Artikkelin Velan vangit kommentit http://blog.hse-econ.fi/?p=5328 Fri, 29 Mar 2024 11:53:27 +0000 http://wordpress.org/?v=2.7.1 hourly 1 Kirjoittaja: Matti Hyryläinen http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3055 Matti Hyryläinen Sat, 27 Apr 2013 20:28:37 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3055 Viittauket eivät jostain syystä onnistuneet. Tässä osoitteet: http://blog.hse-econ.fi/?p=1086#comment-122 http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/04/kaikki-tyo-ei-ole-arvokasta.html Viittauket eivät jostain syystä onnistuneet. Tässä osoitteet:

http://blog.hse-econ.fi/?p=1086#comment-122
http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/04/kaikki-tyo-ei-ole-arvokasta.html

]]>
Kirjoittaja: Matti Hyryläinen http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3054 Matti Hyryläinen Sat, 27 Apr 2013 20:22:25 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3054 Tänään käsillä olevaa asiaa vain kaukaa sivuten: minun on luovuttava, ikävä kyllä, tämänkin blogin kommentoinnista, syöpä on syönyt voimat. Blogin hyvistä ominaisuuksista huolimatta olen pettynyt sen akateemisiin kirjoittajiin. Kommenttieni keskeinen ajatus on ollut se – eikä kenellekään kirjoituksistani vähääkään kiinnostuneelle ole tämä voinut jäädä epäselväksi – etteivät kapitalistis-sosialistiselle aatepohjalle rakentuneet talousopit enää riitä ratkaisemaan nykytalouden suuria ongelmia. Taloustieteille tarvitaan kokonaan uusi ideologinen perusta, tavallisen ihmisen hyvä, joka on aivan eri asia kuin yritysten hyvä tai valtiovallan hyvä, vaikka jälkimmäisten etujen väitetäänkin parhaiten toteuttavan myös tavallisten ihmisten etua. Kyse on tämän itsestään selvän kolmijaon soveltamisesta teoriaan ja käytäntöön. Tätä ajatusta kohtaan olette kuitenkin olleet täysin välinpitämättömiä, niin kuin sellaista ei olisi olemassakaan; niin kuin jo sellaisen esittäminen olisi loukkaus oikeaa tiedettä vastaan. Yhtä vaikeaa näyttää uuden opin hyväksyminen tänään olevan kuin se oli Galileinkin aikana – siitä kirjoitin ensimmäisen <a href="//blog.hse-econ.fi/?p=1086#comment-122”" rel="nofollow">kommenttini<a> tähän blogiin elokuussa 2009. Yhtä paheksuttavaa se silti on. Mutta ei ole nytkään myöhäistä. Itse tuskin jaksan enää keskusteluun osallistua, mutta olen koonnut ajatukseni pääkohdat kirjoitukseen <a href="//kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/04/kaikki-tyo-ei-ole-arvokasta.html”" rel="nofollow">Kaikki työ ei ole arvokasta</a>. Ehkä jollain akateemisella on rohkeutta osoittaa asialle sellaista mielenkiintoa, jonka kaikki uudet ajatukset ansaitsevat; että sitä ei kritisoida poliittisilla perusteilla, siis sillä millaiset mahdollisuudet kyseisellä teorialla on saada kannattajia, vaan tällaiseen tapaukseen soveltuvilla tieteellisillä perusteilla, siis sillä miten se vastaa tähän asti todettuja käytännön kokemuksia ja miten se on sisäisesti yhtenäinen. Onnea matkaan. Tänään käsillä olevaa asiaa vain kaukaa sivuten: minun on luovuttava, ikävä kyllä, tämänkin blogin kommentoinnista, syöpä on syönyt voimat.

Blogin hyvistä ominaisuuksista huolimatta olen pettynyt sen akateemisiin kirjoittajiin. Kommenttieni keskeinen ajatus on ollut se – eikä kenellekään kirjoituksistani vähääkään kiinnostuneelle ole tämä voinut jäädä epäselväksi – etteivät kapitalistis-sosialistiselle aatepohjalle rakentuneet talousopit enää riitä ratkaisemaan nykytalouden suuria ongelmia. Taloustieteille tarvitaan kokonaan uusi ideologinen perusta, tavallisen ihmisen hyvä, joka on aivan eri asia kuin yritysten hyvä tai valtiovallan hyvä, vaikka jälkimmäisten etujen väitetäänkin parhaiten toteuttavan myös tavallisten ihmisten etua.

Kyse on tämän itsestään selvän kolmijaon soveltamisesta teoriaan ja käytäntöön. Tätä ajatusta kohtaan olette kuitenkin olleet täysin välinpitämättömiä, niin kuin sellaista ei olisi olemassakaan; niin kuin jo sellaisen esittäminen olisi loukkaus oikeaa tiedettä vastaan. Yhtä vaikeaa näyttää uuden opin hyväksyminen tänään olevan kuin se oli Galileinkin aikana – siitä kirjoitin ensimmäisen kommenttini tähän blogiin elokuussa 2009. Yhtä paheksuttavaa se silti on.

Mutta ei ole nytkään myöhäistä. Itse tuskin jaksan enää keskusteluun osallistua, mutta olen koonnut ajatukseni pääkohdat kirjoitukseen Kaikki työ ei ole arvokasta. Ehkä jollain akateemisella on rohkeutta osoittaa asialle sellaista mielenkiintoa, jonka kaikki uudet ajatukset ansaitsevat; että sitä ei kritisoida poliittisilla perusteilla, siis sillä millaiset mahdollisuudet kyseisellä teorialla on saada kannattajia, vaan tällaiseen tapaukseen soveltuvilla tieteellisillä perusteilla, siis sillä miten se vastaa tähän asti todettuja käytännön kokemuksia ja miten se on sisäisesti yhtenäinen.

Onnea matkaan.

]]>
Kirjoittaja: Olli Herranen http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3051 Olli Herranen Fri, 26 Apr 2013 07:03:11 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3051 Pohdimme hiljattain hieman samaa tematiikkaa myös yhteiskunta- ja kulttuuuritieteiden verkkolehti Alustalla! Hannu Laurilan kanssa. http://alusta.uta.fi/artikkelit/2013/03/21/petollinen-maalaisjarki.html Pohdimme hiljattain hieman samaa tematiikkaa myös yhteiskunta- ja kulttuuuritieteiden verkkolehti Alustalla! Hannu Laurilan kanssa. http://alusta.uta.fi/artikkelit/2013/03/21/petollinen-maalaisjarki.html

]]>
Kirjoittaja: n.n http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3048 n.n Thu, 25 Apr 2013 07:32:35 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3048 Ok, luin W-L:n. Se on kiva kirjoitus. Taylor alla on Bis:n ja NBER:n julkaisema tutkimusraportti. Toi Taylor on esitelty lyhyesti Business Insioderissä viime syksynä- juttu on käsittämättömän vajaa ja mun nähdäkseni tarkoitushakuinen sitä alkuperäisen julkaisun kanssa rinnan lukiessa. Johtopäätös Taylorilla on että yksityisen (!) velan määrä ennakoi suhdannetta ja vekan bkt:suhdetta. AFAIK toi on ihan kosher, halal, bivariable, lagged, reverse, toisin kuin esim R&R, joka saa todella kylmää kyytiä Amherstilta täällä: http://www.nextnewdeal.net/rortybomb/guest-post-reinhartrogoff-and-growth-time-debt Tuo ylempi kannattaa ottaa huumoripläjäyksenä, ja lukea kommenttiosasto. Ok, luin W-L:n.

Se on kiva kirjoitus.

Taylor alla on Bis:n ja NBER:n julkaisema tutkimusraportti.

Toi Taylor on esitelty lyhyesti Business Insioderissä viime syksynä- juttu on käsittämättömän vajaa ja mun nähdäkseni tarkoitushakuinen
sitä alkuperäisen julkaisun kanssa rinnan lukiessa.

Johtopäätös Taylorilla on että yksityisen (!) velan määrä ennakoi suhdannetta ja vekan bkt:suhdetta. AFAIK toi on ihan kosher, halal, bivariable, lagged, reverse, toisin kuin esim R&R, joka saa todella kylmää kyytiä Amherstilta täällä:

http://www.nextnewdeal.net/rortybomb/guest-post-reinhartrogoff-and-growth-time-debt

Tuo ylempi kannattaa ottaa huumoripläjäyksenä, ja lukea kommenttiosasto.

]]>
Kirjoittaja: n.n http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3047 n.n Thu, 25 Apr 2013 07:09:29 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3047 Wren-Lewisiä ( en vielä lukenut, katson onko linjassa) pidemmälle menee Alan M Taylor: http://www.bis.org/publ/work398.htm http://www.nber.org/papers/w18290 Komenttia, Barry Eichengreeniltä: "Comment (really a question): why was the third quarter of the 20th century anomalous? According to Alan, the explanation for the singular stability of this period lies in either strict regulation of domestic financial institutions and markets (internal factors) or strict regulation of international capital flows (external factors). Those of us of eclectic temperament will suggest, predictably, that it was both. Indeed one can go further and argue that neither strict domestic regulation nor limits on capital flows would have been effective without the other" Wren-Lewisiä ( en vielä lukenut, katson onko linjassa)

pidemmälle menee Alan M Taylor:

http://www.bis.org/publ/work398.htm

http://www.nber.org/papers/w18290

Komenttia, Barry Eichengreeniltä:

“Comment (really a question): why was the third quarter of the 20th century anomalous?
According to Alan, the explanation for the singular stability of this period lies in either strict
regulation of domestic financial institutions and markets (internal factors) or strict regulation
of international capital flows (external factors). Those of us of eclectic temperament will
suggest, predictably, that it was both. Indeed one can go further and argue that neither strict
domestic regulation nor limits on capital flows would have been effective without the other”

]]>
Kirjoittaja: huttujuttu http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3039 huttujuttu Tue, 23 Apr 2013 21:09:37 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3039 Mallit pitäisi jokatapauksessa tehdä kunnolla eikä miten sattuu. http://jpoli.blogspot.fi/2013/04/excel-ja-talouspolitiikka.html Velka ja yhteiskunta on joka tapauksessa konstruoitu ihmisten ja koneiden keskustelussa. http://jtalous.blogspot.fi/2013/04/kyborgirahoitus.html Nykyään pitäisi ottaa huomioon myös ei elävät päätöksentekijät eli tietokoneet ja mallit. En kyllä rehellisesti ymmärrä miten tälläiset alkeelliset excel virheet menevät läpi tieteellisessä artikkelissa. Jos ei osaa exceliä käyttää, niin ei pidä myöskään tehdä siihen perustuvia artikkeleita. Mallit pitäisi jokatapauksessa tehdä kunnolla eikä miten sattuu.
http://jpoli.blogspot.fi/2013/04/excel-ja-talouspolitiikka.html

Velka ja yhteiskunta on joka tapauksessa konstruoitu ihmisten ja koneiden keskustelussa.
http://jtalous.blogspot.fi/2013/04/kyborgirahoitus.html

Nykyään pitäisi ottaa huomioon myös ei elävät päätöksentekijät eli tietokoneet ja mallit. En kyllä rehellisesti ymmärrä miten tälläiset alkeelliset excel virheet menevät läpi tieteellisessä artikkelissa. Jos ei osaa exceliä käyttää, niin ei pidä myöskään tehdä siihen perustuvia artikkeleita.

]]>
Kirjoittaja: Artturi Bjork http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3038 Artturi Bjork Tue, 23 Apr 2013 20:09:06 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3038 Austrian: pssssst. http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/12/debt-is-too-a-burden-on-our-children-unless-you-believe-in-ricardian-equivalence.html Austrian: pssssst. http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/12/debt-is-too-a-burden-on-our-children-unless-you-believe-in-ricardian-equivalence.html

]]>
Kirjoittaja: Austrian http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3036 Austrian Tue, 23 Apr 2013 18:48:11 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3036 Professori von Misesin mukaan valtiovelka ei ole tulevaisuudelta ryöstämistä. Ei politikoilla ole aikakonetta millä mennä ryöstämään meidän jälkeentuleviemme varoja.. Julkisen velan kustannus on se että muille talouden sektoreille jää vain rippeitä jos tuotantoa suunnataan julkisen kysynnän tyydyttämiseen. Ja minkä teorian mukaan julkiset menot palvelevat kansalaisten tarpeita? Äänestäminen on erittäin epäsuora ja kallis tapa osoittaa prefenssit ja johtaa niistä uusi rakenne tuotannolle. Professori von Misesin mukaan valtiovelka ei ole tulevaisuudelta ryöstämistä. Ei politikoilla ole aikakonetta millä mennä ryöstämään meidän jälkeentuleviemme varoja..

Julkisen velan kustannus on se että muille talouden sektoreille jää vain rippeitä jos tuotantoa suunnataan julkisen kysynnän tyydyttämiseen. Ja minkä teorian mukaan julkiset menot palvelevat kansalaisten tarpeita? Äänestäminen on erittäin epäsuora ja kallis tapa osoittaa prefenssit ja johtaa niistä uusi rakenne tuotannolle.

]]>
Kirjoittaja: Austrian http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3035 Austrian Tue, 23 Apr 2013 18:42:35 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3035 Miten inflatorisen politiikan "hyödyt" sitten jaettaisiin kevyemmin talouspolitiikkaa rajoittavien sääntöjen tapauksessa? Pitäisikö keskuspankin ostaa suhteessa eniten velkaa liikkeelle laskeneiden hallintojen velkapapereita? Muut hölmöt kärsikööt sitten liiallisesta säästäväisyydestään..:) Miten inflatorisen politiikan “hyödyt” sitten jaettaisiin kevyemmin talouspolitiikkaa rajoittavien sääntöjen tapauksessa? Pitäisikö keskuspankin ostaa suhteessa eniten velkaa liikkeelle laskeneiden hallintojen velkapapereita? Muut hölmöt kärsikööt sitten liiallisesta säästäväisyydestään..:)

]]>
Kirjoittaja: T.H. http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3034 T.H. Tue, 23 Apr 2013 13:02:43 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3034 Martti, Graeberin kirja on kiinnostava, mutta lukuisat virheet ja erityisesti luvun 12 päättömät väitteet vievät kirjalta aika pahasti maton alta, erityisesti mitä tulee nykypäivän valtionvelkamarkkinoiden toimintaan. Ks. esim. http://crookedtimber.org/2012/02/22/the-world-economy-is-not-a-tribute-system/ http://jacobinmag.com/2012/08/debt-the-first-500-pages/ http://delong.typepad.com/sdj/2013/04/david-graeber-april-fools-day-post.html Martti, Graeberin kirja on kiinnostava, mutta lukuisat virheet ja erityisesti luvun 12 päättömät väitteet vievät kirjalta aika pahasti maton alta, erityisesti mitä tulee nykypäivän valtionvelkamarkkinoiden toimintaan.

Ks. esim.

http://crookedtimber.org/2012/02/22/the-world-economy-is-not-a-tribute-system/
http://jacobinmag.com/2012/08/debt-the-first-500-pages/
http://delong.typepad.com/sdj/2013/04/david-graeber-april-fools-day-post.html

]]>
Kirjoittaja: Paul Jonker-Hoffrén http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3032 Paul Jonker-Hoffrén Tue, 23 Apr 2013 06:55:08 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3032 Hyvä kirjoitus. Haluan kuitenkin korostaa, että kuten Paul de Grauwe näyttää artikkelissa 'Governance of a Fragile Eurozone' vuodesta 2011, että euro on kuin kultastandardi (tai ehkä jotenkin pahempaa vielä), koska maat eivät enää itse julkaise/tee rahaa. Tämä tarkoittaa, että euroalueen maat ovat lopussa hyvin herkkiä siihen, miten markkinat näkevät niiden velkatilanteet. Siinä mielessä, ja myös koska Euroopassa sovittiin kaikenmaailman velkarajoja, Euroopan maat ovat velan vankeja, ja valitettavasti pahemmalla tavalla kuin poliitikot. Hyvä kirjoitus. Haluan kuitenkin korostaa, että kuten Paul de Grauwe näyttää artikkelissa ‘Governance of a Fragile Eurozone’ vuodesta 2011, että euro on kuin kultastandardi (tai ehkä jotenkin pahempaa vielä), koska maat eivät enää itse julkaise/tee rahaa. Tämä tarkoittaa, että euroalueen maat ovat lopussa hyvin herkkiä siihen, miten markkinat näkevät niiden velkatilanteet. Siinä mielessä, ja myös koska Euroopassa sovittiin kaikenmaailman velkarajoja, Euroopan maat ovat velan vankeja, ja valitettavasti pahemmalla tavalla kuin poliitikot.

]]>
Kirjoittaja: Allan Seuri http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3031 Allan Seuri Tue, 23 Apr 2013 06:35:30 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3031 Hyvä, ajatuksia herättävä kirjoitus. Kommentoin yhtä asiaa vähän pitemmälti. Avaan vähän noita Simsin ajatuksia, koska ne voivat jäädä vähän hämäräksi tämän tekstin perusteella. Toivon että esitän asiat oikeanlaisesti. Nähdäkseni on kaksi lähestymistapaa siihen, miten finanssipolitiikka ja rahapolitiikka voisivat toimia yhdessä euroalueella. Ensimmäinen, jota mikäli oikein tulkitsen tämä teksti ja Chris Sims (http://sims.princeton.edu/yftp/EuroGaps/EuroGaps.pdf) kannattavat, on se, että on luotava uudenlainen institutionaalinen kehikko eurooppalaiselle talouspolitiikalle. Tässä käsittääkseni haetaan jonkinlaista finanssi- ja rahapolitiikan lähentymistä. Nojaan tässä enemmän Simsiin kuin tähän tekstiin, koska edellisessä näitä ajatuksia esitetään hieman kattavammin. Sims huomioi, että rahapolitiikka vaatii toimiakseen finanssipoliittisen reaktion - esimerkiksi mikäli rahapolitiikka kiristyy, veroja on nostettava tai menoja leikattava. Sitten hän huomioi, että tämä mekanismi ei ole niin vahva valuuttaunionissa - yksittäisen valtion budjettivaje johtaa korjaamattomana ennen pitkää inflaation kasvuun koko valuuttaunionissa, mutta tämä yksittäinen valtio kokee tästä "kustannuksesta" vain pienen osan. Tarvitaan siis instituutioita tätä ulkoisvaikutusta vastaan. Sims näkee, että vakaus- ja kasvusopimus ei toiminut ja suhtautuu pessimistisesti vastaavien sopimuksien mahdollisuuksiin. Lisäksi olisi myös mukavaa, jos euroalueella toimisi valtioiden viimekätinen lainaaja. Yksi mahdollisuus on se, että EKP ryhtyy viimekäden lainaajaksi kaikille valtioille. Tähän pitää liittyä linkki finanssipolitiikkaan. Yksi linkki olisi se, että keskuspankille annettaisiin valtuudet ja velvollisuus valvoa jäsenmaiden finanssipolitiikkaa. Toinen linkki olisi se, että EKP:n finanssipoliittista turvaa kohennettaisiin. En oikein hahmota sitä, miksi Sims ei pidä capital key-instituutiota uskottavana (s.7). Hän argumentoi, että saksalaiset vastustaisivat mahdollista keskuspankin pääomittamista, koska he kantaisivat siitä suurimman vastuun, mutta on keksiä yhtään eurooppalaisen finanssipolitiikan ulottuvuutta jossa saksalaiset eivät kantaisi suurinta vastuuta. Joka tapauksessa Sims itse kannattaa sitä, että luotaisiin euroalueen kattava finanssipoliittinen auktoriteetti, jolla ideaalisesti siis olisi myös omia verotuloja. Toinen lähestymistapa on vaatia Saksaa ottamaan kindlebergeriläisen hegemonin asema euroalueella ( http://www.voxeu.org/article/new-preface-charles-kindleberger-world-depression-1929-1939 ). Kindlebergerin ja hänen seuraajiensa mukaan kansainväliset rahajärjestelmät vaativat hegemonia toimiakseen: Britit ennen ensimmäistä maailmansotaa, Yhdysvallat Bretton Woodsin aikana. Maailmansotien välinen aika oli tässä historiassa makrotaloudellisesti kamala juuri siksi, että tuona aikana kansainvälisessä rahajärjestelmässä ei ollut hegemonia. Hegemoni takaisi keskuspankkia ja keskuspankki takaisi hegemonia, jolloin hegemoni voisi toimia viimekäden lainaajana. Tässä institutionaalisella kehyksellä ei olisi niin suurta painoa, koska hegemoni tekisi mitä hegemoni tekisi. Molempiin lähestymistapoihin nähdäkseni kuuluu myös ajatus siitä, että kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä on hyvä, jos vaihtotaseiden tasapainottamisesta osavastuu kuuluu ylijäämämaille. Kumpi on parempi? Tämä on vaikea kysymys, johon liittyy laajempia näkemyksiä Euroopan tulevaisuudesta ja johon varmasti valtio-opin tuntijoilla olisi myös arvokasta sanottavaa. Itse sanoisin, että edellinen on federalistisempi lähestymistapa: veronkanto-oikeuden omaavan, merkittävän kokoisen eurooppalaisen finanssipoliittisen toimijan luominen olisi askel, joka veisi suvereniteettiä yksittäisiltä jäsenmailta unionin tasolle. Jälkimmäinen on paremmin yhteensovitettavissa suvereniteettinsa säilyttäviin jäsenmaihin. Henkilökohtaisesti suhtaudun positiivisesti liittovaltiokehitykseen, mutta epäilen vähän sen toimivuutta. Uudenlaisen institutionaalisen kehikon luominen on vähintäänkin haastavaa. Kuten Sims kirjoittaa: ”This is a daunting prescription from a political point of view. It obviously cannot be done overnight, yet financial markets may not wait for such institutional change to evolve.” Koska kokonaista institutionaalista kehikkoa ei voida luoda kerralla, sinne pitää edetä askel kerrallaan. Ja näin on nyt kriisissä toimittu: askel kerrallaan on murennettu vanhoja sääntöjä. Tämä tietenkin vie meitä jonkinlaista uutta järjestystä kohti, mutta ilman suunnitelmaa ja tietoa siitä, mikä tuo järjestys on. Omat konservatiiviset biasini ajavat minua suhtautumaan positiivisemmin hegemoni-kehitykseen, koska se on ”devil we know”, ja siinä on selkeä auktoriteetti. Toisaalta suhtaudun melko myönteisesti myös liittovaltiokehitykseen. Vaikea kysymys tämä on joka tapauksessa. Hyvä, ajatuksia herättävä kirjoitus. Kommentoin yhtä asiaa vähän pitemmälti. Avaan vähän noita Simsin ajatuksia, koska ne voivat jäädä vähän hämäräksi tämän tekstin perusteella. Toivon että esitän asiat oikeanlaisesti.

Nähdäkseni on kaksi lähestymistapaa siihen, miten finanssipolitiikka ja rahapolitiikka voisivat toimia yhdessä euroalueella. Ensimmäinen, jota mikäli oikein tulkitsen tämä teksti ja Chris Sims (http://sims.princeton.edu/yftp/EuroGaps/EuroGaps.pdf) kannattavat, on se, että on luotava uudenlainen institutionaalinen kehikko eurooppalaiselle talouspolitiikalle. Tässä käsittääkseni haetaan jonkinlaista finanssi- ja rahapolitiikan lähentymistä. Nojaan tässä enemmän Simsiin kuin tähän tekstiin, koska edellisessä näitä ajatuksia esitetään hieman kattavammin.

Sims huomioi, että rahapolitiikka vaatii toimiakseen finanssipoliittisen reaktion - esimerkiksi mikäli rahapolitiikka kiristyy, veroja on nostettava tai menoja leikattava. Sitten hän huomioi, että tämä mekanismi ei ole niin vahva valuuttaunionissa - yksittäisen valtion budjettivaje johtaa korjaamattomana ennen pitkää inflaation kasvuun koko valuuttaunionissa, mutta tämä yksittäinen valtio kokee tästä “kustannuksesta” vain pienen osan. Tarvitaan siis instituutioita tätä ulkoisvaikutusta vastaan. Sims näkee, että vakaus- ja kasvusopimus ei toiminut ja suhtautuu pessimistisesti vastaavien sopimuksien mahdollisuuksiin. Lisäksi olisi myös mukavaa, jos euroalueella toimisi valtioiden viimekätinen lainaaja.

Yksi mahdollisuus on se, että EKP ryhtyy viimekäden lainaajaksi kaikille valtioille. Tähän pitää liittyä linkki finanssipolitiikkaan. Yksi linkki olisi se, että keskuspankille annettaisiin valtuudet ja velvollisuus valvoa jäsenmaiden finanssipolitiikkaa. Toinen linkki olisi se, että EKP:n finanssipoliittista turvaa kohennettaisiin. En oikein hahmota sitä, miksi Sims ei pidä capital key-instituutiota uskottavana (s.7). Hän argumentoi, että saksalaiset vastustaisivat mahdollista keskuspankin pääomittamista, koska he kantaisivat siitä suurimman vastuun, mutta on keksiä yhtään eurooppalaisen finanssipolitiikan ulottuvuutta jossa saksalaiset eivät kantaisi suurinta vastuuta. Joka tapauksessa Sims itse kannattaa sitä, että luotaisiin euroalueen kattava finanssipoliittinen auktoriteetti, jolla ideaalisesti siis olisi myös omia verotuloja.

Toinen lähestymistapa on vaatia Saksaa ottamaan kindlebergeriläisen hegemonin asema euroalueella ( http://www.voxeu.org/article/new-preface-charles-kindleberger-world-depression-1929-1939 ). Kindlebergerin ja hänen seuraajiensa mukaan kansainväliset rahajärjestelmät vaativat hegemonia toimiakseen: Britit ennen ensimmäistä maailmansotaa, Yhdysvallat Bretton Woodsin aikana. Maailmansotien välinen aika oli tässä historiassa makrotaloudellisesti kamala juuri siksi, että tuona aikana kansainvälisessä rahajärjestelmässä ei ollut hegemonia. Hegemoni takaisi keskuspankkia ja keskuspankki takaisi hegemonia, jolloin hegemoni voisi toimia viimekäden lainaajana. Tässä institutionaalisella kehyksellä ei olisi niin suurta painoa, koska hegemoni tekisi mitä hegemoni tekisi.

Molempiin lähestymistapoihin nähdäkseni kuuluu myös ajatus siitä, että kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä on hyvä, jos vaihtotaseiden tasapainottamisesta osavastuu kuuluu ylijäämämaille.

Kumpi on parempi? Tämä on vaikea kysymys, johon liittyy laajempia näkemyksiä Euroopan tulevaisuudesta ja johon varmasti valtio-opin tuntijoilla olisi myös arvokasta sanottavaa. Itse sanoisin, että edellinen on federalistisempi lähestymistapa: veronkanto-oikeuden omaavan, merkittävän kokoisen eurooppalaisen finanssipoliittisen toimijan luominen olisi askel, joka veisi suvereniteettiä yksittäisiltä jäsenmailta unionin tasolle. Jälkimmäinen on paremmin yhteensovitettavissa suvereniteettinsa säilyttäviin jäsenmaihin. Henkilökohtaisesti suhtaudun positiivisesti liittovaltiokehitykseen, mutta epäilen vähän sen toimivuutta.

Uudenlaisen institutionaalisen kehikon luominen on vähintäänkin haastavaa. Kuten Sims kirjoittaa:

”This is a daunting prescription from a political point of view. It obviously cannot be done overnight, yet financial markets may not wait for such institutional change to evolve.”

Koska kokonaista institutionaalista kehikkoa ei voida luoda kerralla, sinne pitää edetä askel kerrallaan. Ja näin on nyt kriisissä toimittu: askel kerrallaan on murennettu vanhoja sääntöjä. Tämä tietenkin vie meitä jonkinlaista uutta järjestystä kohti, mutta ilman suunnitelmaa ja tietoa siitä, mikä tuo järjestys on.

Omat konservatiiviset biasini ajavat minua suhtautumaan positiivisemmin hegemoni-kehitykseen, koska se on ”devil we know”, ja siinä on selkeä auktoriteetti. Toisaalta suhtaudun melko myönteisesti myös liittovaltiokehitykseen. Vaikea kysymys tämä on joka tapauksessa.

]]>
Kirjoittaja: jaakko http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3020 jaakko Mon, 22 Apr 2013 20:42:00 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3020 Kun olin vaihto-oppilaana USA:ssa 80-luvulla koulussani ruotsalaisen vaihto-oppilas piti esitelmän Abbasta ja Kansankodista, saksalainen maansa teollisuudesta. Meille suomalaisille UM oli antanut esitteet joiden pääviesti oli, että me maksoimme velkamme takaisin joskus 20- ja 30-luvuilla... Kun olin vaihto-oppilaana USA:ssa 80-luvulla koulussani ruotsalaisen vaihto-oppilas piti esitelmän Abbasta ja Kansankodista, saksalainen maansa teollisuudesta. Meille suomalaisille UM oli antanut esitteet joiden pääviesti oli, että me maksoimme velkamme takaisin joskus 20- ja 30-luvuilla…

]]>
Kirjoittaja: Martti Tulenheimo http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3019 Martti Tulenheimo Mon, 22 Apr 2013 20:31:25 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=5328#comment-3019 Erittäin ajankohtainen kirjoitus! Velan filosofinen luonne on kysymyksenä kovin monimutkainen; hienoa, että sitä pohditaan selkeästi myös suomeksi. Puolet Saksan veloista muuten annettiin anteeksi vuonna 1953, mikä loi maan nykyisen talousihmeen perustan. Lontoon sopimus oli voitto kaikille osapuolille, koska ilman sitä Saksa olisi tuskin kyennyt maksamaan velkojaan. Eräs kiinnostavimmista velkaa käsittelevistä teoksista lienee syytä myös mainita tässä yhteydessä - David Graeber: "Debt. The First 5,000 Years". Hyvin kirjoitettu, poleeminen ja monia vakiintuneita käsityksiä haastava. Erittäin ajankohtainen kirjoitus! Velan filosofinen luonne on kysymyksenä kovin monimutkainen; hienoa, että sitä pohditaan selkeästi myös suomeksi.

Puolet Saksan veloista muuten annettiin anteeksi vuonna 1953, mikä loi maan nykyisen talousihmeen perustan. Lontoon sopimus oli voitto kaikille osapuolille, koska ilman sitä Saksa olisi tuskin kyennyt maksamaan velkojaan.

Eräs kiinnostavimmista velkaa käsittelevistä teoksista lienee syytä myös mainita tässä yhteydessä - David Graeber: “Debt. The First 5,000 Years”. Hyvin kirjoitettu, poleeminen ja monia vakiintuneita käsityksiä haastava.

]]>