Rahoitusmarkkinoilla toimivilla yrityksillä on minusta hämmästyttävä kyky tuottaa ja myydä sekä erittäin hyödyllisiä että täysin hyödyttömiä tuotteita. Esimerkki tuotteesta, jonka tarjoama lisäarvo jää ainakin minulle täydelliseksi mysteeriksi, on rahastoyhtiö UB:n hiljattain lanseeraama “Kuponkiobligaatio Fortum, Sampo ja UPM-Kymmene“. Samantapaisia sijoitustuotteita myyvät monet muutkin rahastoyhtiöt ja pankit.
Tässä joitakin tietoja kyseisestä tuotteesta (lainaus UB:n sivulta):
“Sijoitus lunastetaan takaisin ennenaikaisesti, mikäli kaikki kolme osaketta ovat vähintään lähtötasoillaan neljännesvuosittaisena arvostuspäivänä. Tällöin sijoittaja saa 6 % kupongin jokaiselta siihen asti kuluneelta neljännesvuosijaksolta. Mikäli yksikin kolmesta osakkeesta on arvostuspäivänä alle lähtötasonsa, sijoitus jatkuu kolme kuukautta kerrallaan. Kuponkiobligaatio Fortum, Sampo ja UPM-Kymmene on enintään kolmen vuoden mittainen sijoitus”
Sijoitusesitteestä selviää vielä mm. seuraavaa:
“Kuponkiobligaatio Fortum, Sampo ja UPM-Kymmenen riskinä on se, että lainaa ei ole lunastettu ennenaikaisesti ja kolmen vuoden kuluttua jokin osakkeista on laskenut yli 30 % lähtöarvostaan. Tällöin sijoittajalle takaisin maksettava määrä lasketaan heikoimmin kehittyneen osakkeen kurssikehityksen mukaisesti.”
Kyseisen sijoitusinstrumentin tuotto määräytyy siis varsin monimutkaisella tavalla. Siksi sen hinnan arvioiminen on hyvin hankalaa. Varmaa lienee vain se, että UB ei myy obligaatiotaan tappiokseen.
Sijoittajan kannalta tämän tuotteen hyödyn täytyy perustua siihen, että sijoittaja ei pysty muuten saamaan samanlaista tuottojakaumaa. Tuottojakaumalla tarkoitan todennäköisyyksiä, joilla sijoituksen erilaiset mahdolliset tuotot toteutuvat.
En kuitenkaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi kukaan olisi valmis maksamaan saadakseen juuri sellaisen tuottojakauman, minkä tämä tuote tarjoaa. Sijoittajan kannalta ilmeinen vaihtoehto on ostaa itse Fortumin, Sammon ja UPM-Kymmenen osakkeita (jos nyt sattuu uskomaan juuri näihin osakkeisiin) ja sijoittaa osa rahoista riskittömästi vaikkapa määräaikaistalletuksena.
Kyseiseen tuotteeseen ei esimerkiksi liity minkäänlaista järkevää vakuutuselementtiä. Sijoitus tuottaa hyvin jos kaikkien kolmen taustalla olevan osakkeen hinnat nousevat. Mutta jos kaikkien kolmen osakkeen hinnat ovat nykyistä korkeammalla vaikkapa vuoden kuluttua, osakekurssit ovat todennäköisesti nousseet laajemminkin. Sijoituksen tuotto on siis hyvä tilanteessa, jossa vaihtoehtoisetkin sijoitukset ovat todennäköisesti tuottaneet hyvin. Ja päinvastoin.
Kiinnostava ja tärkeä kysymys on, miksi tällaisia tuotteita (ilmeisesti) kuitenkin ostetaan? En tiedä vastausta, mutta pelkään, että taustalla on joitakin perustavaa laatua olevia väärinkäsityksiä rahoitusmarkkinoiden toiminnasta.
Aihealueet: Kansainvälinen talous, Rahoitus
[...] sisältö ja kosketus reaalimaailmaan. Onneksi ainakin aaltolaisten professorien ylläpitämä Akateeminen talousblogi on yrittänyt valottaa tavallisille kuolevaisille monien mielenkiintoisten ilmiöiden [...]
[...] - Investori: Pääomaturvattu sijoittaminen - Petre Pomell: Pääomaturvattua sijoittamista? (Nordnetblogi.fi) - Antti Parviainen: Viisi tapaa säilyttää pääoma (AP-Kumppaniblogi) - Investopedia: An Introduction to Structured Products - Akateeminen talousblogi: UB:n kuponkiblogiaatio [...]
Ainakin yksi niche voi olla se kuitenkin satoihin henkilöihin yltävä porukka, joka ei työnsä vuoksi käytännössä voi sijoittaa suoraan ko. osakkeisiin. Jos ei tunne asiaa, voi googlata onnekkaasti “riippumattomuus”.
Esa;
Kyseinen obligaatio tuottaa tosiaankin hyvin verrattuna siihen että ostaa suoraan Sammon, Fortumin ja UPM-Kymmenen osakkeita, mikäli kaikki kolme osaketta nousevat vähän ja vain vähän. Mutta jos suuri osa sijoittajista jakaa kuvaamasi näkemyksen, jonka mukaan on suhteellisen todennäköistä, että nuo kolme osaketta todellakin nousevat vähän ja vain vähän, niin se näkyy, tavalla tai toisella, kyseisen obligaation tuoton määräytymistä koskevissa ehdoissa. Pelkkä arvio, että suhteellisen todennäköisesti kaikki kolme osaketta nousevat vähän, ei siis vielä riitä perusteluksi ostaa tätä obligaatiota. Saattaa kuitenkin olla, että osa sijoittajista kuvittelee niin. Kenties tässä on vastaus kirjoitukseni lopussa esittämään kysymykseen.
Hyvä kysymys! Miksi ylipäänsä jonkin yrityksen osakkeen arvo on sillä tasolla kuin se on? Se ymmärtääkseni johtuu siitä, että joku on halunnut myydä ko. yrityksen osakkeita ja joku toinen ostaa ja kun he ovat päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta, niin kauppa on tapahtunut.
Miksi siis joku ostaisi tällaisen tuotteen? Esimerkiksi siksi, että uskoo lievään nousuun 1-3 vuoden aikapediodilla ko osakkeissa, mutta ei kuitenkaan voimakkaaseen laskuun. Allaolevat osakkeet ovat perinteisiä yhtiöitä, joissa tuskin hurjia hypeen perustuvia nousuja tapahtuu, mutta myöskin tasaisia yhtiöitä, joissa suuri laskukaan ei ole kovin todennäköinen.
Kuponki 24 % vuodessa on todella hyvä, ja lisäksi saa suojan arvon alenemaa varten, mikäli arvon alenema on pienempi kuin 30%.
Ei siis ole yksiselitteistä onko tämä hyvä tuote vai ei. Se riippuu markkinasta, ja joka tapauksessa voidaan aina väittää että sijoittaminen on tietynlaista vedonlyöntiä oli kyseessä yksinkertainen instrumentti tai ei.
Samanlainenhan oli meille tuulipukukansalaisille joku S-tuottosijoitus, siinä lupauduttiin maksamaan hyvää korkoa olikohan Nokian ja jonkun muun osakkeen kurssikehityksen mukaan. Missään ei ollut kerrottu miten korko lasketaan. Jäipä sijoittamatta kun ei saanut edes boonuksia.
Moro,
Hyvä kirjoitus. Olen päiväammatiltani institutionaalinen sijoittaja. Valtaosa institutionaalisista sijoittajista ei sijoita näihin lainkaan. Ongelmia ovat mm. sijoitusriskien purkaminen komponentteihin, jälkimarkkinoiden puute/kallis likvidointi, kallis ostohinta, kilpailuttamisen hankaluus, kk-arvostukset…
Harrastan iltaisin sijoittamista. En tee näitä omilla rahoillanikaan. Pankkiireilla jatkuvat kuitenkin kissan päivät, koska valtaosa suomalaisista ei vaan ymmärrä. Myyjän kannalta on aina parasta, jos ostaja ei pysty kilpailuttamaan tai vertailemaan eri tuotteita keskenään. Vika ei siis ole pankkiirissa, joka haluaa vain pitää yllä korkeaa elintasoaan. Ostajan pitäisi tajuta homman nimi.
Tsemppiä
http://www.pietronpossa.blogspot.com
-Pietro-
“Kiinnostava ja tärkeä kysymys on, miksi tällaisia tuotteita (ilmeisesti) kuitenkin ostetaan?”
Ei vaan miksi näitä myydään.
Yleensä taustalla on joku suurasiakas, joka haluaa suojata omaa positiotaan jollain johdannaishäkkyrällä, mutta koska kaikilla muillakin ammattisijoittajilla on sama näkemys, niin harvoja mahdollisia vastapuolia on retail-sijoittaja (piensijoittaja).
Joku retail-asiakkaita hallitseva pankki tekee sitten provikkapohjaisen välityssopimuksen suurasiakkaan kanssa ja markkinoi tuotteet pienasiakkaille. Pienasiakasparat vielä maksavat tuosta lystistä palkkioita.
Niin että tällaista duunia ne kauppakorkean opiskelijat sitten aikuisina tekevät.