Hallituksessa harkitaan investointivarauksen käyttöönottoa. Sen avulla yritys voisi suojata voittojaan verotukselta, jos niitä käytetään uusien investointien rahoittamiseen. Investointivarauksen ansiosta investointien tuottoja käytännössä verotettaisiin kevyemmin, jos ne rahoitetaan yrityksen aiemmista voitoista kuin ulkoisella rahoituksella (pankkilainat, velkakirjat, osakeannit). Kansantalouden kannalta olisi kuitenkin järkevämpää, että investoinnit kohdentuvat niiden tulevan tuoton eikä yritysten menneen menestyksen perusteella.
Investointivaraus saattaa kuulostaa hyvältä, jos ajattelee vain sen toivottua vaikutusta yksittäiseen jo olemassa olevaan yritykseen. Mutta investointivarauksella on muitakin vaikutuksia. Tässä muutama:
• Turhat yritysjärjestelyt. Jos yhdellä yrityksellä on mukavasti kassavirtaa, ja toisella lupaava investointimahdollisuus, niin on verotuksellisesti edullista yhdistää nämä yritykset, vaikka siinä ei tuotannollisesti ja kansantaloudellisesti olisikaan mitään järkeä. Yksi sektori, joka varmimmin saisi investointivähennyksestä piristystä, on yrityskauppoja ja fuusioita hoitavat lakiasiaintoimistot.
• Kasvun hidastaminen. Jos yrityksellä on hyvä laajentumismahdollisuus sekä pieni tulovirta aiemmista projekteista, niin sen kannattaa lykätä investointia, kunnes omaa tuloa kertyy tarpeeksi. Vaihtoehto olisi käyttää ulkoista rahoitusta ja tehdä koko laajentuminen saman tien, mutta silloin jäisi paitsi veroporkkanasta.
• Vähemmän uusia yrityksiä. Uusille ja varsinkin vielä perustamattomille yrityksille ei ole ehtinyt kertyä voittoja, joilla saisi veroetua. Investointivaraus olisi lisäetu vanhojen ideoiden puolesta ja uusia vastaan. Jos kyse olisi täsmälleen samasta ideasta, jonka uusi yritys toteuttaisi paremmin, sen investoinnille ei silti saisi samaa tuottoa (verojen jälkeen) kuin jos vanha yritys toteuttaa sen vaikka vähemmän tehokkaasti.
Poliittinen järjestelmä tuppaa muutenkin syrjimään uusia yrityksiä ja ideoita, koska kuka nyt panostaa lobbaamiseen (ja ketä edes voidaan kuunnella)? Ne yritykset jotka ovat jo olemassa, ja erityisesti ne, joilla on rahaa kassassa.
Rakenteeltaan alati muuttuvassa taloudessa on luonnollista että menneisyyden voitot ja tulevaisuuden investointikohteet eivät usein löydy samoista yrityksistä. Markkinataloudessa ylijäämää tuottava yritys joko tulouttaa voittojaan tai tallettaa ne eli antaa niitä lainaksi (ja maksaa veroja). Varat ovat siten muualla taloudessa käytettävissä niille, joilla on tuottavia investointiprojekteja, mutta ei aiemmin kertynyttä voittoa. Tässä ollaan rahoitusmarkkinoiden idean ytimessä. Toki rahoitusjärjestelmässä on omat transaktiokustannuksensa, mikä jo nyt antaa omasta tulosta rahoitetuille investointikohteille etulyöntiasemaa, mutta tätä sinänsä luonnollista etua ei pidä mennä veroeduilla vahvistamaan.
Aina vaan monimutkaisempaa
Investointivaraukseen liittyy laajempikin ongelma:
Miksi yritysverotus on niin monimutkaista? Miksi aina vaan lisää uudenlaisia etuja/tukia/vähennyksiä/jne? Yksi taustasyy, jonka uskon tässäkin asiassa olevan vahvasti mukana, on ns “poliitikon syllogismi“: Jotain tarttis tehdä, tämä on jotain, eli tämä tarttis tehdä.
Mitä suurempi lukumäärä uusia erillisiä toimenpiteitä on otettu käyttöön, niin sitä enemmän poliitikot tuntevat (tai media käsittää heidän) saaneensa aikaiseksi. Pidempi lista “bullet pointteja” kalvoihin! Ja uuteen kommervenkkiin saa oman puumerkkinsä ihan toisella tavalla kuin jonkun veroasteen säätämiseen prosentilla sinne tai tänne. Sitten kun niitä yksi kerrallaan fiksulta kuulostaneita kommervenkkejä lisätään muutaman hallituskauden ajan niin systeemistä tulee niin monimutkainen että lisämuutosten ja entisten härpäkkeiden yhteisvaikutusten rationaalinen arviointi onkin jo lähes mahdotonta… eli mitä väliä jos mutu-tuntumalla taas mennään. Yritysverojärjestelmä on tässä suhteessa jo valmiiksi pahemmasta päästä.
Ehkä yksi investointivarauksen houkutuksista verrattuna veroasteiden alentamiseen on myös siinä, että se on retorisesti askeleen kauempana sikaria sauhuttelivien pohattojen auttamisesta—jollaiseksi alennukset veroasteissa mediassa helpommin tulkitaan.
Nyt jäitä hattuun
Hallituksen päämäärä investointien rohkaisemiseksi on hyvä, mutta tämä lähestymistapa olisi huono. Yritysverotusta ei pidä muuttaa lisäämällä siihen piirteitä yksi kerrallaan. On toki myös instrumentteja, joita voi säätää nopeastikin ilman suurta huolta vääristymistä ja ei-toivotuista sivuvaikutuksista: laajoihin veropohjiin kohdistuvat veroasteet. Niiden säätämisellä on myös se yhteinen piirre, että ne eivät monimutkaista järjestelmää entisestään. (Voi miten tylsää!!) Sen sijaan lisähärpäkkeiden osalta hallituksella on nyt ehdottomasti aikalisän paikka. Investointivaraus ei nimittäin olisi mikään harmiton kokeilu, toisin kuin vuosi sitten (ilmeisesti yhtä lonkalta lanseerattu) “välirahoitus”, jolle Finnveralla oli käyttäjiä ensimmäisen vuoden aikana kokonaista kaksi kappaletta (linkki KL:n juttuun).
Yritysverotusta kannattaisi uudistaa kokonaisuutena. Paras päämäärä olisi verojärjestelmä, jossa tuotantoa ja investointeja ohjaavat tuotannollis-taloudelliset tekijät eikä veroetujen jahtaaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että verotetaan mahdollisimman laajoja veropohjia (esim. kaikki pääomatulot, tai kaikki voitot) mahdollisimman läpinäkyvällä, yksinkertaisella, ja ennustettavalla tavalla. Verotuksen säätämiseen voi sitten käyttää muutamaa veroastetta. Tylsää mutta tehokasta.
Avainsanat: yritystuet, yritysverotus
Aihealueet: Julkinen talous, Mikro, Rahoitus
Tapio, transaktioveroihin taloustieteilijät tuntuvat suhtautuvan nykyisin nuivasti.
Tobin oli toista maata. Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kokeilleet osakekauppaveroa. Onpa rahoitusmarkkinaveroa puuhattu laajemminkin Eurooppaan.
Mutta miten se Otto Wille Kuusinen kumppaneineen Kansainvälisessä riimittelikään: ”Lait pettää, hallitukset sortaa, verot köyhällistön verta juo.”
Miksi ei alettaisi suunnitella rahavirtojen verottamista? Voitaisiin tehdä automaattiseksi ja veropohja niin laaja, että pienikin siivu tuottaisi. Valvontakin saataisiin koneelliseksi. Byrokratioiden purusta valtavat säästöt! Millaisistakohan virroista Deutschebankinkin 42 000 miljardin johdannaisvastuu kehittynyt?
Ne.su.se: “Kyllä investointiporkkana tässä ja nyt on paljon tehokkaampi, koska se on konkreettinen ja siinä on vaihtoehtona vain investoiminen eivät osingot. Yrittäminen on konkreettista ja psykologia vaikuttaa.”
Jos noin on, niin vielä tehokkaampaa olisi vain tehdä investoinneista vähennyskelpoinen meno.
Mirrlees Review’ssä ehdotettiin yhteisöveroa, josta investoinnit olisivat vähennyskelpoisia, mutta sitten myös velan korkojen vähennyskelpoisuus poistettaisiin.
Osinkoveron poistaminen johtaisi siihen, että yrityksen tuotot voisi investoida aina siihen yritykseen, jossa ne tuottavat eniten. Investointivaraus vähentäisi investointeja tehokkaisiin kohteisiin ja lisäisi hyvin tehotonta investoimista yrityksiin, joissa on jo kertynyt voittoa, kuten professori Terviö kirjoittaa.
“Usein on fiksumpaa investoida nämä rahat toiseen yritykseen, joten valtion pitäisi ennemmin antaa samat rahat investointitukena kaikille yrityksille. Tällöin saataisiin aikaan parempia ja tuottavampia investointeja ja enemmän.”
Ei pk-yrittäjät tällä tavalla toimi Suomessa, koska sijoituskohteista, jotka tuntisi ja joissa olisi osakkeita myynnissä ei ole tarjolla joka oksalla. Oman firman he tuntevat.
“Lupaus tulevasta yhteisöveron alentamisesta ajaisi suunnilleen saman asian: molemmat houkuttelevat käyttämään rahaa mahdollisimman tuottaviin suomalaisiin investointeihin kulutuksen sijaan.”
Kyllä investointiporkkana tässä ja nyt on paljon tehokkaampi, koska se on konkreettinen ja siinä on vaihtoehtona vain investoiminen eivät osingot. Yrittäminen on konkreettista ja psykologia vaikuttaa.
“Professori Terviön kirjoitus on itsestäänselvyys jokaiselle taloutta ymmärtävälle. Koska edes blogin valistunut lukijakunta ei ymmärrä talouden vaikutusmekanismien perusteita, tarvitaan lisää tällaisia itsestäänselviä tekstejä.”
Ei yrittäjät ajattele teoreettisia tehokkuuksia, vaan sitä, mihin rahat ohjataan. Investointeihin, jos siitä saa verohelpotusta. Osinkoihin muuten.
Palkollinen,
Olen samaa mieltä, että kokonaisverouudistuksen lisäksi ”tarvitaan myös Tanskan olematon irtisanomissuoja, muuta työmarkkinasääntelyn purkamista ja hyvä, kannustava sosiaaliturva.”
Vahinko vain, että poliittinen prosessi vesittää ja vinouttaa melkeinpä minkä tahansa merkittävän yrityksen uudistaa sääntelykehikkoa. Se on Sotessa yms. nähty.
Tarvittaisiin massiivinen investointiohjelma – vastakohtana investointivarauksen parissa nyhräämiselle – rakenteellisen reformin toteuttamiseksi ja talouskasvupotentiaalin nostamiseksi kokonaan uudelle tasolle. Se taas vaatii kannattavien kasvuinvestointien identifiointia ja (julkisen) velan nostamista esimerkiksi 90% BKT:sta.
Terviö on oikeassa. Suomeen ei tarvita mitään uusia hassuja verokokeiluja. Verotusta pitäisi uudistaa suunnitelmallisesti ja kokonaisuutena. Pari vuotta sitten tehtiin kattava selvitys verotuksen kehittämisestä, mutta poliitikot tyrmäsivät sen. Nyt Keskustalle kelpaavat kuitenkin sekavat kokeilut, mitä ei ole järkevää verotusta.
Investointivaraus tarkoittaa, että jos voittoa tehnyt yritys investoi, valtio lahjoittaa sille osan sen maksamista verorahoista.
Usein on fiksumpaa investoida nämä rahat toiseen yritykseen, joten valtion pitäisi ennemmin antaa samat rahat investointitukena kaikille yrityksille. Tällöin saataisiin aikaan parempia ja tuottavampia investointeja ja enemmän.
Lupaus tulevasta yhteisöveron alentamisesta ajaisi suunnilleen saman asian: molemmat houkuttelevat käyttämään rahaa mahdollisimman tuottaviin suomalaisiin investointeihin kulutuksen sijaan.
Professori Terviön kirjoitus on itsestäänselvyys jokaiselle taloutta ymmärtävälle. Koska edes blogin valistunut lukijakunta ei ymmärrä talouden vaikutusmekanismien perusteita, tarvitaan lisää tällaisia itsestäänselviä tekstejä.
Juha, tarvitaan myös Tanskan olematon irtisanomissuoja, muuta työmarkkinasääntelyn purkamista ja hyvä, kannustava sosiaaliturva.
Pilkun viilaus ei siirrä pilkun paikkaa. Investointivarauksen vaikutus talouskasvuun näkyy desimaalipilkun väärällä (eli oikealla) puolella.
Ambitioastetta pitäisi nostaa huomattavasti. Kokonaisverouudistuksella voisi aloittaa. Jos Tax Foundationin (since 1937) International Tax competitiveness Index (2015) pitää alkuunkaan paikkansa,
A) yritys- ja kiinteistöverolait kannattaa kopioida Virosta,
B) tulo- tai henkilöverolait Uudesta Seelannista,
C) kulutusverot Sveitsistä ja
D) kansainvälinen verotus Alankomaista.
Siinä palat peliin.
“Kasvun hidastaminen. Jos yrityksellä on hyvä laajentumismahdollisuus sekä pieni tulovirta aiemmista projekteista, niin sen kannattaa lykätä investointia, kunnes omaa tuloa kertyy tarpeeksi.”
Jos yrityksellä on hyvä laajentumismahdollisuus, sen ei kannata odottaa vaan laajentaa. Hauska ajatus, että verottamalla saadaan yritykset kasvamaan ja oiotaan kilpailun aiheuttamia vääristymiä. Kirjoituksessa on lähtököhtasesti monta asiaa pielessä.
Investointivarausjärjestelmä antaa mahdollisuuden vähentää toteutuneita kuluja silloin kun ne toteutuvat, nykyinen yritysverojärjestelmä pyrkii verottamaan aina etukäteen ennenkuin mitään todellista tuloa olisi ollutkaan, muiltakin osiltaan kuin olemattomilla jäännösarvopoistoilla. Elykeskukset ovat tällä hetkellä täynnä uusien yritysten aloitustukihakemuksia, taustalla häärii paljolti yrittäjiä jotka ovat kahdeksan konkurssia jo tehneet ja yhdeksättä yrittäävät. On järkevää antaa tasa-arvoinen verotus kilpailijamaihin nähden jo vakiintuneille yrityksille jotka ovat osoittaneet kykynsä hoitaa kaikki yhteiskuntavelvoitteensa asianmukaisesti, näitä yrityksiä ei kannata tappaa verotuksella. Lähinnä poliittiselta kannanotolta vaikuttaa tämä Marko Terviön kirjoitus
Ossi: “Pointti on, että veroedun saa yhdistämisessä ainoastaan, jos rahaa on toisella nimenomaan yhteisöveron alaisen tulon muodossa ja yritykset fuusioidaan niin, ettei niitä enää veroteta erikseen. Olisi parempi, jos verotus ei riippuisi siitä, miten investoinnin rahoitus on järjestelty.”
Tähän voi todeta, että uudet investoinnit ovat tärkeämpiä, kuin verotuksen tyylipuhtaus.
“Veroedun saisi vain jos rahoitus onnistuu omista tuloista. Uudelle osake- tai lainapääomalle sitä ei saisi.”
Kun investoidaan, niin talouteen syntyy kierroksia, joka hyödyttää näitä aloittelevia yrityksiä, jotka voivat siten päästä itsekin pian investoimaan omalla rahalla.
Tässä keskustelussa korostuu ekonomistien pyrkimys puhdasoppisuuteen. Mutta tärkeämpää on kuitenkin taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen. Sitä kautta kaikki menee oikeaan suuntaan.
Kyllä monenlaiset taloudet toimivat, eivät vain äärimmilleen pelkistetyt valtavirtatataloustiede-taloudet.
Tompelo: “Miten niin mainituista fuusioista ei ole kansantaloudellista hyötyä? Kun yhdellä on rahaa ja toisella idea, nämä kaksi ovat maailman sivu yhdistäneet voimansa. Eikö yhdistämisestä ole ollut “kansantaloudellista” hyötyä? Vai katoaako hyöty lisäkannustimen takia?”
Pointti on, että veroedun saa yhdistämisessä ainoastaan, jos rahaa on toisella nimenomaan yhteisöveron alaisen tulon muodossa ja yritykset fuusioidaan niin, ettei niitä enää veroteta erikseen. Olisi parempi, jos verotus ei riippuisi siitä, miten investoinnin rahoitus on järjestelty.
“Investointivaraus osaltaan tekee ulkouolisen investoinnin houkuttelevammaksi ja kasvun todennäköisemmäksi.”
Investointivaraus nimenomaan ei tee ulkopuolista investointia houkuttelevammaksi. Veroedun saisi vain jos rahoitus onnistuu omista tuloista. Uudelle osake- tai lainapääomalle sitä ei saisi. (Toki ulkopuolesta voidaan tehdä sisäpuoli edellä mainitun yritysfuusion kautta.)
Ulkoisella pääoman tuoton saa yrityksestä ulos maksamatta yhteisöveroa ja siten konsernilainat ovat nykyisellään erittäin kannattava investointien rahoitusmuoto. Hallituksen verouudistus toisi oman pääoman ehtoista rahoitusta verokohtelultaan lähemmäksi ja siten pienentäisi tätä tax shieldiä
Kun elinkeinotuista ja yritysten tuloverotuksesta luovutaan, niin kasvuyritysten rahoitus voi tapahtua tulorahoituksen kautta kertyvästä omasta pääomasta ja/tai riskisijoituksista. Ylijäämävuosina pääoma lainataan ja tarvittaessa huonoina vuosina sijoitetaan omiin investointeihin ilman että on tarvetta alistaa yrityksen päätöksentekoa tai strategiaa ulkopuolisen (mielivallan) kuten pankkien tai jonkun valtion rahaston arvioitavaksi. Verotettava tulo syntyy itse liiketoiminnasta ja kun pääomia otetaan ulos taseesta.
Poliitikon syllogismin lisäksi voisi myös mainita Tutkijan syllogismin: tarttis korjata katto, mutta koko talon purkaminen ja uuden rakentaminen joskus tulevaisuudessa saattaisi olla vielä parempi vaihtoehto, siis parempi antaa katon vuotaa.
Vielä kun vähän pinnistelee niin löytyy muutama kaukaa haettu esimerkki mahdollisista ei-toivotuista sivuvaikutuksista, joilla sitten lopullisesti niitataan uusi idea. Olisi kuitenkin näitä jossitteluja kiinnostavampaa kuulla, millaisia kokemuksia investointivarauksesta on saatu niissä maissa -esim. Ruotsissa- joissa se jo on ollut jonkin aikaa käytössä.
Miten niin mainituista fuusioista ei ole kansantaloudellista hyötyä? Kun yhdellä on rahaa ja toisella idea, nämä kaksi ovat maailman sivu yhdistäneet voimansa. Eikö yhdistämisestä ole ollut “kansantaloudellista” hyötyä? Vai katoaako hyöty lisäkannustimen takia?
Pääomasijoittajat, jotka ostavat ideafirmasta osan omalle rahafirmalleen, toimivat samalla tavalla paitsi eivät nykyisellään saa ylimääräistä kannustinta “lisäporkkanahärpäkkeestä”. Mutta jatkossa saavat, mikä edistää näitä investointeja fuusioiden muodossa tai koska firmalla on omaa pääomaa enemmän.
En myöskään usko, että uudistus varausten, poistojen ja muiden tilikauden ylittävien kommervenkkien seassa verotusta monimutkaistaisi paljon yhtään.
Joidenkin yritysten kasvu voi toki hidastua, jos jäädään odottelemaan kassavirran kasvua. Toisaalta erityisesti kasvuyrityksissä ei ole tapana odotella, että joku muu tulee markkinoilla “meidän” tuotteella, vaan edetä rivakasti. Investointivaraus osaltaan tekee ulkouolisen investoinnin houkuttelevammaksi ja kasvun todennäköisemmäksi.
Suomen talouden suurin ongelma lienee vähäiset teolliset investoinnit, koska niiden puute heijastuu pidemmälle tulevaisuuteenn kuin esimerkiksi viennin romahdus: vientimarkkinat voivat piristyä, mutta ilman investointeja kasvuun ei ehditä mukaan.
Mielelstäni hallitus on ajan hermolla, kun se ottaa oppia naapurimaista ja pyrkii lisäämään nimenomaan investointeja. (Luulen tosin Suomen periferisoituvan talouden jo hävinneen suuren taistelun vaikka sodassa toki voidaan piiiitkällä tähtäimellä voittoja vielä saada. Mutta se on eri juttu.)
Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä. Suomen (yritys)verojärjestelmä muistuttaa tilkkutäkkiä. Silti budjetti ei tasapainotu. Verot eivät kata valtion menoja. Ei ole euroa euron päällä, vaan velkaa velan päällä.
Seuraavalla hallituskaudella pitäisi toteuttaa radikaali verouudistus. Mallia olisi helppo ottaa kehittyneen maailman (OECD) kilpailukykyisimmästä verojärjestelmästä – Suomenlahden eteläpuolelta.
http://taxfoundation.org/article/2015-international-tax-competitiveness-index
Pitäisikö investoinnin rahoittamisen olla verotuksessa neuraali sen rahoitustavan suhteen? Nythän verotus suosii velkaa oman pääoman kustannuksella…