Kutakuinkin vuosi sitten Suomen ja Venäjän välillä oli pientä diplomaattista kärhämää johtavien Kokoomus-puolueen johtohahmojen vähäteltyä Venäjän taloudellista voimaa. Mutta miten valtioiden taloudellista voimaa tulisi mitata, ja jos mitta löydetään, niin millainen Venäjän voima on?
Taloudellisella voimalla voidaan tarkoittaa monia asioita. Luontevaa on kuitenkin ajatella, että sillä tarkoitetaan sellaisia asioita kuin maan voima ja kyky neuvotella erilaisissa kansainvälisissä neuvotteluissa, sen uskottavuus rahoitusmarkkinoilla (mitä tuo uskottavuus sitten onkaan), sen kyky saada käyttöönsä voimavaroja tilanteen niin vaatiessa ja maan toimien vaikutus maailmantalouteen. Jos tämä hyväksytään, niin sitten on etsittävä havaittavasta maailmasta mittareita näille tekijöille.
Kaushik Basu,Supriyo De ja Rangeet Ghosh and Sweta (luen muuten kyllä muitakin kuin vain Basun kirjoituksia) ehdottavat mittareiksi (reaalista) bruttokansantuotetta, inhimillistä pääomaa (karkeasti ottaen maan koulutustasoa), tavaroiden ja palveluiden vientiä ja tuontia, valtion tuloja ja valuuttavarantoa. Näiden pohjalta he laativat indeksin ja laskevat sen 100 maalle vuosittain ajanjaksona 2000-2009. Yksi heidän mittarinsa ominaisuus on, että taloudellisen vallan osatekijät eivät ole toisiaan täydellisesti korvaavia ja että yhden vallan komponentin lisäyksestä syntyvä vallan lisäys on sitä pienempi, mitä suurempi tuo komponentti jo on. Ajatuksena on kutakuinkin se, että esimerkiksi maan kokonaistuotannon kasvusta saa enemmän valtaa, jos esimerkiksi samalla koulutustaso ja/tai valuuttavarannot kasvavat.
Tällaisia mittareita on helppo arvostella. Esimerkiksi suurin osa valuuttavarannoista on sijoitettu Yhdysvaltojen lyhyen ajan velkapapereihin. Niiden tuoma valta on siis täysin riippuvainen siitä, että Yhdysvallat ei mene konkurssiin. Toisaalta, jos Yhdysvallat jättäisi lainansa hoitamatta, niin epäilemättä senkin valta laskisi. Täydellistä mittaria ei tietenkään ole ja tietoaineistokin voi olla mitä on, mutta Basu ym. ovat kuitenkin kaivaneet tietonsa kansainvälisten organisaatioiden tietopankeista.
Venäjä on muuuten ollut vuodesta 2002 alkaen joka vuosi taloudelliselta voimaltaan kymmenen suurimman valtion joukossa, huonoimmillaankin se on ollut sijalla 15 (vuonna 2000). Vuonna 2009 se oli kuudenneksi suurin talousmahti. Kiina on jo hyvin lähellä Yhdysvaltoja. Tämä ei liene yllätys, mutta Intia on jo viides ja Etelä-Afrikka yltää yhdeksänneksi, Brasilia on kahdeksas. Etelä-Korea löytyy sijalta 12. Basu et. al. kommentoivat maailman talousvoimien muutosdynamiikkaa mielenkiintoisesti, kannattaa lukea, löytyyhän sieltä Suomenkin dynamiikka.
Kuulevatkohan Kataisen ja Stubbin korvat tätä? Ja pitikö YLE:n toimittaja erottaa tällaisen vuoksi? Paljonkohan Venäjä on sijoittanut varantojaan Suomen velkapapereihin? Keihäskarsinnassakin meni miten meni.
Avainsanat: maan taloudellinen voima, Venäjä
Aihealueet: Julkinen talous, Kansainvälinen talous
Muistelen, että 1990-luvulla Suomen pankin tutkija Pekka Sutela vertasi Venäjän taloutta Hollantiin. Sittemmin tajusin, ettei Sutelan vertaus ollut hänen itsensä keskimä, vaan tämän vertauksen teki jo Fredrik Suuri 1700-luvulla Anti-Machiavelli teoksessa osoittaakseen kuinka tärkeää hyvä hallinto on.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Toinen näkökulma tähän taloudelliseen mahtiin olis ajatella valtioiden kykyä kuluttaa resursseja poliittisten rajoitteiden vallitessa. Eli karkeasti mitä isompi bkt niin sitä enemmän resursseja, mutta mitä vahvempi kansalaisyhteiskunta, niin sitä vähemmän resursseja tarkoituksiin, joita kansalaiset ei hyväksy ja vastaavasti tietysti hyvin resursseja tarkoituksiin jotka kansalaiset hyväksyy.