Replikaatio, eli pyrkimys toistaa julkaistuja tutkimustuloksia alkuperäisellä tai uudella aineistolla, on tärkeä osa tieteellistä prosessia. Esimerkiksi lääkeviranomaiset eivät hyväksy uusia lääkkeitä käyttöön ennen kuin lääkkeiden vaikutukset on vahvistettu useammissa tutkimuksissa. Replikaatioiden tärkeys tunnustetaan yleisesi myös taloustieteissä, mutta niiden julkaiseminen on hyvin harvinaista. Tämä ei ole ihme, sillä kannustimet replikointiin ovat surkeat. Nyt rahoittajat ovat heräämässä. Ehkä ensimmäistä kertaa tarjoilla on rahaa nimenomaan replikaatioiden toteuttamiselle.
Ihanteellisessa maailmassa tieteellisen prosessin pitäisi kulkea sunnilleen siten, että joku esittää (mahdollisesti johonkin teoriaan perustuvan) hypoteesin, joka on empiirisesti testattavissa. Tiedeyhteisö ryhtyy sitten toimeen ja testaa hypoteesin. Yleisradio esitti kesälomien aikana hienon draaman Einsteinin suhteellisuusteorian valon taittumista koskevan hypoteesin ensimmäisestä testistä. Draama ei kuitenkaan kertonut sitä, että tiedeyhteisö ei suinkaan tyytynyt Eddingtonin vuoden 1919 testiin. Samaa hypoteesia testattiin aina 1970-luvulle asti. Monissa näistä testeistä oli kyse Eddingtonin työn replikoinnista uusilla menetelmillä.
Yleensä asiat eivät etene ihan näin hienosti. Daniel Hamermesh on kirjoittanut, että tutkijoiden asenne replikaatioon muistuttaa hieman (ilmeisesti teksasilaisten) teini-ikäisten suhtautumista siveyteen: “ideal to be professed but not be practiced”. Kannustimet replikointiin ovatkin hyvin heikot. Tämä on erityisen paha ongelma taloustieteessä ja muissa yhteiskuntatieteissä, joissa ei ole samanlaisia taloudellisia kannustimia kuten lääketieteessä, jossa lääkkeiden saaminen markkinoille edellyttää riittävää määrää replikaatioita. Johtavat aikakauskirjat haluavat julkaista uusia ja alkuperäisiä tutkimustuloksia, joten edes hieman kunnianhimoisen tutkijan ei kannata uhrata aikaa replikaatioihin.
Tutkimuksen rahoittajat ovat kuitenkin nyt heräämässä. Mm. Bill & Melinda Gates Foundationin sekä Norjan, Ruotsin ja Tanskan valtioiden (ei kuitenkaan Suomen) tukema International Initiative for Impact Evaluation (3ie) myöntää rahoitusta vaikutusvaltaisten kehitystaloustieteellisten tutkimusten replikointiin. 3ie:n asiantuntijaryhmä on myös laatinut listan 20:ä tutkimuksesta, jotka heidän mielestään kaipaavat replikointia. Näitä tutkimuksia yhdistää se, että ne sisältävät yllättäviä mutta samalla poliittisesti vaikutusvaltaisia tuloksia. Lista käy loistavasta modernin kehitystaloustieteen kirjallisuusluettelosta ja sisältää tuloksia esimerkiksi yksityisiä kouluja varten annettujen palveluseteleiden vaikutuksesta oppimistuloksiin Kolumbiassa tai paikallishallinnon naiskiintiöiden vaikutuksesta tyttöjen koulunkäyntiin Intiassa.
Toivottavasti 3ie:n aloite on merkki uudesta asenteesta replikaatioita kohtaan. Ainakin vakituisen viran saaneiden tutkijoiden sekä julkisten tutkimuslaitosten luulisi reagoivan näihin kannustimiin tekemällä sitä tieteen varsinaista leipätyötä, eli jatkuvaa ja toistuvaa testaamista. Joka tapauksessa on paikallaan onnitella muiden pohjoismaiden kehitysapuviranomaisia, jotka ovat mukana tukemassa näin tärkeää hanketta.
Aihealueet: Lajittelematon
Mielenkiintoinen idea Daniel Kahnemanilta tähän liittyen: replikointiringit.
http://www.nature.com/news/nobel-laureate-challenges-psychologists-to-clean-up-their-act-1.11535