Hypoteesi HITASista

6.5.2010 Kirjoittanut Marko Terviö

Bloggaajakollegani pohti aiemmassa jutussa, onko HITAS-järjestelmässä mitään järkeä? Olen samaa mieltä - ei siinä taloudellisessa mielessä järkeä olekaan. Minkä tahansa tavoitteen nimeätkin, niin löytyy tehokkaampia ja halvempia tapoja päästä samaan tavoitteeseen. Jos vaikka halutaan määritellä joku osajoukko kansalaisiasta, puolisatunnaisesti tai muuten, joiden asumiskuluja halutaan alentaa, niin siihen löytyisi fiksumpiakin tapoja, kuten ihan vaan rehellinen tulonsiirto.

Jos taas tarkoitus on alentaa yleisiä asumiskustannuksia, niin politiikan logiikka yhdistettynä yleiseen talouslukutaidottomuuden tasoon tekee HITAS-tyyppisistä järjestelmistä poliittisesti houkuttelevia.

Kuvitellaan, että politiikot saisivat aikaan reformin, joka oikeasti alentaisi yleisiä asumiskustannuksia. Sen täytyisi  tavalla tai toisella vaikuttaa asuntojen tarjontaan (kaavoitus, rakennusmääräykset, rakennusliikkeiden kilpailutilanne, tms).  Tavallisen äänestäjän, joka tuskin seuraa päätösten yksityiskohtia, olisi vaikea huomata sellaisella politiikalla olevan mitään vaikutuksia. Yleiseen hintatason kehitykseen vaikuttavat hyvin monet tekijät, ja mikään ei takaa että toimivankaan reformin jälkeen hinnat laskisivat kun kaikki muut taloudessa muuttuvat tekijät voivat niitä samaan aikaa nostaa. Jos taas hinnat laskisivat, niin annettaisiinko kunnia poliitikoille vai muille tekijöille?

Verrattuna laajalle jakautuneeseen mutta todelliseen parannukseen on HITAS-järjestelmä poliittisesti nerokas. Valitaan jollain kriteerillä joukko onnekkaita, jotka pääsevät nauttimaan silminnähden muita paremmasta diilistä. Nyt kustannukset on jaettu laajalle, ja suurin osa äänestäjistä tuskin edes tajuaa joutuvansa epäsuorasti maksumiehiksi - päin vastoin, he voivat kuvitella pääsevänsä vielä joskus “onnekkaiden” joukkoon. Nyt äänestäjätkin näkevät, että politiikalla on vaikutus, koska yksi saa asunnon halvemmalla kuin muut.

Tässä siis hypoteesini. Politiikka, joka nostaa hieman keskimääräistä hintaa, mutta alentaa sitä selvästi joukolle onnekkaita on poliittisesti toimivampi kuin sellainen, joka alentaisi hieman keskimääräistä hintaa kaikille.

Avainsanat: , ,

Aihealueet: Julkinen talous, Kaupunkitalous

5 kommenttia kirjoitukseen “Hypoteesi HITASista”

  1. Jefferson kirjoitti:

    Näinhän se on. Koska kustannukset on jaettu niin laajalle, ja vieläpä sillä tavoin, että verorahoja ei suoraan kuluteta, Hitas-järjestelmälle ei ilmeisesti vain löydy riittävää vastustusta. Järjestelmä on liian epämääräinen ja kuitenkin periaatteellisilta tavoitteiltaan siinä määrin hyväntahtoinen, että sen uhmaaminen vaatii viitseliäisyyttä ja uskallusta.

    Mutta se ei silti mielestäni selitä, miksi koko järjestelmää on koskaan luotu. Korruptio tai idotismiin nojaava populismi tulee ainoina motivaatioina mieleen. Pitäisi tehdä ihmisille selväksi, että vaikka verorahoja ei suoranaisesti kulukaan, lopputulos on sama, kun verotulot vähenevät, ja toisaalta järjestelmän jäykkyyden myötä muiden asuntojen hinnat nousevat.

    Hyytisen kommentti lottoamisvietistä on muuten nyt vielä huomattavasti ajankohtaisempi kuin kuukausi sitten. Seuraavat Hitas-kämpäthän nimittäin jaetaan arpajaismenettelyllä:
    http://valmismaa.blogspot.com/2010/05/yhteiskunta-jarjestaa-maksuttomat.html

  2. Artturi kirjoitti:

    Ari Hyytinen ja Marko Terviö: kohdasta 2.

    Vielä on tietysti se yksi mahdollisuus jäljellä, eli demokraattisen päätöksenteon rajaaminen tiukemmalle alueelle.

    Jos jollakin elämänalueella olis joku “markkinavirhe” jonka vois teoriassa korjata, niin meillä on aika usein houkutus sit yrittää korjata sitä demokraattisella päätöksenteolla eikä me oteta huomioon demokratiaan itseensä sisältyvää “markkinavirhettä”, jonka seurauksena se ei ole kykenevä korjaamaan niitä alkuperäisiä virheitä. Tämä demokratiauskovaisuus aiheuttaa sit hyvinvointitappioita, kun ei vaan jätetä asioita yksilöiden päätettäviks tilanteissa joissa lopputulos on huonompi kuin teoreettinen optimi, mutta parempi kuin demokratian avulla saavutettu optimi.

    Demokratia ei päädy tekemään optimaalisia päätöksiä, jos ihmiset ovat rationaalisesti itsekkäitä eivätkä saa älyttömästi iloa pelkästään niiden oikeiden päätösten tekemisestä. Tämä on demokratian ominaisuus eikä siitä pääse mihinkään.

    Nuo Terviön ehdotukset hyvistä peruskursseista ja blogipostauksista ovat kyllä hyviä. Niiden pitää toki olla myös hauskoja, että nekin ihmiset, jotka eivät ole luonnostaan tarpeeksi uteliaita tarttuvat niihin. Tietty se tuntuu aikamoiselta ylämäkeen polkemiselta, kun ihmiset löytää mielenkiintosia juttuja aika monelta muultakin elämänalueelta kuin taloustieteestä tai minkä alan alle nää jutut nyt haluu edes laskee. Tässä mielessä kilpailu ihmisten ajasta ja huomiosta on kyllä tosi veristä.

    Haluisin kuitenkin vielä sen verran negailla, että toi luonnollinen kiinnostus ei kyllä hirveesti tasapainota tota rationaalista tietämättömyyttä, kun ihmiset näyttää kuluttavat epärationaalisuutta “normaalisti”, eli sitä enemmän mitä pienemmät kustannukset.

    Vaiks olis utelias näissä asioissa, niin ei oo hirveesti kannustimia olla oikeessa ja sit on utelias ja keksii kaikkee sellasta mikä ittestä tuntuu mielenkiintoselta ja ihanalta, mutta mikä ei sit käytännössä toimi ollenkaan.

  3. Marko Terviö kirjoitti:

    1. Eipä tavallisten äänestäjien kannata käyttää aikaa politiikkatoimenpiteiden hyötyjen ja haittojen pohdiskeluun, kun yksittäinen äänestäjä ei niihin juurikaan vaikuta. Rationaalinen tietämättömyys pätee tässäkin.
    (Tietysti jotkut eivät ymmärtäisi vaikka yrittäisivätkin.)

    2. Rationaalisen tietämättömyyden vastapainona on onneksi monille ihmisille luontainen uteliaisuus ja halu ymmärtää asioita. Uskon että hyvät blogijutut, peruskurssit, kirjat ym voivat auttaa jossain määrin.

  4. Ari Hyytinen kirjoitti:

    Hauskaa pohdintaa, Marko. Hitas-politiikan kustannukset jäävät äänestäjille epämääräisiksi, mutta hyödyt ovat näennäisesti konkreettisia tai saatavilla.

    Pari jatkokysymystä pohdittavaksi:

    1. Mitä tämä hypoteesi olettaa äänestäjien rationaalisuudesta ja kyvystä analysoida erilaisten politiikkatoimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä?

    2. Kuinka tällaista (äänestäjien ‘lottoamisviettiin’ vetoavaa?) politiikantekoa voitaisiin vähentää, jos otamme hypoteesin tosissaan? Tuomalla ao. politiikan kustannuksia läpinäkyvimmiksi? Osoittamalla, että hyödyt kohdistuvat valikoidulle ryhmälle kotitalouksia, eikä kenties useinkaan niille, kenelle toivoisimme niiden kohdistuvan?

  5. Leena Helminen kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Nähdäkseni suomalainen asuntopolitiikka on sarja toimia, joista äänestäjien on helppo pitää, sillä niiden todelliset kustannukset on vaikea laskea ja jakautuvat liki kaikille. Esimerkiksi asuntolainojen korkovähennysoikeus tulee verojen kautta kaikkien maksettavaksi, vaikkeivat kaikki veronmaksajat asuntoja omistakaan. Ja päälle tulee vielä yleinen hintojen nousu kun tuetaan kysyntää tarjonnan ollessa suhteellisen joustamatonta.

Vastaa