Näin MM-kisojen kunniaksi päätin raportoida jalkapalloa sivuavasta tutkimuksesta, johon törmäsin hiljattain. Sen aiheena on kansainvälinen verokilpailu, ja harvinaisena sivutuotteena arvio Laffer-käyrän huipun sijainnista ammattijalkapalloilijoiden työmarkkinoilla.
Tutkimuksen taustalla on data ammatijalkapalloilijoiden urapoluista Länsi-Euroopassa viimeisen 30 vuoden ajalta. Sinä aikana on tapahtunut monenmoista veromuutosta ja maakohtaista episodia, joista osa on kohdistettu ulkomaisille “asiantuntijoille,” joihin ammattiurheilijatkin on laskettu.
Varsinainen vilske näillä kv-työmarkkinoilla alkoi vasta maakiintiöiden poistuttua EU-maiden liigoissa 1995 ns Bosman-tapauksen myötä. Sen jälkeen tapahtuneiden verotuksen muutosten avulla tutkimuksessa voidaan identifioida veroasteiden vaikutuksia huippupelaajien sijoittumispäätöksiin.
Paperin perustuloksissa ei sinänsä ole mitään yllättävää - korkeimpien tuloveroasteiden muutokset näkyvät juuri niin kuin voisi odottaa, sekä huippupelaajien sijoittumispäätöksissä että eri maiden menestyksessä eurooppalaisten seurajoukkueiden välisissä kilpailuissa.
Erityisen mielenkiintoinen osa tutkimusta ovat kirjoittajien laskelmat Laffer-käyrän huipun sijainnista yksittäisen maan kannalta. Oman maan kansalaisille Laffer-käyrän huipun arvioidaan olevan noin 60% kohdalla, ja ulkomaalaisille 40%. Oman maan kansalaisten erittäin huomattava syrjiminen on siis puhtaasti verotulojen keräämisen kannalta järkevää.
Valtioilla on verokilpailutilanteessa eräänlaista markkinavoimaa oman maansa kansalaisiin, joilla on usein tietysti vahvat syyt haluta asua juuri synnyinmaassaan. Ulkomaalaisia työntekijöitä houkuteltaessa kilpailu on kovempaa, koska kansainvälisille markkinoille lähtevä työntekijä on mitä todennäköisimmin vertailemassa tarjouksia eri maista, ja on harvemmin valmis “maksamaan” mitään erityistä lisää siitä ilosta että saa asua jossain tietyssä maassa.
Verodiskriminaatio synnyinmaan perusteella on puhtaasti yksittäisen maan julkistalouden (ja UEFA-cup menestyksen) kannalta selvästi kannattavaa, mutta asiaan liittyy tietysti muitakin näkökohtia. Itseä rikkaampi naapuri, joka maksaa alempaa veroa vain ulkomaalaisuutensa takia, voi tuottaa ainakin osalle kansalaisista aikamoista mielipahaa. Jos se olisi maksamassa niitä alempia veroja jossain ulkomailla, niin asia tuskin kävisi edes mielessä.
Lisätietoja:
Kyseinen työpaperi on nimeltään Taxation and International Mobility of Superstars: Evidence from the European Football Market. Tekijät ovat Henrik Kleven (LSE), Camille Landais ja Emmanuel Saez (Berkeley). Viimeksi mainittu ei muuten ole ihan kuka tahansa tutkija, vaan vuoden 2009 Bates Clark mitalisti.
Laffer-käyrä kuvaa veroasteen ja verotulojen välistä suhdetta. Sen huippukohdasta näkee millä veroasteella verotulot maksimoituisivat. Käyrän alaosassa veroasteen kasvu lisää verotuloja (mikä on itsestään selvää kun lähdetään nollasta) ja yläosassa veroasteen kasvu alentaa verotuloja (mikä on selvää kun lähestytään 100 prosenttia). Jos yksityiselle kulutukselle ei annettaisi mitään painoarvoa niin Laffer-käyrän huippu olisi optimiratkaisu. Jos yksityiselle kulutukselle annetaan positiivinen painoarvo, niin Laffer-käyrän huippukohta on yläraja optimaaliselle veroasteelle. Tämän tutkimuksen data on siinä mielessä erikoislaatuinen, että huippukohdan sijainnin arvionti ei ole täysin toivotonta, vaikkei toki läheskään ongelmatontakaan.
Avainsanat: jalkapallo, verotus
Aihealueet: Julkinen talous, Työmarkkinat
Asiallinen pointti tuo omistajien ja pelaajien välinen suhde. Tietenkin jos omistajuuspohja muodostuu kannattajista kuten usein on, en näkisi sitä niin vaarallisena. Tosin erityisesti Arsenalin omistajuus on melko pienen joukon käsissä, joten tulon suora distribuutio ei suoraan hyödytä laajempia kansanrivejä.
Tosin palkkakaton vaikutusta pelaajien uravalintoihin en pitäisi noin rationaalisena. Ensinnäkin urheilulajit ovat jossain määrin erilaisia ja esim. Messin pituudella ei paljon koripalloa pelata. Vaikka epäilemättä erityisen urheilullinen henkilö pärjäisi useissa lajeissa.
Toiseksi en usko, että palkkakatto tekisi urheilulajista vähemmän halutun nuorten pelaajien kesken. Tuskin junnu tai hänen huoltajansa miettiin tuleeko poika tienaamaan vuodessa 20 miljoonaa vai 2 milj. Molemmathan on jo sinänsä merkittäviä summia.
Kolmanneksi, miten kuluttaja kärsii jos pelaajia siirtyy toisiin lajeihin? Tuskin menetettyä potentiaalia kukaan huomaisikaan koska jalkapallo on suhteellista toisiin joukkueisiin nähden ja näin ollen esim. hitaammat pelaajat tuskin tekisivät jalkapallosta vähemmän nautinnollista katsottavaa. Olen ymmärtänyt, että menneiden vuosikymmenten jalkapallossa on ollut erittäin viihteellisiäkin tekijöitä, jotka ovat vähentyneet viimeisen päälle hiotun ammattimaisuuden myötä.
Palkkakatto hyödyttää urheiluseuran omistajia, jotka yrittää saada sijoitukselleen tuottoa. Näyttäs siltä, että omistajissa on mukana aimo annos niitä, joille omistaminen on harrastus ja menestymisestä ollaan valmiita maksamaan.
Tätä vasten ei oo ihmeellistä, että Arsenalin (joka tuottaa voittoo vissiin eniten englannin liigassa) omistaja haluais palkkakaton.
Palkkakatto voi kuitenkin haitata kuluttajia (ja tietysti pelaajia), kun lahjakkaimmat urheilijat ohjautuu muihin lajeihin.
Kiitos mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta kirjoituksesta.
Mieleeni tuli muutama lisäseikka, johon olisi mielenkiintoista kuulla kommetteja.
On mielenkiintoista seurata EU:n tekemiä linjauksia liittyen 2020 strategiaan (1). Kilpailu huippututkijoista on huippuammattilaisista on nostettu korkealle jalustalle. Kilpailu näistä “parhaista ja kirkkaimmista” on ilmiönä analysoimisen arvoinen.
Suomessakin on säädetty väliaikainen laki “avainhenkilöille” jossa sanotaan: mm. “Kiinasta tuleva opettaja/tutkija saa verovapauden kolmelta ensimmäiseltä vuodelta” . (2)
Kuten kirjoitit talouden kannalta kyseiset lait ovat omiaan parantamaan kansantaloutta mutta kyllä naapurin mielipiteelläkin on merkityksensä. Vaan mikäpä on tämä naapurin mielipahan taloudellinen arvo? Ja minkälainen se mielipaha oikeastaan on?
Ilmeisesti kirkas ajatus on, ettei huippututkija voi toimia substituuttina työmarkkinoilla vaan päinvastoin. Kuitenkin aiheesi mukaisesti jalkapalloon liittyen voisin kysyä, mitäpä jos käy kuten useilla Euroopan huippu seuroilla on käynyt? Eli kilpailu huippupelaajista on aiheittanut massiivisen velkaantumisen markkoinoiden ylikuumennettua ja vielä merkittävämpi on näin ollen usein oman pelaajatuotannon laiminlyöminen. Käytännössähän tiedetään, että usein huiput syntyvät seuroissa huipuiksi pelaamisen kautta (huom. tottakai myös lahjakkuus merkitsee). Näin ollen voi käydä niin, että ulkomailta tulevat huippupelaajat vievät paikan jossa “oma” kehittyvä pelaaja olisi voinut myöhemmin vastuuta saaden kasvaa rooliin.
Toki on tärkeää houkutella asiantuntijoita, mutta silloin olisi hyvä pohtia mm. verokilpailulla saavutettavia etuja. Rohkeasti väittäisin, että verohelpotukset eivät todellisuudessa vaikuta suurestikaan yksilön valintaan vaan Tutkimus- ja innovaationeuvoston pääsihteeri Ilkka Turusta lainatakseni: “Olemme kiinnostava kumppani vain, jos meillä on joillakin aloilla maailman ehdotonta huippua olevaa tutkimusta.” (3)
Pääpaino on siis tutkimuksessa ja sen rahoituksessa. Jos tutkimus on perustaltaan kunnossa, luulisi sen silloin houkuttelevan laadullaan, rahallisia kannusteita enemmän. Mielestäni toinen tärkeä, joskin vaikeasti mittava, seikka on kansakunnan yhtenäisyyden ylläpitäminen tasa-arvoisella lainsäädännöllä. Olisiko se merkittävämpää kuin, mitä voidaan verokilpailulla saavuttaa: muutama rahanperässä tuleva tutkija, oman pelaajan kehittämisen laiminlyöminen sekä kolhiintunut kansan yhtenäisyys. Ehkäpä Vangin dilemma toimii tässäkin. Jospa rajoitettu kilpailu huippuyksilöistä ja yhteistyön parantaminen epäterveen kilpailun sijaan, antaisi globaalisti paremman lopputuleman?
Vielä väärinkäsityksien välttämiseksi totean, että toki diversiteettia tulee etsiä ja samalla pyrkiä hyödyntämään ulkomaalaisten mukana tulevien uusien tuulien raikkautta. Vaan pohtikaamme keinoja ja painopisteitä…
Jos joku löytää vertailevan tutkimuksen verohelpotusten positiivisesta korrelaatiosta (pull) suhteessa (push) sään, maantieteellisen etäisyyden ja sosiaalisen rakenteen vaikutuksista (verkosto, kulttuuri) niin ilmoittakoon heti minulle vinkeistään. Olen erityisen kiinnostunut. Taustalla ajatus, että verokilpailusta tuleva hyöty on todennäköisesti melko mitätön? Onkohan näin?
Lopuksi. Niin ja jalkapallossakin pohditaan palkkakattoa rajoittamaan kilpailusta aiheutuneita haittavaikutuksia:
“Arsenalin toimitusjohtaja Ivan Gadzidis sanoo, että seurojen on harkittava palkkakattoa saadakseen taloutensa kuntoon. Hänen mukaansa palkkakatto lisäisi myös kilpailua liigassa” (4).
- Laurikainen-
liitteet:
2)http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=2487;72358
4) http://www.taloussanomat.fi/palvelut/2009/07/03/arsenal-haluaa-palkkakaton/200915643/12
3) http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Tama-on-Akatemia/Paauutiset/Tutkimuksen-taso-turvattava-jatkossakin/
1) http://ec.europa.eu/news/economy/100303_fi.htm