Suomen kansantaloutta koskevista talousennusteista on kirjoitettu viime aikoina paljon. Erityisesti on pohdittu yleiseen talouskehitykseen ja valtion verotulojen kehitykseen liittyvien ennusteiden osumatarkkuutta ja niiden käyttöä talouspoliittisessa päätöksenteossa.
Kirjoitusten valossa näyttää siltä, että sikäli kun menneiden vuosien talouskasvu- ja verotuloennusteissa on ollut systemaattista harhaa, se selittyy pitkälti ennustajien varovaisuudella ja epäsymmetrisellä tappiofunktiolla ennustevirheiden suhteen: Liian optimistisesta ennusteesta mahdollisesti aiheutuvia ongelmia (kustannuksia) pidetään suurempana kuin ongelmia, jotka voisivat aiheutua vastaavassa määrin pessimistiseksi viritetystä ennusteesta.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta julkaisi teettämänsä selvityksen valtion talousarvioiden verotuloennusteiden osuvuudesta alkusyksystä. Selvityksen keskeiset johtopäätökset VM:n ennusteiden tarkkuuteen liittyen eivät olleet yllättäviä: VM:n ennustevirheet kestävät hyvin vertailun sekä muiden suomalaisten ennustelaitoksien ennustevirheisiin että myös kansainvälisesti. Verotuloennusteiden epätarkkuus johtuu pitkälti siitä, että suhdanteiden käännepisteitä on vaikea havaita etukäteen. Jonkinasteista varovaisuutta VM:n ennusteissa on kuitenkin havaittavissa.
Selvityksen kohteena ollut ajanjakso (vuodet 1998-2007) on varsin lyhyt, joten se ei esimerkiksi kata 1990-luvun alun lamaa. Tarkastelu ei luonnollisesti kata myöskään nykyistä taantumaa. Jatkoselvitykset aiheesta kattavammilla aikasarja-aineistoilla ovat näin ollen mahdollisia ja toivottaviakin.
Tarkasteluajanjakson lyhyyteen kiinnittää huomiota myös VM:n oma vastine tarkastusvaliokunnan selvitykseen. Se julkaistiin joulukuussa ja löytyy täältä.
VM kiinnittää vastineessaan huomiota myös siihen, että kansantalouden tilinpidon laskentamenetelmissä on tapahtunut uudistuksia selvityksen tarkastelujaksolla ja että taloustilastot - kuten esimerkiksi tiedot BKT:n muutoksista - tarkentuvat usein jälkikäteen. Onkin hyvä kysymys, kuinka monen desimaalin tarkkuudella ennustevirheitä kannattaa analysoida, jos jälkikäteenkään talouden tilaa ja kehitystä ei voida kovin luotettavasti mitata.
Suomalaisten ennustelaitoksien BKT-ennusteiden rationaalisuutta on tarkastellut hiljattain myös Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Markku Lanne (ks. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 4/2009). Hänen analyysinsä osoittaa, että vuosien 1982-2008 BKT-ennusteharhaa selittää pitkälti ennustajien epäsymmetrinen tappiofunktio ennustevirheiden suhteen. Tämä tarkoittaa sitä, että liian positiivisesta kasvuennusteesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia pidetään suurempana kuin kustannuksia, jotka voisivat aiheutua vastaavassa määrin negatiiviseksi viritetystä ennusteesta.
Suomalaisten ennustelaitosten ennustevirheiden luonne on samankaltainen kuin mitä uusimmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu. Esimerkiksi Graham Elliott, Ivana Komunjer ja Allan Timmermann raportoivat tutkimuksessaan “Biases in Macroeconomic Forecasts: Irrationality or Asymmetric Loss?” (Journal of the European Economic Association, Vol. 6, 2008) samansuuntaisia tuloksia Yhdysvalloista. Heidän empiirinen tarkastelu antaa viitteitä siitä, että yhdysvaltalaiset makroennustajat laittavat negatiivisille (so. ”optimistisille”) BKT-ennustevirheille noin puolitoista kertaa suuremman ”tappiokertoimen” kuin positiivisille (so. ”pessimistisille”) ennustevirheille.
Yllä kuvatut havainnot tyypillisen ennustevirheen luonteesta eivät tietystikään selitä sitä, miksi yhä jatkuvan - mutta toivottavasti piakkoin päättymäisillään olevan - laskusuhdanteen alkua ja syvyyttä ei osattu ennakoida (ks. myös aikaisempi blogikirjoitus Talouden äkkijarrutus 2009).
Kotimaisten makroennustajien näkemyksiä talouden suhdannekäänteiden ennakoimisesta, talouskriisien ennustettavuudesta ja tähän taantumaan johtaneen suhdannekäänteen erityispiirteistä löytyy Kansantaloustieteellisen aikakauskirjan toiseksi uusimmasta numerosta (ks. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 3/2009).
**********************
Kirjoittaja on taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Avainsanat: epäsymmetria, rationaalisuus, talousennusteet
Aihealueet: Makro
Voisiko tuo trendimuutoksen ennustamisen vaikeus olla osittain ekonometrinen?
Lineaariset aikasarjamallithan ekstrapoloivat aika “naiivisti”. Ehkäpä metodologian valinnassa voisi olla mahdollista innovatiivisiin parannuksiin. Olen joskus miettinyt epälineaaristen mallien soveltamista makrodataan. Tiedätkö Ari onko tästä tehty tutkimusta?
Voisiko myös datan valinnassa olla innovatiivisempi ja yrittää löytää selittäviä tekijöitä yllättäviltäkin tahoilta? Esim. jos talousteoria pystyy selittämään vaikkapa 20% jostain ilmiöstä (mitattuna vaikka R-toiseen), niin valittaessa selittävät tekijät talousteorian perusteella jää 80% relevantista datasta analyysin ulkopuolelle (siis mikäli selittävää dataa on olemassa). Tiedätkö Ari onko tämän tyyppistä tutkimusta tehty? Esimerkkinä: Olisi hauskaa testata kuinka vaikkapa sademäärät vaikuttavat BKT:hen jne.
Ehkä vielä kolmantena kohtana voitaisiin yrittää kehittää joustavampia mittareita nykyisten tilastojen rinnalle. Esim. BKT ja inflaatio-tilastojen laatiminen on aika työlästä puuhaa ja muutoksia tilastoihin tulee usein jälkikäteen tarkistettaessa. Olisi kiva jos meillä olisi käytössä tiheämmin kerättäviä indikaattoreita, jotka auttaisivat reagoimaan nopeammin muuttuvaan tilanteeseen. Itselläni ei tosin ole tähän mitään ideoita.
Ari Hyytinen:
Voisko tämä johtua siitä, että ennustajat olettivat, että keskuspankki ei päästäisi NBKT:ta putoamaan niin nopeasti kuin teki? Ehkä ennustajat olettivat, että keskuspankit olisivat ottaneet opikseen 30-luvusta…