Artikkelin Talouskriisi, taloustieteen kriisi? kommentit http://blog.hse-econ.fi/?p=4457 Thu, 28 Mar 2024 22:56:43 +0000 http://wordpress.org/?v=2.7.1 hourly 1 Kirjoittaja: Hepion http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2420 Hepion Sun, 27 May 2012 17:37:49 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2420 Käy sääliksi teitä taloustieteilijöitä. Ette ymmärrä rahajärjestelmän toimintaa, sitä kautta makrotaulouden toimintaa ja oppinne on täyttä humpanpumppaa. Nämä hienot DSGE -mallinnukset ovat pohjimmiltaan vain yksin kertaisia "jatka viiva" -harjoituksia. Tyyliin "kun kerta talous on kasvanut viimeiset 100 vuotta keskimäärin 2,78% vuodessa, sen oletetaa myös kasvavan tulevaisuudessa 2,78% vuodessa". No tulevaisuuttahan ei voi tietää, mutta sitten herää kysymys mitä ihmettä näillä malleilla sitten tekee, muutakun johtaa ihmisiä harhaan, mikä varmaankin on ollut mallinkehittäjien alkuperäinen tarkoitus. Juuri niin, tämä politisoituminen on suurin ongelma. Että "oppi" tulee muutamalta kuuluistalta amerikkalaiselta ekonomistiltä, ja muiden ajatukset eivät ole sitten minkään arvoisia elleivät ne jostain syystä saa näiden kuuluisuuksien hyväksyntää. Nämä väitökset mitä he esittävät, niillä ei ole yleensä mitään tekemistä talouden kanssa ja päämääränä on vain poliittinen. Milton Friedman opetti oppilailleen että jos haluaa voittaa poliittiset vastustansa pitää: 1. Valita päämäärä mihin haluaa pyrkiä 2. Keksiä oletukset jotka loogisesti johtavat haluttuun päämäärään 3. Rakentaa teoria oletuksien pohjalle joka johtaa haluttuihin poliittisiin päämääriin Tällä vastapuolen edustajat saa mukaan väittelemään teorian yksityiskohdista, heidän hyväksyessä implisiittisesti teorian oletukset, jolla tasolla heidät on helppo lyödä. Koko makrotaloustiede on rakentunut tälläisten valheiden varaan, ja loppuosa on täytetty tälläisilla "jatka viivaa" harjoituksilla mihin viittasin. Mutta eihän tietysti, mitä ikinä kirjoitankin tässä sitä ei uskota koska nimeni ei ole George Agerloff tai joku muu kuuluisa amerikkalainen ekonomisti. Käy sääliksi teitä taloustieteilijöitä. Ette ymmärrä rahajärjestelmän toimintaa, sitä kautta makrotaulouden toimintaa ja oppinne on täyttä humpanpumppaa.

Nämä hienot DSGE -mallinnukset ovat pohjimmiltaan vain yksin kertaisia “jatka viiva” -harjoituksia. Tyyliin “kun kerta talous on kasvanut viimeiset 100 vuotta keskimäärin 2,78% vuodessa, sen oletetaa myös kasvavan tulevaisuudessa 2,78% vuodessa”. No tulevaisuuttahan ei voi tietää, mutta sitten herää kysymys mitä ihmettä näillä malleilla sitten tekee, muutakun johtaa ihmisiä harhaan, mikä varmaankin on ollut mallinkehittäjien alkuperäinen tarkoitus.

Juuri niin, tämä politisoituminen on suurin ongelma. Että “oppi” tulee muutamalta kuuluistalta amerikkalaiselta ekonomistiltä, ja muiden ajatukset eivät ole sitten minkään arvoisia elleivät ne jostain syystä saa näiden kuuluisuuksien hyväksyntää.

Nämä väitökset mitä he esittävät, niillä ei ole yleensä mitään tekemistä talouden kanssa ja päämääränä on vain poliittinen.

Milton Friedman opetti oppilailleen että jos haluaa voittaa poliittiset vastustansa pitää:

1. Valita päämäärä mihin haluaa pyrkiä
2. Keksiä oletukset jotka loogisesti johtavat haluttuun päämäärään
3. Rakentaa teoria oletuksien pohjalle joka johtaa haluttuihin poliittisiin päämääriin

Tällä vastapuolen edustajat saa mukaan väittelemään teorian yksityiskohdista, heidän hyväksyessä implisiittisesti teorian oletukset, jolla tasolla heidät on helppo lyödä.

Koko makrotaloustiede on rakentunut tälläisten valheiden varaan, ja loppuosa on täytetty tälläisilla “jatka viivaa” harjoituksilla mihin viittasin.

Mutta eihän tietysti, mitä ikinä kirjoitankin tässä sitä ei uskota koska nimeni ei ole George Agerloff tai joku muu kuuluisa amerikkalainen ekonomisti.

]]>
Kirjoittaja: Jouko Marttila http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2349 Jouko Marttila Sun, 22 Apr 2012 17:59:22 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2349 Suomen Pankin dynaamisen yleisen tasapainon mallin (Aino) ja muiden vastaavien mallien suurin puute on kyvyttömyys ennakoida kansantalouden shokkeja. Silloin, kun maailma toimii rationaalisten odotusten mukaisesti, Aino-malli tuottaa kohtuullisen luotettavan ennusteen. Mutta maailma ei ole rationaalinen, ja ihmisten käyttäytymistä on melko mahdoton ennakoida tai mallintaa. Siksi kaavamaiset DSGE-mallit toimivat vain tasaisen talouskasvun olosuhteissa. Kuten muutamissa kommenteissa on todettu, taloustieteilijöiden kannattaisi opiskella enemmän behaviorismia ja taloushistoriaa. Ne auttavat ymmärtämään talouden dynamiikkaa myös psykologian, ei pelkkien lukujen kautta. Jokke http://taloudentulkki.com Suomen Pankin dynaamisen yleisen tasapainon mallin (Aino) ja muiden vastaavien mallien suurin puute on kyvyttömyys ennakoida kansantalouden shokkeja. Silloin, kun maailma toimii rationaalisten odotusten mukaisesti, Aino-malli tuottaa kohtuullisen luotettavan ennusteen. Mutta maailma ei ole rationaalinen, ja ihmisten käyttäytymistä on melko mahdoton ennakoida tai mallintaa. Siksi kaavamaiset DSGE-mallit toimivat vain tasaisen talouskasvun olosuhteissa.

Kuten muutamissa kommenteissa on todettu, taloustieteilijöiden kannattaisi opiskella enemmän behaviorismia ja taloushistoriaa. Ne auttavat ymmärtämään talouden dynamiikkaa myös psykologian, ei pelkkien lukujen kautta.

Jokke
http://taloudentulkki.com

]]>
Kirjoittaja: Artturi Björk http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2283 Artturi Björk Mon, 26 Mar 2012 07:24:58 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2283 Hepi:<blockquote>Markkinamonetaristien kannattaisi lukea tämä:</blockquote> Miks toi olis relevantti ku miettii et kannattasko käyttää markkinaodotuksia rahapolitiikan tavoitteena? Eihän markkinaodotuksien (level)targetointi ota kantaa siihen kumpi on parempi operational targetti, korot vai reservien määrä. Luulis, että aika harva niistä jotka kannattaa markkinaodotuksien targetointia kannattas reservien määrää operational targettina. Hepi:
Markkinamonetaristien kannattaisi lukea tämä:

Miks toi olis relevantti ku miettii et kannattasko käyttää markkinaodotuksia rahapolitiikan tavoitteena?

Eihän markkinaodotuksien (level)targetointi ota kantaa siihen kumpi on parempi operational targetti, korot vai reservien määrä.

Luulis, että aika harva niistä jotka kannattaa markkinaodotuksien targetointia kannattas reservien määrää operational targettina.

]]>
Kirjoittaja: Ilpo http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2282 Ilpo Sun, 25 Mar 2012 21:01:52 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2282 Blogin otsikko asettaa oikean kysymyksen: [onko] Talouskriisi, taloustieteen kriisi? Mutta mikä on vastaus tähän kysymykseen? Siihen ei kirjoituksen sisältö suoranaisesti vastaa. Kirjoitus perustelee nimittäin vain ettei taloustiede ole kriisissä! Samaan aikaan tiedämme talouden olevan kriisissä! Mutta jos nämä kaksi väitettä pitävät samanaikaisesti paikkaansa, ei voi tehdä mitään muuta päätelmää kuin sen ettei taloutta ohjata taloustieteen oppien mukaan. Onko tilanne todella näin? Ymmärrämme Saksan pelkäävän inflaatiota historiallista syistä. Siksi inflaatio ei ole vaihtoehto vaikka taloustiede sitä haluasi. Taloustiede ei ole kaiken yläpuolella tekemässä päätöksiä. Demokratiassa erityisesti kipeät päätökset ovat mahdottomia vaikka niille olisi miten vahvat tieteelliset perusteet tahansa. Siksi vastausta kysymykseen [onko] Talouskriisi, taloustieteen kriisi? pitää katsella taloustieteen vallan suhteen. Onko talouskriisi vienyt taloustieteeltä vallan? Tehdäänkö talouden päätöksiä enää tieteen pohjalta vai ovatko ne ideologisia? Blogin otsikko asettaa oikean kysymyksen: [onko] Talouskriisi, taloustieteen kriisi? Mutta mikä on vastaus tähän kysymykseen? Siihen ei kirjoituksen sisältö suoranaisesti vastaa. Kirjoitus perustelee nimittäin vain ettei taloustiede ole kriisissä! Samaan aikaan tiedämme talouden olevan kriisissä! Mutta jos nämä kaksi väitettä pitävät samanaikaisesti paikkaansa, ei voi tehdä mitään muuta päätelmää kuin sen ettei taloutta ohjata taloustieteen oppien mukaan.

Onko tilanne todella näin? Ymmärrämme Saksan pelkäävän inflaatiota historiallista syistä. Siksi inflaatio ei ole vaihtoehto vaikka taloustiede sitä haluasi. Taloustiede ei ole kaiken yläpuolella tekemässä päätöksiä. Demokratiassa erityisesti kipeät päätökset ovat mahdottomia vaikka niille olisi miten vahvat tieteelliset perusteet tahansa. Siksi vastausta kysymykseen [onko] Talouskriisi, taloustieteen kriisi? pitää katsella taloustieteen vallan suhteen. Onko talouskriisi vienyt taloustieteeltä vallan? Tehdäänkö talouden päätöksiä enää tieteen pohjalta vai ovatko ne ideologisia?

]]>
Kirjoittaja: Hepi http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2281 Hepi Sun, 25 Mar 2012 16:39:08 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2281 Markkinamonetaristien kannattaisi lukea tämä: http://www.ecb.int/pub/pdf/scpwps/ecbwp372.pdf Siinä Ulrich Bindseil, EKP:n entinen operatiivinen päällikkö lyttää monetaristien uskomukset rahapolitiikan vaikutuskanavasta eli reserve positions -opin. Hän ihmettelee miten akateeminen maailma voi olla niin vieraantunut käytännöstä. Varsinkin johtopäätökset ovat karua luettavaa. Markkinamonetaristien kannattaisi lukea tämä: http://www.ecb.int/pub/pdf/scpwps/ecbwp372.pdf

Siinä Ulrich Bindseil, EKP:n entinen operatiivinen päällikkö lyttää monetaristien uskomukset rahapolitiikan vaikutuskanavasta eli reserve positions -opin.

Hän ihmettelee miten akateeminen maailma voi olla niin vieraantunut käytännöstä. Varsinkin johtopäätökset ovat karua luettavaa.

]]>
Kirjoittaja: Pasi Pulkkinen http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2278 Pasi Pulkkinen Fri, 16 Mar 2012 09:15:05 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2278 Greentech kirjoitti: 13.3.2012 09:52 ”Talouskasvun puolustajien perustelut ovat kuitenkin kestävämmällä pohjalla kuin degrowth-väen. Talouskasvun turmiollisuudesta puhuvilla ei ole mitään malleja tai keinoja, miten tämmöinen rajoitus maailmanmitassa olisi mahdollista tehdä. Kuka sen voisi tehdä? Jumala? Vastaus on, ei kukaan.” Itse asiassa kyse ei ole siitä että olisi vaihtoehtoja. Väestömäärän ja resurssien kulutuksen kasvu on tyypillistä populaatiokäyttäytymistä. Populaatio kasvaa kunnes ekologisen lokeron resurssit on käytetty ja uusi kasvu alkaa JOS ilmaantuu uusia resursseja. Nykyiset kansainväliset ja kansalliset järjestelmä ei kykene vastaamaan tällaiseen haasteeseen. Kyse on talouskasvuun liittyvästä kulutuksen kasvusta. Talouskasvun ja kulutuksen kasvun yhteys on kuitenkin vahva sielläkin missä kuvitellaan olevan ”aineetonta” kulutusta (ja arvonnuosua). Näköpiirissä ei ole mitään millä talouskasvun ja kulutuksenkasvun välinen linkki purettaisiin. Ihmisten tarpeet ovat kotoisin hyvin kaukaa menneisyydestä ja niiden muovaaminen pois kulutuksesta on vielä tieteen ulottumattomissa. Malleista sen verran: Nykyinen valtionohjausta vieroksuva ideologia yhdessä tehottoman rahoitusjärjestelmän kanssa luovat yhteiskunnallisen tilan, joka on hyvin labiili ilman talouskasvua. On kuitenkin olemassa funktionaalisen valtiontalouden rahoituksen malli (functional finance) joka mahdollistaa yhteiskunnallisen vakauden ylläpidon kasvuttomassakin taloudessa. Sitä tosi seikka tämäkään funktionaalinenjärjestelmä ei muuta että pitkässä juoksussa et voi kuluttaa enempää kuin tuotat ja että uusiutumattomat resurssit ovat uusiutumattomia. Kysymys onkin siitä kuinka paljon olemme valmiit jättämään tuleville sukupolville resursseja. Nykyinen tuotantojärjestelmä tuottaa turhakkeita tuhlailevasti ja me kutsumme sitä talouskasvuksi. Selviytymisen kannalta tärkeät asiat kuuluvat valtiolliseen ohjaukseen. Vapaus kuuluu sinne missä se ei voi aiheuttaa vahinkoa. Greentech kirjoitti:
13.3.2012 09:52

”Talouskasvun puolustajien perustelut ovat kuitenkin kestävämmällä pohjalla kuin degrowth-väen. Talouskasvun turmiollisuudesta puhuvilla ei ole mitään malleja tai keinoja, miten tämmöinen rajoitus maailmanmitassa olisi mahdollista tehdä. Kuka sen voisi tehdä? Jumala? Vastaus on, ei kukaan.”

Itse asiassa kyse ei ole siitä että olisi vaihtoehtoja. Väestömäärän ja resurssien kulutuksen kasvu on tyypillistä populaatiokäyttäytymistä. Populaatio kasvaa kunnes ekologisen lokeron resurssit on käytetty ja uusi kasvu alkaa JOS ilmaantuu uusia resursseja. Nykyiset kansainväliset ja kansalliset järjestelmä ei kykene vastaamaan tällaiseen haasteeseen.

Kyse on talouskasvuun liittyvästä kulutuksen kasvusta. Talouskasvun ja kulutuksen kasvun yhteys on kuitenkin vahva sielläkin missä kuvitellaan olevan ”aineetonta” kulutusta (ja arvonnuosua). Näköpiirissä ei ole mitään millä talouskasvun ja kulutuksenkasvun välinen linkki purettaisiin. Ihmisten tarpeet ovat kotoisin hyvin kaukaa menneisyydestä ja niiden muovaaminen pois kulutuksesta on vielä tieteen ulottumattomissa.

Malleista sen verran: Nykyinen valtionohjausta vieroksuva ideologia yhdessä tehottoman rahoitusjärjestelmän kanssa luovat yhteiskunnallisen tilan, joka on hyvin labiili ilman talouskasvua. On kuitenkin olemassa funktionaalisen valtiontalouden rahoituksen malli (functional finance) joka mahdollistaa yhteiskunnallisen vakauden ylläpidon kasvuttomassakin taloudessa.

Sitä tosi seikka tämäkään funktionaalinenjärjestelmä ei muuta että pitkässä juoksussa et voi kuluttaa enempää kuin tuotat ja että uusiutumattomat resurssit ovat uusiutumattomia.

Kysymys onkin siitä kuinka paljon olemme valmiit jättämään tuleville sukupolville resursseja. Nykyinen tuotantojärjestelmä tuottaa turhakkeita tuhlailevasti ja me kutsumme sitä talouskasvuksi.

Selviytymisen kannalta tärkeät asiat kuuluvat valtiolliseen ohjaukseen. Vapaus kuuluu sinne missä se ei voi aiheuttaa vahinkoa.

]]>
Kirjoittaja: Jari http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2276 Jari Wed, 14 Mar 2012 12:47:25 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2276 Matti, tämä käsitys on väärä: "Kapitalistisen talouden ongelmat johtuvat pohjimmiltaan sen vapauskäsitteestä. Uusliberalistisen ideologian mukaan talouden vapaus on vapautta valtiovallan sääntelystä." Koska meillä on kilpailulainsäädäntö ja sitä koskevat EU-direktiivit sitä varten ettei näitä hyvävelisopimuksia ym. yritysten välillä pääse syntymään. Tämä on nimenomaan uus- ja vanhojen liberaalien kanta, että tämän säätelyn pitää olla vahvaa. Yhdysvalloissa anti-trust-lainsäädäntö syntyi jo yli sata vuotta sitten, kun markkinoita dominoinut Rockefellerin öljy-yhtiö pilkottiin pieniin osiin. Sen sijaan tässä olet ihan oikeilla jäljillä, joskin hieman liioittelun makua vaateessa on: "Ostajan kannalta olennainen vapaus on tiedon vapaus. Jotta ostaja voisi valita itselleen mieluisimman tuotteen, hänellä tulee olla vapaus tietää kaikkien tuotteiden kaikki tiedot, laatuineen, hintoineen, valmistustapoineen. Sen lisäksi hänellä tulee olla vapaus syrjinnästä. Hänellä on oltava sama ostamisen vapaus kuin muillakin ostajilla. " Matti, tämä käsitys on väärä:
“Kapitalistisen talouden ongelmat johtuvat pohjimmiltaan sen vapauskäsitteestä. Uusliberalistisen ideologian mukaan talouden vapaus on vapautta valtiovallan sääntelystä.”

Koska meillä on kilpailulainsäädäntö ja sitä koskevat EU-direktiivit sitä varten ettei näitä hyvävelisopimuksia ym. yritysten välillä pääse syntymään. Tämä on nimenomaan uus- ja vanhojen liberaalien kanta, että tämän säätelyn pitää olla vahvaa. Yhdysvalloissa anti-trust-lainsäädäntö syntyi jo yli sata vuotta sitten, kun markkinoita dominoinut Rockefellerin öljy-yhtiö pilkottiin pieniin osiin.

Sen sijaan tässä olet ihan oikeilla jäljillä, joskin hieman liioittelun makua vaateessa on:
“Ostajan kannalta olennainen vapaus on tiedon vapaus. Jotta ostaja voisi valita itselleen mieluisimman tuotteen, hänellä tulee olla vapaus tietää kaikkien tuotteiden kaikki tiedot, laatuineen, hintoineen, valmistustapoineen. Sen lisäksi hänellä tulee olla vapaus syrjinnästä. Hänellä on oltava sama ostamisen vapaus kuin muillakin ostajilla. “

]]>
Kirjoittaja: Matti Hyryläinen http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2275 Matti Hyryläinen Wed, 14 Mar 2012 10:24:22 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2275 Eiköhän yritysten ykköstavoite ole kuitenkin omistajien varallisuuden kasvattaminen eikä kuluttajien etujen vaaliminen. Osakeyhtiöille se on jopa laissa kirjoitettu. Kapitalistisen talouden ongelmat johtuvat pohjimmiltaan sen vapauskäsitteestä. Uusliberalistisen ideologian mukaan talouden vapaus on vapautta valtiovallan sääntelystä. Tämän ajatussuunnan edustajien mukaan oikea taloudellinen vapaus toteutuu sopimusvapautena ja salassapitovapautena. Näiden vapauksien käyttö johtaa kuitenkin hyvävelitalouteen ja yritysten väliseen korruptioon, jossa menestyneimmät pelurit jakavat etuja toisilleen. Tämä leimaa koko talouden hengen ja käytännön. Aivan vastaavasti kuin samat vapaudet politiikassa johtavat harvainvaltaan. Erot aatelin ja rahvaan välillä kasvavat. Huomionarvoista on, että tuottajien sopimusvapaus ja salassapitovapaus ovat periaatteellisessa ristiriidassa kuluttajien etujen kanssa. Kuluttajille on vain haittaa siitä, että tuottajat voivat vapaasti sopia keskenään hinnoittelupolitiikasta, etupiirijaosta tms. ja siitä, että tuottajat voivat valikoidusti salata tuotteiden laatu- ja hintatietoja. Kuluttajien tai laajemmin ostajien etua ajateltaessa vapaus on nähtävä heidän näkökulmastaan. Ostajan kannalta olennainen vapaus on tiedon vapaus. Jotta ostaja voisi valita itselleen mieluisimman tuotteen, hänellä tulee olla vapaus tietää kaikkien tuotteiden kaikki tiedot, laatuineen, hintoineen, valmistustapoineen. Sen lisäksi hänellä tulee olla vapaus syrjinnästä. Hänellä on oltava sama ostamisen vapaus kuin muillakin ostajilla. Ymmärrettävästi ostajien vapauden periaatteelle rakentuva talous toimisi aivan eri lailla kuin yritysten vapauksille rakentuva kapitalistinen talous tai valtiovallan vapauksille rakentuva sosialistinen talous. Tämä aate tulee vielä muuttamaan talouden – mikäli siitä vielä jotain on jäljellä kapitalismin konkurssin jälkeen. Eiköhän yritysten ykköstavoite ole kuitenkin omistajien varallisuuden kasvattaminen eikä kuluttajien etujen vaaliminen. Osakeyhtiöille se on jopa laissa kirjoitettu.

Kapitalistisen talouden ongelmat johtuvat pohjimmiltaan sen vapauskäsitteestä. Uusliberalistisen ideologian mukaan talouden vapaus on vapautta valtiovallan sääntelystä. Tämän ajatussuunnan edustajien mukaan oikea taloudellinen vapaus toteutuu sopimusvapautena ja salassapitovapautena.

Näiden vapauksien käyttö johtaa kuitenkin hyvävelitalouteen ja yritysten väliseen korruptioon, jossa menestyneimmät pelurit jakavat etuja toisilleen. Tämä leimaa koko talouden hengen ja käytännön. Aivan vastaavasti kuin samat vapaudet politiikassa johtavat harvainvaltaan. Erot aatelin ja rahvaan välillä kasvavat.

Huomionarvoista on, että tuottajien sopimusvapaus ja salassapitovapaus ovat periaatteellisessa ristiriidassa kuluttajien etujen kanssa. Kuluttajille on vain haittaa siitä, että tuottajat voivat vapaasti sopia keskenään hinnoittelupolitiikasta, etupiirijaosta tms. ja siitä, että tuottajat voivat valikoidusti salata tuotteiden laatu- ja hintatietoja.

Kuluttajien tai laajemmin ostajien etua ajateltaessa vapaus on nähtävä heidän näkökulmastaan. Ostajan kannalta olennainen vapaus on tiedon vapaus. Jotta ostaja voisi valita itselleen mieluisimman tuotteen, hänellä tulee olla vapaus tietää kaikkien tuotteiden kaikki tiedot, laatuineen, hintoineen, valmistustapoineen. Sen lisäksi hänellä tulee olla vapaus syrjinnästä. Hänellä on oltava sama ostamisen vapaus kuin muillakin ostajilla.

Ymmärrettävästi ostajien vapauden periaatteelle rakentuva talous toimisi aivan eri lailla kuin yritysten vapauksille rakentuva kapitalistinen talous tai valtiovallan vapauksille rakentuva sosialistinen talous. Tämä aate tulee vielä muuttamaan talouden – mikäli siitä vielä jotain on jäljellä kapitalismin konkurssin jälkeen.

]]>
Kirjoittaja: Jari http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2274 Jari Tue, 13 Mar 2012 19:13:34 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2274 "...siirryttävä aitoon ostajien ohjaamaan markkinatalouteen. Sen ajatus on, että tuotanto on kuluttajia varten, kuluttajat eivät ole tuotantoa varten." Asiakkaathan ovat jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen nro 1. Tietysti veljeily valtion kanssa on vielä parempi vaihtoehto, mutta silloin siihen on syyllinen valtio, eivät yritykset. Valtion on vedettävä raja, koska silloin tarvitaan vain yksi rajanvetäjä. Muu ei ole käytännössä mahdollista. Mitä vapaampi talous, sitä enemmän valtaa on kuluttajilla. Eli uusliberalistinen ideologia on juuri pienemmän puolella. Kannattaa lukea vaikka kirja Obamanomics, jossa Obamaa syytetään suurpääoman kanssa veljeilystä, josta kärsivät pienyrittäjät ja ihmiset. Tämmöinen harvaivalta ja hyväveljeily on uusliberaaleille ja toimivalla markkinataloudelle kauhistus. Kapitalismi voi olla hyvää kapitalismia. “…siirryttävä aitoon ostajien ohjaamaan markkinatalouteen. Sen ajatus on, että tuotanto on kuluttajia varten, kuluttajat eivät ole tuotantoa varten.”

Asiakkaathan ovat jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen nro 1. Tietysti veljeily valtion kanssa on vielä parempi vaihtoehto, mutta silloin siihen on syyllinen valtio, eivät yritykset. Valtion on vedettävä raja, koska silloin tarvitaan vain yksi rajanvetäjä. Muu ei ole käytännössä mahdollista.

Mitä vapaampi talous, sitä enemmän valtaa on kuluttajilla. Eli uusliberalistinen ideologia on juuri pienemmän puolella. Kannattaa lukea vaikka kirja Obamanomics, jossa Obamaa syytetään suurpääoman kanssa veljeilystä, josta kärsivät pienyrittäjät ja ihmiset. Tämmöinen harvaivalta ja hyväveljeily on uusliberaaleille ja toimivalla markkinataloudelle kauhistus. Kapitalismi voi olla hyvää kapitalismia.

]]>
Kirjoittaja: Matti Hyryläinen http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2273 Matti Hyryläinen Tue, 13 Mar 2012 10:59:28 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2273 Ehkäpä nykyisen sekataloustieteen tilannetta voidaan verrata sosialistisen taloustieteen tilanteeseen 1980-luvulla. Sosialistisen talouden keskeinen ongelma oli hintojen ja palkkojen muodostaminen kaikkia hyödyttävällä tavalla. Suunnittelussa käytettiin marxilaista työnarvoteoriaa ja yhteiskunnallisen hyödyn arviointimalleja, jotka korostivat valtion poliittista kilpailukykyä, aseellista mahtia ja taloudellista kasvua. Ajatus oli, että kun valtio voi hyvin ja on suunnitellusti tuottava, kansalaisetkin voivat hyvin ja saavat tarpeeksi kulutettavaa. Saatiinpa tilastoista millaisia numeroita tahansa, niitä sovellettiin sosialistisiin teorioihin ja malleihin. Tietty data antoi aihetta tiettyihin ohjausmuutoksiin. Mikään tilasto ei voinut osoittaa eikä kukaan sosialistinen taloustieteilijä sen pohjalta väittää, että koko ylhäältä arvioitujen arvojen järjestelmä on huono, että olisi siirryttävä kapitalismiin. Aivan sama tilanne on tämän hetken sekataloustieteessä. Kapitalistinen arvoteoria on korvannut työnarvoteorian, mutta muuten tilanne on sama. Kapitalistinenkin arvoteoria perustuu talouskasvuideologiaan – kasvu on sinänsä arvokasta – mutta sen mukaan valtiovalta ei ole pääosassa vaan yritykset. Ajatus on, että kun yritykset voivat hyvin, myös kuluttajat voivat hyvin. Valtioiden tehtävä on vain tukea yrityksiä niiden kasvukilpailussa toisten maiden yrityksiä vastaan. Mitä tahansa tilastoja sekataloustieteilijät tutkivat ja kirjoja lukevat, saatuja tietoja käytetään vain akselilla yritykset-valtiovalta painottaen yritysten osuutta. Rahapolitiikkaa olisi terävöitettävä, verotusta kehitettävä, kannustinjärjestelmiä uusittava jne., jotta yritykset saataisiin nopeampaan kasvuun. Mistään tilastoista ja matemaattisista kaavoista ei saada tulosta, että koko järjestelmän ideologinen perusta on väärä. Kukaan kollegojensa mielipiteitä arvostava tutkija ei voi tutkimuksiin vedoten sanoa, että on luovuttava sekä valtiovallan että yritysten etujen ajamisesta ja siirryttävä aitoon ostajien ohjaamaan markkinatalouteen. Sen ajatus on, että tuotanto on kuluttajia varten, kuluttajat eivät ole tuotantoa varten. Tämä on yhtä suuri ja samansuuntainen ideologinen harppaus kuin siirtyminen sosialistisesta ajatusmaailmasta kapitalistiseen. Siksi se on niin vaikea. Silti olisin odottanut edes joiltakin tätä blogia lukevalta taloustieteilijöiltä tämän harppauksen vaatimaa älyllistä joustavuutta. Olen kirjoittanut tälle blogille kolmattakymmentä kommenttia, joissa olen esittänyt eri näkökulmista, millaisia muutoksia ostajien ohjaamaan, kasvun suhteen neutraaliin markkinatalouteen siirtyminen vaatii. Yksikään akateeminen tutkija ei ole opeiltaan osannut ottaa kantaa kirjoituksiini. Sekataloustieteet ovat todella pahassa kriisissä. Ehkäpä nykyisen sekataloustieteen tilannetta voidaan verrata sosialistisen taloustieteen tilanteeseen 1980-luvulla.

Sosialistisen talouden keskeinen ongelma oli hintojen ja palkkojen muodostaminen kaikkia hyödyttävällä tavalla. Suunnittelussa käytettiin marxilaista työnarvoteoriaa ja yhteiskunnallisen hyödyn arviointimalleja, jotka korostivat valtion poliittista kilpailukykyä, aseellista mahtia ja taloudellista kasvua. Ajatus oli, että kun valtio voi hyvin ja on suunnitellusti tuottava, kansalaisetkin voivat hyvin ja saavat tarpeeksi kulutettavaa.

Saatiinpa tilastoista millaisia numeroita tahansa, niitä sovellettiin sosialistisiin teorioihin ja malleihin. Tietty data antoi aihetta tiettyihin ohjausmuutoksiin. Mikään tilasto ei voinut osoittaa eikä kukaan sosialistinen taloustieteilijä sen pohjalta väittää, että koko ylhäältä arvioitujen arvojen järjestelmä on huono, että olisi siirryttävä kapitalismiin.

Aivan sama tilanne on tämän hetken sekataloustieteessä. Kapitalistinen arvoteoria on korvannut työnarvoteorian, mutta muuten tilanne on sama. Kapitalistinenkin arvoteoria perustuu talouskasvuideologiaan – kasvu on sinänsä arvokasta – mutta sen mukaan valtiovalta ei ole pääosassa vaan yritykset. Ajatus on, että kun yritykset voivat hyvin, myös kuluttajat voivat hyvin. Valtioiden tehtävä on vain tukea yrityksiä niiden kasvukilpailussa toisten maiden yrityksiä vastaan.

Mitä tahansa tilastoja sekataloustieteilijät tutkivat ja kirjoja lukevat, saatuja tietoja käytetään vain akselilla yritykset-valtiovalta painottaen yritysten osuutta. Rahapolitiikkaa olisi terävöitettävä, verotusta kehitettävä, kannustinjärjestelmiä uusittava jne., jotta yritykset saataisiin nopeampaan kasvuun.

Mistään tilastoista ja matemaattisista kaavoista ei saada tulosta, että koko järjestelmän ideologinen perusta on väärä. Kukaan kollegojensa mielipiteitä arvostava tutkija ei voi tutkimuksiin vedoten sanoa, että on luovuttava sekä valtiovallan että yritysten etujen ajamisesta ja siirryttävä aitoon ostajien ohjaamaan markkinatalouteen. Sen ajatus on, että tuotanto on kuluttajia varten, kuluttajat eivät ole tuotantoa varten.

Tämä on yhtä suuri ja samansuuntainen ideologinen harppaus kuin siirtyminen sosialistisesta ajatusmaailmasta kapitalistiseen. Siksi se on niin vaikea. Silti olisin odottanut edes joiltakin tätä blogia lukevalta taloustieteilijöiltä tämän harppauksen vaatimaa älyllistä joustavuutta. Olen kirjoittanut tälle blogille kolmattakymmentä kommenttia, joissa olen esittänyt eri näkökulmista, millaisia muutoksia ostajien ohjaamaan, kasvun suhteen neutraaliin markkinatalouteen siirtyminen vaatii. Yksikään akateeminen tutkija ei ole opeiltaan osannut ottaa kantaa kirjoituksiini. Sekataloustieteet ovat todella pahassa kriisissä.

]]>
Kirjoittaja: Greentech http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2272 Greentech Tue, 13 Mar 2012 06:52:38 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2272 Talouskasvun puolustajien perustelut ovat kuitenkin kestävämmällä pohjalla kuin degrowth-väen. Talouskasvun turmiollisuudesta puhuvilla ei ole mitään malleja tai keinoja, miten tämmöinen rajoitus maailmanmitassa olisi mahdollista tehdä. Kuka sen voisi tehdä? Jumala? Vastaus on, ei kukaan. Maailma sortuisi täyteen anarkiaan ja kaaokseen, jos vaikka suurvallat tai jumalat yrittäisivät pakottaa ihmiset olemaan perustamatta yrityksiä ja innovoimaan, investoimaan, käymään töissä. Kyseisessä talouden kurimuksessa varsinkaan luontoa ei huomioitaisi enää mitenkään. Lisäksi talouskasvun rajoittaminen on mahdoton vaatimus kehitysmaille, joissa vielä paikoin nähdään nälkää, vaikka talouskasvu onkin sitä viime vuosikymmenet tehokkaasti poistanut. Ainoa keino on asettaa kansainvälisiä rajoituksia talouskasvun epäkohdille, esim. kasvihuonekaasupäästöille, mutta itse talouskasvua ei voi rajoittaa. Koska se ei ole mikään konkreettinen toimenpide, vaan ihmiskunnan kollektiivisen työssäkäymisen ja ajattelun tulos. Talouskasvun puolustajien perustelut ovat kuitenkin kestävämmällä pohjalla kuin degrowth-väen. Talouskasvun turmiollisuudesta puhuvilla ei ole mitään malleja tai keinoja, miten tämmöinen rajoitus maailmanmitassa olisi mahdollista tehdä. Kuka sen voisi tehdä? Jumala? Vastaus on, ei kukaan.

Maailma sortuisi täyteen anarkiaan ja kaaokseen, jos vaikka suurvallat tai jumalat yrittäisivät pakottaa ihmiset olemaan perustamatta yrityksiä ja innovoimaan, investoimaan, käymään töissä. Kyseisessä talouden kurimuksessa varsinkaan luontoa ei huomioitaisi enää mitenkään.

Lisäksi talouskasvun rajoittaminen on mahdoton vaatimus kehitysmaille, joissa vielä paikoin nähdään nälkää, vaikka talouskasvu onkin sitä viime vuosikymmenet tehokkaasti poistanut.

Ainoa keino on asettaa kansainvälisiä rajoituksia talouskasvun epäkohdille, esim. kasvihuonekaasupäästöille, mutta itse talouskasvua ei voi rajoittaa. Koska se ei ole mikään konkreettinen toimenpide, vaan ihmiskunnan kollektiivisen työssäkäymisen ja ajattelun tulos.

]]>
Kirjoittaja: Anders F http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2270 Anders F Sun, 11 Mar 2012 19:48:32 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2270 Artikkelin kirjoittaja näyttää ylimielisesti niputtavan itävaltalaiset taloustieteilijät samaan kappaleeseen muiden hörhöjen kanssa, mutta onko hän tietoinen esim. itävaltalaisen nobelistin Friedrich Hayekin suhdannekriisiteorioista? Kannattaisi professorienkin muistaa, että oppia ikä kaikki. Artikkelin kirjoittaja näyttää ylimielisesti niputtavan itävaltalaiset taloustieteilijät samaan kappaleeseen muiden hörhöjen kanssa, mutta onko hän tietoinen esim. itävaltalaisen nobelistin Friedrich Hayekin suhdannekriisiteorioista? Kannattaisi professorienkin muistaa, että oppia ikä kaikki.

]]>
Kirjoittaja: Jorma Mäkelä http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2267 Jorma Mäkelä Sat, 10 Mar 2012 15:00:33 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2267 Kaikki kommentit osoittavat taas kerran, että taloustiede näyttää olevan pelkkää matematiikkaa, tilastotiedettä, ekonometriikkaa... Mikään ei ole muuttunut. Itse taloustiede ei ole kriisissä, se on aina ollut samanlaista... Kukaan ei kirjoita siitä, miksi talous on kriisissä. Kaikialle tunkeutunut moraalin rappio ja korruptio on talouskriisin syy. Mutta sehän ei kuulu taloustieteen tutkimuskenttään... Tyhjänpäiväistä pyöritystä tämä keskustelu... Kaikki kommentit osoittavat taas kerran, että taloustiede näyttää olevan pelkkää matematiikkaa, tilastotiedettä, ekonometriikkaa… Mikään ei ole muuttunut. Itse taloustiede ei ole kriisissä, se on aina ollut samanlaista… Kukaan ei kirjoita siitä, miksi talous on kriisissä. Kaikialle tunkeutunut moraalin rappio ja korruptio on talouskriisin syy. Mutta sehän ei kuulu taloustieteen tutkimuskenttään… Tyhjänpäiväistä pyöritystä tämä keskustelu…

]]>
Kirjoittaja: Austrian http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2266 Austrian Sat, 10 Mar 2012 11:26:57 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2266 Miten datan tarkastelu sitten auttaa selvittämään erilaisia kysymyksiä? Faktat itse asiassa puhuvat hyvin karua kieltä ja tarvitaan jonkinlainen käsitteiden ja konventioiden joukko, jota tuo datan tarkastelija implisiittisesti käyttääkin... Lordi Robbinsin pienessä kirjassa "Essay on the nature and significance of economic science" talousteoria käsitettiin aiempaa laajempana mikrotasolla valintateoreettisena ongelmana. Myös vaihtokauppataloutta, missä mitään muuta tuotetta ei varsinaisesti tuotettaisi uusiutumattomista varoista, voisi tarkastella taloustieteellisen välineistön avulla. Talouskasvun sijasta tarkastelun kohteina olisikin eri agenttien mahdollisesti saavuttama hyöty jos he vaihtavat perusvaravektorinsa alkioita muiden perusvaravektorien alkioihin.. Tietysti joillain toimijoilla ei ole välttämättä perusvaroja, jolloin ei voi puhua tilanteen paranemisesta tai huononemisesta puhtaassa vaihtokauppataloudessa... :) Miten datan tarkastelu sitten auttaa selvittämään erilaisia kysymyksiä? Faktat itse asiassa puhuvat hyvin karua kieltä ja tarvitaan jonkinlainen käsitteiden ja konventioiden joukko, jota tuo datan tarkastelija implisiittisesti käyttääkin…

Lordi Robbinsin pienessä kirjassa “Essay on the nature and significance of economic science” talousteoria käsitettiin aiempaa laajempana mikrotasolla valintateoreettisena ongelmana.

Myös vaihtokauppataloutta, missä mitään muuta tuotetta ei varsinaisesti tuotettaisi uusiutumattomista varoista, voisi tarkastella taloustieteellisen välineistön avulla. Talouskasvun sijasta tarkastelun kohteina olisikin eri agenttien mahdollisesti saavuttama hyöty jos he vaihtavat perusvaravektorinsa alkioita muiden perusvaravektorien alkioihin.. Tietysti joillain toimijoilla ei ole välttämättä perusvaroja, jolloin ei voi puhua tilanteen paranemisesta tai huononemisesta puhtaassa vaihtokauppataloudessa… :)

]]>
Kirjoittaja: Pasi Pulkkinen http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2265 Pasi Pulkkinen Fri, 09 Mar 2012 20:17:42 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=4457#comment-2265 Tieteen tarkoitus on lisätä ymmärrystä maailman toiminnasta. Riippumatta taloustieteen syvemmästä sisällöstä, tuottaa se ulospäin keskenään ristiriitaisia näkemyksiä talouskasvun luomisesta. Tarjolla on rahapolitiikan välineitä inflaation tarkkailuun ja julkisen kontrollin vähentäminen vastassaan finassipolitiikan taloutta stimuloivat välineet ym… Voittajia on julistettu, mutta onko ymmärryksemme aidosti lisääntynyt. Taloustiede näyttääkin olevan lähempänä tekniikkaa kuin tiedettä tuottaessaan välineitä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Onko nämä tavoitteet kummunneet taloustieteen sisältä vai onko ne tarjoiltu ulkoapäin taloustieteen tutkimusareenalle? Kysymys, onko talouskasvu taloustieteen keskeinen tutkimuskohde, on jäänyt puolitiehen. Talouskasvu -idea on syvemmältä olemukseltaan aina IKUISEN talouskasvun –idea, muuhan olisi täysin ”moraalitonta”. Ikuisen talouskasvun perustelut taloustieteen sisällä ovat kuitenkin kovin ”korkealentoisia” vallitsevaan kehitykseen nähden. Herääkin kysymys siitä ovatko taloustieteilijät onnistuneet kehittämään yhteiskunta- ja talousmallin, jossa aineellisesta kulutuksesta voitaisiin siirtyä ”aineettomaan” kulutukseen. Tällaisista malleista en ole kuullut. Pääosin ikuisen talouskasvun todistukset jättävät huomiotta joko termodynamiikan lait tai evoluutiosta peräisin olevat ihmisen ja ihmismielen tarpeiden jäykyydet. Tarjotut todistukset ovat idea –tasolla eli ideologiaa. Entä jos ikuinen talouskasvu ei olekaan saavutettavissa? Eiko taloustieteen tulisi tiede-rooliaan vahvistaakseen tutkia sitä millainen olisi yhteiskunta- ja talousmalli, jossa yhteisön kehitys voidaan pitää vakaana vaikka talous/kulutus/investoinnit/pääomat ei kasvaisikaan. Vai onko taloustieteen vastaus yksikantaan: vakautta ei ole saavutettavissa tai sitä ei kannata tavoitella jostain syystä? Tieteen tarkoitus on lisätä ymmärrystä maailman toiminnasta. Riippumatta taloustieteen syvemmästä sisällöstä, tuottaa se ulospäin keskenään ristiriitaisia näkemyksiä talouskasvun luomisesta. Tarjolla on rahapolitiikan välineitä inflaation tarkkailuun ja julkisen kontrollin vähentäminen vastassaan finassipolitiikan taloutta stimuloivat välineet ym… Voittajia on julistettu, mutta onko ymmärryksemme aidosti lisääntynyt.

Taloustiede näyttääkin olevan lähempänä tekniikkaa kuin tiedettä tuottaessaan välineitä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Onko nämä tavoitteet kummunneet taloustieteen sisältä vai onko ne tarjoiltu ulkoapäin taloustieteen tutkimusareenalle?

Kysymys, onko talouskasvu taloustieteen keskeinen tutkimuskohde, on jäänyt puolitiehen. Talouskasvu -idea on syvemmältä olemukseltaan aina IKUISEN talouskasvun –idea, muuhan olisi täysin ”moraalitonta”. Ikuisen talouskasvun perustelut taloustieteen sisällä ovat kuitenkin kovin ”korkealentoisia” vallitsevaan kehitykseen nähden.

Herääkin kysymys siitä ovatko taloustieteilijät onnistuneet kehittämään yhteiskunta- ja talousmallin, jossa aineellisesta kulutuksesta voitaisiin siirtyä ”aineettomaan” kulutukseen. Tällaisista malleista en ole kuullut. Pääosin ikuisen talouskasvun todistukset jättävät huomiotta joko termodynamiikan lait tai evoluutiosta peräisin olevat ihmisen ja ihmismielen tarpeiden jäykyydet. Tarjotut todistukset ovat idea –tasolla eli ideologiaa.

Entä jos ikuinen talouskasvu ei olekaan saavutettavissa? Eiko taloustieteen tulisi tiede-rooliaan vahvistaakseen tutkia sitä millainen olisi yhteiskunta- ja talousmalli, jossa yhteisön kehitys voidaan pitää vakaana vaikka talous/kulutus/investoinnit/pääomat ei kasvaisikaan.

Vai onko taloustieteen vastaus yksikantaan: vakautta ei ole saavutettavissa tai sitä ei kannata tavoitella jostain syystä?

]]>