Artikkelin Jokamiehestä ja hänen oikeuksistaan, vedestä ja kapitalismista kommentit http://blog.hse-econ.fi/?p=1445 Fri, 29 Mar 2024 09:05:15 +0000 http://wordpress.org/?v=2.7.1 hourly 1 Kirjoittaja: Mikä on tappamista ja mi http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-346 Mikä on tappamista ja mi Mon, 09 Nov 2009 20:07:23 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-346 Haaparanta on oikeassa siinä, että liberaali utilitaristi ei hyväksy yhden ihmisen murhaamista viiden pelastamiseksi. Oletus: tähän asti joka vuosi valtio on hoitanut vedenjakelun. Kysymys, pitäisikö ensi vuonna A. valtion hoitaa vedenjakelu (jolloin 5 lasta kuolee), vai B. valtion antaa eniten tarjoavan hoitaa vedenjakelu (jolloin 1 muu lapsi kuolee)? Mikäli tulkitsemme (kuten Haaparanta), että B on tappamista ja A oheisvahinko, niin liberaali valitsee vaihtoehdon A. Mutta - miksi näin pitäisi tulkita? Itse katsoisin, että väkivaltamonopolin harjoittama 5 lasta tappava toiminta on vakavampaa kuin se, että annetaan ihmisten itse järjestää vedenjakelunsa haluamallaan tavalla, siis A on enemmän tappamista ja B enemmän oheisvahinko. Myönnän, että tuo perustelu on hyvin heikko ja voidaan hyvin olla sitä mieltä, että A ja B ovat yhtä perustellusti murhia tai oheisvahinkoja. En pidä mitenkään selvänä, että B olisi enemmän tappamista. Siis pidän arveluttavana näkemystä, että sosialismin uhrit olisivat oheisvahinkoja ja kapitalismin uhrit murhia - yleensä se on toisinpäin mutta kieltämättä tässä PH:n esimerkissä tilanne on hyvin kiistanalainen. Lisäksi, tositilanteessa (eikä PH:n yksinkertaistetussa mallissa) valittaessa mainittu liberaali vaihtoehto B riittäisi niinkin pieni hyväntekeväisyys, että sillä pelastettaisiin yhden lapsen henki. Tämän vuoksi pidän B:tä oikeana. Olen kuitenkin samaa mieltä Haaparannan kanssa siitä, että paras vaihtoehto saattaa olla käyttää yksityistämishuutokaupan tulojen tuotto perustuloon, jonka ansiosta myös tuolla yhdellä lapsella on varaa riittävään veteen. Kahden tuoreimman kappaleen argumentit ovat yleistettävissä laajemminkin yksityistämiseen ja kapitalismiin. Haaparanta on oikeassa siinä, että liberaali utilitaristi ei hyväksy yhden ihmisen murhaamista viiden pelastamiseksi.

Oletus: tähän asti joka vuosi valtio on hoitanut vedenjakelun.

Kysymys, pitäisikö ensi vuonna
A. valtion hoitaa vedenjakelu (jolloin 5 lasta kuolee), vai
B. valtion antaa eniten tarjoavan hoitaa vedenjakelu (jolloin 1 muu lapsi kuolee)?

Mikäli tulkitsemme (kuten Haaparanta), että B on tappamista ja A oheisvahinko, niin liberaali valitsee vaihtoehdon A. Mutta - miksi näin pitäisi tulkita?

Itse katsoisin, että väkivaltamonopolin harjoittama 5 lasta tappava toiminta on vakavampaa kuin se, että annetaan ihmisten itse järjestää vedenjakelunsa haluamallaan tavalla, siis A on enemmän tappamista ja B enemmän oheisvahinko.

Myönnän, että tuo perustelu on hyvin heikko ja voidaan hyvin olla sitä mieltä, että A ja B ovat yhtä perustellusti murhia tai oheisvahinkoja. En pidä mitenkään selvänä, että B olisi enemmän tappamista.

Siis pidän arveluttavana näkemystä, että sosialismin uhrit olisivat oheisvahinkoja ja kapitalismin uhrit murhia - yleensä se on toisinpäin mutta kieltämättä tässä PH:n esimerkissä tilanne on hyvin kiistanalainen.

Lisäksi, tositilanteessa (eikä PH:n yksinkertaistetussa mallissa) valittaessa mainittu liberaali vaihtoehto B riittäisi niinkin pieni hyväntekeväisyys, että sillä pelastettaisiin yhden lapsen henki. Tämän vuoksi pidän B:tä oikeana.

Olen kuitenkin samaa mieltä Haaparannan kanssa siitä, että paras vaihtoehto saattaa olla käyttää yksityistämishuutokaupan tulojen tuotto perustuloon, jonka ansiosta myös tuolla yhdellä lapsella on varaa riittävään veteen.

Kahden tuoreimman kappaleen argumentit ovat yleistettävissä laajemminkin yksityistämiseen ja kapitalismiin.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-334 Artturi Björk Sun, 01 Nov 2009 18:05:20 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-334 Mä en siis edelleenkään sano mitään siitä <b>miten</b> on arvotettava, vaikka toki kun päätöksiä tekee niin on arvotettava tavalla tai toisella. Minä yritän selittää <b>mitä</b> on arvotettava. Minä yritän sanoa ainoastaan, että kun on valinta, niin sen valinnan seuraus on se lopputulemien erotus. Ehkä tämä esimerkki havainnollistaaa asiaa: Oletetaan, että sinulla on valinta, että voit joko lyödä minua turpaan tai potkaista päähän. Sanotaan, että molemmissa tapauksissa minulta murtuu nenä, mutta päähän potkusta tulee vielä lisäksi aivotärähdys. Jos valitset potkaista minua päähän, niin tämän valinnan seuraus on ainoastaan se aivotärähdys, koska nenähän minulta murtuu riippumatta siitä mitä valitset. Tätä valintaa täytyy siis arvioida ainoastaan sen kannalta onko toivottavaa, että minä saan aivotärähdyksen. Jos on niin potku on parempi, jos taas ei niin kannattaa mieluummin löydä turpaan. Mutta sinä et olisi valinnallasi vastuussa nenäni murtumisesta. Eli riippumatta siitä miten me arvotettaisiin sitä nenän murtumista, niin sillä ei olisi mitään merkitystä valinnan kannalta. Sen sijaan aivotärähdyksen arvottamisella on väliä ja se onkin sitten mielenkiintoinen kysymys, että miten se on tehtävä, mutta minä olen yrittänyt selittää, että en ole sanonut mitään siitä miten pitää arvottaa vaan siitä mitä pitää arvottaa. Tässä esimerkissä ei pidä arvottaa nenän murtumista, ainoastaan aivotärähdystä. Samalla tavalla vedenkin kanssa pitää arvottaa sitä lopputulemien erotusta. Ei koko lopputulemaa. Sinä kirjoitat koko ajan siitä miten valintoja on arvotettava. Tämä on ihan mielenkiintoista eikä siinä mitään, mutta minä en väitä juuta enkä jaata tästä, vaan siitä mikä on se valinnan seuraus mitä meidän on arvotettava. Jotta voimme tehdä oikeita valintoja niin meidän pitää tietysti ekana tietää mitä me ylipäänsä olemme arvottamassa sen lisäksi, että meidän on tiedettävä miten arvotamme. Tästä syystä me puhutaan mun mielestä toistemme ohi ilman, että kumpikaan on erityisen epälooginen tai tarvitsee mitään logiikan oppitunteja. Pitäydyn kuitenkin edelleen siinä, että sinulle olisi hyväksi oppia käytöstapoja. Mä en siis edelleenkään sano mitään siitä miten on arvotettava, vaikka toki kun päätöksiä tekee niin on arvotettava tavalla tai toisella. Minä yritän selittää mitä on arvotettava. Minä yritän sanoa ainoastaan, että kun on valinta, niin sen valinnan seuraus on se lopputulemien erotus.

Ehkä tämä esimerkki havainnollistaaa asiaa:

Oletetaan, että sinulla on valinta, että voit joko lyödä minua turpaan tai potkaista päähän. Sanotaan, että molemmissa tapauksissa minulta murtuu nenä, mutta päähän potkusta tulee vielä lisäksi aivotärähdys. Jos valitset potkaista minua päähän, niin tämän valinnan seuraus on ainoastaan se aivotärähdys, koska nenähän minulta murtuu riippumatta siitä mitä valitset. Tätä valintaa täytyy siis arvioida ainoastaan sen kannalta onko toivottavaa, että minä saan aivotärähdyksen. Jos on niin potku on parempi, jos taas ei niin kannattaa mieluummin löydä turpaan. Mutta sinä et olisi valinnallasi vastuussa nenäni murtumisesta. Eli riippumatta siitä miten me arvotettaisiin sitä nenän murtumista, niin sillä ei olisi mitään merkitystä valinnan kannalta. Sen sijaan aivotärähdyksen arvottamisella on väliä ja se onkin sitten mielenkiintoinen kysymys, että miten se on tehtävä, mutta minä olen yrittänyt selittää, että en ole sanonut mitään siitä miten pitää arvottaa vaan siitä mitä pitää arvottaa. Tässä esimerkissä ei pidä arvottaa nenän murtumista, ainoastaan aivotärähdystä.

Samalla tavalla vedenkin kanssa pitää arvottaa sitä lopputulemien erotusta. Ei koko lopputulemaa.

Sinä kirjoitat koko ajan siitä miten valintoja on arvotettava. Tämä on ihan mielenkiintoista eikä siinä mitään, mutta minä en väitä juuta enkä jaata tästä, vaan siitä mikä on se valinnan seuraus mitä meidän on arvotettava. Jotta voimme tehdä oikeita valintoja niin meidän pitää tietysti ekana tietää mitä me ylipäänsä olemme arvottamassa sen lisäksi, että meidän on tiedettävä miten arvotamme.

Tästä syystä me puhutaan mun mielestä toistemme ohi ilman, että kumpikaan on erityisen epälooginen tai tarvitsee mitään logiikan oppitunteja. Pitäydyn kuitenkin edelleen siinä, että sinulle olisi hyväksi oppia käytöstapoja.

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-333 Pertti Haaparanta Sun, 01 Nov 2009 15:24:21 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-333 Rikon antamaani lupausta, mutta kyllä sinun täytyy mennä logiikan kurssille. Veden suhteen puhumme kahdesta vaihtoehdosta (jollaisesta Argentiinassakin oli kyse), joissa eri ihmiset elävät ja väestön koko vaihtelee. Tällöin on väistämättä arvotettava elämää, haluat sinä tai et sitä. Sinä kannatat periaatetta, jossa yhden ihmisen voi tappaa, kunhan hänet korvataan ihmisellä, jonka hyvinvointi on vähintään sama kuin tapetun jäljelläolevan elämän hyvinvointi, minä en. Jos yhteiskunta painottaa elämää, niin elävän pienen lapsen hyvinvointi (olkoon esimerkin vuoksi vaikka 1 vuotias, odotettu elinaika 40 vuotta) on painokkaampi kuin mahdollisesti syntyvän vauvan mahdollinen elämä, jos tämän elämän odotusaika on 39 vuotta ja elinolot muuten samanlaiset. Jos painotan elämää tarpeeksi, niin nyt elävän 1 vuotiaan lapsen elämä voi olla arvokkaampi kuin mahdollisesti syntyvän lapsen, jonka odotettu elinikä on 40 vuotta. Me emme puhu toistemme ohi, sinä vain kannatat sellaista eettistä periaatetta, joka on huonoksi havaittu. Eri eettiset teoriat antavat erilaisen "neton", jonka pohjalle ne esittävät yhteiskunnallisen päätöksenteon rakentuvan, ne eivät anna mitään sama vastausta. Tämän ymmärtämiseksi tarvitset vähintään logiikan alkeiskurssin. Hillanpominnasta: Paradoksi voi olla olemassa tai ei, riippuu näkökulmasta. Taloustieteen yhetisresurssein perusteorian näkökulmasta on paradoksaalista, että täysin vapaata resurssia ei käytetä liikaa. Nyt olisi ollut sinun vuorosi esittää jotakin empiriaa. Väitteesi, että jonkin henkilön, joka esittää ensimmäisenä jonkin teoreettisen idean jonkin havaitun ilmiön ymmärtämiseksi, tulisi myös ensimmäisenä esittää sille empiiristä näyttöä on omituinen. Nyt kun minä olen vedonnut omiin kokemuksiini, jotka ovat tietysti empiriaa nekin, niin odottaisin sinun vetoavan johonkin havaintoihin, edes omiisi. Mutta tämä jäi nyt ehdottomasti viimeiseksi vastauksekseni. Rikon antamaani lupausta, mutta kyllä sinun täytyy mennä logiikan kurssille. Veden suhteen puhumme kahdesta vaihtoehdosta (jollaisesta Argentiinassakin oli kyse), joissa eri ihmiset elävät ja väestön koko vaihtelee. Tällöin on väistämättä arvotettava elämää, haluat sinä tai et sitä. Sinä kannatat periaatetta, jossa yhden ihmisen voi tappaa, kunhan hänet korvataan ihmisellä, jonka hyvinvointi on vähintään sama kuin tapetun jäljelläolevan elämän hyvinvointi, minä en. Jos yhteiskunta painottaa elämää, niin elävän pienen lapsen hyvinvointi (olkoon esimerkin vuoksi vaikka 1 vuotias, odotettu elinaika 40 vuotta) on painokkaampi kuin mahdollisesti syntyvän vauvan mahdollinen elämä, jos tämän elämän odotusaika on 39 vuotta ja elinolot muuten samanlaiset. Jos painotan elämää tarpeeksi, niin nyt elävän 1 vuotiaan lapsen elämä voi olla arvokkaampi kuin mahdollisesti syntyvän lapsen, jonka odotettu elinikä on 40 vuotta. Me emme puhu toistemme ohi, sinä vain kannatat sellaista eettistä periaatetta, joka on huonoksi havaittu. Eri eettiset teoriat antavat erilaisen “neton”, jonka pohjalle ne esittävät yhteiskunnallisen päätöksenteon rakentuvan, ne eivät anna mitään sama vastausta. Tämän ymmärtämiseksi tarvitset vähintään logiikan alkeiskurssin.
Hillanpominnasta: Paradoksi voi olla olemassa tai ei, riippuu näkökulmasta. Taloustieteen yhetisresurssein perusteorian näkökulmasta on paradoksaalista, että täysin vapaata resurssia ei käytetä liikaa. Nyt olisi ollut sinun vuorosi esittää jotakin empiriaa. Väitteesi, että jonkin henkilön, joka esittää ensimmäisenä jonkin teoreettisen idean jonkin havaitun ilmiön ymmärtämiseksi, tulisi myös ensimmäisenä esittää sille empiiristä näyttöä on omituinen. Nyt kun minä olen vedonnut omiin kokemuksiini, jotka ovat tietysti empiriaa nekin, niin odottaisin sinun vetoavan johonkin havaintoihin, edes omiisi. Mutta tämä jäi nyt ehdottomasti viimeiseksi vastauksekseni.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-332 Artturi Björk Sat, 31 Oct 2009 14:37:01 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-332 Pertti Haaparanta:<blockquote>paradoksille, miksi ulkomaalaiset marjanpoimijat (suomalaisten palkkaamat) herättävät närää, kun mitään näyttöä siitä, että he poimisivat marjoja niin, että tulevat marjasadot pienenisivät, ei ole.</blockquote> Joo, siis täähän ei oo mikään paradoksi. Ei tulevien hillasatojen tartte peinentyä, että niistä poimijoista olisi haittaa paikalliselle väestölle. Riittää vaan, että poiminnassa on laskeva rajahyöty, eli että kun marginaalinen poimija poimii aina parhaan paikan, mitä enemmän poimijoita sitä huonompia paikkoja joutuu poimimaan. Me puhutaan nyt tässä vesihommassa niin toistemme ohi, että en tiedä voiko tilannetta enää pelastaa. Minä en siis väitä etteikö eettisiä valintoja pitäisi tehdä. Minä väitin ainoastaan, että päätöksentekijä on ainoastaan vastuussa kahden vaihtoehtoisen päätöksen vaikutusten erotuksesta, ei kaikista kuolemista. Se miten ihmisten elämää arvotetaan on tästä periaatteesta täysin erillinen kysymys. Minä en siis yritäkään tarjota mitään päätöksentekokriteereitä, vaan yritän ainoastaan sanoa, että päätöksentekijä on vastuussa ainoastaan valintojensa vaikutusten erotuksesta. Tämä ei kerro mitään siitä miten näitä vaikutuksia arvioidaan. Tämä on nyt minun puoleltani vähän epäkohtelista, koska olen täällä blogilla kommentoijana sinun vieraanasi, mutta silti: on tosi loukkaavaa ja epäkohtelista, että sinä koko ajan tuputat minua jollekin logiikan luennoille. Me emme ymmärrä toistemme kirjoituksia niiden kirjoittajien aikomalla tavalla, mutta tämä ei johdu siitä että kummankaan kirjoituksissa tai ajatuksissa olisi loogisia ristiriitaisuuksia. Pertti Haaparanta:
paradoksille, miksi ulkomaalaiset marjanpoimijat (suomalaisten palkkaamat) herättävät närää, kun mitään näyttöä siitä, että he poimisivat marjoja niin, että tulevat marjasadot pienenisivät, ei ole.

Joo, siis täähän ei oo mikään paradoksi. Ei tulevien hillasatojen tartte peinentyä, että niistä poimijoista olisi haittaa paikalliselle väestölle. Riittää vaan, että poiminnassa on laskeva rajahyöty, eli että kun marginaalinen poimija poimii aina parhaan paikan, mitä enemmän poimijoita sitä huonompia paikkoja joutuu poimimaan.

Me puhutaan nyt tässä vesihommassa niin toistemme ohi, että en tiedä voiko tilannetta enää pelastaa. Minä en siis väitä etteikö eettisiä valintoja pitäisi tehdä. Minä väitin ainoastaan, että päätöksentekijä on ainoastaan vastuussa kahden vaihtoehtoisen päätöksen vaikutusten erotuksesta, ei kaikista kuolemista. Se miten ihmisten elämää arvotetaan on tästä periaatteesta täysin erillinen kysymys.

Minä en siis yritäkään tarjota mitään päätöksentekokriteereitä, vaan yritän ainoastaan sanoa, että päätöksentekijä on vastuussa ainoastaan valintojensa vaikutusten erotuksesta. Tämä ei kerro mitään siitä miten näitä vaikutuksia arvioidaan.

Tämä on nyt minun puoleltani vähän epäkohtelista, koska olen täällä blogilla kommentoijana sinun vieraanasi, mutta silti: on tosi loukkaavaa ja epäkohtelista, että sinä koko ajan tuputat minua jollekin logiikan luennoille.

Me emme ymmärrä toistemme kirjoituksia niiden kirjoittajien aikomalla tavalla, mutta tämä ei johdu siitä että kummankaan kirjoituksissa tai ajatuksissa olisi loogisia ristiriitaisuuksia.

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-331 Pertti Haaparanta Sat, 31 Oct 2009 08:00:39 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-331 A) Hillaa poimitaan samoilla soilla, hillan ostajat ovat tietyillä paikoilla, jonne kaikki päivittäin tulevat myymään, hillanpoimijoista pääosa on (tai on ollut ennen värvättyjen ulkomaisten poimijoiden tuloa)paikallisia vakituisia asukkaita jne. Kaikki klassiset edellytykset (toisten keruun ja myyntien valvonnan helppous, sosiaalisten rangaistusten täytäntöönpano) implisiittiselle kartellille ovat olemassa. Marjan ostajien tarjoukset muuttuvat päivittäin päivän sisälläkin hyvin nopeasti tarjonnan mukaan, mikä sekin paljastaa myyntien määrän. Implisiittisen kartellin olemassaolo on kuitenkin viime kädessä empiirinen kysymys ja esitin sen yhdeksi ratkaisuksi paradoksille, miksi ulkomaalaiset marjanpoimijat (suomalaisten palkkaamat) herättävät närää, kun mitään näyttöä siitä, että he poimisivat marjoja niin, että tulevat marjasadot pienenisivät, ei ole. Tämä ei sulje pois vaihtoehtoisia selityksiä. B) Kuten sanoin, klassinen utiltarismi (tai sen erityinen versio), jota edelleen tuputat päätöksentekokriteeriksi (kehotan edelleen menemään logiikan kurssille, jos et edes tätä tajua), on huono päätöksentekokriteeri silloin, kun eri vertailuryhmissä on eri ihmisiä erilaisia määriä. Ja aivan vihjeeksi, klassinen utilitarismikin edellyttää tietoa hyödyistä, sekin täytyy olla olemassa, jotenkin se on kaivettava esiin. Sekoitat keskenään myös päätöksenteon anonymiteetin ja sen, miten erityyppisiä ihmisiä otetaan huomioon päätöksenteossa. Edellisessä vastauksessani esitin esimerkkinä vaihtoehdosta maximin-kriteeriä, joka sekin on anonyymi kriteeri: kenen tahansa asema, joka on huonoin, otetaan päätöksenteon perustaksi, henkilön identiteetillä ei ole väliä. Se voidaan yleistää ns. leximin-kriteeriksi tai sen eri vaihtoehdoiksi. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki päätöksentekosäännöt ovat epätäydellisiä ja eettisiä valintoja on pakko tehdä, niitä ei voi yrittää väittämällä, että joku sääntö olisi objektiiviisesti paras (varsinkin, kun esittää yhtä huonoimmista siinä mielessä, että se rikkoo tärkeimpiä yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä päätöksenteolle, silloin kun puhutaan elämistä ja kuolemista). Kysypä itseltäsi, kumpi on parempi vaihtoehto: tappaa ihminen x ja sallia ihmisen y syntymä, kun kummankin hyvinvointi on sama (x:n jäljellä olevan elämän, y:n koko elämän) vai sallia x:n elää elämänsä loppuun ja estää y:n syntymä? Oletetaan, että kenenkään muun hyvinvoinnille ei tapahdu mitään. Annan vihjeen: Sinun kriteereilläsi vastaus on yksikäsitteisen selvä. Niin on minunkin, mutta vastauksemme ei ole sama. C) Lopetan tähän omalta puoleltani tämän keskustelun osan. Kehotan sinuakin sen sijasta tutustumaan alaa koskevaan tutkimukseen. A) Hillaa poimitaan samoilla soilla, hillan ostajat ovat tietyillä paikoilla, jonne kaikki päivittäin tulevat myymään, hillanpoimijoista pääosa on (tai on ollut ennen värvättyjen ulkomaisten poimijoiden tuloa)paikallisia vakituisia asukkaita jne. Kaikki klassiset edellytykset (toisten keruun ja myyntien valvonnan helppous, sosiaalisten rangaistusten täytäntöönpano) implisiittiselle kartellille ovat olemassa. Marjan ostajien tarjoukset muuttuvat päivittäin päivän sisälläkin hyvin nopeasti tarjonnan mukaan, mikä sekin paljastaa myyntien määrän. Implisiittisen kartellin olemassaolo on kuitenkin viime kädessä empiirinen kysymys ja esitin sen yhdeksi ratkaisuksi paradoksille, miksi ulkomaalaiset marjanpoimijat (suomalaisten palkkaamat) herättävät närää, kun mitään näyttöä siitä, että he poimisivat marjoja niin, että tulevat marjasadot pienenisivät, ei ole. Tämä ei sulje pois vaihtoehtoisia selityksiä.
B) Kuten sanoin, klassinen utiltarismi (tai sen erityinen versio), jota edelleen tuputat päätöksentekokriteeriksi (kehotan edelleen menemään logiikan kurssille, jos et edes tätä tajua), on huono päätöksentekokriteeri silloin, kun eri vertailuryhmissä on eri ihmisiä erilaisia määriä. Ja aivan vihjeeksi, klassinen utilitarismikin edellyttää tietoa hyödyistä, sekin täytyy olla olemassa, jotenkin se on kaivettava esiin.
Sekoitat keskenään myös päätöksenteon anonymiteetin ja sen, miten erityyppisiä ihmisiä otetaan huomioon päätöksenteossa. Edellisessä vastauksessani esitin esimerkkinä vaihtoehdosta maximin-kriteeriä, joka sekin on anonyymi kriteeri: kenen tahansa asema, joka on huonoin, otetaan päätöksenteon perustaksi, henkilön identiteetillä ei ole väliä. Se voidaan yleistää ns. leximin-kriteeriksi tai sen eri vaihtoehdoiksi. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki päätöksentekosäännöt ovat epätäydellisiä ja eettisiä valintoja on pakko tehdä, niitä ei voi yrittää väittämällä, että joku sääntö olisi objektiiviisesti paras (varsinkin, kun esittää yhtä huonoimmista siinä mielessä, että se rikkoo tärkeimpiä yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä päätöksenteolle, silloin kun puhutaan elämistä ja kuolemista). Kysypä itseltäsi, kumpi on parempi vaihtoehto: tappaa ihminen x ja sallia ihmisen y syntymä, kun kummankin hyvinvointi on sama (x:n jäljellä olevan elämän, y:n koko elämän) vai sallia x:n elää elämänsä loppuun ja estää y:n syntymä? Oletetaan, että kenenkään muun hyvinvoinnille ei tapahdu mitään. Annan vihjeen: Sinun kriteereilläsi vastaus on yksikäsitteisen selvä. Niin on minunkin, mutta vastauksemme ei ole sama.
C) Lopetan tähän omalta puoleltani tämän keskustelun osan. Kehotan sinuakin sen sijasta tutustumaan alaa koskevaan tutkimukseen.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-329 Artturi Björk Fri, 30 Oct 2009 16:06:05 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-329 Lakkamarkkinoista: Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kaikki ehdot kartellin muodostamiselle täyttyvät: 1. Koska yksittäiset kaupat lakan ostajien kanssa eivät luultavasti tule muiden lakanpoimijoiden tietoon muiden lakanpoimijoiden toiminnan valvominen on kallista. Vaikka lakanpoimijat huomaisivatkin jonkun kartellin jäsenen myyneen enemmän lakkaa kuin mitä on sovittu tämän jäsenen tunnistaminen on vaikeaa. 2. Koska lakan kerääjät asuvat sen verran hajallaan, että eivät ole kovinkaan paljon tekemisissä toistensa kanssa, vaikka kartellin rikkoja pystyttäisiinkin tunnistamaan, hänen rankaisunsa on hankalaa, kun sosiaalisesti annetta rangaistus ei ole kovin tehokas. Noh voin tietysti olla väärässä näistä edellisistä. Ehkä lakkakaupat tehdäänkin niin, että lakan ostaja ajaa autolla kylän keskelle ja ostaa kaikilta myyjiltä lakkaa kerralla ja ehkä kaikki kartellin jäsenet asuvat sen verran lähekkäin, että sosiaaliset rangaistukset toimivat. (Tosin herää kysymys miksi lakan ostaja ei muuta toimintatapojaan, jos joutuu maksamaan lakasta monopolihintoja?) Lakkamarkkinoita kannattaa kuitenkin tarkastella kokonaisuutena ennen kuin alkaa ajattelemaan staattisessa tilanteessa lakanpoimijoiden kannustimia. Lakkamarkkinoilla on seuraavia ominaisuuksia: 1. Kaikki yritykset ovat pieniä markkinoiden kokoon verrattuna. 2. Ne myyvät homogeenista tuotetta. 3. Lakoille on läheisiä substituutteja. 4. <b>Markkinoille tule on niin halpaa kuin se millään markkinoilla vaan voi olla.</b> Eli vaikka jossain staattisessa mallissa voisikin näyttää siltä, että lakanpoimijoilla olisi mahdollisuus ja edellytykset muodostaa kartelli, niin dynaamisesti tarkasteltuna edellytyksiä ei ole. Lappilaiset vastustavat thaimaalaisia marjanpoimijoita. Kumpi on todennäköisempi selitys heidän käytökselleen: se että lakanpoiminnassa on laskeva rajahyöty (teltta suon reunassa ei mielestäni ole hirveen hyvä todistus rajahyödyn vakiollisuudesta) vai se, että lakanpoimijoilla on kartelli? (Tietysti molemmat voivat olla totta, jolloin kysymyksen voisi muotoilla, kumpi vaikutus on suurempi lappilaisten tulojen vähenemiseen, kartellin murtuminen vai lakanpoiminnan laskenut rajatuottavuus.) Ihmisten elämän arvostuksesta: Jos on kaksi ryhmää ihmisiä X ja Y joista ei tiedetä mitään muuta kuin niissä olevien yksilöiden lukumäärä, niin voidaan sanoa, että X<Y, jos Y:ssä on enemmän yksilöitä, vaikka emme pitäisi jokaisen ihmisen elämää yhtä arvokkaana, mutta jos jokaisella elämällä on keskimäärin positiivinen arvo. Jos taas tiedämme ryhmien koostumuksesta enemmän ja tämän tiedon perusteella pystymme arvottamaan ihmisten elämää tarkemmin voi olla, että Y<X, vaikka Y:ssä olisi enemmän yksilöitä. <i>Tästä riippumatta, jos meidän pitää tehdä päätös X:n ja Y:n välillä, valittaessa X hyöty on X-Y ja valittaessa Y hyöty on Y-X. Valinnan tekijä on vastuussa ainoastaan tästä erotuksesta, ei missään tapauksessa niiden yksilöiden hengestä (X ja Y), jotka kuolevat valinnasta riipuen.</i> Lakkamarkkinoista:

Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kaikki ehdot kartellin muodostamiselle täyttyvät:

1. Koska yksittäiset kaupat lakan ostajien kanssa eivät luultavasti tule muiden lakanpoimijoiden tietoon muiden lakanpoimijoiden toiminnan valvominen on kallista. Vaikka lakanpoimijat huomaisivatkin jonkun kartellin jäsenen myyneen enemmän lakkaa kuin mitä on sovittu tämän jäsenen tunnistaminen on vaikeaa.

2. Koska lakan kerääjät asuvat sen verran hajallaan, että eivät ole kovinkaan paljon tekemisissä toistensa kanssa, vaikka kartellin rikkoja pystyttäisiinkin tunnistamaan, hänen rankaisunsa on hankalaa, kun sosiaalisesti annetta rangaistus ei ole kovin tehokas.

Noh voin tietysti olla väärässä näistä edellisistä. Ehkä lakkakaupat tehdäänkin niin, että lakan ostaja ajaa autolla kylän keskelle ja ostaa kaikilta myyjiltä lakkaa kerralla ja ehkä kaikki kartellin jäsenet asuvat sen verran lähekkäin, että sosiaaliset rangaistukset toimivat. (Tosin herää kysymys miksi lakan ostaja ei muuta toimintatapojaan, jos joutuu maksamaan lakasta monopolihintoja?)

Lakkamarkkinoita kannattaa kuitenkin tarkastella kokonaisuutena ennen kuin alkaa ajattelemaan staattisessa tilanteessa lakanpoimijoiden kannustimia.

Lakkamarkkinoilla on seuraavia ominaisuuksia:

1. Kaikki yritykset ovat pieniä markkinoiden kokoon verrattuna.

2. Ne myyvät homogeenista tuotetta.

3. Lakoille on läheisiä substituutteja.

4. Markkinoille tule on niin halpaa kuin se millään markkinoilla vaan voi olla.

Eli vaikka jossain staattisessa mallissa voisikin näyttää siltä, että lakanpoimijoilla olisi mahdollisuus ja edellytykset muodostaa kartelli, niin dynaamisesti tarkasteltuna edellytyksiä ei ole.

Lappilaiset vastustavat thaimaalaisia marjanpoimijoita. Kumpi on todennäköisempi selitys heidän käytökselleen: se että lakanpoiminnassa on laskeva rajahyöty (teltta suon reunassa ei mielestäni ole hirveen hyvä todistus rajahyödyn vakiollisuudesta) vai se, että lakanpoimijoilla on kartelli?

(Tietysti molemmat voivat olla totta, jolloin kysymyksen voisi muotoilla, kumpi vaikutus on suurempi lappilaisten tulojen vähenemiseen, kartellin murtuminen vai lakanpoiminnan laskenut rajatuottavuus.)

Ihmisten elämän arvostuksesta:

Jos on kaksi ryhmää ihmisiä X ja Y joista ei tiedetä mitään muuta kuin niissä olevien yksilöiden lukumäärä, niin voidaan sanoa, että X<Y, jos Y:ssä on enemmän yksilöitä, vaikka emme pitäisi jokaisen ihmisen elämää yhtä arvokkaana, mutta jos jokaisella elämällä on keskimäärin positiivinen arvo.

Jos taas tiedämme ryhmien koostumuksesta enemmän ja tämän tiedon perusteella pystymme arvottamaan ihmisten elämää tarkemmin voi olla, että Y<X, vaikka Y:ssä olisi enemmän yksilöitä.

Tästä riippumatta, jos meidän pitää tehdä päätös X:n ja Y:n välillä, valittaessa X hyöty on X-Y ja valittaessa Y hyöty on Y-X. Valinnan tekijä on vastuussa ainoastaan tästä erotuksesta, ei missään tapauksessa niiden yksilöiden hengestä (X ja Y), jotka kuolevat valinnasta riipuen.

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-323 Pertti Haaparanta Thu, 29 Oct 2009 14:26:35 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-323 A) On aika vaikea kuvitella tilannetta, että jotakin ruvettaisiin yksityistämään ilman että olisi hankittu tietoa yksityistämisen vaikutuksista. Eiköhän tähän kuulu arvio siitä, miten yksityistäminen vaikuttaa eri ihmisryhmiin? Ja nykyään kaikissa köyhimmissäkin maissa tehdään kotitaloustiedusteluja (on tehty jo parikymmentä vuotta), joilla saadaan hyvin yksityiskohtaista alueellistakin tietoa (jos ei muuten niin poverty mappingien avulla) eri alueilla asuvien ihmisten oloista. Jo tieto jakaumista riittää pohjaksi päätöksenteolle muilla kriteereillä kuin harsanylaisella utilitarismilla. Jos tiedän, että joukossa on yksi erittäin köyhä lapsi, joka on vaarassa kuolla yksityistämisen seurauksena ja panen hänen hyvinvoinnilleen kaiken painon, niin en yksityistä, vaikka en tätä lasta pystyisikään identifioimaan. Klassinen utilitarismi ei missään muodossaan ole sopiva eettinen kehikko tehdä tällaisia päätöksiä. Kerrotko esimerkin veden yksityistämisestä, jossa päätös on tehty ilman mitään kartoitusta sen vaikutuksista? B) Blogissani toin esille sen, että kaikki perinteisen implisiittisten kartellien ylläpitämiselle suotuiset ehdot täyttyvät hillanpoiminnassa, erityisesti se, että isot myynnit paljastuvat nopeasti ostajien tarjousten perusteella. Ja menepä joskus hillasuolle mihin aikaan päivästä/yöstä tahansa, niin löydät paikallisia poimijoita, heillä on siellä usein teltta. Laskeva rajahyöty? A) On aika vaikea kuvitella tilannetta, että jotakin ruvettaisiin yksityistämään ilman että olisi hankittu tietoa yksityistämisen vaikutuksista. Eiköhän tähän kuulu arvio siitä, miten yksityistäminen vaikuttaa eri ihmisryhmiin? Ja nykyään kaikissa köyhimmissäkin maissa tehdään kotitaloustiedusteluja (on tehty jo parikymmentä vuotta), joilla saadaan hyvin yksityiskohtaista alueellistakin tietoa (jos ei muuten niin poverty mappingien avulla) eri alueilla asuvien ihmisten oloista.
Jo tieto jakaumista riittää pohjaksi päätöksenteolle muilla kriteereillä kuin harsanylaisella utilitarismilla. Jos tiedän, että joukossa on yksi erittäin köyhä lapsi, joka on vaarassa kuolla yksityistämisen seurauksena ja panen hänen hyvinvoinnilleen kaiken painon, niin en yksityistä, vaikka en tätä lasta pystyisikään identifioimaan. Klassinen utilitarismi ei missään muodossaan ole sopiva eettinen kehikko tehdä tällaisia päätöksiä.
Kerrotko esimerkin veden yksityistämisestä, jossa päätös on tehty ilman mitään kartoitusta sen vaikutuksista?
B) Blogissani toin esille sen, että kaikki perinteisen implisiittisten kartellien ylläpitämiselle suotuiset ehdot täyttyvät hillanpoiminnassa, erityisesti se, että isot myynnit paljastuvat nopeasti ostajien tarjousten perusteella. Ja menepä joskus hillasuolle mihin aikaan päivästä/yöstä tahansa, niin löydät paikallisia poimijoita, heillä on siellä usein teltta. Laskeva rajahyöty?

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-322 Artturi Björk Thu, 29 Oct 2009 14:10:51 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-322 Ai niin vielä: Jos väittää, että marjanpoiminnassa on monopoli sillä perusteella, että marjanpoimijat haluaisivat vähemmän kilpailua marjoista, niin todistustaakka on kyllä tällä monopoliväitteiden esittäjällä. Auktoriteettiin on toki näppärä vedota, mutta se tuskin (toivottavasti) on hirveen vakuuttava argumentti tällaisella foorumilla... Ai niin vielä: Jos väittää, että marjanpoiminnassa on monopoli sillä perusteella, että marjanpoimijat haluaisivat vähemmän kilpailua marjoista, niin todistustaakka on kyllä tällä monopoliväitteiden esittäjällä.

Auktoriteettiin on toki näppärä vedota, mutta se tuskin (toivottavasti) on hirveen vakuuttava argumentti tällaisella foorumilla…

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-321 Artturi Björk Thu, 29 Oct 2009 14:07:45 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-321 Tämän kysymyksen kannalta on muuten yhdentekevää onko joidenkin ihmisten elämät eriarvoisia kuin toisten ihmisten. Niin kauan kuin nämä ihmiset ovat tuntemattomia, eli jos me emme tiedä niistä mitään, niin voimme sanoa, että vaihtoehto jossa on vähemmän kuolemia on parempi kuin se missä on enemmän. (Olettaen, että elämän arvo on aina positiivinen.) Voit kuvitella tilannetta esim. niin, että olisit valtion byrokraatti ja sinun pitäisi tehdä näiden tietojen perusteella päätös yksityistämisestä tai nykytilanteen säilyttämisestä. Ei silloin voi nostaa käsia pystyyn ja sanoa, että en voi tehdä päätöstä ilman, että tiedän ketä nämä selviytyvät ja kuolevat ovat. Muuten on vastuussa niistä ylimääräisistä kuolemista. Tämän kysymyksen kannalta on muuten yhdentekevää onko joidenkin ihmisten elämät eriarvoisia kuin toisten ihmisten. Niin kauan kuin nämä ihmiset ovat tuntemattomia, eli jos me emme tiedä niistä mitään, niin voimme sanoa, että vaihtoehto jossa on vähemmän kuolemia on parempi kuin se missä on enemmän. (Olettaen, että elämän arvo on aina positiivinen.)

Voit kuvitella tilannetta esim. niin, että olisit valtion byrokraatti ja sinun pitäisi tehdä näiden tietojen perusteella päätös yksityistämisestä tai nykytilanteen säilyttämisestä. Ei silloin voi nostaa käsia pystyyn ja sanoa, että en voi tehdä päätöstä ilman, että tiedän ketä nämä selviytyvät ja kuolevat ovat. Muuten on vastuussa niistä ylimääräisistä kuolemista.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-320 Artturi Björk Thu, 29 Oct 2009 14:04:08 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-320 Pertti Haaparanta: Sinä olet ainakin ollut hyvin hereillä niillä logiikan tunneilla joilla on käsitelty ad hominem-argumentteja! Pertti Haaparanta: Sinä olet ainakin ollut hyvin hereillä niillä logiikan tunneilla joilla on käsitelty ad hominem-argumentteja!

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-318 Pertti Haaparanta Thu, 29 Oct 2009 13:44:09 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-318 Jos olisin (klassinen) utilitaristi ja pitäisin kaikkien kuolemaa ja elämää aivan yhtä hyvänä, niin vastaisin tietysti, että parempi vaihtoehto on se, jossa on vähemmän nettokuolemia. Jos olisin klassinen utilitaristi, mutta pitäisin eri ihmisten elämiä/kuolemia eriarvoisina, en voisi vastata kysymykseesi, koska minulla ei ole tietoa niistä elämistä, jotka menetetään ja niistä, jotka säilytetään. Onko sinulla? Mutta klassinen utilitarismi on erittäin huono etiikan teoria sellaisiin kysymyksiin vastaamiseksi, joita tässä kysytään. Sen voit oppia tuota mainitsemastanai Blackorby et. al. teoksesta, mutta sen lukemiseksi sinun tulee opetella logiikan alkeet noin ensi alkuun. Sama pätee hillanpoiminta-argumentteihisi, ne ovat mutuja kuten minunkin. Minulla vain on ehkä enemään kokemusta hillanpoiminnasta ja siihen liittyvistä instituutioista kuin sinulla. Jos olisin (klassinen) utilitaristi ja pitäisin kaikkien kuolemaa ja elämää aivan yhtä hyvänä, niin vastaisin tietysti, että parempi vaihtoehto on se, jossa on vähemmän nettokuolemia. Jos olisin klassinen utilitaristi, mutta pitäisin eri ihmisten elämiä/kuolemia eriarvoisina, en voisi vastata kysymykseesi, koska minulla ei ole tietoa niistä elämistä, jotka menetetään ja niistä, jotka säilytetään. Onko sinulla? Mutta klassinen utilitarismi on erittäin huono etiikan teoria sellaisiin kysymyksiin vastaamiseksi, joita tässä kysytään. Sen voit oppia tuota mainitsemastanai Blackorby et. al. teoksesta, mutta sen lukemiseksi sinun tulee opetella logiikan alkeet noin ensi alkuun. Sama pätee hillanpoiminta-argumentteihisi, ne ovat mutuja kuten minunkin. Minulla vain on ehkä enemään kokemusta hillanpoiminnasta ja siihen liittyvistä instituutioista kuin sinulla.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-316 Artturi Björk Thu, 29 Oct 2009 13:11:31 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-316 Pentti Haaparanta:<blockquote>Ei suinkaan, argumentoin vain rationaalisesti logiikan sääntöjä (joita todella kehotan sinuakin opettelemaan) noudattaen.</blockquote> hihihihihihihi... Ok. Sit sulla on varmaan vastaukset valmiina noihin mun yhtälöiden muotoon pukemiin kysymyksiin... Eli millä logiikalla yksityistäminen tappaa ihmisiä, jos sosialisoinnilla kuolee X> yksityistämällä kuolevat Y. Eikös yksityistäminen tällöin pelasta X-Y? Tämähän on parannus sosialisoinnin yli? Miksi sinusta ei voida sanoa, että yksityistäminen on parempi kuin sosialisointi vaikka olisikin totta, että on olemassa vielä joku vaihtoehto joka on kaikista paras, eli että a<b<c on voimassa ja väittää, että a<b? Entäs onko valittamissa noiden hillanpoimijoiden monopoliväitteiden vasta-argumenttien logiikassa? Pentti Haaparanta:
Ei suinkaan, argumentoin vain rationaalisesti logiikan sääntöjä (joita todella kehotan sinuakin opettelemaan) noudattaen.

hihihihihihihi…

Ok. Sit sulla on varmaan vastaukset valmiina noihin mun yhtälöiden muotoon pukemiin kysymyksiin… Eli millä logiikalla yksityistäminen tappaa ihmisiä, jos sosialisoinnilla kuolee X> yksityistämällä kuolevat Y. Eikös yksityistäminen tällöin pelasta X-Y? Tämähän on parannus sosialisoinnin yli?

Miksi sinusta ei voida sanoa, että yksityistäminen on parempi kuin sosialisointi vaikka olisikin totta, että on olemassa vielä joku vaihtoehto joka on kaikista paras, eli että a<b<c on voimassa ja väittää, että a<b?

Entäs onko valittamissa noiden hillanpoimijoiden monopoliväitteiden vasta-argumenttien logiikassa?

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-313 Pertti Haaparanta Thu, 29 Oct 2009 12:23:31 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-313 Ei suinkaan, argumentoin vain rationaalisesti logiikan sääntöjä (joita todella kehotan sinuakin opettelemaan) noudattaen. Minulta jäi kyllä vastauksessani yksi lause näköjään kesken, lause on suurinpiirtein seuraava: Se ei seuraa siitä, että tutkimuksiin viitaten, totesin veden yksityistämisen vähentään nettokuolemia, ja sitten arvostelin sitä, että tältä pohjalta voitaisiin yksityistämistä puolustaa, jos se kuitenkin aiheuttaa joidenkin ihmisten kuoleman. Ei suinkaan, argumentoin vain rationaalisesti logiikan sääntöjä (joita todella kehotan sinuakin opettelemaan) noudattaen.
Minulta jäi kyllä vastauksessani yksi lause näköjään kesken, lause on suurinpiirtein seuraava: Se ei seuraa siitä, että tutkimuksiin viitaten, totesin veden yksityistämisen vähentään nettokuolemia, ja sitten arvostelin sitä, että tältä pohjalta voitaisiin yksityistämistä puolustaa, jos se kuitenkin aiheuttaa joidenkin ihmisten kuoleman.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-309 Artturi Björk Thu, 29 Oct 2009 11:46:02 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-309 Pertti Haaparanta:<blockquote>Tämä on ehkä omituisin ja typerin vastaus, minkä näillä palstoilla olen saanut.</blockquote> Haistelinkin, että sinulla on nyt ehkä tunteet pelissä tässä väittelyssä... Pertti Haaparanta:
Tämä on ehkä omituisin ja typerin vastaus, minkä näillä palstoilla olen saanut.

Haistelinkin, että sinulla on nyt ehkä tunteet pelissä tässä väittelyssä…

]]>
Kirjoittaja: Pertti Haaparanta http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-306 Pertti Haaparanta Thu, 29 Oct 2009 10:57:06 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=1445#comment-306 Tämä on ehkä omituisin ja typerin vastaus, minkä näillä palstoilla olen saanut. Missä väitin, että hyväksyisin kuolemat, jotka syntyvät silloin, kun julkinen vedenjakelu on tehotonta? Loogisesti tämä ei seuraa siitä, että sanon, tutkimukseen viitaten, että nettona kuolemat vähenivät, joten menepä logiikan tai argumentaatioteorian alkeiskurssille. En hyväksy sitä enkä sitä, että joku, joka eläisi, kun vedenjakelu on julkisen vallan hallussa, kuolee, kun vedenjakelu yksityistetään. Sinä olet sen valmis hyväksymään, minä en, minun mielestäni paras ja toteutettavissa oleva vaihtoehto on se, jossa kukaan ei kuole. Tämä voidaan tehdä köyhille tehtävillä tulonsiirroilla, jotka rahoitetaan verottamalla rikkaita. Muuten on selvää, että veden ykstyistäminen johtaa usein monopoliin, joka on tietysti tehoton. Lisäksi veden jakelu, jossa kaikille jaetaan sama määrä vettä, voi olla tehokkaampaa, kuin veden allokoiminen markkinamekanismin kautta. Martin Weitzman osoitti ("Is the Price System or Rationing More Efficient in Getting a Commodity to Those Who Need it Most?" Bell Journal of Economics, Fall 1977 ) jo 1970 luvun lopulla, että jonojen kautta allokoiminen on tehokkaampaa kuin hintamekanismin tuottama allokaatio, jos allokoitavan hyödykkeen suhteen ihmisten tarpeet ovat samanlaiset (ei tietysti tarvitse olla täysin samat). Vesi kelpaa minulle esimerkiksi. Tämä on ehkä omituisin ja typerin vastaus, minkä näillä palstoilla olen saanut. Missä väitin, että hyväksyisin kuolemat, jotka syntyvät silloin, kun julkinen vedenjakelu on tehotonta? Loogisesti tämä ei seuraa siitä, että sanon, tutkimukseen viitaten, että nettona kuolemat vähenivät, joten menepä logiikan tai argumentaatioteorian alkeiskurssille. En hyväksy sitä enkä sitä, että joku, joka eläisi, kun vedenjakelu on julkisen vallan hallussa, kuolee, kun vedenjakelu yksityistetään. Sinä olet sen valmis hyväksymään, minä en, minun mielestäni paras ja toteutettavissa oleva vaihtoehto on se, jossa kukaan ei kuole. Tämä voidaan tehdä köyhille tehtävillä tulonsiirroilla, jotka rahoitetaan verottamalla rikkaita.
Muuten on selvää, että veden ykstyistäminen johtaa usein monopoliin, joka on tietysti tehoton. Lisäksi veden jakelu, jossa kaikille jaetaan sama määrä vettä, voi olla tehokkaampaa, kuin veden allokoiminen markkinamekanismin kautta. Martin Weitzman osoitti (”Is the Price System or Rationing More Efficient in Getting a Commodity to Those Who Need it Most?” Bell Journal of Economics, Fall 1977 ) jo 1970 luvun lopulla, että jonojen kautta allokoiminen on tehokkaampaa kuin hintamekanismin tuottama allokaatio, jos allokoitavan hyödykkeen suhteen ihmisten tarpeet ovat samanlaiset (ei tietysti tarvitse olla täysin samat). Vesi kelpaa minulle esimerkiksi.

]]>