Espanjan joululotto on mielenkiintoinen instituutio. Tänäkin vuonna 75% espanjalaisista osallistuu peliin, jonka kautta peräti 0.3% kansantulosta vaihtaa haltijaa.
Kaksisataavuotiaan joululoton rakenne on aika erilainen suomalaisten tuntemasta lotosta. Saman lottonumeron jakaa pari tuhatta pelaajaa, ja lipunmyyntijärjestelmä lähes takaa sen, että pääpalkinnon voittajat asuvat lähellä toisiaan. Pääpalkinto “El Gordo” (eli “läski”) on niin suuri, että vielä provinssinkin tasolla se tarkoittaa keskimäärin yli prosenttia vuosituloista.
Satunnainen lisätulojen pudottelu provinsseihin on taloustieteellisessä mielessä mielenkiintoinen “koe.” Tuoreessa (ja osin keskeneräisessä) työpaperissa espanjalaiset tutkijat Manuel Bagues ja Berta Esteve-Volart selvittävät El Gordon vaikutusta vaalituloksiin. Kukaan tuskin uskoo, että päävoiton sattuminen omaan kaupunkiin kertoisi poliitikkojen kyvyistä tai aikeista yhtään mitään. Mutta niin vain käy, että Madridissa vallassa oleva puolue (oli se kumpi tahansa) saa voittajaprovinsseissa lisäpotkua voittoa seuraavissa vaaleissa.
Aiemmin on tehty paljonkin tutkimuksia, joissa on havaittu, että muutokset äänestysalueille tärkeiden raaka-aineiden hinnoissa, joihin poliitikot eivät voi vaikuttaa, vaikuttavat vallassaolevien vaalimenestykseen (öljy Teksasissa, kupari Chilessä ym). Aiemmin on jäänyt avoimeksi se, josko äänestäjät vain syyttävät/antavat kunnian poliitikoille tekijöistä, johin he eivät itse asiassa voi vaikuttaa (tämä on ns. attribuutiovirhe).
Lottoeksperimentissä attribuutiovirhe tuntuisi epäuskottavalta, joten tuskin se muissakaan tapauksissa on koko selitys. Lottovoiton vaikutukset vaalituloksiin eivät toki ole järisyttävän suuria - noin 1400 ääntä keskimäärin 675 tuhannen äänen provinsseissa - mutta kyllä tilastollisessa mielessä aivan vakuuttavia. Vaikutus haihtuu parin vuoden jälkeen.
Jos attribuutiovirhe suljetaan pois, niin jäljelle jää pari uskottavaa selitystä. Yksi on hyvän olon tuoma muutosvastarinta. Kun menee hyvin niin on vähemmän halua/uskallusta muuttaa yhtään mitään - edes hallitusta. Kannattaa olla hallituspuolueen edustajana lottovoittajien provinssissa.
Viite: Manuel Bagues and Berta Esteve-Volart (2010). Politicians’ Luck of the Draw: Evidence from the Spanish Christmas Lottery. Working paper.
Avainsanat: politiikka, satunnaiskokeet, vaalit
Aihealueet: Julkinen talous, Kummalliset
Nysärin juttu viime joulun voittajakylästä, jossa vain yksi jätti osallistumatta lottoon. Hänkin hyötyi, koska sai viimein myytyä maaplänttinsä.
http://www.nytimes.com/2012/02/01/world/europe/tiny-village-of-sodeto-wins-big-in-spains-lottery.html?_r=1&hp=&pagewanted=all
Aäskettäin uutisoitiin, että Espanjan valtio on myynyt tai on päättänyt myydä puolet lotosta. Tietääkö joku kuka tai ketkä ovat ostajia+
Ehkäpä “muutosvastarinta” oli huono suomennos termille “status quo preference.” Siinä henkilö arvostaa maailman muuttumattomuutta, ihan noin itseisarvona. Attribuutiovirhe taas viittaa tilanteeseen, jossa äänestäjä pohtii ehdokkaiden vaikutusta asiohin (kuten omaan talouteensa), mutta tekee väärän johtopäätöksen.
Eikös se ole aika yleistä, että jos ihmisillä ei ole valittamisen aihetta, niin he äänestävät valtaapitäviä? Ts. jos ihmiset on vaalikauden jälkeen jälkeen tyytyväisiä eivät he muuta äänestyskäyttäytymistään?
Eiks toi muutosvastarintaselitys nyt oo osa tuota attribuutiovirhettä, koska tuskin kukaan ajattelee, että ne toiset poliitikot muuttais sitä lottovoiton tulosta?
Ja miks ei oo uskottavaa, että äänestämiskäyttäytymistä ohjaa taloudellinen tilanne täysin riippumatta siitä mistä taloudellinen tilanne johtuu? Tuskin se nyt on äänestäjille hirveen kannattavaa alkaa hulluna selvittämään sitä kuka poliitikko olis parempi kuin joku toinen.