Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Hankenilla ja Helsinki GSE:ssä.
Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta (KAK) on ilmestynyt uusi numero (1/2014).
Tässä numerossa mm. arvioidaan sitä, millaista on puolueeton oikeudenmukaisuus, raportoidaan uusia tuloksia Suomen yrityssektorin tuottavuuskehityksen dynamiikasta, pohditaan keskuspankkien muuttuvaa roolia, arvioidaan tonttimaan tarjonnan merkitystä asuntojen hinnan muodostukselle, pohditaan liuske-energian yleistymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä, sekä käsitellään harmaata taloutta.
Työttömyysasteen ennustetaan nousevan kuluvana vuonna 8,3-8,5 prosenttiin. Työttömien lisäksi Suomessa on pitkälti yli satatuhatta piilotyötöntä. He ovat työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä, jotka eivät aktiivisesti etsi työtä mutta jotka mitä ilmeisimmin haluaisivat ja voisivat ottaa vastaan työtä.
Samanaikaisesti esimerkiksi julkisen talouden kestävyydestä käytävässä keskustelussa korostetaan työn tarjonnan lisäämisen tärkeyttä. Miksi ihmeessä? Eikö työn tarjonnan lisääminen kasvata työttömyyttä melkeinpä automaattisesti, jos taloudessa on jo lähtökohtaisesti työttömyyttä?
Kansantaloudellisen aikakauskirjan (KAK) uusi numero (2/2013) on ilmestynyt. Sen artikkelit ovat luettavissa täältä.
Uudesta numerosta löytyy pohdintaa mm. taloudellisesta lukutaidosta, ammattiryhmien välisten palkkasuhteiden muutoksista pitkällä aikavälillä, kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista, ja IPR-boksista. Ja paljon muustakin.
Jouduin viime viikolla hieman yllättäen pohtimaan vaihtoehtoraha bitcoinin luonnetta. Bitcoin on digitaalinen valuutta, jota on viime aikoina käsitelty monilla eri tahoilla, myös Suomessa (ks. esimerkiksi tämä kirjoitus HS:ssä 20.4.2013).
En esitä tarkempaa analyysiä bitcoinista vaihdon välineenä, arvon säilyttäjänä tai sijoituskohteena. En siis lukijan mahdolliseksi pettymykseksi suoraan vastaa kysymykseen, mitä yhteistä on bitcoinilla ja oravannahalla. Sen sijaan olen koonnut alle linkkejä, joista voi käydä tutustumassa siihen, mitä (valtavirta) taloustieteilijät ovat bitcoinista blogeissaan kirjoittaneet tai muutoin todenneet.
Mitä yhteistä on suomalaisella kuntataloudella ja Kreikan velkakriisillä?
Enemmän kuin ehkä haluat tietää.
Talousennusteita ja -tutkimusta tekevien tutkimuslaitoksien (ETLA, PT, PTT, SP ja VATT) tutkijat julkistivat tänään Taloustutkijoiden XXIX kesäseminaarissa Jyväskylässä kasvuennusteensa Suomelle ajanjaksoille 2013-2022 ja 2023-2032.
Tällä hetkellä suomalaisten sijoittajien - niin kotitalouksien kuin yhteisöjenkin - kotimaisiin yrityksiin tekemät osakesijoitukset ovat ns. yleisöjulkisia riippumatta niiden suuruudesta. Tuleeko näin olla myös jatkossa?
Mitä toimivalla tai terveellä hintakilpailulla tarkoitetaan? Vastaus ei aina ole ilmiselvä.
Yrjö Jahnssonin säätiö ja Taloustieteellinen Yhdistys järjestivät maanantaina 22.8.2011 iltapäiväseminaarin aiheesta “Finanssipolitiikan instituutiot ja säännöt”.
Seminaarissa puhuivat prof. Lars Calmfors (Tukholman yliopisto), prof. Torben M. Andersen (Aarhusin yliopisto) ja toimitusjohtaja Sixten Korkman (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos). Kommenttipuheenvuorot pitivät prof. Pertti Haaparanta (Aalto-yliopisto) ja hallintoneuvos Timo Viherkenttä (Korkein hallinto-oikeus).
Viime päivinä (HS 21.4 ja 22.4) on jälleen raportoitu Hitas-järjestelmään liittyvistä ongelmista.
Miksi Helsinki ylläpitää järjestelmää, jonka hyödyistä ei juurikaan ole järjestelmällistä näyttöä?
Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta on ilmestynyt uusi numero (KAK, 1/2011).
Uusimmassa KAK-numerossa käsitellään mm. finanssikriisin vaikutuksia taloustieteeseen (Seppo Honkapohja, SP), DSGE-mallien ongelmia (Eero Lehto, PT), elintason mittaamista (Matti Pohjola, Aalto-yliop.), köyhyyttä, työttömyyttä ja tuottavuutta Suomessa (Martti Hetemäki, VM), finanssipolitiikan instituutioita (Sami Yläoutinen, VM), sekä valtiontalouden kestävyyslaskemia (Pertti Haaparanta, Aalto yliop.).
Finnvera Oyj on valtion omistama erityisrahoituslaitos. Sen yrityksille tarjoama rahoitus on - Finnveran oman sidosryhmäraportoinnin mukaan - vaikuttanut yli 100 000 työpaikan ja 30 000 uuden yrityksen syntymiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Jos nämä luvut pitävät paikkansa, valtioneuvoston tulisi harkita tämän organisaation nimeämistä Midakseksi.
Ns. Easterlinin paradoksin mukaan parempituloiset ihmiset ovat keskimäärin muita onnellisempia, mutta yhteiskunnan korkea taloudellinen elintaso ei tee siitä muita onnellisempaa, eikä kansantalouden taloudellisen elintason nousu (talouskasvu) lisää onnellisuutta.
Taloustieteilijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson (Wharton School, Univ. of Pennsylvania) ovat ottaneet Easterlinin paradoksin uuteen tarkasteluun. Heidän keskeinen löydöksensä on, että mitään paradoksia ei varsinaisesti ole.
Matkustin taas hiljattain kaukojunalla. Jos niin haluaa tehdä, Suomessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa junalippu valtion liikelaitokselta, VR:ltä.
Vaikka olen jo vuosia ollut uskollinen kaukojunien asiakas, tällä kertaa päädyin jostain syystä pohtimaan hieman tarkemmin, mikä onkaan junalipun todellinen hinta ja miten se on kehittynyt viime vuosina.