Kirjoittaja toimii kansainvälisen kaupan professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella.
Kutakuinkin vuosi sitten Suomen ja Venäjän välillä oli pientä diplomaattista kärhämää johtavien Kokoomus-puolueen johtohahmojen vähäteltyä Venäjän taloudellista voimaa. Mutta miten valtioiden taloudellista voimaa tulisi mitata, ja jos mitta löydetään, niin millainen Venäjän voima on? (lisää…)
Suomi vaatii Kreikalta vakuuksia tulevaisuudessa sille myöntämilleen luotoille. Miten tämä vaikuttaa Kreikan velka-ongelmaan? (lisää…)
Usko vapaan markkinatalouden erinomaisuuteen perustuu viime kädessä siihen, että uskotaan sellaisten kahdenvälisten vapaaehtoisten sopimusten, joilla ei ole mitään suoraa vaikutusta kehenkään muuhun, olevan “hyviä”. Jos sopimus on vapaaehtoinen, niin sopijat hyötyvät siitä. Ja jos sillä ei ole vaikutusta kehenkään muuhun, niin yhteiskunnan kannalta sopimus ei voi olla kuin hyvä. Erikoistapaus on tietysti vapaa markkinavaihto: Ostan/myyn jotakin hinnalla, jonka toinen osapuoli hyväksyy. Tätä kaunista kuvaa on hyvä vähän rikkoa. (lisää…)
Kreikan julkisen omaisuuden yksityistämistä on laajalti esitetty tärkeäksi osaksi julkisen velkaantumisen hillintää. Yksityistäminen todennäköisesti kuitenkin vain pahentaa ongelmaa. (lisää…)
Kreikan julkinen velka suhteessa Kreikan sen maksukykyyn (bruttokansantuotteeseen) on hyvin korkea. Se on itse asiassa korkeampi kuin monien sellaisten maiden on ollut, joiden julkisen sektorin velkoja on viimeisten vuosikymmenien aikana järjestetty uudelleen. Miksei velkojen uudelleenjärjestely nyt kelpaa? Pyydän jo nyt anteeksi, vastaukseni on vähän pidemmänpuoleinen, mutta kelvannee siten unilääkkeeksi. (lisää…)
Suomessa on saavutettu yksimielisyys hyvää talouspolitiikkaa ohjaavista periaatteista. Filosofi John Rawlsin ajatus, että politiikkaa tulee arvottaa sillä perusteella, miten yhteiskunnan huono-osaisimpien tulot kasvavat, on saanut kannatusta sekä oikealta että vasemmalta. Nyt vaalit voitti puolue, joka sanomansa mukaan ajaa köyhän kansan asiaa. On kai siis selvää, että periaate kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan? Siksi olisi hyvä tietää, mitä sitten oikein pitäisi tehdä. (lisää…)
Suomeen on syntymässä persuälymystö. Tällä tarkoitan ihmisiä, jotka arvostelevat perinteistä älymystöä liiallisesta asioiden pohtimisesta ja ongelmien todellisten ratkaisujen kaihtamisesta. Persuälykölle ongelma on aina selvä ja sille löytyy aina selvä ratkaisu. Erityisesti tämä koskee rikollisuutta, persuälymystö pitää selvänä, että rikollisuutta saadaan vähennettyä tuomioita koventamalla ja panemalla syylliset välittömästi vastuuseen. Viime aikoina EVA:n johtaja Matti Apunen on ollut näkyvin persuälymystön lipunkantaja (esimerkiksi Helsingin Sanomat 22.3.). (lisää…)
Suomalaisessa(kin) maahanmuuttokritiikissä usein toistuva väite on, että erityisesti islaminuskoisista maista tulevilla ihmisillä on eniten vaikeuksia sopeutua tänne. Yhtenä ristiriitojen lähteenä pidetään naisten asemaa ja uskonnon vaikutusta siihen, naisten ympärileikkaukset nostetaan usein esille. Mutta ehkä taustalla onkin jotakin muuta? (lisää…)
Tämän aamun YLE:n radiouutisissa kerrottiin, että Veracellin sellutehtaalla (jonka yksi omistaja on StoraEnso) Brasiliassa on taas osoitettu mieltä, paikalliset naiset ovat istuttaneet eukalyptusviljelmille tarvitsemiaan kasveja. Mielensoittajat kuuluivat Brasilian isoon maattomien joukkoon. Samanlaisia uutisia erilaisista mielenosoituksista tulee tasaisin väliajoin. Onkohan tässä kaikki? (lisää…)
Lähi-idän vallankumousta kommentoivien toimittajien yksi useimmin toistuvista väitteistä on, että tapahtumat ovat yllättäneet kaikki, ainakin ulkopuoliset, asiantuntijoista meihin tavallisiin uutisten seuraajiin (tämän päivän, 23.2., Helsingin Sanomissa ainakin kaksi toimittajaa pohtii asiaa). Samaan aikaan on puhuttu paljon sosiaalisten tiedotusverkostojen (Facebook ja Twitter) merkityksestä vallankumousten organisoimisessa. Tämä opittiin aiemmin jo Moldovassa ja Iranissakin ainakin Twitterillä on ollut merkitystä mielenosoitusten järjestämisessä. Niillä voi olla merkitystä myös tapahtumien yllättävyydelle. (lisää…)
Kansalaisjärjestöillä on suuri merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa. Väittäisin, että niiden merkitys kasvaa koko ajan, on vaikea keksiä sellaista aihetta, että tiedotusvälineissä ei kuultaisi niitä asiantuntijoina. Joskus tästä on oltava huolissaan, kansalaisjärjestöjä saattaa vaivata “aina huonosti” -oireyhtymä. (lisää…)
Irlannin valtion velkakriisi ja sen ratkaisu on herättänyt paljon keskustelua velkakriisien hoidosta yleisestikin. Irlannissa velkakriisin loi yksityisten pankkien velkojen sosialisointi. Näin veronmaksajat pantiin kantamaan kokonaan vastuu, josta suuri osa olisi kuulunut sijoittajien kannettavaksi. Sijoittajat pelastettiin, koska kriisin paheneminen haluttiin estää. Eikö sijoittajia voida panna kantamaan vastuuta? (lisää…)
Yksi seuraavien eduskuntavaalien pääteemoista on maahanmuutto. Vallitsevaksi on noussut käsitys, että sitä pitää jollakin tavoin rajoittaa. Mikään poliittinen taho ei tätä käsitystä enää uskalla asettaa kyseenalaiseksi. Niin pitäisi kuitenkin tehdä. (lisää…)
Suuri joukko ihmisiä on eronnut kirkosta muutamassa päivässä, suuri joukko ihmisiä ilmoitti ottavansa osaa kansanedustajien palkkojen korotusta vastustavaan mielenosoitukseen, muttei koskaan saapunut paikalle. Nyt siis taas on se aika vuodesta, jolloin Albert Hirschmanin teoria paosta, äänestä ja lojaalisuudesta yhteiskunnallisen muutoksen välineinä on syytä kaivaa esiin. (lisää…)
Viimeisimmässä Kanava-lehdessä valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas kuvaa Suomen kauppapolitiikkaa passiiviseksi, muiden maiden toimenpiteisiin sopeutujaksi. Samalla Sailas puhuu vapaan kaupan puolesta. Onko tämä Suomen kauppapolitiikan ajopuuteoria yhtään parempi kuin jatkosotaa koskeva? (lisää…)
Vanhemmat ovat antaneet lapsilleen nimiä monin eri perustein, toisinaan tuomaan esiin omia aatteitaan tai toisinaan taas heittäytyäkseen ajan henkeen. Neuvostoliiton alkuaikoina usko tekniseen kehitykseen tienä kommunismiin näkyi tytöille annetussa “Traktorina”-nimessä. (lisää…)