Klassinen sijoitusvinkkihuijaus toimii näin. Huijari lähettää joukolle sijoittajia ilmaisen vinkin, esim jonkin osakkeen noususta tai laskusta, tai jonkin tasaiseksi ennakoidun jalkapallo-ottelun voittajasta. Puolelle porukasta laitetaan vinkki yhdestä, toiselle puolelle toisesta tuloksesta. Seuraavalla kierroksella huijari lähettää uuden vinkin niille, joiden aiemmin saama vinkki kävi toteen.
Jos alkuperäinen postituslista on tarpeeksi pitkä, niin muutaman kierroksen päästä huijarilla on kohtuullinen lista onnekkaista, jotka ovat saaneet monta ilmaista ja oikeaan osunutta vinkkiä putkeen. On aika lähettää mainos uudesta vinkistä, jonka saa vain maksua vastaan.
Ensimmäistä maksullista vinkkiä voi vielä terästää tyytyväisyystakuulla: saat rahat takaisin, jos vinkki osoittautuu vääräksi! Riskejä kaihtava sijoitusneuvoja voi halutessaan taas hajauttaa vinkit maksavien asiakkaiden kesken, jotta takuu vie vain osan tuotoista.
Jos ennuste on julkinen, niin vinkkien hajauttaminen asiakkaiden kesken ei onnistu, vaan kaikille on annettava sama vinkki. (Tai sitten perustettava jokaista ennustetta kohti omat verkkosivut, tai oma aktiivinen sijoitusrahasto.) Ennuste on silti odotusarvoisesti yhtä toimiva, vaikkakin riskipitoisempi huijarille.
Tämä perinteikäs sijoitusvinkkihuijaus tuli jostain mieleeni, kun kuulin pääsykoekandidaattien kehuvan valmennuskurssia siitä, että rahat saa takaisin jos ei pääse läpi, ikään kuin kurssilla käyvä ei siten voisi hävitä. Tällaisesta järkeilystä pitäisi voida antaa negatiivisia lähtöpisteitä ainakin Kauppiksen pääsykokeissa.
Se että valmennuskurssi markkinoi itseään tyytyväisyystakuulla ei kerro kurssin hyödyllisyydestä mitään, ei siis myöskään sen mahdollisesta hyödyttömyydestä. Mutta silloin kun takuuseen yhdistyy menetelmä seuloa kurssille vain niitä, jotka luultavasti pääsisivät läpi ilman valmennuskurssiakin, niin olisi syytä olla varuillaan.
Akateemista lukemista hieman asian vierestä. Rani Spieglerin Market for Quacks (REStud 2006).
ps ILMOITUS: Hokkuspokkus Consulting. Saan firmanne nousuun lukemalla loitsuja toimistossani, hinta vain 100 000 euroa + alv. Tarjoan täyden takuun tuloksesta: jos firmanne pörssikurssi ei ole vuoden päästä loitsun lukemisesta vähintään 10% nykyistä korkeammalla tasolla, niin saatte rahat takaisin.
Avainsanat: sijoittaminen, valmennuskurssit
Syltty:
Myös Hokkuspokkus Consulting auttaa välttämään tuplaonnettomuuden. Se siis tarjoaa vakuutuspalveluita. (Ks “ILMOITUS” kirjoituksen lopussa.)
JEfferson TD
“Se on myös hyvä tiedostaa, että käytännössä läpi pääsijät maksavat myös sisään pääsemättömien taksat.”
Tulee mieleen vakuutusmaksu. Maksetaan vähän enemmän jotta vältetään riski tuplaonnettomuudesta, eli maksusta ja hylsystä.
Marko Terviö:
Silläkin uhalla, että menee opiskelupaikka alta…
Jos tyytyväisyystakuu ei kerro kurssin hyödyllisyydestä mitään, niin eikös silloin kahdesta muilla tavoin yhtä lupaavasta kurssista kannata valita se, joka antaa tyytyväisyystakuun?
Tyytyväisyystakuu on selvästi arvokas valmennuskurssilla kävijälle ja kysymys onkin siitä miten paljon huonommalle kurssille, jossa on tyytyväisyystakuu kannattaa mennä verrattuna kurssiin jossa ei ole tyytyväisyystakuuta.
?! Kurssi jolla on tyytyväisyystakuu houkuttelee huonompia oppilaita kuin kurssi jolla ei ole tyytyväisyystakuuta, koska tyytyväisyystakuu on arvokkaampi huonommille oppilaille.
Jos kurssi ei valikoi, niin voi tulla erotteleva tasapaino, jossa hyvät oppilaat menevät kurssille, jossa ei ole tyytyväisyystakuuta ja huonot sinne missä on. Tyytyväisyystakuukurssin ei kannata kuluttaa hirveesti resursseja opetukseen, kun niiden oppilailla on huonot mahikset päästä sisään joka tapauksessa.
Tyytyväisyystakuu ilman valikointia on siis signaali huonosta kurssista.
Valikointi estää tän erottelevan tasapainon.
Tyytyväisyystakuu valikoinnin kanssa on signaali kurssin laadusta.
JM: Lukioiden ylppäritulosten vertailu on tosiaan harhaanjohtaavaa juuri mainitsemastasi syystä. Yksittäisten lukioiden vaikutusta oppilaiden menstykseen voisi Suomessa kuitenkin saada hyödyllistä tietoa yhteishakujärjestelmän ansiosta. Kerroin aiemmin USAssa tehdystä vastaavasta tutkimuksesta:
http://blog.hse-econ.fi/?p=1462
Vertaamalla tiettyyn lukioon hikisesti sisään päässeiden ja sieltä hikisesti rannalle jääneiden myöhempää menestystä voidaan välttää sisäänpääsykyvyn ja hakupreferenssien aiheuttama tilastollinen vääristymä.
Voi olla, että tuo “Tällaisesta järkeilystä pitäisi voida antaa negatiivisia lähtöpisteitä ainakin Kauppiksen pääsykokeissa.” oli hieman provokatiiviseksi tarkoitettukin johtopäätös tuossa, mutta ei se nyt mielestäni käytännössä ihan noin kuitenkaan ole.
Vertaus tuohon sijoitushuijaukseen on sinänsä oikein toimiva ja tuo ajatus on hyvä pitää mielessä valmennuskurssitettavaksi menemistä miettiessä. Se on myös hyvä tiedostaa, että käytännössä läpi pääsijät maksavat myös sisään pääsemättömien taksat.
Vaan tästäpä päästäänkin psykologiaan, jonka merkitystä kauppislainenkaan ei voi kieltää. Mitä tulee tuohon riskittömyyteen, näkisin oikeastaan, että tuossa on kyse samasta asiasta kuin siinä psykologisessa tosiasiassa, että saavuttamatta jäänyt raha on pienempi paha kuin menetetty raha. Jos et pääse kouluun, mutta maksat valmennuskurssista, olet menettänyt rahaa. Jos maksat valmennuskurssista ja pääset kouluun, valmennuskurssista maksettu raha tuntuu enemmän saamatta jääneeltä rahalta, sillä kouluun sisäänpääsy on tuonut kuitenkin lisäarvoa elämään.
Ps. ihan rationaalinenkin perustelu löytyy tuollaisen takuun houkuttelevuudelle: takuun vallitessa järjestäjällä on vahvempi motivaatio opettaa porukka todella pääsemään läpi.
Vähän samankaltaisesta huijauksesta on kyse lukioiden välisessä kauneuskilpailussa. Kärkilukiot julistavat suureellisesti kuinka paljon laudatureja heidän oppilaansa ovat kirjoittaneet. Tällä perusteella sanotaan, että opetus on meillä parempaa kuin muualla.
Tosiasiassa oppilaat ovat jo kouluun tullessaan parempia kuin muut, koska sisäänpääsyyn vaaditaan yli yhdeksikön keskiarvo.
Ylioppilaskirjoituksissa lopputulosta pitäisi verrata oppilaiden lähtötasoon. Paras opetus on siellä, missä lähtötasoon suhteutettuna loppuarvosanat nousevat eniten.
Jokke
http://taloudentulkki.wordpress.com