Euromaiden yhteisen kasvu- ja vakaussopimuksen tavoitteena on rajoittaa jäsenmaiden velkaantumista. Sopimuksessa on myös määritetty sanktiot maille, jotka sitä rikkovat.
Tällaista sopimusta ajatellaan tarvittavan, koska ilman sitä jäsenmaat voivat velkaantua holtittomasti. Sijoittajat ovat valmiita lainamaan yksittäiselle jäsenmaalle sen velanmaksukykyyn liittyviin riskeihin nähden liikaa. Tämä johtuu siitä, että niiden on järkevää olettaa muiden rahaliiton jäsenten todennäköisesti auttavan, jos velan hoitaminen osoittautuu mahdottomaksi. Oletus perustuu viime kädessä siihen, että yksittäisen maan velan laiminlyömisestä seuraavat ongelmat leviävät helposti yhteisen rahoitusjärjestelmän kautta muihin maihin. Siksi muiden maiden on tiukan paikan tullen melkein pakko auttaa velan hoitamisessa.
Kasvu- ja vakaussopimus on kuitenkin jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, koska jäsenvaltiot eivät ole pystyneet sopimaan sanktioiden toimeenpanosta kun sopimusta on rikottu. Nyt komissio haluaa nopeasti uuden ja uskottavan version kasvu- ja vakaussopimuksesta.
Yksi uudistus, josta on ilmeisesti jo alustavasti sovittu, on niin sanotun käänteisen määräenemmistön käyttö: jatkossa tarvitaan määräenemmistö sanktioiden estämiseen kun nykyisin määräenemmistö tarvitaan sanktioiden toteuttamiseen.
Käänteinen määräenemmistö tekee kasvu- ja vakaussopimuksesta aikaisempaa uskottavamman. Sanktioiden pitäisi tulla jatkossa nykyistä “automaattisemmin”. Eri asia sitten on, riittääkö sekään ainakaan kaikkien maiden osalta. Suurilla mailla on paljon painostuskeinoja käytössään saadakseen myös määräenemmistö murrettua.
Täysin toisentyyppinen ratkaisu edellä kuvattuun uskottavuusongelmaan on sopia niin sanotusta hallitusta velkojen uudelleenjärjestelystä (orderly debt restructuring). Siitäkin käydään ainakin keskusteluja EU:n piirissä.
Kysymys on etukäteen sovittavista säännöistä ja mekanismeista, joiden avulla yksittäisen maan velkakriisi hoidetaan mahdollisimman nopeasti ja hyvässä järjestyksessä. Muut maat voivat mahdollisesti ottaa osan velasta vastuulleen, mutta oleellista on, että myös sijoittajat laitetaan maksumiehiksi.
Yksittäisen jäsenmaan velkojen laiminlyöminen on nyt pelottava skenaario osin sen vuoksi, että jos niin tapahtuu, sijoittajat eivät tiedä milloin ja missä järjestyksessä he saavat edes osan rahoistaan takaisin. Tällainen epävarmuus lisäisi luottotappioita entisestään. Ainakin osittain tästä syystä Kreikankin kohdalla katsottiin paremmaksi huolehtia valtavan rahoituspaketin avulla siitä, että Kreikka pystyy ainakin toistaiseksi maksamaan velkansa takaisin täysin alkuperäisten sopimusehtojen mukaisesti.
Sopimus hallitusta velkojen uudelleenjärjestelystä tarkoittaisi, että yksittäisen euromaan valtionvelan laiminlyönti ei olisi enää yhtä pelottava skenaario kuin tällä hetkellä. Siksi se vähentäisi sijoittajien luottamusta siihen, että muut jäsenmaat tavalla tai toisella aina vastaavat vaikeuksiin ajautuneen maan veloista. Samalla se ja pakottaisi ne itse arvioimaan euromaidenkin velanmaksukykyä nykyistä huolellisemmin. Näin aikaansaatu markkinakuri vähentäisi tarvetta sille, että euromaat itse yrittävät vahtia toistensa velkaantumista.
Aihealueet: Julkinen talous, Makro
Idiootti,
Nuo ovat minustakin relevantteja huolia. Kaikki “yksinkertaiset” budjettikuria koskevat säännöt, jotka perustuvat vain julkisen velan määrään (suhteessa bkt:hen) ja julkisen sektorin alijäämään ovat tavalla tai toisella ongelmallisia. Ne helposti rajoittavat velkaantumista silloin kun velkaantuminen olisi järkevää eivätkä toisaalta rajoita velkaantumista silloin kun pitäisi.
Kiitoksia vastauksesta, Niku.
Kommenttini oli tietysti ehkä osittain asian vierestä. Minua on ihmetyttänyt oikeastaan se, että riittääkö talouspolitiikka ja talouskuri, jos rahapolitiikka ei toimi.
Tunnettu esimerkki: Eurostatin mukaan EU:n kaikenlaisia vaatimuksia mallioppilasmaisesti täyttäneen Viron reaalinen kansantuote romahti arviolta 13,9% viime vuonna, kun täysin konkurssikypsäksi pankkikriisin aikoihin julistetun Islannin “vain” 6,8 %. Molemmissa on valtava kupla puhjennut ja isoin ero näyttää olevan se, että siinä missä Viro on pitänyt härkäpäisesti kiinni valuuttansa eurosidoksesta, Islanti on kelluttanut. (Ehkä tutkijana osaat kertoa, onko taustalla jotain muutakin, itsehän olen ihan vain lehtiä ja paria talousblogia lukeva maallikko.)
Minusta näyttää, että valtionvelalla ei ole Viron ahdingon kanssa mitään tekemistä. Eurostatin mukaan Virolla oli viime vuoden lopussa myös Euroopan pienin valtionvelka (7,2 %) - ja EU-maista pienin valtionvelka sillä oli itseasiassa ennen finanssikriisiäkin. ( http://brilliantfixer.wordpress.com/2007/10/23/estonia-has-smallest-national-debt-and-third-largest-budget-surplus-in-european-union/ )
Kaikesta päättäen siis Virolla on koko ajan ollut pelivaraa, muttei halua pelata - ja olen saanut sellaisen käsityksen, että kyseessä on ollut halu täyttää euroalueeseen liittymisen vaatimukset alijäämän ym. suhteen ( http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/06/viro_voi_alkaa_kayttaa_euroa_ensi_vuonna_1742898.html ). Kokonaisuuden kannalta Viron kaltaista talouspolitiikkaa harjoittava maa on varmaan toivottava, mutta Viron oman kansantalouden kannalta kurinalaisessa taloudenpidossa ei näytä olleen paljon järkeä.
Tässä sanktiopuheessa minua askarruttaa siis se, voivatko kurinalaisuuden vaatimus ja mahdolliset todelliset sanktiot johtaa yleisemminkin tällaiseen valtionvelanpelkoon ja virolaistyyppiseen tarpeettomaan näännytykseen, jolloin kokonaisuuden hyvinvointi tapahtuu osien kustannuksella. Ja jos kyllä, niin mitä jos se puhkeava kupla osuukin Suomeen ja meille käykin espanjat/virot (siis ei kreikat)?
Idiootti,
Valtioiden velkaantuminen ei varmastikaan ole nykyisten ongelmien varsinainen syy (vaikka tietysti olisi ollut hyvä, jos euromailla olisi kriisin alussa ollut vähemmän velkaa ja sitä kautta nyt enemmän liikkumavaraa talouspolitiikassa).
Minusta on silti hyvin ymmärrettävää, että nyt halutaan joku järjestelmä estämään euromaiden ajautuminen joskus tulevaisuudessa samanlaiseen pakkorakoon kuin missä oltiin keväällä Kreikan, Espanjan ja Portugalin valtionlainojen kanssa.
N.N:
“Uusliberalismin teoriassa sanotaan, että moraalisesti täydelliset ihmiset ovat jo täällä: jos jotain epämoraalista tapahtuu niin se johtuu vain liiasta regulaatiosta eli oikeuslaitos synnyttää olemassaolonsa oikeuttavan rikollisuuden. Lisäksi kukin on oman onnensa seppä eli väärentää oman kirjanpitonsa. ”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi
Liberalismi ei tietääkseni sano mitään moraalisesti täydellisistä ihmisistä vaan siitä, että yleensä ottaen ihmisillä on parempi olla kun he saavat itse päättää mitä tekevät sen sijaan, että joku muu päättää heidän puolesta. Aivan turha kaataa tässä kohtaa jotain Kreikan velkakriisiä jonkun libertaristisen “ideologian” niskaan. Jos ihmiset ovat jossain “epämoraalisia”, se ei ole liberalismin vika. Pikemmin “epämoraalisuus” liittyy läheisesti muiden vapauksien rikkomiseen ja on tässä mielessä täysin ristiriidassa liberalismin kanssa.
——
Alkuperäseen kirjoitukseen voisin sanoa sen verran, että käsittääkseni koko Kreikan kriisi ja toteutunut tukipaketti liittyy loppupeleissä pankkisektorin toimimattomuuteen. Kreikan konkurssi ja velkojen uudelleenjärjestely olisi aiheuttanut huomattavat tappiot ranskalaisille ja saksalaisille pankeille aiheuttaen potentiaalisesti “systeemisen” dominoefektin, jolla koko Euroopan pankkisektori olisi taas heivattu uuteen kriisiin. Kun tähän reaaliseen syyhyn lisätään vielä mausteita poliittisesta taloustieteestä pankkisektorin lobbareineen ja EU:n valtaa tilanteesta riippumatta lisäämään pyrkivine byrokraatteineen ja politikkoineen on laaja yhteisrintama bailout-paketin puolesta valmis. It’s the banks, stupid !
Ja ihan eri kysymys on sitten, onko koko euroalueen epävakaudessa ylipäänsä kysymys valtioiden velkaantumisesta. Vai halutaanko siihen vain uskoa siksi, että siihen voidaan puuttua, kun taas syvempiin ongelmiin ei.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2010/02/05/the-spanish-tragedy/
Ehkä keskustelu tästä aiheesta on tavattoman pintapuolista sen takia, että kukaan ei halua sanoa, ettei EUssa ole liittovaltiotason vankiloita, lainsäädäntöä, tuomareita ja poliisia, joilla olisi toimivaltaa heivata vankilaan kirjanpitoa parhaimpaan uusliberalistiseen tyyliin väärentäviä (osa)valtion virkamiehiä ja poliitikkoja.
Kommunismin teoriassa sanottiin, että moraalisesti täydellisiä ihmisiä syntyy sitten joskus. Uusliberalismin teoriassa sanotaan, että moraalisesti täydelliset ihmiset ovat jo täällä: jos jotain epämoraalista tapahtuu niin se johtuu vain liiasta regulaatiosta eli oikeuslaitos synnyttää olemassaolonsa oikeuttavan rikollisuuden. Lisäksi kukin on oman onnensa seppä eli väärentää oman kirjanpitonsa.
Eli kun rahaliiton lähtökohdat ovat valvonnan kannalta liian epärealistiset eikä sääntöjä noudateta niin rahaliittoa ei voi korjata nikkaroimalla lisää sääntöjä, joita ei tulla noudattamaan.
On sitten myös eri asia jättää velat maksamatta toiselle euroalueen maalle kuin esimerkiksi kommunistiselle Kiinalle, jolla on järeitä painostuskeinoja käytettävissään. Kuten pari päivää sitten asetetut Eurooppaankin kohdistuvat vientikiellot, joista media on aika hiljaa.
P.S. Kreikan tapauksessa “kaikki” tiesivät lukujen olleen sepitettyjä, mutta kun EUssa ei ole mitään instikkaa, joka olisi voinut käyttää “kovia keinoja” tai yleensä muita kuin poliittisia keinoja Kreikan saattamiseksi ruotuun. Poliittisia keinoja eli metelöintiä asiasta ei haluttu käyttää.
Keskustelu kiertää jostain ihmeen syystä kehää näissä velka-asioissa, vaikka aihe on helppo.
Kehän ulkopuolella on keskustelu siitä, miten nämä asiat on hoidettu muissa liittovaltioissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Kanadassa.
Yhdysvalloissa kuntia on asetettu konkurssiin ja velkojaan ovat jättäneet maksamatta niin osavaltiot kuin kaupungitkin. Itse liittovaltiokin jätti velkansa maksamatta irtautuessaan kultakannasta.
Norsunluutornien tuottamilla luennoilla Suomessa on lähdetty jo toistakymmentä vuotta sellaisesta oletuksesta, että nämä ongelmat olisivat jotenkin ainutlaatuisia ja esiintyisivät ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa.