Taloustieteilijät viittaavat usein tehokkuuden ja tulonjaon tasaamistavoitteen väliseen ristiriitaan (equity-efficiency tradeoff).[1] Erityisen usein se tulee esiin verotukseen liittyvissä kysymyksissä.
Tehokas verojärjestelmä ei tarpeettomasti ohjaa ihmisten valintoja. Usein kaikkein tehokkain vero olisi ns. könttäsummavero, jonka suuruus ei riipu siitä, mitä verotettava tekee tai jättää tekemättä. Esimerkiksi verotuksen vaikutuksesta työn tarjontaan tai investointeihin ei tarvitsisi huolehtia, jos verot voitaisiin kerätä könttäsummaveroilla, tyyliin 20 000 euroa vuodessa per nuppi.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa, että verotusta käytetään paitsi julkisten menojen rahoittamiseen, myös tuloerojen tasoittamiseen. Silloin on käytännössä pakko tinkiä tehokkuudesta, sillä tuloerojen tasaaminen ei onnistu könttäsummaveroilla. Niinpä suuri osa verotuloista kerätään veroilla, jotka vaikuttavat esimerkiksi siihen, paljonko ihmisten kannattaa tehdä töitä, säästää, tai kantaa yrittäjäriskiä.
Joissakin tapauksissa verotuksella on toki syytäkin ohjata käyttäytymistä. Esimerkiksi ympäristöongelmia on järkevää hoitaa haittaveroilla. Useimmiten verotuksen ohjaava vaikutus on kuitenkin omiaan vähentämään hyvinvointia.
Se, kuinka paljon tuloja halutaan lopulta tasata, on oma kysymyksensä. Mutta koska tehokkuus sinänsä on aina hyvä asia, kannattaa tietysti tavoitella politiikkaa, jolla haluttu tulojen tasaaminen saadaan aikaiseksi mahdollisimman pienillä vahingoilla tehokkuuden kannalta. Tämä on myös ns. optimiveroteorian lähtökohta.
Valitettavasti tällaista ajattelua ei käytännössä sovelleta ainakaan kovin johdonmukaisesti. Seuraavassa muutama esimerkki julkisen vallan toimista, joille on helppo löytää vaihtoehto, joka olisi selvästi parempi sekä tulonjaon tasaamispyrkimysten että tehokkuuden kannalta. Joitakin näistä esimerkeistä olen käsitellyt tällä palstalla aikaisemminkin. VATTin alkukesästä julkaisemassa raportissa tuotiin esille samoja asioita asumisen verotukseen ja arvonlisäverotukseen liittyen.
Osa-aikaeläke ja vuorotteluvapaa. Lahjomme ihmisiä, joilla on työpaikka, vähentämään työntekoaan. Tämä ei hyödytä köyhimpiä, sillä köyhimmillä ei ole työpaikkaa, josta voisi jäädä osa-aikaeläkkeelle tai vuorotteluvapaalle. Osa-aikaeläkettä hyödyntävät ihmiset ovat yleensä keskimääräistä parempituloisia. Veikkaan että sama pätee vuorotteluvapaaseenkin.
Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelu. Verotamme vuokra-asumista paljon ankarammin kuin omistusasumista. Yksi kielteinen seuraus on se, että kotitalouksien varallisuus on huonosti hajautettu. Omaan asuntoon kannattaa sijoittaa suurellakin velkavivulla. Lisäksi vuokra-asuntomarkkinoiden pienuus hidastaa työvoiman liikkuvuutta. Tulonjakovaikutukset ovat kielteisiä jo sen vuoksi, että vuokra-asujat ovat keskimääräistä köyhempiä.
Kevyt kiinteistöverotus. Verotamme ankarasti lähes kaikkea mikä liikkuu, mukaan lukien investointeja tuotannolliseen pääomaan. Olisi parempi verottaa pikemminkin sitä mikä ei liiku. Tässä mielessä paras vero on vero, joka kohdistuu maahan. Lähellä keskustaa olevien asuintotonttien arvo nousee kun kaupunki kasvaa ja tulee houkuttelevammiksi paikaksi asua. Näin syntyvän arvonnousun verottaminen kiinteistöverolla on tehokkuuden kannalta ainakin vähemmän haitallista kuin työn tai tuotannollisten investointien verottaminen.
Kiinteistöverot ovat Suomessa hyvin matalia, erityisesti verrattuna verotuksen yleiseen tasoon. Kiinteistöverojen korottaminen yhdistettynä pienten palkkatulojen verotuksen keventämiseen tasaisi tuloeroja ja lisäisi samalla työllisyyttä. (Kuten edellä mainitussa VATTin raportissa todetaan, kiinteistöverotusta tulisi lisäksi kehittää niin, että se kohdistuisi nykyistä enemmän tonttien, eikä niinkään rakennusten arvoon.)
Erilaiset asuntoarpajaiset kuten Hitas-järjestelmä ja puoli-ilmaiset omakotitalotontit. Lahjoitamme yhteistä varallisuutta sattumanvaraisesti valituille, yleensä keski- tai hyvätuloisille kotitalouksille. Fiksumpaa olisi myydä asunnot tai tontit markkinahintaan ja käyttää saadut rahat tehokkuuden kannalta haitallisimpien verojen alentamiseen.
Alennetut arvonlisäverokannat. Ruoan alennettua arvonlisäverokantaa perustellaan sillä, että pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan ruokaan kuin suurituloiset. Samalla kuitenkin verotus ohjaa ihmisiä kuluttamaan enemmän ruokaa ja vastaavasti vähemmän kaikkea muuta. Lisäksi erilaiset verokannat aiheuttavat hallinnollisia kustannuksia. Euromääräisesti suurituloiset tietysti hyötyvät ruoan alennetusta arvonlisäverokannasta enemmän kuin pienituloiset. Siksi tuloja kannattaa ennemmin tasoittaa muilla keinoin, esimerkiksi tulonsiirroilla ja progressiivisella ansiotuloverotuksella.
[1] “Tradeoff” on termi, jota taloustieteilijä tarvitsee muutenkin jatkuvasti. Siitä huolimatta en tiedä sille hyvää suomennosta, ellei sitten “treidohvia” jo hyväksytä.
Avainsanat: tehokkuus, tulonjako
Aihealueet: Julkinen talous
Pekka Töytäri,
Kyllä, kulutusmahdollisuuksien siirtäminen henkilöltä toiselle voi kasvattaa (sopivasti määriteltyä) yhteiskunnallista hyvinvointia. Mutta verotuksen haitalliset kannustinvaikutukset (esim kulutetaan enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän markkinoilta ostetuja palveluita ja tavaroita kuin ilman verotusta) ainakin vähentävät hyvinvoinnin lisäystä. Aina kannattaa miettiä, miten tällaiset haittavaikutukset minimoidaan.
Täydennyksenä Työläisen kommenttiin vuorotteluvapaista: On ilmeistä, että työpaikkojen (työvoiman kysynnän) määrä ei ole vakio vaan kasvaa suurin piirtein yksi yhteen työvoiman tarjonnan kanssa. Siksi toisten ihmisten työllisyyttä ei voi pidemmän päälle kohentaa sillä, että kannustetaan toisia ihmisiä olemaan tekemättä töitä.
1. Tuloverotus huonontaa verotetun käyttäytymistä paljon. Se saa ihmiset tekemään vähemmän töitä, pysymään enemmän työttöminä ja valitsemaan tuottavien urien sijasta kivoja uria, aloja ja töitä. Sosiaaliturvalla on samanlainen vaikutus. Jos tulonsiirron voisi tehdä ilman näitä vaikutuksia, se ehkä olisi hyvästä. Ehkä ei, koska onnellisuustutkimuksen perusteella muu kuin itse ansaittu tulo ei näytä oikein tuottavan hyötyä eikä sosiaaliturva lisää onnellisuutta, edes muuta sen jakaumaa maassa.
2. Vuorotteluvapaat näyttäisivät lyhentävän työuria, eivät pidentävän, jopa opettamaan jättämään työn kokonaan tai leppoistamaan muuten. Yleensä ihmiset osaavat parhaiten valita itse. Jos valtio tukee jotakin ratkaisua, ihmiset valitsevat sen silloinkin, kun se ei ole paras valinta.
Poliitikoista on silti kiva tukea erikoisryhmiä tällaisilla hämärillä järjestelmillä, joiden turmiollisuutta äänestäjät eivät tajua mutta ne muutamat hyötyvät ryhtyvät kiivaiksi kannattajiksi.
Kiitos ansiokkaasta ja hyvin jäsennetystä analyysistä. Jäin monessa kohdassa miettimään muutamaa asiaa:
1. Alussa sanotaan, että verotuksen avulla toteutetut tulonsiirrot useimmiten vähentävät hyvinvointia. Jos kuitenkin olisi niin, että tulonsiirron aiheuttama hyvinvoinnin menetys on pienempi kuin saajan hyvinvoinnin lisäys, eikös silloin hyvinvointi lisäänny?
2. Usein omaa argumenttia voi tukea sopivalla rajauksella. Tarkastellaan vaikkapa vuorotteluvapaata (joka mielestäni on siis muiden veronmaksajien kustantamaa lomailua). Vuorotteluvapaata perustellaan varmaankin ainakin kahdella asialla: autetaan työntekijää pidentämään työuraansa, tavoitteena suurempi työuran elinkaaren mittainen tuotos. Jos vuorotteluvapaan kustannus on pienempi kuin saavutettu lisätuotto, on vuorotteluvapaa kannattava investointi. Sama pätee varmaankin lyhennettyyn työaikaan jne. Toinen tavoiteltu hyöty lienee mahdollisuus tarjota toiselle henkilölle pääsy työelämään. Molemmat näistä tavoitteista ovat vaikeasti mitattavia, ja siksi helposti väheksyttäviä. (Lisäksi mekanismi tarjoaa helpon väärinkäytön mahdollisuuden). Jos siis rajataan nuo “holistiset” hyödyt tarkastelun ulkopuolelle, on vuorotteluvapaa vain muiden kustantamaa lomailua. Mutta entäs jos nuo “pehmeät” hyödyt ovat todellisia?
Joskus olen kuullut trade-offista käytettävän ihan reilusti ilmausta “kompromissi”.
Tarmo Valkonen,
varmaankin juuri noin. Laajamittaisen henkilökohtaisen elintarviketuonnin esteenä on tuontiin kuluvan ajan ja muiden resurssien lisäksi elintarvikkeiden säilyvyys sekä tuotteiden yleensä kohtalaisen iso tilavuus, joka rajoittaa kuljetusmahdollisuuksia. Vaikka esim. Tallinnan Prisma on usein täynnä suomalaisia ostajia, kokonaisuuden kannalta muiden elintarvikkeiden kuin alkoholijuomien tuonti on kuitenkin toistaiseksi ollut marginaalista. Alkoholin tuonnin osaltakaan ei tiedetä tarkkaan, paljonko tällä hetkellä sitä siirtyy rajan yli mistäkin mihin suuntaan. Alkoholin ALV ei Suomessa määräydy kuitenkaan alennetun ALV-kannan mukaan ja lisäksi sen hinnassa on lisäveroja. Jos verokanta olisi 14 % sijaan esim. 22 % elintarvikkeissa, se ehkä lisäisi kannustetta noutaa hyvin säilyviä tuotteita ulkomailla käydessä. Tällöin mahdollisesti esim. Viron suunnalla olisi tarjolla myös muille elintarvikkeille vastaavia palveluita, joissa tavara lastataan suoraan satamaan, kuin mitä palvelua alkoholijuomien tuojille tällä hetkellä tarjotaan. Kokonaisuuden kannalta tuontitoiminnan muutokset olisivat veronkorotuksista huolimatta ainakin lähitulevaisuudessa silti varmaan pienehköjä. Kotien varastointitilamahdollisuudet asettavat omat rajoitteensa tuonnille niissä kodeissa, joissa on rajatusti tilaa. Ja tuonnissa on jatkossakin oma vaivansa.
“..kuten tonttien arvo tai asuminen eri muodoissa. Nämähän johtaisivat vain verolaskun kierrättämiseen eteenpäin.”
Taas joku, joka luulee maan arvon nousevan veroja nostamalla. Sehän se oivallinen ikiliikkuja olisi.
Komm:
- Kuluttajien ulkomailta harrastama elintarvikkeiden tuonti on kokonaisuuden kannalta marginaalista, eikä edes välttämättä kohdistu tuotteisiin joita valmistetaan Suomessa.
- Hyvin perusteellinen selvitys alvin vaikutuksista löytyy netistä nimellä “A retrospective evaluation of elements of the EU VAT system” Olimme Nikun kanssa tekemässä sitä komissiolle.
Tuosta asumisen verokohtelusta. Löysin tällaiset luvut vuokra-asuntojen omistuksesta: http://www.vuokranantajat.fi/vuokraus/Indeksit/vuokraasuntojenomistus/ Niiden omistusten perusteella karkeasti noin 50-65 % vuokra-asunnoista ei kai verotettaisi (kunnat, yleishyöd yheisöt, säätiöt).
Eikä liene syytä keskittyä vain verotukiin, sillä kyllähän asumista tuetaan monella tapaa. Ja veikkaisin, että suurin osa kohdistuu itse asiassa vuokra-asumiseen. Mutta vuokra-asumisen tukeminen lieneekin perusteltua työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi? Eli onko asumisen muut tuet jotenkin “parempia” kuin verotuki?
Ruoan ALVin osalta itselleni on mieleen jäänyt kaksi perustelua, joita on käytetty sen noston vastustamisen osalta: (1) argumentti, jonka mukaan alennettu ALV pitää ruokatuontia pienempänä ulkomailta ja edistää kotimaista ruokateollisuutta, sekä lisää näin kotimaista työllisyyttä ja (2) terveellisyysargumentti, jonka mukaan kalliimpi ruoka johtaisi siihen, että ihmiset eivät haluaisi kuitenkaan nostaa ALVin nousun verran ruokakustannuksiaan, minkä seurauksena nämä ostaisivat epäterveellisempää ruokaa (esim. lauantaimakkara on vähärasvaisempaa kinkkua halvempaa), mistä voisi olla myöhemmin kansantaloudellisesti ikäviä seurauksia.
Nythän ruoan ALV on Virossa 20 %, Norjassa 15 %, Ruotsissa 12 % ja Suomessa 14 %. Jos Suomessa ruoan ALV olisi 22 %, ja samaan aikaan se olisi muutoinkin halvemman kustannustason Virossa 20 % ja Ruotsissa 12 %, se voisi vaikuttaa ruoanhankintapaikkaan ainakin kalliimpien ja hyvin säilyvien elintarvikkeiden osalta. Argumentin mukaan tällöin ostettavat ruoat olisivat myös nykyistä useammin alkuperältään ulkomaisia.
“Mutta koska tehokkuus sinänsä on aina hyvä asia”
Tehokkuuttakin on montaa lajia, joskus erilaiset tehokkuudet ovat ristiriidassa keskenään, jolloin eettisten arvostelmien muodostaminen ei ole noin yksinkertaista. Tehokkuus ei siis ole aina hyvä asia, se riippuu näkökulmasta. Pommi voi olla terroristin mielestä tehokas ja sellaisena hyvä, uhrin mielestä pommin tehokkuus ei taida olla hyvä asia. Uusi tehokkaampi moottori voi olla hyvä asia, paitsi ehkä sen vanhemman mallisen mottorin valmistajan mielestä. Jne. Taloudellinen tehokkuuskaan ei ole sen enempää universaali hyve. “Hyvinvoinnin maksimointi”, utilitarismi on seurausetiikan muoto, ei tieteenhaara.
Teho, mekaaninen- tai sähköteho, on siis eri asia kuin tehokkuus, sitä voi mitata, se on universaali. Ja sellaisena myös eettisen arvostelun ulkopuolella.
Muutenhan puheenvuoro joukko litiseviä verofantasioita. Verovaroilla elävä porukka katsoo verottajan lahjoittavan jotakin ellei vie kaikkea. Ehdotuksisa pistä silmään suuri joukko passiivisia verotuksen kohteita kuten tonttien arvo tai asuminen eri muodoissa. Nämähän johtaisivat vain verolaskun kierrättämiseen eteenpäin. Tutkija ei näy lukeeneen VATTin raporttia “verotuista” tai TEM:n analysia vuorotteluvapaasta. Sosiaalitukien verottomuus on suurin verotuen kohde. Vuorotteluvapaa sijaisen tyypillinen työttömyysaika taas oli 2 viikkoa ennen sijaisuutta, joka siis on usein määräaiksen pestin joatko samassa talossa niin, että valittu sijainen sumpliutuu työttömäksi juuri sitä ennen.
Vuorotteluvapaa ei ole tulonsiirto edes epäsuorasti ylöspäin vaan lateraalinen kuppaaminen kaikilta muilta, myös niiltä hyvätuloisilta jotka eivät ymmrrä loisia.
Margarita,
Salonen, Janne ja Mervi Takala “Osa-aikaeläkeläiset rekisteritietojen valossa”, ETK:n keskustelualoitteita 2010:10. Sivu 25.
Linkki raporttiin:
http://urly.fi/9cG
Komm,
En tarkoittanutkaan, että osa-aikaeläkkeen ongelmat liittyisivät nimenomaan verotukseen. Equity-efficiency tradeoff ei liity ainoastaan verotukseen. Kirjoitukseni jäi selvästi vähän epäselväksi tässä suhteessa.
Minustakin opiskelijoita hyysätään vähän liikaa.
Jouko K,
kannatan tuota Mikko Mustosen mainitsemaa ratkaisua mummonmökkiongelmaan.
Hitaastipa ovat talouden maastopalon savut edenneet norsunluutoriin.
Vuorotteluvapaa on pahin vuoto julkistaloudelle ja eläkerahoille. Tuntemistani julkisella tai julkisrahoitteisella sektorilla toimineista lähes kaikki häipyvt 62 vuotta täytettyään vuorotteluvapaalle. Miksikö? Siksei että plaksta saa suuren osa ja eläkekertymä on ns. superkertymä 4,5% palkasta joka taas on eläkelain mukaan 65% vuorotteluvapaan tai sairausloman korvauksen määräytynmisperusteesta eli täydestä palkasta. Siten vuorotteluvapaalla kertyy joutenolosta eläkettä 3% täydestä palkasta kun ennen 62. ikävuotta vain 1,5% työssöolosta.
Toinen villitys ovat pitkät hoidot samassa vaiheessa. Liikauvarvasleikkaus molemmin puolin tietää lähes vuoden lomaa.
AInakin vuorotteluvapaa HEIT POIKKI! Talo palaa.
Lisään vielä, että kommentin alulla “minäkään en täysin ymmärtänyt verotuksellisen suosimisen pointtia osa-aikaeläkkeen kohdalla.”
koitin viitata siihen, että tuon asian kohdalla on kyse työeläkejärjestelmän kautta suosimisesta, ei niinkään verotuksellisesta suosimisesta. Jos suosimista katsotaan laajemminkin kokonaisuuksia huomioiden, niin silloin pitää katsoa muissakin asioissa kuin työeläkejärjestelmässä suosimista.
Niku Määttänen,
minäkään en täysin ymmärtänyt verotuksellisen suosimisen pointtia osa-aikaeläkkeen kohdalla. Työeläkemaksujen osalta on tosiaan niin, että osa-aikaeläkeellä olevan tuloja maksetaan osaksi työeläkevaroista. Ajatuksena on kai aikoinaan ollut se, että vaihtoehto olisi kokonaan eläkkeellä oleminen, jolloin työeläkevaroista maksettaisiin kaikki tulot sen pienemmän osan sijaan. Tämä kai pätee osaan ihmisistä yhä, eli ilman osa-aikaeläkejärjestelmää osa siirtyisi pois työelämästä aiemmin jotain muuta kautta, ja on yhteiskunnan kannalta ehkä parempi, että nämä tekevät edes osin töitä kuin että eivät tee lainkaan.
Verotuksellisen suosimisen kannalta iso ja vaiettu kysymys on se, miten opiskelijoita Suomessa suositaan sekä verotuksellisesti että muutoin. Tästä on Suomessa uskaltanut sanoa ääneen jotain lähinnä professori Matti Viren. Mutta perustilannehan on se, että yhteiskunta investoi runsaasti opiskelijoihin ilmaisen koulutuksen tarjoamalla, ja lisäksi nämä saavat asunnot , matkat ja monet muut asiat muita alempaan hintaan, ja joiden verotus on alhaisella tasolla, vaikka tekisikin osa-aikaisesti töitä. Ateriat ovat puoli-ilmaisia, lainaa saa subventoidusti todella halvalla jne. (Yhtenä yksityiskohtana voisi mainita sen, että osa opiskelijoista ottaa valtion takaaman opintolainan täysimääräisenä ja sijoittaa sen ASP-tilille 5 prosentin verottomalla tuotolla, millä keinolla moni opiskelija saa mukavasti lisätuloja; esim. 3000 euron opintolainasta (jonka verran moni voi vuosittain lainaa nostaa) kertyy 3,5 prosentin korkomarginaalilla lisätuloja 100 euroa vuodessa, ja nykykorkotasoilla vaikkapa 5 vuodessa tällä tavalla pankista subventoitua lainaa ottamalla ja samaan pankkiin saman tien tallettamalla saa opiskelija tienattua yli 1000 euroa korkotuloja. Tällaistäkään osa-aikaeläkeläinen ei voi tehdä, koska vastaava subventio ja erityislainsäädäntö heiltä puuttuu). Käytännössä opiskelijana kirjoilla oleva (opiskelee oikeasti lainkaan tai ei) voi saavuttaa kohtalaisen alhaisillakin tuloilla saman ostovoiman kuin minkä saavuttamiseen ei-opiskelijan kohdalla vaaditaan huomattavasti korkeampia tuloja. En ole sitä mieltä, että opintoetuuksia pitäisi välttämättä pienentää, mutta jos veroeduista ja muista subventioista puhutaan, niin katsetta pitää kohdistaa myös näihin etuuksiin ja nostaa näitä asioita esiin.
Jouko K., vanhusten kiinteistöveroihin on esitetty ratkaisu: verot voi sysätä tulevaisuuteen ja ne aikanaan maksetaan pesästä. siinähän riittää varoja kun kerran kiinteistö on arvokas.
Entisenä etlalaisena on minulle tullut ansiosidonnaisesta eläketurvasta hieman samansuuntainen aatos, miksi Suomessa ollaan näin anteliaita. Kun ihminen on ansioitunut ja saanut aktiiviaikanaan hyvän korvauksen työpanoksestaan, katsoo lakisääteinen eläkejärjestelmä oikeutetuksi, että tälle henkilölle maksetaan myös hänen eläkeaikanaan nuorempien ikäluokkien selkänahasta huomattavankin korkeita eläkkeitä. Eläkkeen perusteena oleva palkka on aktiiviajan tuloa, jolla ei pitäisi olla paljonkaan tekemistä eläkkeen kanssa, ellei eläkettä ole rahastoitu täysin. Työeläkkeiden maksu tapahtuu Suomessa jo lähes 75 prosenttisesti jakojärjestelmällä eli sukupolvien välisenä tulonsiirtona. Työntekijä on rahastoinut eläketurvastaan vain noin 25%.Ei tätä asiaa tarvitse nähdä kateusaspektista, vaan ihan yhteiskunnan resurssien järkevänä käyttönä.
Mitä tulee osa-aikaeläkkeeseen tai vuorotteluvapaaseen, en näe niitä sen kummempina yhteiskunnan hyväosaisten tukemisina kuin, että näiden järjestelyjen ansiosta yksilö jaksaa vaadittuun eläkeikään ja turvaa sinänsä kyseenalaisen etunsa eläkeajalleen.
Kiinteistöveron nosto on ongelmallinen juuri noiden mummonmökkien joutumisesta korkealle verolle, vaikka asukkaalla on pienet tulot.
“Osa-aikaeläkettä hyödyntävät ihmiset ovat yleensä keskimääräistä parempituloisia. Veikkaan että sama pätee vuorotteluvapaaseenkin.”
Ja viitteet faktatietoon?? Minä taas veikkaan, että tämä väite ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
Hyvä GranpaIgor,
Osa-aikaeläke korvaa puolet työajan lyhentämisestä aiheutuvasta ansionmenetyksestä. Se rahoitetaan kaikilta palkansaajilta ja yrityksiltä perittävillä työeläkemaksuilla. Osa-aikaeläkeläinenkin toki maksaa eläkemaksua, mutta samalla hänelle kertyy myös vanhuuseläkettä. Näin ollen osa-aikaeläke todellakin on tulonsiirto (”lahjoitus”) niiltä, jotka eivät hyödynnä sitä, niille jotka hyödyntävät sitä.
‘Kateellisia näille “ilmaisille” tonteille on ainoastaan he joilla ei ole varaa tontille taloa rakentaa. Jos tontti jää rakentamatta -’
Tontteja jää rakentamatta sitä enemmän, mitä enemmän rakentamista, eli ansiotuloja ja arvolisää verotetaan, ja mitä korkeammalle tontin markkinahinta nousee suhteessa työstä käteen jäävään tuloon. Maa-arvovero edistää ennen kaikkea rakentamista, koska se leikkaa rakentamisen verotusta, kustannuksia, tontin markkinahintaa ja jättää maan käyttäjälle enemmän ostovoimaa investointeihin.
Olin vuosikausia osa-aikaeläkkeellä. Jatkoin työuraani 65 vuotiaaksi asti. Olen jälkeenpäin arvioinut, että tuskin olisin jaksanut olla töissä 65 vuotiaaksi osti jos olisin joutunut olemaan täyspäivätyössä.
Maksoin osa-aikatyöni palkasta enemmän TYEL-eläkemaksuja kun sain osa-aikaeläkettä että ei se huono diili eläkejärjestelmälle ollut. Ei se mikään lahjoitus ollut. Enkä minä ymmärrä miten osa-aikaeläkettä olisi verotuksellisesti suosittu.
Se on tietenkin totta ettei kovin pienituloisella olisi ehkä mahdollisuutta selvitä osa-aikaeläkkeellä ainakaan pääkaupunkiseudulla missä asumiskustannukset ovat järkyttävän suuret. Itsekin kuuluin ansiotasotilastojen ylädesiilin alarajan lähettyville.
Tunnen useita osa-aikaeläkeläisiä. Useimmat ovat todella hyvätuloisia ja sen verran hyväjuntoisia, että eivät ole joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta useimmat ovat olleet kanssani samaa mieltä, että ehkä eivät olisi jaksaneet täyspäivätyössä vanuuseläkeikään asti ilman työpanoksen vähentämistä.
Tunnen joitakin vuorotteluvapaalla käyneitä. En ole tarkemmin perehtynyt vuorotteluvapaan ekonomiaan, mutta omalta työpaikaltani havaitsin, että heidän tilalleen oli todella palkattu työttömiä, jotka todennäköisesti muuten olisivat olleet ns kortistossa työttömina ja nostaneet työttömyysturvaa tai toimeentulotukea. Uskoisin että tässäkin järjestelmä on hyötynyt. Minun tuntemani vuorotteluvapaalla olleet olivat selvästi tympääntyyneitä työhönsä ja keräsivät vuorotteluvapaalla uusia voimia.
Ei tuo em kirjoitus tuntunut perustellulta ainakaan tuon osa-aikaeläkkeen osalta.
“Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelu. Verotamme vuokra-asumista paljon ankarammin kuin omistusasumista. Yksi kielteinen seuraus on se, että kotitalouksien varallisuus on huonosti hajautettu. Omaan asuntoon kannattaa sijoittaa suurellakin velkavivulla. Lisäksi vuokra-asuntomarkkinoiden pienuus hidastaa työvoiman liikkuvuutta. ”
Riippuu mistä ihmisryhmästä puhutaan. Jos on pienet tulot, vuokra-asuminen on verotuksellisesti kannattavin asumismuoto. Jos on suuret tulot, joko työsuhdeasuntoperusteinen vuokra-asuminen tai omistusasuminen tarjoaa verotuksellisesti paremman vaihtoehdon kuin sellainen vuokra-asuminen, jossa vuokran maksaa työnantajan sijaan vuokralainen itse. Monelle pienituloiselle yhteiskunta maksaa vuokra-asumisen menot kokonaan tai suurimmalta osin, mukaan lukien ne verot.
Itse asuin vuosia opiskeluaikaan vuokralla. Omistusasuntoa ei siinä vaiheessa ollut mitään järkeä omistaa. Veroja olisi saanut vähentää korkomenoista, mutta jos ei mene veroja juuri muutenkaan, niin ei ole mistä niitä vähentää. Sama tilanne koskee kotitalousvähennystä. Jos verotettavia tuloja on kovin vähän, verovähennysoikeuksia ei voi hyödyntää kun ei ole veroja mistä vähentää. Sen sijaan jos asui vuokralla, yhteiskunta maksoi vuokrasta 200 euron siivun. Jos ei asunut vuokralla, yhteiskunta ei maksanut asumisesta mitään.
Vuokra-asumispuolen keskeisin tuki tulee tosin ehkä kuitenkin siitä, että huomattava osa vuokra-asunnoista ei ole niin sanotusti markkinaehtoisia hinnoittelultaan. Suomi on täynnä kaikenlaisia säätiöitä, jotka ovat määränneet monenlaisia ehtoja sille, kuka asunnossa saa asua - usein huomattavasti markkinahinnan alle. Vastaavasti säätiöiden omana etuna on niiden verottomuus. Sama verottomuusetu koskee eläkeyhtiöitä kiinteistöjen omistajina. Vuokra-asuntojen omistajia käsittääkseni Suomessa ovat monia muita maita selvästi suuremmalta osin juuri säätiöt ja eläkeyhtiöt.
Miksi kunnat jakavat liki ilmaisia tontteja? Saadakseen veronmaksajia ja käyttäjiä kunnan palveluille. Kateellisia näille “ilmaisille” tonteille on ainoastaan he joilla ei ole varaa tontille taloa rakentaa. Jos tontti jää rakentamatta on ainoa tulo siitä harvakseltaan raatava raakapuun hinta. Lisäksi on huomattava se että ilmainen tontti saattaa saada asukkaan jäämään pois pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoita kiihdyttämästä joka taas tasaa mahdollisuuksia hankkia asunto.
Hyvä kommentti, kun ei sisältänyt mitään vasta-argumenttia pelkkää retoorista vähättelyä.
Mitä tekstiin tulee niin omasta mielestäni mielenkiintoinen ajatuksenjuoksutus. Korvaan ainoastaan (tai tässä tapauksessa silmään) kolahtaa alun könttäsverotuksen kehuminen ja sitten viimeisessä lauseessa progressiiviseen ansiotuloverotukseen kannustaminen.
thanks.
“Veikkaan että sama pätee vuorotteluvapaaseenkin.”
Siinä mulla on asiantuntija!
Muutenkin koko kirjoitus on pelkkää kateutta tirsuava sepustus vailla minkäänlaista totuuspohjaa.
Olisit nyt edes vähän yrittänyt selvittää taustoja.