Kreikan julkisen omaisuuden yksityistämistä on laajalti esitetty tärkeäksi osaksi julkisen velkaantumisen hillintää. Yksityistäminen todennäköisesti kuitenkin vain pahentaa ongelmaa.
Ensinnäkään yksityistäminen ei lisää Kreikan julkista varallisuutta vaan muuttaa sen muotoa. Varallisuus muuttuu likvidimmäksi, mutta Kreikan ongelma ei ole vain likviditeettiongelma vaan maksukyvyttömyys, julkinen velka on kasvanut niin suureksi, että sitä ei ole mahdollista maksaa takaisin ilman, että velat järjestetään uudelleen.
Toiseksi, varallisuuden myynti todennäköisesti alentaa julkisen sektorin tuloja ja siten lisää velanoton tarvetta. Julkinen omaisuus on tuonut valtiolle tuloja, jotka nyt menetetään. Osittain tätä korvaavat verotulot, joita uudet omistajat maksavat yritysveroina ja pääomatuloveroina. On kuitenkin odotettavissa, että jos jotakin niin Kreikka tulee alentamaan yritys- ja pääomatuloverojaan kilpailukyvyn nimissä. Nykytilanteessa valtio saa koko tuoton tuloina, veroasteet tuskin missään oloissa kohoavat 100 prosenttiin.
Nyt voidaan tietysti kysyä, eivätkö yksityistettäessä omaisuuden myyntihinnat heijasta täysimääräisesti siitä saatavia tuloja? Tällöinhän valtio ei menetä tuloja vaan ne näkyvät myyntihinnoissa. Ja eikö yksityistäminen nosta yritysten tuottavuutta niin, että myyntihinnat ovat itse asiassa korkeammat kuin voitaisiin arvioida nykyisten tuottojen pohjalta?
Paolo Manasse on laskenut, että yksityistämisestä saatujen kokemusten perusteella tuottavuus ei parane niin paljon, että yksityistäminen auttaisi Kreikkaa selviytymään lainoistaan. Lisäksi oletus, että myyntihinnat heijastaisivat todellisia tulevia tuloja, on epärealistinen. Kreikan ongelma on myös likviditeetiongelma, minkä vuoksi on odotettavissa, että omaisuutta tullaan myymään “palovahinkohintoihin”, alle “todellisen” arvonsa. Tämä yhdessä Manassen esittämän ongelman kanssa tarkoittaa sitä, että yksityistäminen tulee varsin suurella todennäköisyydellä pahentamaan Kreikan ongelmia.
Mistä sitten on kyse? Ryöstämisestä, ryöstämisestäpä hyvinkin, jos halutaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kreikkaa aletaan myydä halvalla. Vaatimukset takuista, joita Suomi on erityisellä kiivaudella vaatinut, ovat osa tätä ryöstöä. Millähän hinnalla mahdolliset takuukohteet arvotetaan? Mutta ehkä meistä on mieltäylentävää ajatella, että osa Kreikan matkojemme kustannuksista tuleekin kreikkalaisten itsensä pussista. Eikö tämä ole negatiivista syrjintää eikä positiivista, päinvastoin kuin julkinen liturgia väittää?
Avainsanat: Julkinen velka, Kreikka, yksityistäminen
Aihealueet: Julkinen talous, Kansainvälinen talous
Taitaa Kreikan omaisuus tuottaa enemmän menoja kuin tuloja. Onko ainutkaan Kreikan valtionyhtiöistä voitollinen? Niinkin luotettavan lähteen kuin Wikipedian mukaan Kreikan rautatieyhtiö on miljardin pakkasella.
Lienee päivänselvää että tappiollisten toimintojen myyminen parantaa maksuvalmiutta kahta reittiä nimittäin riihikuivana rahana sekä vähentämällä menoja.
Tää vois olla valaiseva esimerkki:
Oletetaan, että Kreikalla on kultaa. Oletetaan, että tämä kulta on varastoituna Kreikassa. Oletetaan, että varastointi maksaa jonkun mitättömän summan.
Kaks skenaarioo:
1. Kreikka myy kullan, eikä siksi joudu ottamaan niin paljon lainaa.
2. Kreikka ei myy kultaa ja joutuu siks ottamaan enemmän lainaa. Koska Kreikka ei myynyt kultaa, niin oletettavasti se ei myöskään tulevaisuudessa myy kultaa, vaan ottaa mieluummin lisää velkaa tai defaulttaa.
Nyt jos Kreikan valtion lainan korko on suurempi kuin riskitön korko (mikä vois olla noin suunnilleen kullan oletettu tuotto?), niin Kreikan velanmaksukyky paranee, jos se myy kultansa.
Eiks tää esimerkki osoittas, että on ainakin teoriassa olemassa valtionomaisuutta, jonka yksityistäminen parantaa velanmaksukykyä? Eli me ei voida sanoo suoraan, että valtionomaisuuden yksityistäminen on huono juttu, vaan meidän pitää tietää lisää siitä valtionomaisuudesta ja Kreikan lainan koroista?
Pertti Haaparanta:
Ei ole mitenkään itsestään selvää, että nettovelka on oikea tapa katsoa maksukykyisyyttä. Velkojien kannalta maksukykyisyys tarkoittaa takaisin maksetun velan määrän ja velan maksun todennäköisyyden funktioo. Jos tämän funktion arvo kasvaa, niin maksukyky kasvaa. Kun Kreikka vähentää bruttovelkaa, niin se vaikuttaa todennäköisyyksiin, millä Kreikka saa maksettua minkäkin määrän velkaa.
Nettovelka olis hyvä mittari, jos voitas olla varmoja, että konkurssin uhatessa Kreikka olis valmis realisoimaan koko omaisuutensa. On melko ilmeistä, että se ei oo paitsi, jos Aegean merelle seilaa saksalaisia tykkiveneitä.
No riippuu mitä tarkoitat “oikealla” hinnalla. Jos Kreikalla on kaks vaihtoehtoo, joko lainata markkinoilta rahaa 10% korolla tai myydä omaisuutta, joka tuottaa sille nykyään vähemmän kuin 10%, niin sen nettovelka on pienempi siinä vaihtoehdossa, jossa se myy omaisuutta.
Tähän vaikuttaa tuo omaisuuden tuotto ja Kreikan lainan korko. Tietty jos sun mielestä kaikki Kreikan omaisuus on sen hintaista, että se tuotto on tasan sama kuin lainan korko, niin sit omaisuuden myynti ei muuta nettovelkaa. (Paitsi, että tietysti se oikeesti muuttaa sitä, kun Kreikan lainna korkoon vaikuttaa muutkin asiat kuin sen nettovelka, mutta jos nyt jostain syystä halutaan yksinkertaistaa sen verran, että päästään kiinni niihin ehtoihin joiden vallitessa sun väite pitää paikkansa.)
Tai sitten Kreikan lainan koron pitää olla suurempi kuin omaisuuden tuotto. Tulojen lasku tulee kompensoitua siten, että ei tartte lainata markkinoilta sillä korolla.
Tämä riippuu markkinoista, eli siitä mitä myydään. Tai siis äh… joo ei varmaan saa, mutta jos niitä ostajaehdokkaita on tarpeeks, niin saa lähelle. Esim. jos aletaan kauppaamaan ministerien mersuja, niin saadaan lähes tasan sama hinta riippumatta siitä onko myyjä likviditeettirajoittunut vai ei.
Tuskin tässä kukaan muutenkaan nyt mitään takeita haluaa. Maailmassa on satunnaisuutta. Kunhan jakauma siirtyy oikeeseen suuntaan, niin tehty ratkaisu on oikee.
Jotain tällasta mä epäilinkin, että sä ajat takaa. Eli sun mielestä se hinta minkä Kreikka saa jonkun satamansa myynnisät markkinoilla riippuu lineaarisesti Kreikan valtion lainan korosta? Millä perusteella? Mä veikkaan, että se sataman hinta on käänteisesti riippuvainen valtion lainan korosta.
Nettovelka on väärä mitta, jos omaisuutta ei käytännössä realisoida. Mummonmökin mummo on köyhä vaikka mökki olisikin arvokas, jos on selvää ettei hän suostu realisoimaan taloaan. Käsittääkseni maat usein jättävät velat maksamatta vaikka varallisuutta vielä olisikin. Sen takia velkojan ei kannata kiinnostua nettovelka-asteesta.
Tässä on nyt erotettava toisistaan se, että a) Kreikalle on asetettu vaatimus tehdä itsensä maksukykyiseksi, b) se, että tällä maksukykyisyydellä tarkoitetaan sen bruttovelan vähentämistä tästä eteenpäin usean vuoden ajan ja c) että oikea tapa tietysti katsoa olisi tietysti katsoa nettovelkaa (jolloin Kreikan julkisesta omaisuudesta esitettyjen arvioiden perusteella mitään velkaongelmaa ei edes olisi olemassa).
Jos Kreikan julkista omaisuutta myydään “oikeaan” hintaan ja tuottavuus pysyy ennallaan, niin yksityistäminen ei muuta millään tavalla Kreikan maksukykyisyyttä, jos tarkastellaan nettovelkaa. Tällä ei ole mitään tekemistä koron ja tuottavuuden erolla, aivan kuten nimimerkki vieras ymmärsi. Ko. toimenpide alentaisi bruttovelkaa mutta samalla alentaisi julkisen sektorin tuloja, aivan kuten Manasse laskee ja siten heikentää mahdollisuuksia maksaa jäljelläolevaa velkaa.
Jotta yksityistäminen helpottaisi bruttovelan (ja samalla tietysti nettovelan) lyhentämistä, niin sen tulisi nostaa tuottavuutta niin paljon, että tulojen lasku voitaisiin kompensoida. Olemassaolevan evidenssin perusteella näin ei tapahdu.
Jos yksityistäminen lisää tuottavuutta ja omaisuus myydään “oikeaan” hintaan, niin nettovelka tietysti vähenee. Likviditeettirajoitteiset agentit eivät kuitenkaan saa omaisuutta yleensä myytyä “oikeaan” hintaan, jolloin ei ole mitään taetta sitä, että yksityistäminen helpottaisi edes nettovelkaisuutta. Koska (brutto-)velkaisuuden alentaminen on asetettu päämääräksi, niin yksityistäminen ei sitä suurella todennäköisyydellä tee, vaikka tuottavuus paranisikin. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka korkea korko on suhteessa tuottavuuteen, korkeampi korko laskee sekä varallisuuden, että velkojen nykyarvoa.
Jos ongelma koskisi vain Kreikan julkista taloutta, se olisi jotenkin hoidettavissa. Mutta näyttää siltä että julkiset taloudet ovat kauttaaltaan ja systemaattisesti velkaantumassa, ja tietenkin yksityisen sektorin kustannuksella. Näin tapahtuu erityisesti Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa.
Mitä tälle maailmanlaajuiselle ilmiölle olisi tehtävissä? Yksi ehdotettu ratkaisu olisi valtiontalouksien ja keskuspankkien yhdistäminen ja rahan kontrollointi tämän “julkisen rahahallinnon” toimesta. Euroopassa tähän on kaksi vaihtoehtoa: liittovaltio ja kansallisvaltiot.
Ainakaan nykyinen systeemi “ei toimi, sanoi Timo Soini”.
Jos (kun) vaikuttaa siltä, ettei Kreikka poliittisesti pysty myymään omaisuuttaan, ei velkojat ota valtion omaisuutta huomioon velanmaksukykyä arvioidessa ollenkaan. Ei valtion nettovarallisuus mitään merkitse, jos se on puhtaasti teoreettinen numero ja valtio defaulttaa enemmin kuin myy rautatiensä. Yksityistäminen on uskottavaa sitoutumista.
vieras:
Pertti Haaparanta:
Niin eli jos olettaa, että se pääoma tuottaa saman verran kuin lainan korko on, niin sitten Pertin väite pitää paikkansa. Jos se tuottaa vähemmän, niin se ei pidä paikkaansa.
Tuntuu, että tämä keskustelu junnaa paikallaan. Yksityistämisen järkevyys riippuu molemmista, tuotannon tehottomuudesta julkisella sektorilla yksityiseen verrattuna, sekä pääoman vaihtoehtoiskustannuksesta.
Eli Kreikan kannattaa yksityistää, jos tuottavuus kasvaa ja kreikan korko on korkeampi kuin omaisuuden tuottavuus.
Kreikan ei kannata yksityistää, jos tuottavuus laskee ja korko on matalampi kuin omaisuuden tuottavuus.
Jos taas korko on korkeampi, mutta tuottavuus laskee tai korko on matalampi, mutta tuottavuus nousee sekä myynti, että myymättömyys voi olla oikea ratkaisu.
Minusta vaikuttaa siltä, että Kreikan lainan korko on huomattavasti marginaalista valtionomaisuuden tuottoa korkeampi, joten on hyvät mahdollisuudet, että yksityistäminen nostaa velanmaksukykyä.
Velanmaksukykyhän ei riipu läheskään pelkästään valtion varallisuuden summasta (omaisuus-velat) tai tuottavuudesta. Iso osa valtion varallisuudesta on sen voima verottaa.
Hyvä, joku alkaa tajuta (vieras)! katsotaan ensin maan nettovelkaa = bruttovelka - maan nettovarallisuus, N = D-V. Nyt jos kaikki menee niin kuin sanot, niin V ja D vähenevät yhtä paljon yksityistettäessä, ts. maan nettovelka ja sen maksukyky eivät muutu lainkaan.
Jos taas katsotaan pelkkää velkaa D (niin kuin julkisuudessa tehdään), niin se vähenee, jos yksityistämisestä saadut tuotot käytetään täysimääräisesti velan lyhentämiseen. Mutta miten rahoitetaan jäljellejääneen velan takaisinmaksu? Nyt julkisen vallan tulot ovat laskeneet samassa suhteessa, koska sen varallisuus ja sitä myötä varallisuudesta saadut tulot ovat laskeneet. Maksukyky ei siis ole parantunut. Se paranee oletuksillasi vain, jos tuottavuuden nousu, jonka yksityistäminen tuottaa, on niin suuri, että varallisuuden arvo nousee yksityistämisen myötä tarpeeksi. Olemassaolevan evidenssin perusteella näin ei todennäköisesti tapahdu.
Tämä jälkimmäinen laskelma muuten vain replikoi tuon nettovelkalaskelman ja muuntaa sen siihen muotoon kuin julkisuudessa on tapana. Tämä on Manassen sanoma, lue se ensin. Itse opin nämä aikoinaan Willem Buiterilta.
Laitetaan tähän hauska numerotieto valtiojohtoisesta sähköyhtiöstä.
Imatran Voima
Vuosi 1980
Myyty energian määrä 16.856 GWh = 2xLoviisa1+Loviisa2:den vuosituotanto.
Vuositulos 1.200.000 markkaa!!!
Silmämääräisesti IVO:n kumulatiivinen tulos 1960-1980 oli negatiivinen!!!
Jos Fortum olisi tänä päivänä yhtä tehokas, niin kuka kuittaisi 1.500.000.000€ per vuosi?
Vielä tarkennuksena omaan kommenttiini:
Oletettaessa, että valtio ei pysty parantamaan tuottavuutta itse, niin jos valtio ei yksityistä, tapahtuu skenaario 2. Valtio tekee siis myyntivoittoa, jos se saa tuota skenaariota paremman hinnan (nyky-arvo mielessä). Sijoittajat puolestaan on valmiita maksamaan korkeampaakin hintaa.
Esim. Oletetaan, että yrityksen hinta skenaariossa 1 on 2000 ja skenaariossa 2 hinta on 1000. Oletetaan, että kummankin skenaarion todennäköisyys on 50%. Tällöin yksityiset sijoittajat ovat valmiit maksamaan enintään
0.5*1000+0.5*2000=1500.
Valtiolle puolestaan kelpaa hinta 1000, koska se ei voi itse saada yritystä tuottamaan paremmin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä varmaan selittää miksi valtio saattaa myydä alihintaan.
“Jos myyjä on likviditeettirajoitteinen, niin tasapainossa omaisuutta myydään alihintaan, vaikka sijoittajat kilpailisivatkin keskenään.”
Näin on. Tämä laskee hintaa esimerkissä vielä enemmän. En ota tuossa esimerkissä huomioon, että yksityistäminen laskee firmasta valtiolle aiheutuvia kustannuksia ja saattaa myös lisätä verotuloja.
Jos ostajan verojen jälkeinen tuottovaatimus on sama kuin Kreikan lainoittajien tuottovaatimus, myyminen olisi neutraalia, vaikkeivät ostajat nostaisi kohteen tuottavuutta. Siis hinnan korot kattaisivat menetyn tuoton yrityksestä - veroja ei lasketa menetykseen.
Jos yksityinen yritys olisi tehokkaampi, valtiolle tulisi myyntihinnassa voittoa. Jos myynti tapahtuu alehintaan, yhteiskunnallinen voitto saadaan silloinkin mutta valtion voiton tämä voisi syödä osittain tai ylikin.
Jos yrityksen toiminta sekä kutistuu että tehostuu, ehkä samanaikaisesti saadaan myynnistä “voittoa” ja saadaan osa kansantalouden resursseista hyödyllisempään käyttöön tuottamaan muuta hyvää ja veroja.
a) Tuottavuudesta: Manasse vetoaa laskelmissaan yksityistämisen tuottavuusvaikutuksista tehtyihin tutkimuksiin, tai itse asiassa näistä tutkimuksista tehtyyn katsaukseen. Sen perusteella on selvää, että vaikka yksityistämisestä saataisiiin “oikea” hinta (hinta, joka ottaa huomioon yksityistämisestä seuraavan tuottavuuden kasvun), niin sellainen tuottavuuden kasvu, joka kasvattaisi hintaa niin paljon, että valtio saisi menetetyt tulot (tai niiden nykyarvon) kokonaan takaisin, on huomattavan harvinaista. Ja huomatkaa, että arvioissa on mukana myös entisten sosialistimaiden yksityistämisestä saatuja kokemuksia.
b) Alihinnoista: Teoreettisesti ei ole mitään ongelmaa siinä, että ostajat tietävät, että jos omaisuus myydään alihintaan, niin tuotot ovat “ylisuuret”. Jos myyjä on likviditeettirajoitteinen, niin tasapainossa omaisuutta myydään alihintaan, vaikka sijoittajat kilpailisivatkin keskenään. Esimerkiksi Caballeron ja Krishnamurtyn jutttuihin kannattaa perehtyä, jos haluaa katsoa tarkemmin. Markkinat eivät yleensä ole kitkattomat.
“Tähän ongelmaan on hyvin yksinkertainen akateeminen ratkaisu.
Maksetaan suomalaisten professorien palkat Kreikan joukkovelkakirjalainoilla. ”
Näin nähtävästi tehdään jo, ainakin osittain. Kevan viime vuoden tilinpäätöksestä ilmenee, että se on sijoittanut myös Kreikan valtion velkakirjoihin.
Tähän ongelmaan on hyvin yksinkertainen akateeminen ratkaisu.
Maksetaan suomalaisten professorien palkat Kreikan joukkovelkakirjalainoilla.
“AB:n mainitsee, että Kreikan yksityistettävä omaisuus ei luultavasti tuota velkakustannuksia enempää. Ts. Kreikan oman pääoman tuottavuus on luultavasti heikompi, kuin vieraan pääoman.” Ilari
Julkisuudessa on paljon kritisoitu Fortumin yksityistymistä. Arvostelijoiden kannattaa hankkia kirjahyllystäni löytyvä teos “Puoli vuosisataa Imatran Voimaa”
Kirjan lopussa on yrityksen taseet ja tuloslaskelmat. Kun katsoo Suomen valtion
saamaa tuottoa sijoitetulle pääomalle, niin, voi, voi….
Esimerkki vuodelta 1972
Sähkön myyntikate 210 Mmk
Vuositulos 3.6 Mmk
Tuo tulos olisi pitänyt saada pelkästään sähköverkon tolppien sidotusta pääomasta.
Tässä on tullut mielestäni tosi hyviä pointteja sille, miksi yksityistäminen kannattaa:
AB:n mainitsee, että Kreikan yksityistettävä omaisuus ei luultavasti tuota velkakustannuksia enempää. Ts. Kreikan oman pääoman tuottavuus on luultavasti heikompi, kuin vieraan pääoman.
Toinen tärkeä pointti: Yksityistäminen viestii velkojille ja markkinoille, että Kreikka on valmis myymään omaisuuttaan pystyäkseen maksamaan velkansa. Valtioillahan ei yleisesti ole mitään velvollisuutta tehdä tätä, vaan ne voivat jättää velat maksamatta vaikka niillä olisikin varoja. Luulen, että pelkoja pyritään hälventämään tämän suhteen.
Mitä vielä tulee tuohon alihintaan myymiseen, niin tähän liittyy monia puolia. Usein on aika vaikeaa määrittää valtion yritysten todellinen arvo. Lisäksi tässä voi ajatella olevan kaksi eri skenaariota, joista toisessa yhtiön arvo on eri kuin toisessa:
skenaario 1: Yksityistämisen jälkeen yhtiön tuottavuus nousee nopeasti ja se selviää kilpailusta. Saattaa jopa tuottaa omistajilleen hyviä voittoja.
skenaario 2: Yhtiön tuottavuus ei nousekaan, vaan se ajautuu tappiolliseksi eikä selviä kilpailusta.
Luulen, että sijoittajat ottavat skenaarion 2 huomioon, kun ne sijoittavat yksityistettävään omaisuuteen. Tällöin markkinat eivät ole valmiit maksamaan skenaarion 1 mukaista hintaa.
Mikäli aina päädyttäisiin skenaarioon 1, olisi yksityistäminen aina oikea ratkaisu, riippumatta valtion talouden tilasta. Valitettavasti noita epäonnistuneita tilanteita on myös nähty. Hasarditilanne on myös sellainen, jossa yksityistäminen ei paranna kilpailua. Esim. valtion monopoli säilyttää monopoliaseman myös yksityistämisen jälkeen.
Keskeistä ei ole mielestäni myyntihinta sinänsä, vaan mitä ja mihin tarkoitukseen omaisuutta myydään. Jos esimerkiksi valtionyhtiöt saadaan yksityistämällä toimimaan tehokkaasti ja jopa investoimaan tuottavasti, niin luulisi kassavirran kääntyvän valtion kannalta positiiviseksi. Tähän asti yhtiöt ovat tuottaneet pelkää kulua ja tappiota, tulevaisuudessa ehkä verotettavaa voittoa. Edellyttäen, että verotus saadaan myös toimimaan.
Jokke
http://taloudentulkki.wordpress.com
Jos Kreikka nyt joutuu pakotettuna yksityistämään omaisuuttaan, ja vielä ale hintaan, eikö silloin myös kynnys kansallistaa sitä, jos esimerkiksi defaultin jälkeen, myös laske? Varmasti sijoittajat ottavat tämän huomioon ja myös siksi yksityistetyn omaisuuden hinta tulee olemaan huomattavasti matalampi.
Taloudellisissa prosesseilla on myös hengellinen puolensa. Taivaallinen tuli puhdistaa ja vapauttaa syntisten sielut.
http://jpoli.blogspot.com/2011/06/kreikka-ja-portugali-vietava.html
a) Manassen laskelmat ottavat huomioon tuon velan vaihtoehtoiskustannukset siltä osin, että hän laskee yksityistämisestä saatujen tulojen nykyarvon olettaen että ko. arvo todella määräytyy “oikein” eikä Kreikan valtion tarvitse myydä omaisuuttaan ns. palovahinkohintaan (”fire sale”).
b) Yksityistämisen vuoksi, siis jos uskomme Manassen laskelmiin, valtion on entisestään vähennettävä menojaan ja/tai nostettava veroja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esimerkiksi koulitusmenoja on jo alettu leikata. Kumpikin komponentti lisää velan maksun vaihtoehtoiskustannuksia.
This does not take into account all aspects of the situation in which the choice is between terrible and damning solutions. Part of the problem are entrenched and anarchized attitudes in Greece were people want to continue business as usual and blame everybody else. Thus, apart of its financial aspect, privatization will serve as a sledgehammer to break those attitudes as the society needs shock theraphy. This is very bitter pill but e.g. it was applied in Eastern Europe after the fall of communism and in the ned it worked. Overall one has to do something instead of saying there is no way out. In the current circumstances Greece is not even able reduce its budget deficit below 10% of GDP.
Pertti Haaparanta:
ah… tästä
saa sellaisen käsityksen, että Manassen laskelma riippuisivat tuottavuuden paranemisesta, eikä vaihtoehtoiskustannuksesta. (Eli siis ikään kuin omaisuuden myynti ei voisi olla kannattavaa, vaikka tuottavuus laskisi…)
Ja tämä on juuri se laskelma, jonka Manasse teki ja johon lisäsin vain huomion, että tutkimusten mukaan likviditeettirajoitteiset velalliset joutuvat myymään omaisuutensa alihintoihin. Muusta en siis kirjoittanut.
Pertti Haaparanta:
Ja tämän väitteen todenperäisyys riippuu siitä mikä on valtionomaisuuden säilyttämisen vaihtoehtoiskustannus siinä skenaariossa, että velat todellakin maksetaan. Eli tähän pitää ottaa huomioon omaisuudelle saatu tuotto ja sen myynnistä saatavan summan korko.
Muuhun en ole ottanut kantaa.
Ongelma on, että nykytilanteessa vaihtoehtoiskustannus täytyy laskea niin, että otetaan huomioon mahdollisuudet jättää lainat kokonaan maksamatta, saavutetaan sopimus lainojen järjestämisestä uudelleen tai että lainat yritetään maksaa kokonaan takaisin alkuperäisillä ehdoilla. Yksityistämistä on ehdotettu tavaksi varmistaa tuo viimeinen vaihtoehto. Olen blogissani väittänyt, että sellainen se ei ole, muuhun en ole ottanut kantaa.
Tenu: Kreikan ongelma kärjistyi rahoitusmarkkinakriisin vuoksi‚ se ei olisi niin laaja kuin nyt on ilman sitä. kaikkea ei siis voi panna Kreikan syyksi. Ylipäätänsä korrputiolla ei voi selittää kuin pienen osan maiden kasvueroista ja teoriassa etumerkkikin on epäselvä. Ja mikä vika Manassen laskelmissa on tai minun arviossani, että yksityistämisestä saadut tulot tulevat olemaan pienet?
Pertti:
Aivan varmasti.
Ei välttämättä. Yksityistäminen voi signaloida markkinoille, että poliittiset rajoitteet on oletettua löysemmät. Eli siis markkinat voi olettaa, että Kreikka mieluummin defaulttaa kuin rupeaa yksityistämään ja siksi maksukyvyttömyyden riski on niin korkea.
Joka tapauksessa siitä ei pääse yli eikä ympäri, että jos valtionomaisuuden pitämisessä pitää tarkastella opportunity costia eikä pelkkää tuottoa. Jos oppostunity cost on positiivinen, niin omaisuus pitää myydä ja se parantaa Kreikan velanmaksukykyä.
Se on sitten ihan eri asia, että onko velanmaksukyvyn parantaminen hyvä asia vai pitäiskö kreikkalaisten vaan sosialisoida velkojiensa varat.
Kreikkahan ei maksa markkinakorkoja veloistaan vaan paljon vähemmän. Kyllä noihin tuottoihin pitäisi päästä suht helpostikin.
Kirjoitit tuossa ettei yksityistäminen muka ratkaise mitään, mutta tuohan on täysin väärin. Kreikan ongelma on epäpätevät/korruptoituneet jne poliitikot, jotka ovat tuhlanneet liikaa. Mitä vähemmän niillä on tulevaisuudessa veronmaksajien rahoja käytössään ja mitä rajatummat mahdollisuudet niillä on tuhlata rahaa, niin sitä parempi se on kaikille osapuolille. Velat jää kyllä niiltä maksamatta, mutta nehän on jo siirretty isolta osin EUn veronmaksajien niskoille, joten tuo ei ole mikään ongelma. Se on vähän kuin uhriton rikos poliitikkojen näkökulmasta katsoen :o).
Kreikan korkea korko johtuu siitä, että markkinat uskovat, että Kreikka ei selviä veloistaan Kreikan. Juuri siksi yksityistäminen on huono vaihtoehto.
Saa olla julkisen puolen pääomalle harvinaisen kova tuotto, mikäli ylittää Kreikan nykyisen lainoituksen korkotason. Omaisuus nettovarallisuudessa on valtiolla myös hieman toinen asia kuin yksityisellä ihmisellä, jonka ei tarvitse tehdä järjestelyistään poliittista teatteria. Tästä syystä Kreikan omaisuuden myynnillä on myös merkittävä psykologinen viesti markkinoille siitä, että siellä ollaan tosissaan pelastamassa omaa taloutta. Tätä psykologista puolta ei kannata mielestäni väheksyä.
Kreikka:
Oikea kysymys on mikä on Kreikan varallisuuden opportunity cost. Eli paljonko tulot vähenee ja paljonko rahaa säästyy marginaalisen lainan koroissa.
Jotenkin tuntuu aika epätodennäköiseltä, että se omaisuus, jota Kreikka myis olis tällä hetkellä tuottavimmassa mahdollisessa käytössään…