Suuri joukko ihmisiä on eronnut kirkosta muutamassa päivässä, suuri joukko ihmisiä ilmoitti ottavansa osaa kansanedustajien palkkojen korotusta vastustavaan mielenosoitukseen, muttei koskaan saapunut paikalle. Nyt siis taas on se aika vuodesta, jolloin Albert Hirschmanin teoria paosta, äänestä ja lojaalisuudesta yhteiskunnallisen muutoksen välineinä on syytä kaivaa esiin.
Ideaalisessa markkinataloudessa Adam Smithin “näkymätön käsi” pakottaa yritykset tuottamaan tuotteita, joita ihmiset tarvitsevat. Jos yksi yritys ei niin tee, niin ihmiset siirtyvät käyttämään toisen yrityksen tuottamia tuotteita. Hirschmanin (teoksessaan Exit, Voice, and Loyality) mukaan “näkymätön käsi” on yksi erikoistapaus yleisemmästä “paon” (exit) tai “jaloillaan äänestämisen” mekanismista, jolla ihmiset yrittävät muuttaa ympäristöään. Hänen mukaansa tällaisen mekanismin käyttö laajenee sitä mukaa, kun markkinat laajenevat ja tarjoavat yhä suuremman osan käyttämistämme hyödykkeistä. Tämä on helppo ymmärtää, hankintapaikan vaihtaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän tarjoajia on.
Uudet viestintävälineet ovat tehneet paosta yhä helpomman välineen erilaisten yhteiskunnallisten protestien ilmaisemiseen. Siitä kirkosta eroamisessakin on kyse. Monikohan olisi eronnut, ellei ero olisi yhden hiiren painalluksen päässä?
Mutta tuottaako pako sen muutoksen, jota sillä tavoitellaan? Hirschmanin mukaan ei välttämättä, hän itse esittää useita esimerkkejä siitä, että näin ei väistämättä käy. Rachel Krantonilla on hyvä esimerkki siitä, miksi kilpailu ei välttämättä johda tuotteiden laadun parantamiseen. Jotta pako parantaisi jotakin, täytyy valmiina olla vaihtoehto, joka olisi parempi tai jonka rakentamiseen pako kannustaa. Miten pako kirkosta vaikuttaa?
Erilaisten mielipidekyselyiden perusteella mikään ei viittaa siihen, että kirkkoon kuulumattomat hyväksyisivät homoseksuaalien yhtäläiset oikeudet yhtään sen todennäköisemmin kuin kirkon jäsenet. Kirkon piispoista suuri osa (käsittääkseni enemmistö) on ilmoittanut kannattavansa homoliittojen täysimääräistä sallimista, kansanedustajista vähemmistö. Itse tunnen ateisteiksi itseään kutsuvia, joilta ajatus homoliittojen sallimisesta vie yöunet. Kirkon piirissä asenteissa on sama sateenkaaren kirjo kuin muuallakin Suomessa. Mihin siis kirkosta eroavat pakenevat?
Lisääkö kirkosta eroaminen kirkon paineita hyväksyä sukupuolineutraalit avioliitot? Selvää vastausta ei ole, mutta vaikea kuvitella, erojen jälkeenhän kirkossa on suhteellisesti enemmän niitä, jotka vastustavat homoliittoja. Toisaalta, voihan paine kannustaa muita kirkon jäseniä äänestämään kirkollisvaaleissa aiempaa aktiivisemmin ehdokkaita, joille homoavioliitot eivät ole ongelma. Mutta tämä edellyttää äänen, “voice” käyttöä.
Hirschmanin mukaan vaihtoehto paolle muutosten aikaansaamiseksi on “äänen” käyttö. “Äänellä” Hirschman tarkoittaa kaikkia toimia, joilla aktiivisesti tuodaan esille huoli asiaintilasta ja yritetään myös vaikuttaa niihin. Asiakas voi mennä valittamaan ostamansa tuotteen laadusta, kirkon jäsen voi kirkollisvaaleissa äänestää ehdokasta, jonka mielipiteet ovat lähellä hänen omiaan, tai hän voi itse hakeutua ehdokkaaksi. Mielenosoitukset ovat tietysti yksi näkyvä esimerkki “äänestä”.
“Ääni” tuottaa edustajalleen useimmiten vaivaa ja siksi sitä käytetään vähän, varsinkin jos kustannukset ovat suuret. Diktatuureissa “ääntä” ei voi antaa vaaleissa, sitä voi käyttää vain maanalaistoiminnassa tai julkisissa protesteissa, kustannukset kiinnijäämisestä voivat olla isot. Demokratioissa “äänen” käyttämistä helpottaa edustuksellinen demokratia, äänestämistä on helpotettu monin tavoin. Siitä huolimatta äänestysaktiivisuus on laskenut.
“Pako” ja “ääni” voivat tietysti myös tukea toisiaan. Mutta monikohan kirkosta nyt eronnut aikoo käyttää säästyneitä kirkollisverojaan sellaisen toiminnan tukemiseen, jolla sukupuolineutraalit avioliitot saadaan hyväksyttyä?
Ongelma “paon” helppoudesta ja “äänen” kustannuksista näkyy hyvin kansanedustajien palkankorotuksia vastustavan protestin epäonnistumisessa. On helppo klikata hiirtä ja ilmoittautua mielenosoitukseen, mutta yhtä helppo on laistaa, kun olisi aika panna takki päälle ja lähteä marssimaan.
Usein “äänellä” ei ole merkitystä, ellei sen käyttöön liity organisoitua toimintaa, joka edellyttää siihen osallistuvilta konkreettista panostusta. Tämä johtaa vapaamatkustajuuteen, kollektiivisen toiminnan ongelmaan, jota Mancur Olson ensimmäisenä eritteli. Vallankumous ei yhtä henkilöä kaipaa, verkko tarjoaa mahdollisuuden koordinoida toimintaa, mutta toimintaa se ei luo, ellei toiminta sitten ole vain se hiiren painallus.
Hirschmanin mukaan lojaalisuus yhteisölle voimistaa “ääntä”. Tähän voi olla monta syytä, sitoutuminen vähentää “paon” hedelmiä, ja “ääni” voi olla voimakkaampi, jos sen ei tulkita nousevan pahansuopuudesta. Mutta ehkäpä lojaaliudelle ei enää ole tilaa eikä tilausta. On helppo klikata hymiötä ja lähettää se Facebook-tuttavalle kuin olla tositilanteessa lojaali hänelle. Ehkä tässäkin markkinat ovat heikentäneet laatua.
Ajattelin lopuksi tulla itsekin kaapista ulos. Liityin pari vuotta sitten takaisin kirkkoon, erosin siitä tullessani Helsinkiin opiskelemaan, olen siis “paennut” kaksi kertaa. Teologiset näkemykseni eivät ole muuttuneet, jos minulla sellaisia edes on. Halusin vain varmistaa sen, että minua ei missään oloissa yhdistettäisi Suomen ahdasmielisimpiin ihmisiin, niihin, jotka kutsuvat itseään vapaa-ajattelijoiksi. Viimeisen sysäyksen päätökselleni antoi arvostamani kansanedustaja, joka esitteli julkisuudessa yliopistojen teologian opetuksesta näkemyksiä, joilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Juhani Peltosen kirjassa “Valaan merkeissä” yksi henkilöistä kysyy, jatkaako hänen katseensa matkaansa avaruudessa, kun hän tähtiä katsottuaan siirtää katseensa takaisin maahan. Minulle tällaisilla kysymyksillä on eksistentiaalista merkitystä, ja haluan niitä pohtia, enkä kaipaa ketään kertomaan, miksi niissä luonnontieteellisesti ei ole mitään järkeä, tiedän sen itsekin. On hyvä, että on olemassa organisaatio, joka sallii ja suorastaan kannustaa eksistentiaalisten kysymysten pohdintaan. Niinpä päätin nyt käyttää “ääntäni”.
Avainsanat: exit, kirkko, loyalty, voice
Aihealueet: Kummalliset, Lajittelematon
Idiootin esittämä lainaus Lutherilta oli pelottava. Tuonko henkilön perinnettä minäkin toistaiseksi ev.lut. kirkkoon kuuluvana kannatan? Toistaiseksi en ole eronnut kirkosta laiskuuteni ja konservatiivisuuteni takia. Pitää miettiä uudelleen.
“Halusin vain varmistaa sen, että minua ei missään oloissa yhdistettäisi Suomen ahdasmielisimpiin ihmisiin, niihin, jotka kutsuvat itseään vapaa-ajattelijoiksi. ”
Mihin tämä perustuu? Eivätkö vapaa-ajattelijat aja kirkon ja valtion eroa ja “täydellistä uskonnon ja ateismin vapautta”?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa-ajattelu
Itse ydinkeskusteluun (homoliitot jne) ratkaisuna näkisin kirkon ja valtion täydellisen erottamisen, minkä jälkeen kaikki yhteiskunta rekisteröisi niin homo- kuin heterosuhteetkin ja tarjoaisi kaikille yhtäläiset oikeudet lain alla. Kirkot saavat sisäisesti sitten päättää ketä siunaavat ja missä tilanteessa
Nettiaikana todellisuus on näpäytyksen takana.
Tuossa yllä esitettiin kiinnostavia tietoja homoliittoon suhtautumisen ja uskonnollisuuden välisestä suhteesta. Ilmeisesti tekstissä viitattiin joihinkin suomalaisiin mielipidetiedusteluihin. Oheisesta linkistä löytyy vertailutietoa USA:sta http://www.economist.com/node/17227800?story_id=17227800
Idiootin esittämä lainaus Lutherilta on kiintoisa kuvaus senaikaisesta rönsyilevästä kielenkäytöstä, jonka sanoma on: yletön rikastuminen koronkiskonnalla on väärin. Moni jakoi silloin tämän näkemyksen – eikä varmaan aiheetta. Tämän päivän versio samasta ajatuksesta on: yletön rikastuminen optioilla, swapeilla yms. on väärin. Ja moni jakaa tänään tämän näkemyksen – eikä varmaan aiheetta.
Luin Haaparannan alustuksen niin, että siinä herätettiin kysymys siitä, miten niiden, jotka kokevat jonkun yhteiskunnallisen järjestelmän vääryyden, on paras menetellä; yrittääkö vaikuttaa asiaan kyseisen järjestelmän, esim. kirkon, sisällä vai paetako johonkin.
Mahdollisuus vaikuttaa järjestelmän sisällä riippuu siitä, kuinka hierarkkisesti järjestelmä on rakentunut eli millaiset mahdollisuudet alhaalta tulevilla on vaikuttaa yhteisiin päätöksiin. Jos järjestelmä on hyvin hierarkkinen, kuten paavin kirkko, mahdollisuudet ovat olemattomat. Siksi tarvittiin pakeneminen. Pelkkä yksittäisten ongelmien aiheuttama pako ei kuitenkaan muuta mitään. Järjestelmästä voidaan paeta vain jollekin toiselle periaatteelle nojaavaan järjestelmään. Kuten paavin ja Lutherin kiistassa oli asia.
Lutherin pako koski kuitenkin vain uskonnollista järjestelmää, jossa muutos olikin merkittävä. Sen seurauksena ev.lut. kirkossa on ylipäätään mahdollista tuoda naispappeus ja homoliittojen siunaaminen agendalle eikä välttämättä tarvitse paeta kirkosta vaikuttaakseen asiaan.
Lutherin uudistus ei siis koskenut aikansa taloutta, joka kehittyi entiseen tapaan; tuskin koronkiskontakaan väheni. Mutta mikä olisi talousjärjestelmiin sovellettuna vastaava ”pako” uuteen?
Kysymys on ajankohtainen, sillä olemmehan tänään vähän samanlaisen ongelman edessä. Ihmiset eivät enää usko kapitalistisen talouden itsekorjaavuuteen muuten kuin lamojen ja sotien kautta. Eivät myöskään siihen, että sen sisällä olisi mahdollista tehdä muutoksia, jotka kääntäisivät luonnon kuormituksen laskuun. Sosialismikaan ei ole vaihtoehto; sehän on vielä hierarkkisempi ja jähmeämpi järjestelmä kuin kapitalismi.
Edellisen viestini lopussa hahmottelin tässä mielessä ”protestanttisen” talouden ehtoja. Tarkemmin niistä on kotisivuni kirjoituksissa.
Jos puhutaan ihan vain kirkon muutoksesta, niin ei saa unohtaa kirkon perusluonnetta.
Jos muutos ei tapahdu perusluonteen kautta, ei tapahdu muutosta.
Ja kirkon perusluonne on pelko.
Pelon takia siellä vakuutellaan Jumalan armoa ihmisen armollisuuden sijaan ja saarnataan rakkaudesta tuntemattomille. Virret ovat pullollaan Jumalan pelkoa ja pelokkaita pakanavihollisia.
Pelon takia liberaali kirkkoherra ei estä fundamentalisteja saarnaamasta kirkossa, jonka rahoittavat kohteliaan tavalliset kansalaiset.
Nuoria pelotellaan olemaan harrastamatta esiaviollista seksiä ettei vain sydän särkyisi ja nuoret eläisi nuoruuttaan ja jättäisi nuoriso-ohjaajaa yksin.
Pelon ilmapiirin takia kirkon työntekijät kärsivät eniten työpaikkakiusaamisesta ja pelon takia erilaiset ovat uhka kristittyjen obsessiiviselle puhtaudelle.
Vain pelko saa kirkon johtajien puntit tutisemaan, harkitsemaan asiakkaiden tarpeita uudelleen - ja se pelko syntyy vain vallan menettämisestä.
“Itseasiassa kristillinen kirkko piti Euroopan kehitystä pitkään jäissä keskiajalla ”
Jo alkukirkko määritteli, ettei matemaatikko voi olla kirkon jäsen.
Kirkko määritteli myöhemmin, että kertolasku on itsensä Saatanan keksintö, ja siten kielletty. Tästä huolimatta sitä opetettiin Euroopassa neljässä yliopistossa.
Vastaavasti Raamattu toteaa, että naisen on parempi vaieta seurakunnassa ja kirkolliskokous päätti myöhemmin, ettei naisella ole sielua.
Avioliittoon vihkiminen on luterilaisille maallinen toimitus, ja kuulunut kirkon tehtäviin vasta 1700-luvulta. Jostain syystä tästä maallisesta toimituksesta kirkolle ovat muodostuneet ongelmiksi avoliitot, homoliitot ja avioerot. Kirkolla ei ole virallista kantaa, ovatko nämä syntejä vai eivät, toisin kuin kertolaskusta.
Mitä blogientryyn tulee niin peliteoria ei ole vahvimpia alojani. Näyttää epäilyttävästi siltä, että blogientryn suositus vaikuttaa kovasti samanlaiselta kuin kirkon vedätys asiasta.
Käytännöstä tiedän, että valtaa ei anneta vaan se otetaan, joten äänestäminen voi olla kovin tehoton tapa vaikuttaa. Uskonto on show bisnes ja siinä pyörii raha, joten suuri osa uskonnollisissa yhteisöissä töissä olevista (nk. leipäpapit) reagoi siihen, että yhden seurakunnan ylläpitämiseen tarvittava määrä rahaa on hävinnyt kirkosta eronneiden mukana.
Kirkon jäsenistöhän käyttää nyt sekataktiikkaa: osa eroaa ja osa miettii, miten äänestää. Tietysti, jos häviää äänestyksessä niin kannattaa erota saman tien eikä jäädä rahoittamaan vihollisiaan.
Vastaavasti, jos ossuuskaupan valikoimat eivät tyydytä niin kannattaako äänestää edustajistovaaleissa vai äänestää jaloillaan kilpailevaan putiikkiin.
Leena Kerkelä: itsellenikin rippileiri oli hieno kokemus. Sittemmin olen kuitenkin eronnut kirkosta. Prometheus-leiri on varmasti hyvä vastine rippileirille, jos ei halua kuulua uskonnollisen yhteisöön jonka arvot ei vastaa omia.
Itse olin tässä keskustelussa lähinnä kiinnostunut analysoimaan professori Haaparannan pohdintaa siitä, että ehkä eroamisen sijasta kannattaisi käyttää ääntään. Mietin, onko taloudellisesti järkevää maksaa satoja euroja vuodessa odottaessaan kirkon muuttuvan äänestämisen kautta. Väittäisinkin, että osallistuminen joukkopakoon on tehokkaampi keino painostaa kirkkoa muuttumaan.
On toki totta, että pakoa edesauttaa se, että eroaminen mielijohteesta on helppoa. Mutta kirkkoon liittyminenhän se vasta helppoa olikin - automaattista, ainakin itselleni jonka vanhemmat kuuluivat kirkkoon! Kirkon jäsenmäärä lieneekin todellista kannatusta suurempi.
“Mika Lako on tainnut unohtaa käydä lukion historian tunneilla.” Ilari said.
Paljon syvällisemmän käsityksen taloushistoriasta saa Eino Jutikkalan “Uuden ajan taloushistoriasta” (1953). Sieltä löytyy vastaus historialliseen BKT:n/hyvinvoinnin kasvuun.
Ehkä Ilari haluat esitellä omaa moraaliasi auditoriolle?
Kuuluuko omaan moraalisi seitsemän kuolemansyntiä?
Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Himo
Ovatko nämä synnit kristillisen moraalin komplementteja?
Vitsi[johon vaadin tekijänoikeutta]
Miksi Erkki Tuomioja on ateisti?
Koska yksi käsky on “Älä varasta”.
Vrt. Varastajaluokka vs. vaihtajaluokka / takers vs. traders
Tuomiojalta näkyy ilmestyneen uusi kansantaloutta sivuava elämänkerta, suosittelen, vaikka en ole vielä lukenut sitä-
Leena Kerkelä:
“On erikoista, että nykyaikuiset, jotka varmasti pitävät itseään moraalisesti syvällisinä ihmisinä, olettaisivat saaneensa tuon kaiken ajattelun jonain synnyinlahjana. Ei sitä ainakaan kouluissa opeteta.”
Väitätkö siis, että kaikilta niiltä tuhansilta rippikoulun käymätömiltä ja miljardeilta muiden uskontokuntien edustajilta puuttuu moraalinen syvällisyys?
Itse kävin rippikoulun ja sanoisin, että kyllä se moraalinen kasvatus tulee kotoa. (ja oma isäni on vielä ateisti!)
Itse erosin kirkosta jokunen vuosi sitten. Homoliitoilla ja naispappeudella ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Luulen että näitä aiheita on korostettu mediassa aivan liikaa.
Mika Lako on tainnut unohtaa käydä lukion historian tunneilla.
“Ajatusharjoitus:
Luettele kristillisen perinteen synnyttämät huippuyliopistot? KVG Ivy League
Luettele islamin huippuyliopistot?”
Itseasiassa kristillinen kirkko piti Euroopan kehitystä pitkään jäissä keskiajalla samalla kun islamilaisen kulttuuripiirin alueella kehitettiin niitä luonnontieteiden perusteita, jolle nykyinen länsimainen tiede perustuu. On totta, että ensimmäiset yliopistot perustuivat valtaosin teologian tutkimukselle, mutta vasta maallistuminen muutti yliopistot nykymuotoonsa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Science_in_the_Middle_Ages
http://en.wikipedia.org/wiki/University
“Olisiko aika protestanttiselle taloudelle?”
Martin Luther, An die Pfarrherrn, wider den Wucher zu predigen: “Pakanat ovat voineet järjellään laskea, että koronkiskuri on nelinkertainen varas ja murhaaja. Mutta me kristityt pidämme heitä niin suuressa kunniassa, että me melkeinpä rukoillen kunnioitamme heitä heidän rahansa tähden… Joka toiselta imee itselleen, ryöstää ja varastaa hänen ravintonsa, se tekee yhtä suuren murhan (mikäli se hänestä riippuu) kuin se, joka tappaa toisen nälkään ja saattaa hänet perikatoon. Mutta niin tekee koronkiskuri ja istuupa hän rauhassa tuolillaan, kun hänen ennemminkin pitäisi hirressä roikkua yhtä monen korpin raatelemana kuin hän on kultarahoja varastanut, jos hänessä niin paljon lihaa olisi, että niin monta korppia voisi häneen nokkansa iskeä ja osansa saada. Mutta pienet varkaat hirtetään… Pienet varkaat pannaan jalkapuuhun, suuret varkaat kullassa käyvät ja silkissä sihajavat… Eipä siis ole suurempaa ihmisvihollista maan päällä (perkeleen jälkeen) kuin saituri ja koronkiskuri, sillä hän tahtoo kaikkien ihmisten ylinen jumala olla. Turkkilaiset sotilaat ja hirmuvaltiaat ovat myöskin pahoja ihmisiä, kuitenkin on heidän annettava ihmisten elää ja tunnustettava, että he ovat pahoja ja vihollisia. Ja voidaan, kaipa pitääkin joskus joitakin heistä armahtaakin. Mutta koronkiskuri ja saituri, hän tahtoo, että koko maailma tuhoutuisi nälkään ja janoon, suruun ja hätään, niin paljon kuin hänestä riippuu, jotta hän yksin saisi kaiken sen ja jotta jokainen saisi häneltä niinkuin jumalalta ja olisi ikuisesti hänen orjansa. Kantaa levättejä, kultaisia ketjuja ja sormuksia, pyyhkiä suutaan, antaa pitää itseään arvokkaana, hurskaana miehenä ja antaa ylistää itseään… Koronkiskuri on suuri ja tavaton hirviö, niinkuin ihmissusi, joka kaikki hävittää, enemmän kuin mikään Cacus, Gerion tahi Antus. Ja hän koristeleikse kuitenkin ja tahtoo näyttää hurskaalta, jottei nähtäisi, mihinkä joutuvat härät, jotka hän takaperin luolaansa vetää. Mutta Herakleen pitää kuuleman härkien ja vangittujen huudot ja etsimän Cacuksen kallioitten ja kivien välistäkin sekä härät jälleen siitä ilkiöstä vapauttaman. Sillä Cacus on nimeltään ilkiö, hurskas koronkiskuri, joka varastaa, ryöstää ja ahmii kaikki. Ja kuitenkin tahtoo näyttää kuin hän ei olisi tehnyt mitään ja uskoo, ettei niitä kukaan löydä, koska hän on härät takaperin luolaansa vetänyt ja näyttää siltä ja jäljet viittaavat siihen, että hän on ne pois päästänyt. Niin tahtoo myös koronkiskuri pettää maailman, ikäänkuin hän olisi hyödyksi ja antaisi maailmalle härkiä, vaikka hän kuitenkin vain niitä itselleen riuhtoo ja ahmii… Ja niinkuin maantierosvoja, murhamiehiä ja murtovarkaita teilataan ja mestataan, niin kuinka paljon enemmän pitäisi kaikkia koronkiskureita teilata ja tuhota… karkoittaa, kirota ja mestata.”
En tosin poiminut sitaattia alkuperäislähteestä. Arvatkaapa, mistä.
Jep jep. Karl Marx, Pääoma, osa 1, sivu 549, vuoden 1957 painos.
“Olisiko jo aika protestanttiselle taloudelle? “MY kirjoitti.
Reformistitalouksia löytyy taloushistoriasta, Alankomaiden valtiokalvinismi,
Sveitsin nykyinen hyvinvointi on luultavammin rakennettu Jean Calvinin perustuksille.
Preussin taloudellisessa esiinmarssissa saattoi olla Lutherin puumerkki.
Säästäväisyys kun mahdollistaa investoinnit. Vertaa katollisen ranskan ylelliseen tuhlaamiseen.
Miksi vapaa-ajattelijan Herra ei olisi rahanahneus, tai mikä estää häntä varastamasta tai valehtelemasta? Ilman luottamusta ei ole vaihdanta, eikä ilmeisesti nykymuotoista [talous]tiedettä.
Halukkaat voivat myös tutustua Hayekin kirjan “The Fatal Conceit” viimeiseen lukuun.
Ajatusharjoitus:
Luettele kristillisen perinteen synnyttämät huippuyliopistot? KVG Ivy League
Luettele islamin huippuyliopistot?
Hyvä kirjoitus. Pitää nyt yrittää ottaa kantaa analyyttisesti ja järkevästi, kun tämä kuitenkin on akateeminen talousblogi.
Keskustelussa ja kommenteissa nähdään tuo kirkkoon kuuluminen melko kapeasti tyyliin kirkollisverot vastaan jumalanpalvelukset. Suuri osa kristillisyydestähän on enemmänkin rukousta, johon alkuperäisessä kirjoituksessakin viitataan. Rukoilla voi kirkkoon kuulumattakin eikä kirkollisveron maksaminen takaa taivaspaikkaa. Kirkko on kuitenkin opettanut miten rukoillaan ja miten armo tai anteeksianto koetaan.
Olin viikonloppuna todistamassa 15-vuotiaan konfirmaatiota. Tuo sosiaalinen kokemus, rippileiri, jonka aikana nuoret ihan oikeasti keskustelivat kaikista elämän suurista kysymyksistä, muistutti taas siitä, että joskus noita kysymyksiä on opetettu pohtimaan. Se riittää minulle edelleenkin perusteeksi kuulua kirkkoon. On erikoista, että nykyaikuiset, jotka varmasti pitävät itseään moraalisesti syvällisinä ihmisinä, olettaisivat saaneensa tuon kaiken ajattelun jonain synnyinlahjana. Ei sitä ainakaan kouluissa opeteta.
Haaparannalta hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta. Laajempiakin ajatuksia herättävä.
Onhan kirkon asema ja esimerkki kulttuurimme muokkaajana keskeinen. Tuskin on väärin sanoa, että niin nykyinen demokratia kuin markkinatalouskin ovat kristillisten uskonmuotojen kehityksen tuloksia.
Suuria, kulttuuria muokkaavia uskonnollisia ”pakoja” on ollut kaksi. Ensimmäinen tuhatluvulla, kun läntinen kirkko erosi vanhasta, ortodoksisesta kirkosta. Syitä oli varmaan monia, mutta teologinen kiista käytiin siitä, lähteekö Pyhä henki vain Isästä vai sekä Isästä että Pojasta. Pojan lisäämistä aikaisempaan uskontunnustukseen vaati läntinen kirkko, tietysti, koska juuri kyseinen uskonnäkemys ilmaisi kirkkojen tasavertaisuuden ja mahdollisti isäkirkosta eroamisen.
Toinen suuri ”pako” tapahtui 1500-luvulla protestanttien erotessa paavinkirkosta. Teologisesti kiista koski sitä, onko paavilla yksinoikeus pelastuksen ehtoihin vai pelastuuko ihminen vain uskosta ja armosta, periaatteessa ilman kirkkoakin.
Kumpaakin ”pakoa” oli edeltänyt pitkä hämmennyksen aika, mutta vallitsevien olojen kritiikki muutti historian kulkua vasta, kun määriteltiin uudet uskonperusteet, joihin voitiin ”paeta” ja joita voitiin ”äänestää”. Olennaista on, että uudet opit olivat vanhoja tasa-arvoisempia. Nykyiset kiistat naisten pappeudesta ja homojen oikeuksista ovat tämän päivän versioita yli tuhat vuotta aikaisemmasta Pojan asemaa koskevasta kiistasta. Eikä ole epäilystäkään, etteikö luterilainen kirkko olisi uskollinen perimälleen ja naiset ja homot tulevat saamaan samat uskonnolliset oikeudet kuin heteromiehetkin.
Tänään tärkeimmät kysymykset eivät kuitenkaan koske enää niitä oppeja, joille kirkko rakentuu vaan niitä, joille poliittiset ja taloudelliset instituutiot rakentuvat.
Aikalaisen on tietysti mahdotonta nähdä omaa aikaansa historiallisessa perspektiivissä, mutta useat seikat viittaavat siihen, että maailmantalous on juuri nyt harvinaisen suuren hämmennyksen tilassa. Miten kansakunnat selviävät veloistaan? Miten kauppataseiden epätasapainot ratkeavat? Miten köyhät kestävät rikkaiden keskellä? Miten rikkaat kestävät köyhien keskellä? Miten sovittaa jatkuvan kasvun vaatimus luonnon kestävyyden vaatimukseen?
Tehdään pieni ajatusleikki. Jos nykytalous olisi paavin taloutta – yhtymäkohtiahan on – mille periaatteille perustuisi Lutherin talous? Paavi siis sanoisi: kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa, ja lisäisi vielä: vapaamatkustamista ei hyväksytä. Mitä Luther sanoisi? Hän luultavasti protestoisi, kieltäisi jyrkästi rahan pelastavan vaikutuksen ja selittäisi, että me kaikki olemme vapaamatkustajia, miksi te sitä kavahdatte. Varmaankin Luther vaatisi poistettaviksi kaikki sellaiset käytännöt, jotka korostavat rahan valtaa; jotka on laadittu vain kasvattamaan taloutta. Erityisen vihainen hän olisi niille, jotka pitävät vapaamatkustamista syntinä sellaisissakin tapauksissa, kun se ei ole pois keneltäkään. Luultavasti hän myös vaatisi talouden salaisuuksien avaamista kaikelle kansalle.
Olisiko jo aika protestanttiselle taloudelle?
[...] professori Pertti Haaparanta perustelee Akateemisessa talousblogissa, miksi kirkosta eroaminen ei kuitenkaan hänen nähdäkseen lisää homojen oikeuksia. Haaparannan [...]
Mutta onhan kirkon jäsenyys hyvin tyyristä: tuloista riippuen usein satoja euroja vuodessa. Olisi outoa maksaa niin paljon “tuotteesta”, joka ei itselle sovi. Etenkin kun useat kirkon palvelut ovat ilmaisia, kuten jumalanpalveluksissa käyminen. Tietenkin jos taivaspaikka on kiinni verojen maksusta, on tilanne eri.
Onko myöskään realistista ajatella että äänestämllä kirkollisvaaleissa saisi nopeasti aikaan muutoksia kirkossa? Onko kirkkovaltuustolla esimerkiksi oikeus irtisanoa papit jotka eivät hyväksy homoliittoja? Jaloilla äänestäminen taitaa olla kuitenkin paljon tehokkaampi signaali ja saattaa pakottaa kirkon muuttumaan nopeammin.
Eksistentiaaliseen pohditaan on muitakin, edullisempiakin, klubeja kuin ev. lut. kansankirkkomme.
Pertti Haaparanta:
Varmaan ihmiset ei sinänsä pakene mihinkään. Ne ei vaan halua tukea rahallisesti tai antaa omaa hyväksyntäänsä instituutiolle joiden arvot ne kokee vastenmielisiks.
Tietty jos kyse ei olis tapakristityistä, jotka ei käytä seurakuntaa yhteisönään, niin vois ajatella, että ne pakenee muihin yhteisöihin, mutta aika varmasti nämä eroajat ei oo käyny jumalanpalveluksessa häitä ja hautajaisia lukuun ottamatta.
Sillä nyt ei kuitenkaan oo mitään merkitystä, mitä kirkkoon kuulumattomat ajattelee homoista, sille että jengi eroo kirkosta. Tuskin ne kokee liittyvänsä mihinkään kirkkoon kuulumattomien yhteisöön.
Sen lisäks eiks valtion kirkko saa asemastaan renttiä, joka on vaarassa kun jäsenmäärä vähenee. Jos on näin, niin pakeneminen vaikuttaa tietysti kirkon linjaan. Ehkä enemmän kuin äänestäminen. Muutenkin kirkkoo voi kiinnostaa enemmän se, että niiden tulot ja jäsenmäärä pienenee kuin ylimääräiset äänet vaaleissa.