Altruisti on henkilö, joka auttaa muita ihmisiä pyyteettömästi. Hän tekee niin omasta tahdostaan ilman oman edun tavoittelua ja ilman odotusta vastavuoroisesta avusta.
Paternalisti on puolestaan henkilö, joka haluaa (tai ainakin haluaisi) “holhota” tai “ohjata” muita ihmisiä, silloinkin kun he eivät sitä pyydä tai halua. Paternalistisen toiminnan taustalla on ajatus, että ihmiset tekevät toisinaan virheitä, eivätkä he aina tiedä (ainakaan paternalistin mielestä), mikä heille on hyväksi. Paternalistisen väliintulon tavoitteena on ehkäistä muita tekemästä huonoja päätöksiä tai peräti vahinkoa itselleen
Fredric Jacobsson, Magnus Johannesson ja Lars Borgqvist ovat hiljattain julkaisseet Economic Journal -aikakauskirjassa mielenkiintoisen artikkelin siitä, onko altruismi puhdasta vai holhoavaa.
Jacobsson, Johannesson ja Borgqvist tutkivat Ruotsissa tekemiensä kenttäkokeiden (koejärjestelyiden) avulla erityisesti sitä, kuinka ja millä tavoin altruistisia ihmiset ovat suhteessa muiden ihmisten terveyteen.
Artikkelissa raportoidaan tuloksia useista eri koejärjestelyistä, mutta niiden perusidea on seuraava: Sinulle annetaan jokin rahasumma (esimerkiksi 20 euroa) ja seuraava ohje: Voit lahjoittaa koko summan tai jonkin osan siitä (tutkijoiden valitsemalle mutta sinulle tuntemattomaksi jäävälle) tupakoivalle diabeetikolle. Voit myös pitää koko summan itse. Päätettyäsi summan voit valita, lahjoitetaanko summa diabeetikolle rahana vai annetaanko hänelle saman summan edestä nikotiinilaastareita. Kaiken tämän voi tehdä siten, että kukaan ei saa tietää, paljonko ja missä muodossa tekemäsi lahjoitus on.
Puhdas altruisti lahjoittaisi ilmeisesti osan summasta rahana, kun taas paternalistinen altruisti haluaa muuttaa lahjoituksen nikotiinilaastareiksi. Jacobsson, Johannesson ja Borgqvist havaitsevat, että ainakin tässä tilanteessa ruotsalaisten (yliopisto-opiskelijoiden) altruismi on hyvin selvästi paternalistista.
Mielenkiintoinen havainto on myös se, että jos lahjoitus on pakko antaa rahana, lahjoitettava summa jää huomattavasti pienemmäksi kuin tilanteessa, jossa lahjoituksen voi tehdä vain nikotiinilaastareina.
Kuinka sinä toimisit vastaavassa tilanteessa? Entä, jos kyse ei ole terveyteen liittyvistä kulutusmahdollisuuksista ja -päätöksistä? Entä, jos kyse on ihmisistä, jotka tiedät tai tunnet?
Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Jyväskylän yliopiston Taloustieteiden tiedekunnassa.
Avainsanat: altruismi, paternalismi, rationaalisuus
Aihealueet: Julkinen talous, Kummalliset, Mikro
mä oon näemmä puhdas. henkilön pitää saada valinanvapaus. jos antaisin laastarin, niin veisi oikeuden itsemääräämisoikeuteen ja valintoihin. tee ehkä väärin. en iiä, mutta annoin kaiki rahani pumille koska hän tarvitsi niitä mua enemmän. ei kyllä haissut viinalta, mutta oli vanha iloinen-silmäinen ja pyysi vain 5 senttiä.
mut: olen ollut psykopaatin uhri 12 vuotta ja tukholmansyndoomainen + ptsd ja altruismi. oon ihan pulasa joulujen takia, kun haluun antaa upeita lahjoja sen sekunnin takia minkä näen rakkaitteni silmissä. ne loistaa hetken ja antaisin henkeni rakkaitteni takia. oikeasti. pyysin J umalalta että kuolisin jos jonkun rakkaani kuluisi kuolla.. hänen asemesta. pyysin et äidin öiset krampt siirtyisi minuun. oon uskossa. näin enkelin 16- wee ja kirkkaan valon 28- wee. + voima otti rinnuksista kiinni ja kysyi: koska sitten sopii että äitini kuolee?– pääsin irti vain sanoen: 97– voima irrotti otteen vasta vastattuani.
Ruokakupongitkin ovat paternalismia, joskin lievempää kuin laastarit. Ymmärrän, että joku paternalisti voi ajatella tietävänsä tupakoitsijaa paremmin, kannattaako tämän tupakoida. Minä uskon, että joidenkin tupakoitsijoiden kannattaa tupakoida, he saavat siten onnellisemman elämän. Luulen, että useimpien ei, ja siksi ei ole mahdotonta, että minäkin sortuisin paternalismiin.
Minulla on kuitenkin oikeus olla paternalisti omilla rahoillani. Jos säädän lakeja, jotka kieltävät toisilta alkoholin tai sitä lievemmät aineet kuten LSD:n ja ekstaasin, olen väkivaltamonopolia totalitarismiin käyttävä paternalisti. Sellaiseen pitäisi olla nykyistä korkeampi kynnys.
Kiitos kommentista.
Artikkelissa raportoidaan myös tulos koejärjestelystä, jossa lahjoituksen pystyi tekemään joko nikotiinilaastareina tai ruokakuponkeina, joilla ei voi ostaa tupakkatuotteita (tai muita vastaavia haitallisina pidettyjä tuotteita, kuten alkoholijuomia). Tulos oli, että lahjoitukset tehtiin edelleen valtaosin nikotiinilaastareina.
Paternalismilla on tosiaan negatiivinen kaiku. Mutta voisiko olla niin, että se hyvä lähtökohta? Siitäkin huolimatta, että on varmaan päätöksentekotilanteita, joissa osa ihmisistä ei osaa tehdä kannaltaan hyvää ja harkittua päätöstä?
Hyväntahtoinenkin paternalismi nostaa esiin monia hankalia kysymyksiä:
Minkälaisissa päätöksentekotilanteissa paternalistinen ohjaus tai puuttuminen pitäisi sallia ja miten ne tunnistetaan luotettavasti? Kuinka yksilöidä ja tunnistaa ihmiset, joita tulisi suojella omilta huonoilta päätöksiltään ja siten “itseltään”? Mitä mittaria tai kriteeriä päätöksen “hyvyydelle” pitäisi käyttää? Kuka tämän kriteerin määrittelee? Kenelle haluamme antaa mahdollisuuden ja vallan tehdä “paternalistisia päätöksiä”? Milloin paternalismi saa olla pakottavaa ja milloin sen pitäisi olla “valinta-arkkitehtuurin” (valintamahdollisuuksien) hyväntahtoiseen muokkaamiseen perustuvaa?
Kiinnostava tulos, kieltämättä (vaikka en itse artikkelia lukenutkaan).
Mietin pitkään, mikä ajatuksessa häiritsee, ja se lienee se, että “paternalistisuus” kuulostaa pahemmalta kuin onkaan. Jos sanotaan, että altruistisuus onkin paternalistista, se kuulostaa siltä kuin olisi kammottava paljastus, että hyveellisyydessä onkin jotain paheksuttavaa (ja että ihminen ei siis keskimäärin pysty todella olemaan hyveellinen).
Tarkemmin ajateltuna kyse lienee kuitenkin siitä, että on tilanteita jolloin on erittäin uskottavaa että toinen todellakaan ei tiedä omaa parastaan, ja silloin on tosiaan altruistista ohjata hieman. Ei siksi että erityisesti tahtoisi puuttua toisen elämään, vaan ihan auttaakseen pyyteettömästi. Jos paternalismi määritellään kuten tässä, sitten se todella on paternalistista (mutta pitäisi huomioida, että sanan tavallinen negatiivinen kaiku ei ole tässä ansaittua). Arvokkaan asian antaminen toiselle voidaan nähdä auttamiseksi, mutta tuskin moni sanoisi pyyteettömäksi auttamiseksi sitä, jos arvokkaan aseen antaisi suuttuneelle henkilölle joka saattaa tehdä jotakin peruuttamatonta.
Muuttuisikohan tulos, jos summan voisi antaa myös lahjakorttina, jolla ei voi ostaa tupakkaa (tai muuta selvästi haitallista)? Tällä voisi verrata paremmin toisten asioihin puuttumisen halua vs. auttamista ilman huolta auttamisen kääntymisestä haitaksi.