Kirjoittaja on taloustieteen professori Helsingin yliopistossa.
Olen tämän aamun käyttänyt miettien lukiolaisten yliopistovalintoihin vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen yritin valmistella luentoa ammattiliittomalleista. Jossain välissä kerkesin vielä laskeskella maahanmuuttajien määrän kehitystä eri kunnissa erästä kansainvälistymistä koskevaa esitelmää varten ja lähettää pari sähköpostia koskien PISA-tutkimuksen datan käyttöoikeuksia. Olenko siis uusliberaali? Ja jos olisin, tekisinkö tämän kaiken jotenkin tykimmin?
Kiitos kutsusta “Ohi On” - kampanjan tukijoukkoihin. Et pahastune vaikka vastaan näin julkisesti - avointa keskusteluahan olit peräänkuuluttamassakin. En lähtenyt mukaan, kun viihdyn paremmin täällä norsunluutornissa yhteiskunnan ilmiöitä analysoimassa kuin barrikadeilla yhteiskuntaa muuttamassa. Toivotan kuitenkin kampanjalle onnea ja menestystä, jälkimmäinen tosin lienee hiukan epätodennäköistä.
Harvoin tehdään yhden päivän aikana niin monta työllisyyttä edistävää talouspoliittista päätöstä kuin mitä hallituksen eilen illalla julkistetussa rakennepoliittisessa kannanotossa. Suomessa näköjään päätöksiä saadaan aikaan vasta kun on kunnon kriisi, mutta saadaan kuitenkin. Ja silti tarvitaan aikamoinen optimisti uskomaan, että näillä muutoksilla saadaan julkisen talouden kestävyysvajeeseen pientä lommoa isompi jälki.
Suomalaisessa eläkekeskustelussa on jumiuduttu puhumaan eläkeiän nostosta. Liian alhainen eläkeikä ei kuitenkaan ole eläkepolitiikan suurin ongelma eikä eläkeiän nousu eläkeongelmaa yksin ratkaise. Loppujen lopuksi oleellisinta on, että eläkkeet turvaavat riittävän toimeentulon ja että eläkkeet pystytään maksamaan ilman kohtuuttoman kovaksi kiristyvää verotusta.
Ruotsissa työnantajan pitää irtisanomistilanteessa aloittaa irtisanomiset viimeksi taloon tulleista. Suomen työlainsäädännöstä tällaiset säännöt puuttuvat. Kumpi siis onkaan parempi järjestelmä.
Suomessa tehtiin vuonna 2005 suuri eläkeuudistus. Tavoitteena oli vahvistaa eläkejärjestelmän kestävyyttä ja nostaa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää 2 - 3 vuodella. Olemme tämän uudistuksen onnistumista yrittäneet yhdessä Satu Nivalaisen kanssa kirjoitetussa raportissa arvioida. Tulosten mukaan eläkejärjestelmän kestävyys kyllä vahvistuu, mutta eläkkeelle jäämisiän nousutavoite näyttää jäävän kauas.
Eduskunta hyväksyi eilen 2.5. lopullisesti Lain tilastolain muuttamisesta. Nyt tarvitaan enää presidentin allekirjoitus ja pitkällinen vääntö yksittäisiä henkilöitä koskevien tilastoaineistojen käytöstä tieteellisessä tutkimuksessa on ohi. Empiirisen tutkijan wapusta tuli melkein joulu.
Hallitus edistää tämä vuonna talouskasvua väliaikaisella T&K menojen verovähennyksellä sekä bisnesenkelivähennyksellä. Tuki on sen verran anteliasta, että pistää Roope Uusitalo OY:nkin harkitsemaan liiketoimintastrategiaansa uudestaan. (lisää…)
Keskimääräisen eläkkeelle jäämisiän nostamiseksi on olemassa yksinkertainen ja todistettavasti vaikuttava keino. Tämä uudistus ei heikentäisi kenenkään asemaa, ei maksaisi juuri mitään, eikä edes pienentäisi eläkkeitä, mutta nostaisi varmasti eläkkeellesiirtymisiän odotetta - ehkä vielä juuri virallisten tavoitteiden mukaisen 2-3 vuotta. Kiinnostaako?
Hesarin kuukausiliitteessä julkaistiin viikonloppuna ekonomistin käyttöohje. Hiukan ilkeämielisessäkin jutussa luokiteltiin julkisuudessa eniten näkyvien ekonomistien kannanottoja heidän työnantajiensa mukaan. PT:n ekonomistit leimattiin demareiksi, ETLAn ekonomistit elinkeinoelämän etujen ajajiksi, tulonjakoa tutkivat vasemmistolaisiksi ja ekonomistien enemmistö oikeistolaisiksi. Minun silmääni pisti kuitenkin leimakirveen sijaan aktiivitutkijoiden puuttuminen listasta.
Tamperelainen yksityisajattelija Ari Ojapelto muistaa aina välillä minua ja varmaan pariakymmentä muutakin taloustieteilijää pitkillä sähköpostikirjoituksillaan. Viime viikolla Ojapeltoa kiukutti erityisesti VATTin ylijohtajan Juhana Vartiaisen kommentit työvoiman tarjonnan kasvattamisen tarpeesta. Miksi ajaa eläkeikäisiä ja kotiäitejä töihin, kun työttömien määrä samaan aikaan koko ajan kasvaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä haluaa kannustaa opiskelijoita ottamaan opintolainaa ja valmistumaan ripeästi antamalla anteeksi 40% opintolainoista määräajassa valmistuville. Kun opintolainaa saa tällä hetkellä pankista jopa 2 prosentin korolla, opintolainan efektiiviseksi vuosikoroksi tulee alimmillaan -38%. Jos tällä hinnalla ei raha opiskelijoille kelpaa, voi alkaa huolestua opiskelijoiden laskutaidosta.
Kävin aamu tv:ssä puhumassa lukukausimaksuista. Tuli varmaan taas hankittua paljon kavereita. Kaiken uhallakin ajattelin postata keskeisiä argumentteja tähän blogiin. Myös niitä, joita en media-avuttomana saanut kymmenen minuutin keskustelussa suollettua ulos. Pahoittelen että tuli vähän pitkä.
Kuuntelin eilen Ajankohtaisesta kakkosesta Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin kommentteja perustulosta. Fiksu, idealistinen nuori nainen - tällaisia poliitikkoja Suomi tarvitsisi lisää. Perustulokysymyksessä Andersson tosin on yhtä väärässä kuin muutkin kivat punavihreät.
Eläketurvakeskuksen julkaiseman virallisen eläkkeellesiirtymisiän odotteen viime vuosien kasvu on aikaansaanut tyytyväistä hyrinää sekä eläkeasiantuntijoiden että eläkeiän nostamista kaihtavien poliitikkojen piirissä. Viimeksi mm. eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen ex-toimitusjohtaja Kari Puro (Työeläke 1/2012) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (Demari 24.2.) toteavat eläkeiän nousseen vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen 1,5 vuodella ja laskevat tämän eläkeuudistuksen ansioksi. Valitettavasti näissä arvioissa on mukana myös katteetonta optimismia.
Puolustusvoimien viimeviikkoiset säästösuunnitelmat ovat herättäneet koko lailla keskustelua. Näitten säästöpäätösten merkittävyyttä on kuitenkin hankala arvioida kun puolustusvoimien budjetista puuttuu suurin yksittäinen maapuolustuksen menoerä - asevelvollisten varusmiesten työpanoksen arvo. Karkeakin laskelma tästä erästä voisi auttaa kohdentamaan säästöpäätökset paremmin, olettaen että tavoitteena on uskottavan maanpuolustuksen järjestäminen kohtuullisin kansantaloudellisin kustannuksin. Järjestelmän kustannustehokkuudestakin voisi käydä järkevämpää keskustelua, jos kaikki kustannukset olisivat näkyvissä. (lisää…)