Taloudettomassa ajattelussa osa tavoitteista on äärettömän tärkeitä ja siksi niitä ei saisi pohtia taloudellisesta näkökulmasta. Kun maallisista resursseista riippuvainen asia julistetaan talouden ulkopuoliseksi arvoksi suljetaan se samalla rationaalisen päätöksenteon ulkopuolelle. Koska se maailma, jossa elämme, nyt kuitenkin on äärellinen, niin tämä tabu kääntyy itseään vastaan. Lopulta sitä äärettömän tärkeää tavoitettakin saadaan vähemmän. Resurssien rajallisuuden huomioivan päätöksenteon vaihtoehto on itsepetoksella maustettu salailu ja/tai sekavan ristiriitainen päätöksenteko.