin saat kasvuprosentin), sininen käyrä on BKT/asukas, punainen väestön kasvuvauhti:
Aina 1990-luvun alkupuolella asti tulojen ja väestönkasvun yhteys oli malthusilainen: tulojen noustessa pidempiaikaisesti väestön kasvuvauhti kiihtyi, tulojen laskiessa kasvuvauhti hiipui. Kuviota tulkittaessa on hyvä muistaa, että 1970-luvulta alkaen monissa maissa oli verisiä sisällissotia, jotka tietysti lisäsivät kuolleisuutta.
Malthusilainen yhteys näyttää kuitenkin katkenneen 1990-luvun loppupuolelta alkaen: tulot ovat nousseet, mutta väestönkasvu on hidastunut. Sama pätee moniin yksittäisiin maihin. Ensin kuva Botswanasta, Afrikan (ja maailman) menestystarinasta, sitten Mosambikista (jossa oli pitkällinen sisällissota) ja Tansaniasta (joka on välttynyt sisällissodilta):
Botswana pääsi irti väestökierteestä jo varhain, Mosambik ja Tansania 1990-luvun lopulta alkaen. Yksi syy väestön kasvuvauhdin hiipumiseen on HIV/AIDS, mutta se ei kuitenkaan riitä selittämään ilmiötä: kuolleisuusaste on ollut varsin vakaa 2000-luvulla. Ja esimerkiksi Uganda, jossa AIDS:n vastainen taistelu on ollut menestyksekäs, on väestökierteen kourissa:
Miksi maa irtautuu väestökierteestä? Jos perheissä havaitaan, että lasten tulomahdollisuudet paranevat ja kuolleisuus laskee, niin enää lapsia ei tarvitse olla korvaamassa sosiaaliturvaa. Teollistuminen tarjosi Euroopassa vaihtoehdon maataloudelle. Samoin maissa, joissa tarjottiin kaikille ilmainen tai halpa peruskoulutus ja perusterveydenhuolto vanhemmat oivalsivat, että lasten asema on parempi kuin heidän itsensä. Tällöin pienempi määrä lapsia tarjosi paremman vanhuuden turvan kuin aiemmin. Ja tietysti itse sosiaaliturvan parantaminen vähensi lasten tarjoaman sosiaaliturvan tarvetta.
Näillä tekijöillä merkitystä, kun keskustellaan kehitysavun vaikuttavuudesta. Perinteinen projektiapu, johon toki liittyy monia ongelmia, on keskittynyt nimenomaan koulutukseen ja terveydenhoitoon humanitaarisen avun lisäksi. Avun on monissa tutkimuksissa havaittu lisänneen talouskasvua, mikä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme väestökierteestä irtautumisesta.
Afrikka on nousussa, olette tässä saneet ilmaisen sijoitusvinkin.
Avainsanat: Afrikan kehitys, väestöongelmat
Aihealueet: Kansainvälinen talous, Makro
Onpa mielenkiintoisia nuo kuvat!
Kyllä minua tuo älytön lapsiluku Ugandassa on ihmetyttänyt, ja näkisin sen erittäinkin suurena ongelmana kehitykselle. Mutta miten se kierre katkaista? Naiset myös haluavat paljon lapsia, eikä se aina tunnu olevan edes taloudesta kiinni. Naisen arvo määräytyy yhä lasten määrän mukaan kait. Toki tietysti taloudellinen kehitys vaikuttaa suuresti. Mutta onhan näitä köyhiä maita, joissa syntyvyys on matala, tai kohtuullinen, kuten Bangladesh. Eli mistä päästä asiaan tulisi käydä käsiksi? Talousavusta vai jostain muusta?
Ilari: Se, että käyttää taloustieteen käsitteitä analysoidakseen jonkun kohteen käytöstä ei tarkoita että olettaa kohteen myös käyttävän samoja käsitteitä. Taloustieteen käsitteet ovat vaan tapa kommunikoida tarkasti niiden kesken, jotka tietävät mitä termit tarkoittavat.
Lainaamasi virke kansantajuisemmin: Jos vanhemmat luulevat, että lisälapset tuottavat heille iloa ja hyötyä he hankkivat niitä riippumatta siitä paljonko iloa ja hyötyä heidän edelliset lapset ovat tuottaneet.
“Vanhemmat eivät tavoittele mitään tiettyä tuottoa, vaan ne maksimoivat hyvinvointiaan, eli hankkivat lapsia niin paljon kunnes niiden marginaalituottavuus on nolla.”
Kyllä varmasti jokainen afrikkalaisnainen miettii juuri näitä, kun harkitsee lasten tekoa: “Onkohan seuraavan lapseni marginaalituottavuus nolla? Onneksi hyötyfunktioni on jatkuvasti differentioituva ja aidosti monotonisesti kasvava niin saan ratkaistua ongelman kätevästi Lagrangen menetelmällä.”
Pertti Haaparanta:
Niin, että jos kuvitellaan, että lasten marginaalituottavuus on nolla, niin niitä ei kannata hankkia lisää. No tämä on aika itsestään selvää.
Tämä on eri asia kuin jos vanhemmat saavat saman tuoton suurella ja pienellä lapsimäärällä. Vanhemmat eivät tavoittele mitään tiettyä tuottoa, vaan ne maksimoivat hyvinvointiaan, eli hankkivat lapsia niin paljon kunnes niiden marginaalituottavuus on nolla. Jos entise tuotot syntyvät vähemmällä lapsimäärällä, niin pitää vielä pystyä selittämään miksi seuraavien lapsien marginaalituottavuus on nolla.
Yleensä, kun puhutaan siitä, että kannattaa hankkia vähemmän lapsia, niin mekanismina pidetään seuraavaa: suuremman määrän resursseja käyttäminen pienempään määrään lapsia tuottaa enemmän, kuin pienen määrän resursseja käyttäminen suureen määrään lapsia.
On tosi valitettavaa että, sen sijaan että olisi vastannut kommentteihini, sorruit jälleen kerran epäkohteliaisuuksiin. En oikein ymmärrä miksi käytät tätä blogia foorumina muiden solvaamiseen. Eikö tätä tarkoitusta varten ole jo Suomi24?
MP:lle: Ugandassa on vasta nyt siirrytty tuollaiseen HIV/AIDS-kampanjaan, jota kuvaat.
AB:lle: Kiitoksia taas epäloogisista kommenteistasa (voisin toistaa aiemmasta keskustelusta tutun kehotukseni, tiedät mistä, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa,kuten Kaarna toteaa Lehdolle Tuntemattomassa Sotilaassa). Kuvitellaan, että lasten kasvatus aiheuttaa vaivaa, voimavarojen käyttöä jne. vanhemmille. Tällöin, jos he saavat saman “tuoton” lapsista vähemmällä lapsimäärällä, niin heidän kannattaa vähentää lapsien määrää. Nyt varmasti oivallat, miten korjata muutjkin väitteesi.
Jos haluat tutustua demografisen siirtymän teorioihin ja empiriaan, niin katsele tältä sivulta (se ei ole kaikkea kattava, mutta laaja kuitenkin): http://www.econ.brown.edu/fac/Oded_Galor/.
Kehitysavun vaikutuksista: Nyt vain on niin, että suurin osa tutkimuksista löytää avulle positiivisen vaikutuksen kasvuun. Toki muitakin löytöjä on, ja niihin tuo mainitsemani tutkimus puuttuu. Voit itsekin käydä läpi tutkimuksia, mutta yksikään negatiivisia vaikutuksia löytänyt tutkimus ei ole toistaiseksi kestänyt jatkotutkimusten alla. Arndt et. al. osoittavat, että ehkä viime vuosilta akateemisesti tunnetuimman kehitysavun tehottomuudelle evidenssiä löytävän tutkimuksen (tekijät R. Rajan ja A. Subramanian) tulokset eivät ole kestävät.
Uganda on ollut viime aikoina esillä mm. sen vuoksi, että maassa ollaan säätämässä lakia, jonka mukaan homoseksuaalisuudesta tuomitaan kuolemaan. Taustalla lienee herätyskristittyjen vaikutus, etenkin International Transformation Network -järjestön. Perimmäisenä tavoitteena lienee Ugandan muuttaminen teokratiaksi. Liekö HIV:n ja AIDS:in parantamisella rukouksin ja kondomien kiellolla vaikutusta Ugandan syntyvyyteen?
Video Exposes Antigay Western Theocratic Effort “Transforming” Uganda
http://www.talk2action.org/story/2010/1/15/134445/911/Front_Page/Video_Exposes_Antigay_Western_Theocratic_Effort_quot_Transforming_quot_Uganda
Pertti Haaparanta:
häh? Väitätkö, että vanhemmat tavoittelevat jotain tiettyä materiaalista elintasoa “eläkkeellä”? Luulisi, että he haluavat mahdollisimman hyvän elintason.
Kyseessä on siis luultavasti enemminkin se, että resurssien keskittäminen vähempään määrään jälkeläisiä tuottaa paremmin kuin resurssien hajauttaminen useammalle lapselle.
Miten tämä vaikuttaa väestökehitykseen? Miten peruskoulutus tekee asemasta paremman, jos koulutuksessa saaduille taidoille ei ole kysyntää?
Eikö olisi yksinkertaisempaa vaan sanoa, että ihmiset sijoittavat tulevaisuuteen, jos ne vaikuttaa kannattavalta.
Tämä antaa ymmärtää, että lapset olisivat vakuutus eikä tuottava resurssi, eli siis että lasten oletustuotto olisi negatiivinen, mutta että ne tasoittaisivat tulojen vaihteluita. Onko tästä tutkimusta?
Ja monissa tutkimuksissa on havaittu, että sillä ei ole vaikutusta talouskasvuun. Kehitysapu on taas esimerkki aiheesta jossa empiirisellä tutkimusella ei vakuuteta ketään. Kaikki uskovat niihin tutkimuksiin, jotka vahvistavat heidän ennakko käsityksiään. (En väitä etteikö tutkimuksilla olisi laadullisia eroja. Väitän vaan, että jokainen jolla on aiheesta ennakkokäsityksiä tulkitsee näitä laadullisia eroja kotiin päin.)
Viimeisin, ja todella hyvä, tutkimus, jossa on myös hyvä katsaus aiheeseen, on Arndt-Jones-Tarp: Aid and Growth: Have We Come To A Full Circle?, joka löytyy WIDER:n Discussion Paper -sarjasta, http://www.wider.unu.edu/publications/working-papers/discussion-papers/2009/en_GB/dp2009-05/.
Todella mielenkiintoinen aihe. Afrikasta ei todellakaan mediassa pahemmin kuule mitään hyviä uutisia.
Sanot, että monien tutkimusten mukaan kehitysapu on lisännyt talouskasvua. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nämä tutkimukset ovat.
Go Africa! Nuo kuvat saa näkymään paremmin ja oikeissa mittasuhteissa kopioimalla vaikkapa exceliin.