Kreikka ja Troikka ovat useaan otteeseen sopineet Kreikan lainojen ehtojen keventämisestä. Lainaehtojen keventäminen on kuitenkin täysin sama asia kuin lainojen anteeksianto, vaikka ne formaalisti erotetaankin toisistaan. Kreikan todellinen velkataakka on puolet nimellisestä, jos lainaehtojen keventäminen otetaan huomioon. Troikka harhauttaa EU-kansalaisia, koska se kieltäytyy hyväksymästä tätä, vaikka nykyisten kirjanpitosääntöjenkin mukaan sen pitäisi hyväksyä tosiasiallinen velkojen anteeksianto.
Paul de Grauwe on osoittanut Kreikan lainaehtojen keventämisen vaikutusten olevan juuri nuo yllämainitut, tässä ja tässä. Logiikka on helppo ymmärtää. Kuvitellaan että K on velkaa E:lle 10 miljardia ja maksaa velasta korkoa 50 prosenttia. K ja E sopivat, että lainan korkoa lasketaan 30 prosenttiin, jolloin vuotuinen korko, jonka K maksaa E:lle on 3 miljardia. E:lle ja K:lle sama seuraisi siitä, jos lainaa olisi pienenennetty 6 miljardiin, mutta korko pidetty 50 prosentissa: vuotuinen korkomaksu olisi 3 miljardia. Sama pätee, jos koronalennusten sijaan lainojen maksuaikaa pidennetään.
De Grauwen laskelmien mukaan Kreikan velka suhteessa sen bruttokansantuotteeseen on n. 90 prosenttia, ei siis 180 prosenttia, jolle koko Troikan politiikka perustuu. Vaikutus on dramaattinen ja sen seuraukset myös.
Tavanomainen tapa laskea sellainen perusbudjettiylijäämä (ylijäämä ilman korkomenoja), jolla velkaantuneisuusaste pysyy muuttumattomana (jolla siis velka vakautetaan) perustuu niin sanotulle Domarin yhtälölle: ylijäämä = (velan korko - nimellisen bruttokansantuotteen kasvu) x velkaantuneisuusaste (velan suhde bruttokansantuotteeseen). Tämän mukaisesti Kreikan todellinen sopeutumisaste on korkeintaan puolet siitä, mitä siltäon vaadittu ja yhä vaaditaan noudattamaan.
Todellinen sopeutumisaste on paljon alhaisempi kuin puolet nykyisin vaaditusta. Troikan vaatimat kuristustoimet ja rakenteelliset uudistukset ovat supistaneet Kreikan nimellisen BKT:n kasvuvauhtia huomattavasti, sekä siksi, että se on romahduttanut reaalisen BKT:n kasvun, talous on supistunut, että siksi, että Kreikassa hinnat ovat laskeneet, maa on ollut deflaatiossa. Siksi sen on ollut paljon vaikeampi saada julkinen talous kuntoon. Eikä tässä kaikki, kuten Paul Krugman vast’ikään huomautti, deflaatio itsessään lisää velkaisuutta. Tämä on yksi osa Krugmanin laskelmassa, jossa hän osoitti, että Kreikka ei koskaan pysty maksamaan velkojaan takaisin nykyisellä nimellisellä velkaantumisasteella (180 prosenttia).
Jos tosiasiallinen velkojen anteeksianto hyväksytään, niin Kreikka ei ole vararikossa, sillä on vain väliaikainen likviditeettiongelma (maksuvalmiusongelma). Kuten de Grauwe toteaa, tällöin EKP:lla ei ole sen sääntöjen mukaan mitään oikeutetta lopettaa Kreikan pankkijärjestelmän tukemista.
Kreikan kriisi on siis ratkaistavissa helposti. Ensiksi, Troikka, EU ja euromaat tunnustavat sen, että Kreikan velkoja on tosiasiallisesti annettu anteeksi, Kreikka ei ole konkurssissa. Tätä vaativat itse asiassa nykyaikaiset kirjanpitovaatimukset. Niiden mukaan velat ja varat on taseissa arvioitava niiden todellisen, ei nimellisen arvon mukaan. Useimmiten tämä tarkoittaa markkina-arvon mukaan, mutta nyt se ei ole mahdollista, koska Kreikan velka on EU-maiden ja instituutioiden hallussa. Toiseksi, kuristuspolitiikka on lopetettava, koska se vain pahentaa velkaongelmaa, Kreikan on sallittava kasvaa. De Grauwe osoittaa laskelmissaan, kuinka tärkeä tämä on erityisesti Kreikan talouden kannalta.
Troikka elää siis kuvitteellisessa maailmassa, miksi? On vaikea löytää mitään rationaalista selitystä asialle. Yksi mahdollisuus on politiikka. EU:n ja erityisesti euroalueen kansalaisille on toitotettu monta vuotta, että Kreikan velkoja ei annetta anteeksi. On varmasti vaikeaa tunnustaa, että niin on jo tehty. Mutta eikö tämä olisi nyt helppo tunnustaa: Tunnustamalla tosiasiat voidaan samalla todeta, että uusia tukipaketteja ei enää tarvita, paitsi EKP:ltä väliaikainen tuki Kreikan pankkijärjestelmälle.
Todellinen ongelma lienee ideologinen. Euroopan johtajat ovat nyt lähes kaikki oikeistolaisia. Heille kuristuspolitiikalla on ideologinen oikeutus, se on tapa pienentää julkista sektoria riippumatta kuristamisen seurauksista. Luopumalla tästä politiikasta he tunnustaisivat tämän politiikan haaksirikon.
Politiikan haaksirikkoa yritetäänkin nyt peittää monin keinoin. Kreikkaa syyllistetään eri tavoin. Sen väitetään laistaneen sovitusta politiikasta, vaikka tosiasia on, että se on toteuttanut paljon tiukempaa kuristamispolitiikkaa kuin yksikään Euroopan maa, mukaan lukien euroalueen muut kriisimaat. Lisäksi se on toteuttanut OECD-maista kaikkein eniten rakenteellisia uudistuksia. Nämä faktat voi käydä tarkistamassa vaikkapa Frances Coppolan viimeaikaisista blogikirjoituksista, hänellä on hyvät viitteet tietolähteisiin.
Valitettavasti myös julkinen sana on osallistunut peitetalkoisiin, osin varmasti tahattomastikin. Yksi koettiin eilisiltana YLE:n pääuutislähetyksessä. Siinä uutisankkuri Matti Rönkä ja YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Marja Stenroos kuvailivat keskustelussaan Kreikan edustajia ja heidän näkemyksiään alentuvasti ja pilkallisesti. Tämä ei liene julkisen palvelun tiedonvälityksen tarkoitus, kai sen tarkoitus on välittää tietoa.
Konsta, eilinen Kauppalehti otsikoi uutisensa vallan vitsikkäästi: ”MarketNoze pörssilistan sijaan protestilistalle.”
Jep, tiedän Bondin Rougerin ja MarketNozensa. Täytyypä mennä tutkimaan analyysinsä.
Konsta, Roger “Bond” Wessman on blogissaan pohtinut euron “paloittelua” moneltakin kantilta, jos asia kiinnostaa.
Kolmas askel omaan valuuttaan palaamisessa on sitten vapaa arvonmääritys markkinoilla. Tätä ennen on ehditty sopia lainojen suhteen pelisäännöt, miten siirtymä toteutetaan. Kotimaiset luotottajat helposti hyväksyvät suhteen 1 markka = 1 euro. Ja niin tekevät muutkin, jos annetaan vähän niille keppiä valtiovallan toimesta. Kreikka on osoittanut, että maa voi itse päättää, miten ja milloin se makselee ja missä valuutassa velkojansa.
Näin saamme kaksi tärkeää instrumenttia käyttöömme: valuuttakurssipolitiikan ja rahapolitiikan. Lisäksi finanssipolitiikan vaikutus tuntuu aikaisempaa tukevammin näiden uusien instrumenttien ansiosta.
Pasi, Wernerin raportti on tunnettu teoreettinen varoitus aikaisemmilta ajoilta. Ja emu putosi oikeastikin kuin kana lennosta jo Soroksen sorkkimana.
Kolmas kerta toden sanoo. Suomi ei osannut ratkaista 1. asteen yhtälöä 1990-luvulla. Ei 2. asteen yhtälöä 2000-luvulla. Miten sujuu 3. asteen yhtälön ratkaisu nyt?
Miten sekulaarinen stagnaatio muutetaan talouskasvuksi?
Voitaisiin ottaa rinnakkaisvaluutta käyttöön suhteessa 1 euro = 1 markka. Tämä olisi valmistautumista seuraavaan askeleeseen eli valuuttaputken käyttöönottoon. Siinä Suomen valuutta olisi sidottuna tarkoin vaihteluvälein euroon. Suomen Pankilla pitää olla hyvät varannot, jotta se voi pitää arvon putken vaihteluvälien sisällä. Miten on, onko kultaa hankittu riittävästi, kuten isot pojat tekevät maailmalla (Venäjä, USA, Kiina, Sveitsi)?
Juha, edelleen
Jälkiviisautta?
http://www.concertedaction.com/2012/08/16/nicholas-kaldor-on-the-common-market/
Juha,
“…Kun kurssi oli kiinnitetty, olisi kannattanut pohtia euromaiden inflaatioeroja…”
…ja jos halutaan pitää yllä hyvinvointiyhteiskunta, jossa pyritään korkeaan työllisyyteen, ja siihen että kaikilla on siedettävä tulotaso, ja jossa kaikki nekin pidetään mukana, jotka meinaavat “pudota”, on tuloksena korkeampi inflaatio.
Toki jos haluanne yhteiskunnan, jossa työtätekevä köyhälistö on valmis ottamaan mitä tahansa työtä vastaan mihin hintaan tahansa, voimme painaa inflaatiotasoa alemmas. Kysymys kuuluukin: Haluammeko luopua hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen takaajasta hyvinvontivaltiosta sen takia että voisimme pysyä eurossa???
Niin. Asiaa olisi kannattanut ajatella runsaat 20 vuotta sitten, kun markka kellui. Kannattiko kiinnittää kurssi?
Kun kurssi oli kiinnitetty, olisi kannattanut pohtia euromaiden inflaatioeroja. Saksassa pohdittiin. Entä Suomessa?
http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/blogiarkisto/tuomas_valimaki/Pages/euron_arvosta.aspx
Jälkiviisaus on viisauden imelin laji.
Juha, euroalueen osana Suomella on ollut kelluva valuutta, joka ei ole kellunut vaihtotaseemme positiivisuuden tai negatiivisuuden mukana, vaan about euroalueen “kokonaistuottavuuden” mukana. Euroalueeseen nähden meillä on kiinteä valuutta, joka on osoittautunut yhtä hyväksi kuin vahva markka konsanaan.
Konstailemattomasti sanottu.
Euroalueen osana Suomella on ollut käytössään kelluva valuutta poikkeuksellisen kauan. Reaaliset valuuttakurssit ovat jonkin verran vaihdelleet jopa euroalueen sisällä.
Aikaisempia aikoja muistellen kelluvan markan, ruplan, taalerin kaudet jäivät lyhyiksi.
Pasi, näin on. Eurouskovaiset parjaavat devalvaatioaikaa silmät ummessa ihan niinkuin suvaitsevaisto kiihottaa ihmisiä persukansanryhmää vastaan. Kelluva valuuttakurssi on kuitenkin mainion liberaali väline, se kannattaisi talousliberaalien euroihmistenkin muistaa.
Suomellahan menee hyvin tilastojen valossa. Vaihtotase kääntyi positiiviseksi, työllisyys paranee ja korot ovat kohdallaan.
Tilastokeskus (10.7.2015): “Ylijäämäinen kauppatase veti myös vaihtotaseen ylijäämäiseksi toukokuussa 2015. Pääomaa vietiin ulkomaille nettomääräisesti.” Työllisyyskäyrätkin kohoavat kohti koillista. Etenkin 55-64 vuotiaiden miesten työllisyys (60%) kohonnut korkeammaksi kuin miesmuistiin. http://www.findikaattori.fi/fi/41 Korot ovat historiallisen matalat.
Vale, emävale, tilasto? Vai sekulaarinen stagnaatio?
Konsta, Soros sorttasi “vahvaa” markkaa. Kelluvan valuutan arvolla spekulointi on aika paljon vaikeampaa. Markan ecu-kytkentä oli yksi yritys harjoitella sitä miten “hyvä” järjestelmä euro on. Opittiinko tästä mitään? No, ei nähtävästi. Seurasi devalvaatio. Heikkona analogiana nykyhetkeen yritetään “devalvaatiota”… sisäisesti. Milloinkaan tämä ei ole onnistunut ilman talouden taantumista. Onko opittu taloushistoriasta mitään? No ei ole.
90-luvulla sentään voitiin laittaa valuutta kellumaan, jolloin vaihtotase tasapainottui, työllisyys alkoi parantua ja korkotaso laski sille tasolle, missä se on terveessä taloudessa. Mitä tästä valuutan kelluttamisesta opittiin? No, ei yhtikäs mitään. Kukaan ei tunnu “muistavan” muuta markasta kuin “devalvaatiokierteen”, talouden romahduksen ja sen kuinka hankalaa on vaihtaa valuuttaa etelänmatkaa varten.
Siirtyminen omaan kelluvaan valuuttaan tuntuu nyt olevan talouden katastrofi ja käytännössä mahdoton toteuttaa. Kuinkas niin??? Miten euroon siirtyminen oli sitten niin helppoa ja kätevää. Tämä on tahdon asia.
Osattaisiinko täällä enää ylläpitää omaa valuuttaa? Entä kun Soros iskee? Shorttaa Suomea. Auta armias. Yhtä kaikki, kelluvan markan vuodet olivat yhtä talousjuhlaa.
Jaa että Kreikan tukemisen ja eurojäsenyyden kyseenalaistaminen on “perussuomalaista trollausta”. Arvon “Teuvo…”, kannattaa olla kommentoimatta ellei ajattelu riitä parempaan kuin muiden keskustelijoiden nimkmerkkien arvisteluun. Akateemisen talousblogin taso on verraten korkea, yritetään säilyttää tämä taso.
Vaikka Kreikan austerity on pahentanut tilannetta lyhyellä tähtäimellä, niin ei voi olla valuuttaunionia, jossa on vapaamatkustajia. Se hajoaa silloin vääjäämättä. Euro tuleekin hajoamaan, ellei siitä voi myös erottaa kylmästi. Epäoptimaalinen valuutta-alue se olikin jo alunperin. Ei tässä mene kovin kauaa, kun tulee lisää maita ongelmien kanssa kinuamaan apua. Suomikin on aika lähellä.
Suomelle taisi olla aika hyvä tuo kelluva valuuttakurssi 1992 - 1999. Se reagoi ansiokkaasti taloustilanteeseen ja korjaa lennossa kilpailukykyä. Devalvaatiota parjaaville voisi muistuttaa tästä kolmannesta vaihtoehdosta.
“Miten on mahdollista, että suuri valiokunta voi ehdottaa euroalueen rikkomista ilman minkäänlaista taustaselvitystä Kreikan erottamisen vaikutuksista Kreikan, Suomen ja euroalueen talouteen?”
Kai se on mahdollista siinä missä Suomen sitominen sellaisiin vastuisiin Kreikan pitämiseksi eurossa Kataisen hallituksen aikaan, jotka lauetessaaan aiheuttaisivat Suomen talouden täydellisen ja pysyvän romahtamisen. Jostain syystä piikin auki pitäminen näyttää olevan kovin suosittu vaihtoehto, mutta rohkenen epäillä ettei senkään vaihtoehdon todellisia vaikutuksia ole haluttu arvioida kovin tarkkaan. Ehkä lähinnä siksi että huonommassa skenaariossa sen seuraukset olisivat niin katastrofaaliset myös ja nimenomaan meille.
Teuvox, ei ole oikea ihminen, vaan perussuomalaisten puolueaktiivin käyttämä trolli.
Koko GR-tapauksen ongelmia on ollut päätösten teko, erityisesti rhan kaatamisesta Kreikkaan, hirveällä kiireellä.
Yhden maan ero erosta ei ole “euroalueen rikkominen”, vaan yhden maan valuutan muutos. Ero eurosta ei ole sen ihmeellisempi asia kuin jonkin maan liittyminen euroon.
Suuren vlkn kanta oli hyvä. Kreikka on painolasti kaikille euromaille. Siitä eroon pääsy vahvistaisi euroa.
Tänään paljastui varsinainen uutispommi: Suuri valiokunta ehdotti euroalueen rikkomista!!!
http://www.hs.fi/talous/a1437104668026
Miten on mahdollista, että suuri valiokunta voi - ilman minkäänlaista eduskuntakeskustelua asiasta - ehdottaa euroalueen rikkomista? Miten on mahdollista, että suuri valiokunta voi ehdottaa euroalueen rikkomista ilman minkäänlaista taustaselvitystä Kreikan erottamisen vaikutuksista Kreikan, Suomen ja euroalueen talouteen?
Tilanne on täysin järjetön: ilman kelvollista taustaselvitystä ja keskustelua suuren valiokunnan edustajat ovat mutu-fiiliksellä päätyneet ajatukseen, että vuosikymmenten talousprojekti, euro, pitäisi rikkoa. On täysin käsittämätöntä, että suuri valiokunta lähettää Suomen edustajan eurokokoukseen salaisena mandaattina rikkoa euroalue!!!
HS saa täydet pisteet Kreikka-sopimuksen käsittelystä.
http://www.hs.fi/talous/a1436847136697
HS käy hyvin analyyttisesti sopimuksen läpi. Sachs haukkuu sopimuksen. Toinen juttu tuo esiin, että vaadittu yksityistäminen on täysin mahdoton. Kritiikki on paikallaan hallituksen ja EU:n toimia kohtaan. Kreikka-sopimus ei ole kenenkään etu.
Lopuksi: missä on kansakunnan muisti? Kuka oli pääministerinä kun Kreikka I tehtiin, ilman massiivista velkasaneerausta, joka olisi taannut, että veronmaksajat saisivat tukipakettien rahat takaisin?
Myös subprime-kriisissä lainoilla oli ottajat jotka vapaaehtoisesti ottivat tarjotut lainat, vaikka pankkien toiminta olikin niiden osalta väärin. Ainakaan en ole tietoinen että joku muu kuin lainan ottaja olisi ne paperit allekirjoittanut.
Yleinen aggressio kohdistuu kreikkalaisiin tällä hetkellä lähinnä siksi että koko kriisiä ei olisi alunperinkään syntynyt tällaisessa mittakaavassa jos maa ei olisi täysin tietoisesti väärentänyt kirjanpitoaan, velkaisuuttaan yms. ja harjoittanut sellaista jakopolitiikkaa mikä ei ollut kestävällä pohjalla. Muut kriisimaat ovat jo ohittaneet pahimman ja talous kasvaa niissä kulukuurien yms. jälkeen, mutta Kreikassa jo lähtötilanne oli niin paljon vaikeampi ettei sitä ole mitenkään mahdollista korjata millään pienillä viilauksilla tai yksinkertaisesti alaskirjaamalla velkoja. Ja kun jakopolitiikkaan näyttää edelleen olevan haluja niin pidän aika epätodennäköisenä että mitään velkahelpotuksia suostuttaisiin antamaan muuten kuin sidottuna rakenteellisiin uudistuksiin yms.
…lisänä, Nasse: “Silloin olisi tosin säästytty siltä toiselta sirkusnumerolta missä yksityiset riskinottajat päästettiin kuin koira veräjästä (mikä oli myös moraaliselta kannalta todella suuri virhe, valtioiden tehtävä ei ole sosialisoida yksityisten riskejä), mutta romahdus olisi ollut jokseenkin totaalinen.” - See more at: http://blog.hse-econ.fi/?p=6676#comment-4987
Niin, miksi yleinen agressio kanavoidaan kreikkalaisiin, kun alunalkujaan oletetusti suurten EU-maiden toimesta/toivomuksista toteutettiin velkojen siirto EU:n veronmaksajille - ILMAN, että näitä rahoja vastaan oltaisiin otettu omistuksia pankeista, jotka oltaisiin kriisin laannuttua voitu myydä takaisin markkinoille. Ilman kyseistä manööveriä ei nyt tarvitsisi samoissa määrin raivota kreikkalaisille/jatkaa teatteria siltä osin, tuleeko veronmaksajat koskaan saamaan mitään vastineeksi rahoilleen. Vastine oltaisiin otettu heti alussa. EU näyttäytyy käsittämättömän tekopyhänä / kahden kerroksen “unionina”.
Yhdyn siihen, että yksityiset riskinottajat päästettiin kuin koira veräjästä. Harvassa on nykyään agressiot heitä kohtaan, siirsivät Mustan Pekan.
Nasse: “Ei kukaan voi ensin ottaa lainaa ja sen jälkeen vierittää vastuuta lainan ottamisesta muiden harteille.” - See more at: http://blog.hse-econ.fi/?p=6676#sthash.2GcuKU09.dpuf
Sub-prime-kriisi? Lainaa annetaan välittämättä lainanottajien todellisista maksukyvyistä, ja tässä tapauksessa myös taloudellisten tosiasioiden ymmärtämättömyydestä…
Kreikan kohdalla puhutaan siitä, että markkinat syytivät rahaa Etelä-Euroopan markkinoille hyvät tuotot mielessä, olettaen oikein, että ‘no-bailout’ sääntö ei tule pitämään.
Palaanpa aikaisempaan kysymykseeni. Mihin Kreikka tarvitsee 86 mrd euroa?
Jos maa ei lyhennä velkojaan (lyhennysvapaat vuodet), ei maksa korkoja (noin 0% korko) eikä jälleenrahoita vanhoja velkojaan edullisemmin ehdoin uudella velalla, mihin rahat menevät? Budjettihan ilman rahoituskuluja on tasapainossa tai positiivinen.
Vai onko kirjanpidossa vikaa? Vale, emävale, tilasto?
Lainapakettien kutsuminen tukipaketeiksi on hieman vääristelyä.
”Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.” (Albert Einstein?)
Kreikan tukipaketti 1, Kreikan tukipaketti 2, Kreikan tukipaketti 3…
Jospa Kreikka jättäisi eurot, mutta pitäisi sentit – ne, joissa on Kreikan kansallinen takapuoli? Toisiko se 99% devalvaation? Ja rinnakkaisvaluutan.
Edelleen: sillä miten paljon uudistuksia on tehty ei ole merkitystä, sillä on merkitystä millainen järjestelmä on verrattuna muihin euroalueen maihin. Se on yhteisvaluutan ominaisuus, varsinkin kun ei ole tulonsiirtomekanismeja joilla heikompia subventoitaisiin. Kreikan tavasta tehdä uudistuksia vastentahtoisesti voidaan olla montaa mieltä, mutta jos asia todella on niin että mitkään rakenteelliset uudistukset eivät auta niin silloin ainoa realistinen vaihtoehto on päästää Kreikka konkurssiin, potkia se ulos euroalueesta ja antaa heidän hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi näkevät omalla valuutallaan. Nyt odotetaan euroalueen muiden maiden veronmaksajien kustantavan viulut ja se on kovin vaikeasti selitettävissä äänestäjille varsinkin jos näidenkin budjetteihin joudutaan tekemään leikkauksia. Mutta todettakoon tässä että maailmassa on kyllä esimerkkejä myös onnistuneista rakennemuutoksista. Olen ennenkin viitannut Uuden-Seelannin uudistuksiin joissa vahvan valtiojohtoinen byroslavia muutettiin kevyemmin ja järkevämmin säännellyksi. Se on ollut erittäin menestyksekäs muutos, josta olisi syytä ottaa oppia. Erityisesti Suomessa jossa ollaan valitettavan kiintyneitä jäykkään keskusjohtoisuuteen ja resurssien turhaankin kierrättämiseen julkisen sektorin läpi.
Edelleen, Kreikka ei varsinaisesti ole kehitysmaa ja asia on myös niin, että eihän meillä ole mitään takeita siitä että ne kehitysmaat joiden velkoja leikattiin eivät ajautuisi samaan tilanteeseen uudelleen. Huomion arvoista on myös se, mitä nuo maat tekivät niillä säästöillä jotka syntyivät velkahelpotuksista - niitä käytettiin koulutuksen lisäämiseen, puhtaan veden, lääkkeiden yms. saatavuuden parantamiseen ja se tietysti näkyy myös talouskasvussa kun lähtötaso on tarpeeksi matala. Ne valtiot jotka omaksuivat vapaan markkinatalouden parhaiten ovat myös menestyneet parhaiten. Kreikan kohdalla ongelmat taas johtuvat hyvin pitkälti siitä että valtion piikkiin on ylläpidetty paljon sellaista mikä ei menestyisi vapailla markkinoilla hetkeäkään, jaeltu avokätisesti erilaisia etuisuuksia joita on lisäksi ollut yleisenä kansanhuvina käyttää mahdollisimman paljon väärin. Ja tätä jatkettiin vuosikausia velaksi ja siihen troikka on halunnut muutoksen, sen menestyksestä voidaan tietysti olla toista mieltä. Mutta nyt kun Syriza ilmoitti että mitkään säästöt ja muutokset näihin asioihin eivät käy, vaan menoja halutaan lisätä ja vielä vasemmistolaisittain nimenomaan julkisen sektorin kautta (minkä kaikki tiesivät Kreikassa erittäin tehottomaksi ja korruptoituneeksi) niin miksi kukaan uskoisi että velkojen leikkaus olisi samanlainen menestys kuin se oli kehitysmaissa joissa säästyneet varat käytettiin vastuullisemmin? Voisi kysyä, olisiko itse valmis laittamaan omia henkilökohtaisia varojasi likoon sen puolesta?
Kreikan euro-jäsenyys ei ole tae Kreikan velkojen maksusta eikä ero eurosta mitätöi velkoja.
Harrastelija: Etkö voisi lukea ne jutut, joihin viittasin, niin saisit velkojen arvostusongelmalle jotakin selvyyttä. Ei tämä ole uusi ongelma, kehitysmaiden (HIPC-maiden) velkojen helpotusohjelmassa oli täsmälleen sama ongelma, siitäkin selvittiin. Kannattaa tutustua myös ns. velka-Laffer-käyrä-keskusteluun, johon keskeisesti vaikuttivat mm. Paul Krugman ja Jeffrey Sachs.
Ja Nasselle lisää: Kehitysmaiden velkojen uudelleenjärjestelyt antoivat maille mahdollisuuden kasvaa ja ne käyttivät sen hyväkseen. Siitä huolimatta, että kaikki maailman Nasset varoittivat tämän löysäkätisyden vaaroista. Ja vaikka nämä kehitysmaat olivat ja yhä ovat korruptoituneita, monet niistä ovat kasvaneet viimeiset 10 vuotta vähintään yhtä nopeasti kuin Kiina. Äärimmäinen köyhyyskin on niissä vähentynyt. Velkahelpotukset olivat siis helpotus myös velkojille. Ja kuten Piketty vähän aikaa sitten muistutti Die Zeitin haastattelussa, Saksa ei ole koskaan maksanut velkojaan.
Charles Wyploszilla on upea kirjoitus siitä, kuinka surkea viikonlopun sopimus oli:
http://www.voxeu.org/article/new-european-union
“The new bailout deal for Greece was not easy. This column argues that it was also a failure. It will not be enough to recapitalise banks, it asks for structural reform that exceeds Greek capacities, and it raises the Greek debt-to-GDP ratio to unsustainable levels. In a few months or quarters, the programme will fail and the Grexit question will flare up again.[...] the notion of asking for the impossible from a country that has no choice but to sign is fundamentally perverse.”
Tässä jutussa tuodaan esiin sopimuksen kummallinen osuus:
http://meansquarederrors.blogspot.fi/2015/07/euro-summit-statement-glimmer-of-sanity.html
Se tuo esiin, että “Yes, our [Troikan] entire approach to the macroeconomics of Greece has been completely wrong-headed from the start.”
Täällä
http://www.irisheconomy.ie/index.php/2015/07/13/more-miscellaneous-irrations/
tuodaan esiin, että “The new (and conveniently self-interested) German doctrine that defaults are impossible within the Eurozone. Remember the no bailout clause?” ja “negotiating with Germany is a waste of time; be willing to act unilaterally, be willing to default unilaterally, have a plan for achieving primary surplus if you haven’t already achieved it, have a hard default and euro exit (now possible, thanks to the Germans) option in your back pocket, and be willing to use it at the first sign of hassle from the ECB. A deal could have been done today that would have strengthened the Eurozone, but instead it has just become a lot more fragile.”
Nyt olisi suomalaisten toimittajien aika grillata hallitusta ja vaatia perusteluja erittäin kyseenalaisille päätöksille! Miksi euroalueen pelisääntöjä muutettiin radikaalisti ilman MITÄÄN järkevää taloudellista tai poliittista logiikkaa? Kenen etu on vetää Kreikka kölin ali tilanteessa, jossa sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa mikä tahansa sopimus? Kenen etuja palvelee entistä syvempi lama Kreikassa? Onko EU:n uusi periaate nöyryyttää heikointa maata? Miksi rahaliitosta tehtiin entistä heikompi? Miksi Suomen hallitus hylkäsi pitkän perinteen siitä, että emme suututa ketään kansainvälisillä kentillä?
Nasse: Kreikka on tehnyt enemmän uudistuksia kuin mikään muu OECD maa. Tämä tarkoittaa sitä, että se on tehnyt enemmän uudistuksia kuin mikään muu EMU-maa. Näiden uudistusten jälki ei vain näy missään, menojen leikkausten negatiiviset vaikutukset ovat nyt kestäneet viisi vuotta, vaikka niiden väitettiin vähentävän kasvua vain rahtusen ja senkin väliaikaisesti. Miksi uudistuksia vaaditaan, vaikka näyttö niiden hedelmällisyydestä on heikkoa tai olematonta.
Menoleikkaukset ovat heikentäneet myös pitkän ajan talouskasvua. Nuorisotyöttömyys on noussut korkealle ja muuntunut jo nyt pitkäaikaistyöttömyydeksi. Ongelmaa ollaan pahentamassa vaatimalla, että Kreikan eläkeikää nostetaan jo ensi vuoden alusta 67 vuoteen. Keidenköhän työttömyys siitä tulee nousemaan?
Kiitos vastauksesta, vaikkakin näin vain nimimerkin takaa kirjoittavalle.
Meillä on vähän eri näkökulma asiaan - minulle tehtyjen muutosten määrä ei ole merkitsevä asia vaan se millä mallilla asiat ovat verrattuna muihin euroalueen maihin.
On aivan selvä asia että julkista kulutusta vähentämällä menetetään lyhyellä aikavälillä jonkin verran talouskasvua, mutta on aikalailla kiistatonta että sen julkisen sektorin koko täytyy suhteuttaa siihen mikä talouden kantokyky on. Eikä pelkästään siten että pidetään yllä niin suurta julkista sektoria kuin vain suinkin ikinä pystytään, koska se hidastaa talouskasvua yksityisellä puolella. Sen saman sopeutuksen joudumme tekemään myös Suomessa, mikäli aiomme joskus lopettaa syömävelan ottamisen. Tai sitten päädymme samaan tilanteeseen missä Kreikka on nyt. Troikan vaatimukset liittyvät ensisijaisesti tähän - nyt kun vastuut on siirretty muiden euromaiden veronmaksajille (ts. kun lainojen alaskirjaukset eivät enää kosketa niitä jotka ne ristkit alunperin ottivat) niin kukaan ei halua alaskirjata velkoja ennen kuin voidaan jollain tasolla olla varmoja ettei Kreikka ajaudu samanlaiseen tilanteeseen heti kun seuraava notkahdus tulee. Syitä ei tarvitse hakea äänestäjäkuntaa kauempaa.
Ja toisin kuin Haaparanta väittää, niin kyllä minä tiedostan “häivetoiminnan” koskevan myös tarjoajia. Olen jo sanonutkin ettei valtioiden olisi ylipäätään pitänyt lähteä sosialisoimaan yksityistä riskinottoa vaan riskejä ottaneiden olisi pitänyt kärsiä omat menetyksensä täysimääräisenä. Nyt annettiin lainoja tarjoaville signaali että heidän suorastaan kannattaa ottaa ylimääräisiä riskejä mahdollisimman suurilla summilla jotta ne otetaan veronmaksajien kontolle riskien toteutuessa. Ihan samalla tavalla jos Kreikan velat alaskirjattaisiin ilman järkevää odotusarvoa siitä että maa muuttaa toimintatapansa niin, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan annettaisiin signaali myös muille kuin Kreikalle että vastuullinen taloudenpito on euroalueella vain tyhjää sananhelinää.
Euroalueella olisi ehkä syytä miettiä uudelleen myös lainoittajieen vastuut - ymmärtääkseni Brasilia kohtelee pankkeja näiden asioiden kanssa aika eri tavalla, siellähän pankkien johtajat ovat henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa jos pankki kaatuu valtion syliin. Olisiko ollut niin että peräti viisi vuotta sen jälkeenkin kun ovat lähteneet pankin palkkalistoilta. Jotain sen kaltaista voisi miettiä myös tänne, ihmisluonteen huomioon ottaen se taitaa olla ainoa asia mikä voisi hillitä riskinottoa ilman ylenpalttisen raskasta ja tehotonta sääntelykoneistoa.
Olen Pertti Haaparannan kanssa täysin samaa mieltä Kreikan nykyisestä tilanteesta ja järkevästä talouspolitiikasta. Pertti on hyvin ansiokkaasti tuonut esiin troikan virheet.
Viikonlopun Kreikka-sopimus oli vielä suurempi virhe. Poliitikot tahtoivat, täysin tarpeettomaksi, tehdä sopimuksesta, taloudellisesti tiukemman ja Kreikalle nöyryyttävän. Ei sovi unohtaa, että troikka olisi hyväksynyt jo edellisen sopimusluonnoksen.
Kreikan erottaminen eurosta tarkoittaisi, että Kreikka voisi laiminlyödä kaikki velat. Näin Suomen tappiot olisivat suuremmat kuin tukipakettivaihtoehdossa.
Tässä teoreettisessa pohdiskelussa puuttuu arvio siitä mikä olisi diskonttokorko, jolla tuo Kreikan maksama kuvitteellinen kassavirta tulisi diskontata. Mitä suurempi se on (eli myös tuottovaatimus tai myöskin markkinahinta), sitä enemmän se luonnollisesti alentaisi po. nykyarvoa. Kreikan nykyinen markkinahinta ei liene relevantti vertailukohta? Käytännössä tilanne on vielä se, että velkakirjat ovat valtioiden ja instituutioiden hallussa eikä ole tietoa millä hinnalla ne haluaisivat ne myydä (Kreikalle). Toisekseen Kreikalla ei ole myöskään varoja tai mahdollisuutta lainata markkinoilta vielä “edullisempaa” rahoitusta, jolla se voisi nuo velkakirjat lunastaa, alle nimellisarvon.
Jos kyseessä olisi yritys, jonka markkinakorko on huomattavasti kohonnut, jolloin sen velkakirjojen arvo olisi myös alentunut ja tällä yrityksellä olisi keinoja rahoittaa takaisinosto markkinoilta (esimerkiksi osakeannilla), tuo kuviteltu esimerkki toimisi.
Jos olisi olemassa vaihtoehto, jossa saisimme puolet rahana pois ja kärsisimme loput tappiona, olisi se varmasti parempi kuin odottaa 30 vuotta. Raha nyt on huomattavasti arvokkaampaa kuin 30 vuoden päästä. Siitähän sitä korkoa pitäisi maksaa riskiä vastaavasti. Valitettavasti tilanne taitaa olla se, että nyt ei saataisi mitään anteeksiannon vastineeksi ja jäädään vielä odottamaan sitä loppua 30 vuotta. Ajatuksen ongelma lienee juuri se, että ei ole olemassa missään sitä “ulkopuolista” rahoittajaa, joka olisi valmis Kreikalle nuo velkakirjaostot rahoittamaan. Velan nykyisille haltijoille tuo ei ole houkutteleva vaihtoehto.
Ja mistäpä tiedämme minkälaiseen lentoon Kreikka lähtee vaikka 5 vuoden päästä ja velan markkina-arvo nousee merkittävästi.
Hyvä Nasse (ja jotkut muutkin rohkeat nimimerkillä kirjoittavat): Et ole selvästikään ymmärtänyt, mistä on kyse. Velan vakauttamisella ja vähentämisellä tarkoitetaan velan määrän vakauttamista tai vähentämistä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällöin korkotaso ei määritä yksin tarvittavaa perusylijäämää, vaan se määräytyy koron ja talouden kasvuvauhdin välisestä erosta, mitä korkeampi kasvuvauhti on, sen pienempi ylijäämä tarvitaan. Kuten de Grauwe ja nuo toiset viittaamani tutkijat osoittavat, Kreikalle tehtyjen velkahelpotusten jälkeen korko ei ole erityisen merkittävä tekijä, talouden kasvuvauhti taas on.
Troikan Kreikalta vaatiman ja sen toteuttaman politiikan seurauksena Kreikan kasvuvauhti on ollut negatiivinen, sen kokonaistulo on siis laskenut. Tämä on kasvattanut huomattavasti Kreikan velkaisuutta ja lisännyt myös velkaisuuden hillitsemiseen tarvittavaa ylijäämää. Troikka onkin lisännyt vaatimuksiaan koko ajan, mikä on johtanut Kreikan kuolonkierteeseen. Tämä on tärkein syy, miksi Troikka on menettänyt kasvonsa ja luottamuksensa ainakin tutkijoiden silmissä ja uskoisin, että aivan perustellusti myös kreikkalaisten silmissä.
Troikka on yrittänt hämätä epäonnistumistaan väittämällä Kreikan jättäneen toteuttamatta kasvua tukevia rakenneuudistuksia. Väite on puhdasta valetta. Simon Wren-Lewisin uusimmassa kirjoituksessa on linkki OECD:n vastailmestyneeseen selvitykseen, http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/07/greece-and-trust.html. Sen mukaan Kreikka on tehnyt selvästi eniten rakenneuudistuksia tällä vuosikymmenellä.
Richard Portes et. al. raportoivat (http://www.voxeu.org/article/greece-seeking-way-forward) tuloksia työpajasta, johon osallistui tutkijoita ja politiikan suunnittelusta vastaavia ekonomisteja ja jossa yritettiin löytää minimikonsensusta sille, miten Kreikan kriisi ratkaistaisiin. Yksi, mikä tuli selväksi, oli, että Kreikassa ei enää tarvita työmarkkinauudistuksia. Raportti korostaa hyödykemarkkinoiden säätelyn purun tärkeyttä. Tämä on hieman outoa, sillä OECD:n Regulatory Reform indeksien perusteella Kreikka on purkanut tuotakin säätelyä eniten, guuglatkaa itse. LIsäksi on muistettava, että IMF:n minunkin useasti viittaaman tutkimuksen perusteella on vaikea väittää, että tällaisilla uudistuksilla olisi vaikutusta talouskasvuun. Kuvitteleeko joku tosissaan, että Kreikan kasvulle merkitsee yhtään mitään se, että sen kaupat ovat auki myös sunnuntaisin. Yksi päivä lisää, jolloin kreikkalaisilla ei ole varaa ostaa mitään.
Eikö olekin erikoista, että nyt Kreikalta vaaditussa paketissa paino on näillä uudistuksilla? Eikö tämä ole enemmänkin ideologinen vaatimus kuin taloustieteellisesti perusteltu vaatimus, vaatimus, jonka ainoa tarkoitus on nöyryyttää Kreikkaa?
Toinen asia, jota Nasse ei käsitä on, että markkinoilla on kysyntää ja tarjontaa ja että häivetoiminnan (moral hazard, joka virheellisesti on käännetty suomeksi moraalikadoksi) ongelma koskee sekä tarjoajia että kysyjiä. Erityisesti tämä koskee rahoitusmarkkinoita. Aasian kriisissä IMF unohti tämän huonoin seurauksin: rahoitussektorin häivetoiminta kasvoi, sen seurauksista tässä yhä nautitaan. Siksi ongelmien ratkaisu vaatii sitä, että kustannukset sälytetään sekä velkojille että velallisille. Tämän vuoksi myös niissä kansainvälisten velkakriisien hoidossa velkojen uudelleenjärjestelyllä on Aasian kriisin jälkeen ollut tärkeä osa. Kriiseissä ei ole yhtä syyllistä.
Ja lopuksi SS:lle, Saska Saarikoskelle pieni huomautus, silmiini osui hänen kommenttinsa tähän kirjoitukseen jostakin verkon uumenista. SS:n mukaan esitän, että Kreikalle on annettava velat anteeksi, jotta se voi ottaa uutta velkaa. Hyvä SS: Ensiksi, kaikkien velkajärjestelyiden tarkoitus on avata velallisille portit takaisin markkinoille. Toiseksi, tässä kirjoituksessa on kuitenkaan halunnut tuoda tuota esille, vaan todeta, että Troikan politiikkavaatimukset ovat epärehelliset, ne perustuvat luvuille, jotka ovat puhtaasti imaginaariset. Troikka ei myönnä itse tekemiensä päätösten seurauksia.
Ja lopuksi sokerina pohjalla, toistan vain sen, että TI:n Corrption Perception Indexin perusteella Kreikka on huomattavasti vähentänyt korruptiota, silmiini kun osui tänään jommankumman iltapäivämielikuvavälineen lööppi.
Esim. Kreikassa se “taantuma” on kestänyt luokkaa 50 vuotta.
Keynesiläisen politiikan mielekkyydestä on erilaisia näkemyksiä, mutta siitä kaikki (jopa vasemmistolaiset ekonomistit) ovat samaa mieltä, että taantumassa pitäisi elvyttää ja nousukaudella kiristää. Tätä (erityisesti vasemmistolaiset) poliitikot eivät oikein ole ymmärtäneet, ja käytäntö on ollut elvyttää taantumassa ja elvyttää vielä lisää hyvässä taloustilanteessa, eli velkaantua koko ajan. Ja tätä Kreikka on tehnyt (+puhaltanut itselleen huikeat määrät EU-tukia), velkaantunut ja elänyt velalla. Velkaa Kreikka ei nyt haluaisi maksaa tulevien kreikkalaisten sukupolvilla, vaan muilla euroalueen kansalaisilla.
“Leikkauspolitiikan kritisointi on valitettavaa vasemmistolaista jako-ajattelua”
Niin, akateeminen tutkimuskirjallisuushan (ja tietenkin myös kaikki nykyisin käytössä olevat uuskeynesiläiset makromallit) on aivan aukottomasti näyttänyt toteen sen, että kiristys se on, mikä kannattaa, varsinkin taantumassa!
Kreikan taloustilanne ja viikonlopun kokous on tuonut esiin, että Suomessa ei pidä olla huolissaan makrotaloustieteen tilasta. Esimerkiksi kansanedustajat kertovat uutisissa miten Kreikan talous pelastetaan nappia painamalla. He ovat neroja, jotka ymmärtävät täydellisesti Kreikan tilanteen ja talouden lainalaisuudet. Toisaalta voidaan kysyä, miksi he eivät osaa korjata Suomen taloutta.
Vaikka perusbudjetti olikin saatu pakotettua ylijäämäiseksi, se ei siltikään riittänyt kattamaan korkomenoja. On syytä huomioida myös se, että kreikkalaiset ottivat ihan itse sen velan mikä heidät hirttää. Ei kukaan voi ensin ottaa lainaa ja sen jälkeen vierittää vastuuta lainan ottamisesta muiden harteille. Jos Syrizan tarkoitus on lähinnä lisätä julkista kulutusta ja pöhöttää entisestään julkista sektoria tilanteessa jossa eivät selviä velanhoitokuluistaan niin mikä ihme on se syy jolla pitäisi uskoa sen korttitalon pysyvän pystyssä edes teorian tasolla? Ja mikä muka on se peruste jolla muiden maiden veronmaksajien pitäisi pitää se sirkus pyörimässä? Ikään kuin meillä ei olisi jo omasta takaa tarpeeksi ongelmia.
Jos tällaiset ongelmat ratkaistaisiin rutiininomaisesti niin kuin Haaparanta esittää, niin se olisi käytännössä joksenekin täydellinen moraalinen itsemurha. Kuka sen jälkeen enää uskoo ajatukseen vastuullisesta taloudenhoidosta? Kyllä kreikkalaiset kärsivät ensisijaisesti ihan omasta syystään, he kärsisivät vaikka mitään troikkaa ei olisi koskaan ollutkaan. Silloin olisi tosin säästytty siltä toiselta sirkusnumerolta missä yksityiset riskinottajat päästettiin kuin koira veräjästä (mikä oli myös moraaliselta kannalta todella suuri virhe, valtioiden tehtävä ei ole sosialisoida yksityisten riskejä), mutta romahdus olisi ollut jokseenkin totaalinen. Todennäköisesti Kreikka olisi sen seurauksena kuitenkin ollut todellisella kasvu-uralla jo hyvän aikaa.
Pertti Haaparannalla menevät valitettavasti poliittinen näkemys ja taloustieteellinen argumentointi vähän sekaisin.
Haaparanta väittää, että Kreikan talous on kunnossa. Tällöinhän Kreikka ei pyytäisi lisälainaa, vaan maksuun menevien lainaerien viivästystä myöhemmälle. Tosiasiassa Kreikan pullapossu talous on kroonisesti alijäämäinen ja lainalla, sekä EU-tuilla rahoitettu. Jos Haaparannan teesi pitäisi paikkansa, nyt ei keskustelteltaisimuudesta lainasta, vaan vanhan lainan maksuaikataulusta.
Leikkauspolitiikan kritisointi on valitettavaa vasemmistolaista jako-ajattelua. Mannaa tulee taivaalta, ja kaikilla on kivaa. Valitettavasti jonkun täytyy luoda talouskasvu työllä. Kreikan kiva on suomalaisten työntekijöiden veroilla maksettua. Miksi suomalaisten pitää maksaa korkeita veroja, että kreikkalaiset saavat nauttia matalista veroista, muhkeista saavutetuista eduista ja ylimitoitetuista asevoimista?
Erikoinen käsitys luottamuksesta. Ensinnäkin Kreikalla oli perusbudjetissa, myös Syrizan aikana, perusbudjetissa huomattava ylijäämä, on ollut vuosia. Samaan aikaan Troikan lupaukset velkaantumisen vähenemisestä noudattamalla sen vaatimaa politiikkaa ovat osoittautuneet koko ajan virheellisiksi, aivan “pelastusohjelmien” alusta alkaen, joka vuosi. Miksei kukaan kysy, olisiko Kreikalla ja meillä muilla ollut mitään syytä luottaa Troikkaan?
Kriisi ei ollut Kreikan syy, Kreikan ja koko euroalueen kriisiä ei olisi, ei ainakaan tässä mitassa syntynyt ilman kansainvälistä rahoitusmarkkinakriisiä. EMU:n syntyessä korkotaso kaikkialla euroalueella aleni, ja rahoituslaitokset syytivät rahoitusta, myös Etelä-Eurooppaan. Tämä oli osa capital inflow-ongelmaa, joka monissa maissa, erityisesti Irlannissa piti sisällään myös suorien sijoitusten sisään virtaamisen.
Päinvastoin kuin Juha Tervala edellisen kirjoitukseni kommentissaan esittää, ongelma ei ollut mikään itsesyntyinen kilpailukyvyn nopea heikkeneminen vaan halvan luoton synnyttämä tavanomainen kysynnän kasvu ja sitä kautta hintakilpailukyvyn heikkeneminen. On täysin mahdotonta syyllistää tästä kokonaan Etelä-Euroopan maita, kyllä pääsyylliset löytyvät kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta.
Tämän vuoksi olikin omituista, että Ranska ja Saksa eivät suostuneet 2010 IMF:n ehdotukseen velkojen leikkauksesta. Kriisimaiden velkojen uudelleenjärjestelystä oli tullut vallitseva käytäntö Aasian kriisin jälkeen, silloinhan IMF vielä yritti noudattaa vanhaa käytäntöä vain velallisen syyllistämisestä, mutta ne kokeilut epäonnistuivat. Eikö euromaiden, erityisesti Ranskan ja Saksan tulisi kantaa vastuu tästä virheestä?
Haluat siis noudattaa käytäntöä, jossa euromaiden taseissa pidetään täysin mielivaltaisesti arvostettuja eriä? Mitähän luottamusta tämän pitäisi herättää meissä ja erityisesti kreikkalaisissa? Näiden mielivaltaisesti arvostettujen erien korjaaminen oli yksi oleellinen osa kehitysmaiden velkakriisin hoitoa, ilman sitä ei olisi päästy eteenpäin.
Kreikan kriisi on muuttunut ajan mittaan myös luottamuspulaksi ja se on osasyy siihen miksi maalta vaaditaan niinkin isoja muutoksia. Sillä miten luovia tapoja velkasuhteen laskemiseen käytetään ei ole oleellista merkitystä niin kauan kun Kreikka on kykenemätön huolehtimaan edes siitä olemassa olevasta velasta itse ja niin kauan kun se on kykenemätön muuttamaan maan talousjärjestelmää sellaiseksi ettei samaan tilanteeseen jouduta taas vähän ajan päästä. Ymmärtääkseni Kreikka pääsi jo siihen tilanteeseen että maan budjetti oli tasapainossa ennen korkomenoja ja jonkinlaista orastavaa kasvuakin oli näköpiirissä mutta Syrizan politiikka käänsi tuon suunnan uudeksi syöksykierteeksi. Nyt ollaan tilanteessa jossa luottamuspulasta puhutaan julkisesti ja sitä tuskin voi pitää kovin hyvänä meriittinä Tsipras/Varoufakis-parivaljakolta. Ja koska ajatus siitä että muiden maiden kansalaiset laitetaan maksamaan kreikkalaisten omista virheistä on jo valmiiksi sietämätön, on aivan ymmärrettävää että vastineeksi halutaan edes jonkinlainen varmuus siitä että asiat Kreikassa muuttuvat (mm. korruptio, veronkierto, ylisuuri ja tehoton julkinen sektori). Maailmassa on myös esimerkkejä siitä miten sen kaltaisesta tilanteesta päästään ylös oikeanlaisilla reformeilla - jostain syystä Uuden-Seelannin mallista puhutaan kovin vähän, vaikka sieltä olisi paljon opittavaa sen suhteen miten pöhöttyneen julkisen sektorin perkaamisella saadaan aikaan hyviä ja kestäviä tuloksia.
Tässä jutussa on selitetty hieman eri näkökulmasta kuin de Grauwella, miksi Kreikan velat tulee arvostaa juuri niin kuin de Grauwe argumentoi: http://www.voxeu.org/article/debt-sustainability-puzzles-implications-greece.
Katutappeluissa on sääntö, jonka mukaan maassa olevaa ei saa potkia. Näemmä sääntö ei päde rahaliitossa.
Tölkki sai kyytiä kolmannen kerran. Ensimmäisillä tukipaketeilla sosialisoitiin Kreikkaa luotottaneiden pankkien riskit. Mitä nyt?
Kolmas tukipaketti kohonnee 85 miljardiin euroon. Sillä saisi kymmenen Olkiluoto 3:sta. Mutta ei Kreikassa taida olla teollisuutta tai tarvetta sähkölle. Saisi sillä aika monta miljardin euron risteilyalustakin. Onassiksille.
Maksamme velkaa?
Fuusio:
“…Ikävä kyllä on ollut pettymys havaita miten ainakin mainitsemani taloustieteilijät ovat omaksuneet hyvin normatiivisen (poliittisen) roolin keskustelussa ja keskittyneet käsittelemään asioita mielestäni liian binäärisellä tavalla…”
Tätä en kykene tulkitsemaan muuten kuin että Keynesiläiselle vastasykliselle finanssipolitiikalle olisi mielestäsi jokin vaihtoehto (samalla kun pyritään säilyttämään hyvinvointiyhteiskunta aate???)
Kari Teinonen: “Mitä puheet siitä, että troikka pelasti Saksan ja Ranskan pankit tarkoittavat?”
Yksikertaistettuna sitä, että Kreikan velkakirjoja saksalaisille ja ranskalaisille pankeille vaihdettiin velkakirjoiksi EKP:lle.
Saksalaisten ja ranskalaisten pnkkien saatavat alenivat, EKP:n saatavat kasvoivat. Kreikkalaiset eivät hyötyneet vaihdosta mitenkään. Päinvastoin, kokonaisvelka on aiempaa korkeampi.
Jos Greikka on saanut lainaa 180 miljardia ja korkoa alennetaan sekä laina-aikaa pidennetään esim. 20 vuotta, niin pitääkö Kreikan maksaa 180 miljardia vai 90 miljardia?
Velan markkina-arvolla ei siten ole merkitystä asiassa.
Mitä puheet siitä, että troikka pelasti Saksan ja Ranskan pankit tarkoittavat?
Miten ja millä summalla? Olisi hyvä, jos joku asiantuntijat selittäisi asian kansan-
tajuisesti. Eräät politikot puhuvat tästä kuin asiantuntijat kertomatta kuitenkaan mistä on kysymys . Samaa voi sanoa mediasta- pelkkää puppua.
Haaparannan artikkeli on erinomainen.
Kuristuspolitiikka ei tarkoita sitä, että Kreikka olisi toiminut sovitusti, päinvastoin, Kreikka on peittänyt rakenteellisten uudistusten heikkouden leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Kun turhia byrokraatteja ei saada viralta, laitetaan siivoojat pihalle. Julkista omaisuutta ja yhtiöitä on myyty 3 miljardilla 50 miljardin sijaan, ja näin syntynyttä vajetta on paikattu leikkaamalla eläkkeitä.
OECD:n kuvioiden mukaan Kreikka on uudistanut nopeiten Euroopassa, mutta se on silti kaukana muiden takana. Lisäksi kun sitä OECD:n rapsaa Kreikan rakenteellisista uudistuksista lukee, niin tulee bullshit-bingo mieleen. Frameworkkeja ja matriisiorganisaatioita tusataan, konkreettista ei niinkään. Minimipalkkaa on laskettu ja kaupat saavat olla auki 7 sunnuntaita vuodessa, siinä vuosien 2013–2014 konkreettisten uudistusten saldo.
Minusta oli hassua, kun Jenkkipankit kirjasivat samalla logiikalla 2008 vuoden lopussa velkalastinsa aikaisempaa pienemmäksi - eihän se velka voi satasta olla, kun markkinahinnoittelun mukaan voidaan maksaa vain viisikymppiä takaisin.
Ja teknisesti semmoinen huomio, että osa veloista on jo eksplisiittisestikin annettu anteeksi. Mihin se on unohtunut, että keväällä 2012 bondivelkoja leikattiin 60%?
Pasi Pulkkinen:
“Kuka on väittänyt että kiristyspolitiikka tai yleisemminkin euroalueella harjoitettu finanssipolitiikka olisi ollut Keynesiläistä???”
En väittänytkään sellaista ja luonnollisesti se ei olekaan sitä. Pääviestini on, että monet poliitikot ja taloustieteilijät ovat vahvasti esittäneet asiat hyvin mustavalkoisina. Tämä sopii hyvin esimerkiksi politiikan äärilaidoilla toimivien retoriikkaan.
Ikävä kyllä on ollut pettymys havaita miten ainakin mainitsemani taloustieteilijät ovat omaksuneet hyvin normatiivisen (poliittisen) roolin keskustelussa ja keskittyneet käsittelemään asioita mielestäni liian binäärisellä tavalla. Tavallaan he ovat tuoneet lisäpotkua politiikan ääripäiden kantoihin. Tämä ei näkemykseni mukaan ole hyödyllistä kun haetaan kokonaishyötyä maksimoivaa poliittista kompromissiratkaisua. Toivoisin että taloustieteen tekijät pysyisivät mahdollisimman paljon poliittisesti neutraalilla polulla ja jättäisivät politiikan tekemisen poliitikoille. Tämä saattaisi ehkä lisätä mm. taloustieteilijöiden ja koko prosessin uskottavuutta.
Kreikan esityksestä on vuotanut joitakin yksityiskohtia ulos ja se vaikuttaa ainakin tavoitteiden osalta sen suuntaiselta että siitä voitaisiin päästä jonkinlaiseen sopimukseen ilman Grexitiä. Jos Kreikka saisi taloutensa edes sillä tavalla tasapainoon että tase olisi plussalla ennen korkomenoja niin sen jälkeen olisi jonkinlainen mahdollisuus tehdä jonkinlaiset velkahelpotukset. Mutta se pitäisi sitoa todelliseen toteutumiseen eikä pelkkään suunnitelmaan, muussa tapauksessa joudutaan taas kerran huijatuksi ja sama sirkus toistuu uudelleen. En tosin pidättele hengitystä odotellessa, voi olla ihan hyvin mahdollista että Syriza ajaa maan ihan tietoisesti ulos eurosta.
Lainaneuvottelut Kreikan kanssa pitää lopettaa heti ja lainahanat laittaa täysin kiinni. Lainataan ainoastaan setelipainokone ja setelipaperia käyttöön kolmeksi kuukaudeksi drakmojen painamista varten, lisäksi tarvittaessa ruoka- ja lääkeapua katastrofiapuperiaatteella.
Kreikka on ollut maksukyvytön viimeiset viisi vuotta. Ja tulee olemaan tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen. Kun verotusjärjestelmä ei vain toimi, niin rahaa ei ole, vaikka olisi kuinka demokratian kehto.
Nythän en välttämättä tarkoita että Kreikan pitäisi uudistaa “kuristamalla” (austerity), vaan Kreikan pitäisi esittää edes jokin uskottava suunnitelma suosta pääsemiseksi.
Nyt tilanne on ollut se, että Kreikan toimesta on vitkuteltu ja vitkuteltu, sekä tehty todella erikoisia poliittisia vetoja kuten käyty Venäjällä näyttävällä matkalla, järjestetty yllättäen ja viime tipassa kansanäänestys, jätetty esityksiä tuomatta vaikka on sovittu muutoin…
Nyt pitäisi saada konkretiaa pöytään. Toivotaan että tänään vihdoin se suunnitelma Kreikalta tulee.
Pertti,
Onko BKT:n kasvun tarkastelu tässä ainoa oikea mittari? Onko väliä mitä kansantaloudessa tuotetaan. Jos esim. BKT koostuu pääasiassa julkisesta kulutuksesta, ja tuonti on siten suurehkoa, kauppatase alijäämäinen (kuten Kreikassa), ja alijäämä rahoitetaan ulkomaisella velalla, niin voimmeko uskoa, että velat voidaan maksaa, jos vain BKT saadaan kasvamaan?
Eikö ongelma Kreikassa ole BKT:n rakenne? Jos BKT:sta karsitaan esim. lisäarvoa tuottamatonta julkista byrokratiaa, niin eikö sillä BKT:lla olla tapana laskea, ennekuin terveelle tuottavalle (tuontia korvaavalle tai vientiä kasvattavalle) kasvulle luodaan mahdollisuuksia?
Fuusio:
“…Hauskaa on myöskin se, että professori Haaparanta väittää todellisen ongelman johtuvan siitä, että Euroopan johtajat ovat suurelta osin oikeistolaisia. Mielestäni tämä on etenkin huvittavaa, kun makrotaloustieteen suurin koulukunta eli Keynesiläisyys nojaa vahvasti vasemmistolaiseen poliittiseen ajatteluun…”
Kuka on väittänyt että kiristyspolitiikka tai yleisemminkin euroalueella harjoitettu finanssipolitiikka olisi ollut Keynesiläistä???
Hyvä analyyttinen ja älykäs kirjoitus. Perusmediasta ei saa lukea mitään tällaista. Suomi on kieltämättä käytännössä yhden doktriinin maa, jossa on sallittu yksi totuus, ja jopa YLE on sortunut sen toisteluun. Herlinin sanomat on menetetty ajat sitten. Myös IMF:n mielipiteisiin viittaaminen on Suomessa vähentynyt, kun huomattiin, ettei IMF enää ajattelekaan samalla tavalla asiasta kuin oikeistolainen ideologia. Ja ideologiasta tässä on pitkälle kysymys. Toiseksi tässä on kyse tietenkin siitä, ettei kukaan uskalla mennä äänestäjien eteen sanomaan, että velkoja joudutaan antamaan anteeksi. On helpompi sanoa, että maksuaikataulua vähän muutettiin, eli Kreikan seuraava maksuerä on vaikkapa vuonna 2655. Sitten kansanmiehet ja -naiset turuilla ja toreilla ovat tyytyväisiä, kun ei vain anettu velkoja anteeksi.
Tuosta Kreikan mustamaalauksesta on kirjoitettu myös ruotsinkielisessä mediassa. Retoriikka on ollut täysin erilaista, kuin muilla käytännössä vastaavassa tilanteissa olleiden maiden kohdalla. Syy lienee selvä. Oman väärässä olemisen peittäminen mustamaalaamalla kreikkalaisia ihmisiä perinjuurin paholaisiksi.
Pitäisikö nyt sitten vihdoinkin vaatia EU:n lainarajoille vakuuksia kun kerran tase on vielä kunnossa!
Mistä yhdeltä nettisivulta saisi selville Kreikan valtion sekä kreikkalasten pankkien alkuperäisten velkojien ja määrien tiivistelmän kategorioittain ennen kuin EU tuli lainaamaan rahaa edellämainituille ja mitkä on nyt niiden velkojia? Tämä selventäisi Pikku Kallellekin mitä on tapahtunut ja kuka on velkaa kenellekin tällä hetkellä ja arvioimaan sitä minne lisälainarahat menisivät eri tapauksissa riippuen siitä annetaanko lainarahaa Kreikan pankeille vai Kreikan valtiolle.
Nim. ‘Löylymieheltä’ mielestäni hyvä yksinkertainen kysymys/toteamus. On selvää, että Kreikalla on edessä kivinen tie taloudellisesti toimivaksi yhteiskunnaksi, sen verran leväperäinen/yhteiskunnan läpitunkeva on nykytila. Halutaanko maassa sittenkin yhä jatkaa ‘halvan rahan lypsämistä’… Henk. koht. uskon eron olevan euron ja Kreikan kannalta pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu. Toimimaton liitto, joka tulee vihdoin kunnolla tunnustaa.
Haaparanta tuntuu olevan oikeassa siltä osin, että EKP ja Troikka toimii epärehellisesti eväten jatkorahoituksen tosiasiallinen velkatilanne huomioiden. On myös huomionarvoista, mitä hyötyä/haittaa Kreikan kansalle on julkisen omistuksen avaamisista kriisitilanteessa ulkomaisille sijoittajille. Jos asiat tehdään nopeasti, tai vääjäämättömästi, voidaan menettää keskeisiä omistuksia. Tulee mieleen Suomestakin muutamat hassit, mm. Digita tai Yara-kaupat. Digitan kohdalla julkisessa omistuksessa kilpailemattomalla alalla ollut tuote/palvelu myytiin pois ulkomaille, ja päädyttiin maksamaan monopolivuokraa.
Putte Wilhelmson puolusti Kreikan menettelyjä sillä, että se on eniten talouttaan uudistanut. Lainkaan tuota kyseenalaistamatta Puten päättely on kuitenkin vääristynyt, sillä asioita pitää tarkastella ei vain absoluuttisesti vaan myös suhteellisesti. Jos muut maat ovat suossa nilkkoja myöten ja ovat tehneet jotain tilanteen korjaamiseksi, niin Kreikka on suossa kurkkuansa myöten. Eli vaikka muut olisivat jo saaneet itsensä kuville niin vaikkapa kaksi kertaa suuremmalla korjauksella Kreikka olisi edelleenkin hartioita myöten suossa. Eli kyllä Mikko on oikeammassa.
Ilman riittäviä muita toimenpiteitä Kreikan velkojen nollaaminen auttaa vain hetkeksi ja sitten ollaan taas samassa tilanteessa. Kaiken lisäksi maapallon yleistilanne ei todellakaan anna mahdollisuutta uskoa ”ikuisen” talouskasvun jatkumiseen niin, ettei sitä tulevaisuuden maksukykyä ole näkyvissä. ”Kasvu”-sana esiintyy lähes kaikissa taloustieteilijöiden ja poliitikkojen kirjoituksissa, vaikka sillä ei enää ole katetta. Tilannetta on vaikea muuttaa, sillä tämä on aivan samalla tavalla uskonnollinen asetelma kuin että uskooko Jeesukseen vai ei.
Pakko rakastaa sellaisia ihmisiä kuin nimim. “Mikko”, sillä ei toisille nyt nauraakaan saa. “Eikö Kreikan pitäisi tehdä joitain uudistuksia”, mies kysyy, kun jo ainakin kaksi muuta kommentoijaa on muistuttanut OECD:n tuoreesta julkaisusta “Going for Growth 2015″. Siinä asetetaan maat järjestykseen v. 2007 - 2014 tehtyjen taloudellisten uudistusten eli sopeutusten suhteen, ja päätellään, että eniten talouttaan on uudistanut… Kreikka!
Ja siten niistä lainoista. Suomi antaa joka tapauksessa Kreikan lainoja anteeksi. Tavalla tai toisella. Ainoa Saksan ja Suomen poliittisen johdon hyväksymä tapa on laina-ajan pidentäminen ja mahdollisen korko ja/tai lyhennysvapaa. Yhdistelmänä siitä seuraa korkotulojen menetyksen lisäksi lainapääoman arvon lasku. Mitä yhdellä eurolla saa 20 tai 50 vuoden kuluttua, kun Kreikka sen Suomelle maksaa?
Toinen tapa olisi suora ja osittainen alaskirjaus. Siitä pitäisi seurata normaalin talousjärjen mukaan, ja onkin yleensä seurannut, että lainasta saisi loput takaisiin varmemmin ja korkoineen, kun ylivelkaantuneen maan talous saisi tilaa tervehtyä.
Saksan ja Suomen tapa voisi ihan hyvin olla kalliimpi, mutta palvelee toki maiden johtajien omaa poliittista uraa. Kuten HS tänään 9.7. arveli. Ei ollut muuten Saskan kirjoittama juttu.
Alla olevasta linkistä (vaatii rekisteröitymisen) löytyy hyvää tekstiä esim. siitä kuinka professoritkin yksinkertaistavat retoriikassaan asioita poliittisten kantojensa tueksi. Teksti kuitenkin keskittyy ensisijaisesti tuomaan hieman historiallista perspektiiviä velkojen leikkaamiseen (case Saksa sotien jälkeen). Teksti tavallaan kritisoi tällä hetkellä poliittisessa ja taloudellisessa retoriikassa esiintyvää juupas eipäs / hyvä vastaan paha / oikeisto vastaan vasemmisto -linjaa.
Kreikan kriisissä on kyse enää ainoastaan poliittisen kompromissin hakemisesta, joka huomioi moral hazard -ongelman, pyrkii EUn ja Euron säilyvyyteen ja vakauteen sekä valaa Kreikan kansaan sekä velkojakansoihin uskon paremmasta tulevaisuudesta. Jos nämä tavoitteet halutaan saavuttaa, ratkaisuvaihtoehdot eivät ole binäärisiä luonteeltaan kuten esim. professorit Krugman, Haaparanta, Piketty sekä äärivasemmisto tai äärioikeisto antavat ymmärtää. Edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa monin eri tavoin eli ei pelkästään kuten Haaparanta antaa ymmärtää.
Hauskaa on myöskin se, että professori Haaparanta väittää todellisen ongelman johtuvan siitä, että Euroopan johtajat ovat suurelta osin oikeistolaisia. Mielestäni tämä on etenkin huvittavaa, kun makrotaloustieteen suurin koulukunta eli Keynesiläisyys nojaa vahvasti vasemmistolaiseen poliittiseen ajatteluun.
Jos edellä mainittuihin kompromissitavoitteisiin ei päästä, yksi asia on varmaa: Euroopan keskiluokka ja köyhät maksavat ison laskun. Nyt ei ole aika ääriliberaalille eikä ääri-Keynesiläiselle ajattelulle. Koska syylliset kriisiin tiedetään, voimme keskittyä ongelman ratkaisun löytämiseen. Demokratiassahan kyse on kompromissista, joka tyydyttää lähtökohtaisesti suuren Eurooppalaisen keskiluokan, eli enemmistön tarpeet. Ainoastaan, jos annamme poliittisten ääripäiden ohjailla ajatteluamme ja toimintaamme, olemme suurissa ongelmissa.
http://ftalphaville.ft.com/2015/07/08/2133806/lets-talk-about-the-1953-london-agreement-on-german-external-debts/
En ymmärrä miksi on tarpeen saivarrella siitä onko kyseessä velkojen anteeksianto vai kevennys. Olipa nimike mikä tahansa, tilanne ei muuksi muutu. Kirjoituksen toteamus, ettei Kreikka ole vararikossa, vaan että sillä on vain väliaikainen maksuvalmiusongelma, on melkein yhtä tyhjä toteamus. Jos kyse olisi vain maksuvalmiudesta, silloinhan siitä voitaisiin selvitä omaisuutta myymällä. Vaihtoehtoinen tie olisi hoitaa ongelma talouskasvun kautta, johon poliitikot ja mm. nobelisti Krugman panevat toivonsa. Tässä tullaankin asian ytimeen. Nykytilanteessa kun ei ole olennaista BKT:n kasvu vaan sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin.
Poliitikot elävät (saavat ääniä) jakamalla äänestäjille aina jotakin uutta hyvää. Tämä tekee nykyisen taloustilanteen heille kutakuinkin hallitsemattomaksi, kun uutta hyvää ei voida antaa eikä oikein entisiinkään olisi varaa. Siksi velkataakka koko ajan kasvaa. Jo vuosia on odotettu pelastavaa nousukautta, jonka mahdollinen tuotto on jo syöty, mutta sellaista ei pitkällä tähtäimellä ole enää odotettavissa. Maapallon luonnonvarat alkavat ehtyä, väkimäärä kasvaa edelleen ja ympäristöongelmat (etenkin ilmaston lämpeneminen) kärjistyvät. Myös ruoan tuotanto (esimerkiksi merikalastuksen romahdus on jo näköpiirissä) alkaa piiputtaa. Talouselämä ei kuitenkaan huomioi kuin hetkelliset tuotannolliset tai finanssipoliittiset tekijät. Kun talouselämän lähtökohtia (luonnonvaroja) sen paremmin kuin seurauksiakaan ei kokonaisvaltaisesti huomioida, ei voida oikeastaan edes puhua taloustieteestä. Oikeassa tieteessä kaikki tekijät pyritään ottamaan huomioon. Maapallon riistotalous johtaa väistämättä katastrofiin ja siinä mielessä nimenomaan taloustieteilijät elävät kuvitteellisessa maailmassa.
On todellakin mukava pakko kiittää Pertti Haaparantaa taloustieteellisten analyysiensä esille tuomisesta myös tässä Kreikka-tapauksessa. On ollut käsittämätöntä millaista linjaa sekä omissa hallituksissamme, Unionissa että nyttemmin yksipuolisesti tiedotusvälineissä on ylläpidetty. Etenkin HS on viime aikoina ottanut kovan linjan oikeistolaisen linjan talouskysymyksissä. Kreikan kriisin käsittelyn yhteydessä sekä historian muisti että taloustieteelliseen tietoon tukemutuminen on unohdettu täysin. Velka ja syyllistäminen näyttävät olevan keskeiset pelivälineet nykyisessä taloustieteellisessä retoriikassa niin Saksan, EU:n ja troikan pahentamassa Kreikan kriisissä kuin myös omassa sisäpolitiikassamme. Tällaiseen perustuva leikkauspolitiikka ei voi todellakaan olla rationaalista innovaatioiden etsimistä ja tukemista, vaan ideologista jargonia - troikan olisi aloitettava vaikkapa Saksan oman vaihtotaseen ylijäämän ankarat leikkaukset!
Miksei Kreikka mene yksityisille rahoitusmarkkinoille?
Kreikan tase on huippukunnossa, heikko talouskasvu on vain troikan austerityn vika ja ainoa todellinen ongelma on likviditeetin puute, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia saada yksityistä lainaa.
Mitä en nyt ymmärrä?
Yksi syy jäi mainitsematta sille, miksi Troikan on vaikea myöntää tosiasiat: Kreikkahan huijasi järjestelmän vuonns 2001 ja pääsi väärillä tiedoilla mukaan euroon. Lisäksi vaikka he tiedostivat tämän ja viivyttälivät kertomasta totuutta, he lypsivät EU:ltä rahat, käyttävät järjestelmän hyväksi ja kun Kreikan julkinen talous velkaantui kestämättömästi, totuus tuli julki vuonna 2009, he pyysivät Trokian apuun. Kreikan pitäisi olla ylipäätään hypertyytyväinen, että se sa LAINAA. Ehdot olivat kovat, olisi pitänyt olla niiden vielä kovempi. Nytr Kreikka haluaa päästää kuin koira veräjästä. Ei kai voi olettaa että Troikka antaa periksi? Kreikan pitää erota eurosta, ihan selvä juttu. KTM pustan poika Turun kauppakorkeakoulu, LUT tutkijakoulu.
Pertiltä unohtuu nyt yksi merkittävä fakta vaikka mies jauhaakin Kreikan väitetystä talousreformista. On aivan yhdentekevää kuinka paljon veroastetta / ALVia viilataan, niin kauan kun veronkierto on suurta kansanhuvia väestöluokasta riippumatta. Jos Kreikka ei saa/halua saada tätä epäkohtaa kuriin, mikään ei tule muuttumaan. Aivan sama mitä uudistuksia tehdään. Jos uusi tukipaketti myönnetään ollaan saman tenkkapoon edessä viimeistään 2 vuoden päästä.
Ketä kiinnostaa rahoittaa vuodesta toiseen muiden rahoilla loisivia valehtelevia limanuljaskoita?
msh, kysymys ei olekaan siitä millaista kuripolitiikka Kreikka on pakon edessä noudattanut. Kiristettävää on aika paljon jos sitä ennen on eletty vuosikaudet velaksi ja siltä osin on aivan turha väittää Kreikan olevan täysin syytön omiin ongelmiinsa. Ei tämä kriisi olisi lainkaan niin paha mikäli taloudenhoito olisi ollut vähän fiksumpaa alunperinkin. Sen takia ajatus siitä että velat yksinkertaisesti alaskirjattaisiin ja jatkettaisiin eteenpäin niin kuin ennenkin on mahdoton eikä ratkaisisi mitään, koska vähän ajan päästä oltaisiin taas samassa tilanteessa. Sellainen olisi lähinnä typeryyttä. Ja edelleen jää vastaamatta se kysymys, mitä tehdään kaikille muille jotka alkavat pyytämään alaskirjausta omiin velkoihinsa? Kuka meidän velkamme maksaisi ja antaisi anteeksi?
Mikko ja Nasse, luitteko tätä kohtaa ollenkaan?
“Kreikkaa syyllistetään eri tavoin. Sen väitetään laistaneen sovitusta politiikasta, vaikka tosiasia on, että se on toteuttanut paljon tiukempaa kuristamispolitiikkaa kuin yksikään Euroopan maa, mukaan lukien euroalueen muut kriisimaat. Lisäksi se on toteuttanut OECD-maista kaikkein eniten rakenteellisia uudistuksia. Nämä faktat voi käydä tarkistamassa vaikkapa Frances Coppolan viimeaikaisista blogikirjoituksista, hänellä on hyvät viitteet tietolähteisiin.”
Jos Kreikka ei ole vararikossa tai maksuvaikeuksissa niin tietenkinhän sieltä oltaisiin aikoja sitten ilmoitettu asian oikea laita ja vakuutettu lainoittajia että ei tilanne ole niin huono kuin mitä väitetään. Silloin Kreikka voisi ottaa lainaa yksityisiltä alhaisilla koroilla eikä joutuisi kovin rajuihin säästötoimiin - esim IMF olisi täysin poissa laskuista. EU:n elimet vakaussopimuksineen kyllä jonkinlaista kuria vaatisivat, mutta ei läheskään niin dramattisia.
Ikävä kyllä joukkovelkakirjojen hinnat eivät määräydy sen mukaan mitä niiden tekijä haluaa niiltä vaan sen mukaan mitä niistä ollaan valmis maksamaan, kuinka paljon niihin luotetaan. Velkojen ehtojen lievennykset tai anteeksiantamiset ovat vain lievempi versio maksukyvyttömyydestä ja kummassakin tapauksessa luottamus täysimääräiseen takaisinmaksuun horjuu ja sitä myöten joukkovelkakirjalainoista suostutaan maksamaan vähemmän ja sitä myöten korot nousevat.
Artikkelissa jostakin syystä sekoitetaan myös yksityisen pankkisektorin tuki sekä julkinen velka. Jos Kreikan pankkisektoria tuetaan likviditeetillä niin ei se velvoita näitä pankkeja lainaamaan Kreikan julkiselle sektorille huokeasti joten ongelmaa ei sillä ratkaista.
Kreikan ei ole myöskään pakko ottaa lainaa Eurooppalaisilta instituutiolta jotka vaativat rakenneuudistuksia. Eihän siinä olisi mitään järkeä ottaa lainaa samalla korolla jos toisella on lisäehtoja ja toisella ei. Ikävä kyllä asia taitaa olla niin että kukaan muu ei suostunut niin halvalla lainaamaan ilman lisäehtoja.
Artikkelissa jostakin syystä kiinnitytään ideaan että jos velkoja annetaan anteeksi niin silloin Kreikan ei tarvitse maksaa velkoja täysimääräisenä joten Kreikan taloustilanne on ok. Jos Kreikka ei olisi maksukyvyttömyyden partaalla niin silloin velkoja ei tarvitsisi antaa anteeksi.
Jos velkojen anteeksiantaminen ja lievennys oval “sama asia” niin voi katsoa että seuraamukset sillä ja velkojen maksamatta jättämisellä on pelkästään luottamuksessa. Lievennys ja anteeksiantaminen tehdään yhteistyössä lainan antajan kanssa joten luottamus säilyy ehkä vähän paremmin, mutta jos Euroopan yläportaalta tulee käsky näin tehdä niin lainan antajille tämä on vain korusanoitettu maksukyvyttömyys.
Sitten voidaan lähteä puhumaan että mikä on sopiva rangaistus sille että budjettia on viilailtu jotta saadaan halpaa lainaa josta rahoja ei täysimääräisenä saadakkaan. Jos rakenneuudistuspakotukset ja säästötoimet ovat liian kireitä niin pitää keksiä jotain muuta joka hillitsisi samanlaisia toimia vastaisuudessa.
Eikö samaa päättelyä äärimmilleen jatkamalla voitaisi todeta että velka on laskennallisesti ekvivalentti yhden euron suuruisen velan kanssa, jolla on vain helvetin suuri korko? Ja yhden euron suuruinen velka on melko pieni, kannattaako yhdestä eurosta alkaa hötkyilemään.
Kreikan kriisi on myös tiedonvälityksen syvä kriisi. Jos se ei ratkea, sen seuraukset ovat vähintään yhtä traagiset kuin talouskriisin semmminkin, kun talous - ja muita kriisejä lie luvassa. Demokratia ei toimi, jos tiedonvälitys ei toimi.
Kiitos Pertti Haaparanta, että jaksat keskustella ja jakaa tutkimustietoon perustuvaa näkökulmaa. Kumpa useampi suomalainen tutkija niin tekisi.
Some historical wisdom on money lending and debts. Both the lender and the borrower are equally responsible of all debts. When accepted the peace and harmony will rule.
In Judaism and Christianity, the concept of the Jubilee is a special year of remission of sins and universal pardon. In the Biblical Book of Leviticus, a Jubilee year is mentioned to occur every fiftieth year, in which slaves and prisoners would be freed, debts would be forgiven and the mercies of God would be particularly manifest.
And thou shalt number seven sabbaths of years unto thee, seven times seven years; and the space of the seven sabbaths of years shall be unto thee forty and nine years. Then shalt thou cause the trumpet of the jubile to sound on the tenth day of the seventh month, in the day of atonement shall ye make the trumpet sound throughout all your land. And ye shall hallow the fiftieth year, and proclaim liberty throughout all the land unto all the inhabitants thereof: it shall be a jubile unto you; and ye shall return every man unto his possession, and ye shall return every man unto his family. A jubile shall that fiftieth year be unto you: ye shall not sow, neither reap that which groweth of itself in it, nor gather the grapes in it of thy vine undressed. For it is the jubile; it shall be holy unto you: ye shall eat the increase thereof out of the field. In the year of this jubile ye shall return every man unto his possession.
In Judaism the Jubilee Year is currently not observed in modern times (since 1694?) because it only applies when representatives of all twelve tribes have returned to Israel and a majority of the world’s Jews live in the Land.
Siis Haaparannan ratkaisu ongelmaan on:
1. Annetaan Kreikan velat anteeksi
2. Annetaan Kreikalle lisää rahaa
Mites uudistukset, pitäisikö Kreikan sentään tehdä jotain rakenteellisia uudistuksia?
Missä vaiheessa meiltä unohtui, että elämme kapitalistisessa järjestelmässä, jossa liiketoimintaan liittyy riski tappioista? Velan antaja ottaa aina riskin siitä, että lainansaaja ei pystykään maksamaan koko summaa takaisin. Silloin tulee tappiota. Sen vastakohtana on mahdollisuus suuriin taloudellisiin voittoihin. Riskin suuruutta kuvataan korolla.
Jostain syystä EU antaa Saksan viedä koko mannerta kuin pässiä narussa ja ulkoistaa oman pankkisektorinsa tappiot euroalueen veronmaksajille. Tämä on se todellinen tragedia ja moraalikadon paikka.
Velkajärjestelyt ovat liike-elämässä arkipäivää. Se että jonkun maan itsetunto ei kestä sitä, että omat pankit ovat toimineet ahneuksissaan tyhmästi, ei ole syy rankaista minkään maan kansalaisia humanitäärisellä kriisillä.
Kyllähän ongelma voitaisiin tosiaan ratkaista “helposti” alaskirjaamalla saatavat Kreikasta, mutta miten helpoksi se muuttuu siinä vaiheessa kun n+1 muuta haluaa samanlaiset alaskirjaukset omiin velkoihinsa? Ja missä kohtaa tuossa prosessissa on se kohta millä edes yritetään estää asioiden ajautuminen samaan tilaan kuin aikaisemmin, jos kerran mitään uudistuksia ei saa vaatia?
YLE:n Kreikka-uutisoinnti on ollut oman ihmetykseni aihe jo pitempään. YLE:n Brysselin kirjeenvaihtajan Maria Stenroosin höpötykset Pertti jo mainitsikin. Toinen “tähti” on ollut Ateenan toimittaja Dan Ekholm, joka asetti Tsiprakselle kaksi vaihtoehtoa: pelastaa joko Kreikka tai Syriza. Mahtaa toimittajaa harmittaa, kun Kreikka tuli ja pelasti Syrizan. Mutta eipä silti, kyllä omat ministerimmekin osaavat. Maanantaina ulkoministeri Soini arveli, että Kreikka on maksukyvytön (insolvent) mutta silti velvollinen pulittamaan jokaisen lainaeuron takaisin. Eilen ja tänään ministerit Stubb ja Sipilä arvelivat, että mikään ei muutu, jos Kreikka on muuta asennettaan.
täytyy pitääkin tää hölmöys mielessä omien velkojien kanssa. veikkaan kuitenkin että nauravat makeasti, jos lähden tällästä esittämään. ja varmaan oikeuskin tulisi tekemään saman. mutta nyt mulla on professoristason mies todistajana kertomassa miksi ne ovat väärässä :-).