Artikkelin Hollannin yskä Suomeen? kommentit http://blog.hse-econ.fi/?p=6519 Fri, 29 Mar 2024 12:04:36 +0000 http://wordpress.org/?v=2.7.1 hourly 1 Kirjoittaja: Juha Tervala http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-6373 Juha Tervala Fri, 30 Mar 2018 11:13:12 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-6373 Jorinaa hystereesistä ja finanssipolitiikasta: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016518891830068X "We show that the fiscal output multiplier is much larger in the presence of hysteresis and that the welfare multiplier of fiscal policy–the consumption equivalent change in welfare for one dollar change in public spending–is positive (negative) in the presence (absence) of hysteresis. The main benefit of accommodative fiscal policy in the presence of hysteresis is to diminish the damage of a recession to the long-term level of productivity and, thus, output." Lisäksi tässä on jorinaa julkisesta velasta: http://www.nber.org/papers/w23789 "Whether new fiscal stimulus programs would be jeopardized by these already heavy public debt burdens is a central question. For a sample of developed countries, we find that government spending shocks do not lead to persistent increases in debt-to-GDP ratios or costs of borrowing, especially during periods of economic weakness. Indeed, fiscal stimulus in a weak economy can improve fiscal sustainability along the metrics we study." Jorinaa hystereesistä ja finanssipolitiikasta:

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016518891830068X

“We show that the fiscal output multiplier is much larger in the presence of hysteresis and that the welfare multiplier of fiscal policy–the consumption equivalent change in welfare for one dollar change in public spending–is positive (negative) in the presence (absence) of hysteresis. The main benefit of accommodative fiscal policy in the presence of hysteresis is to diminish the damage of a recession to the long-term level of productivity and, thus, output.”

Lisäksi tässä on jorinaa julkisesta velasta:

http://www.nber.org/papers/w23789

“Whether new fiscal stimulus programs would be jeopardized by these already heavy public debt burdens is a central question. For a sample of developed countries, we find that government spending shocks do not lead to persistent increases in debt-to-GDP ratios or costs of borrowing, especially during periods of economic weakness. Indeed, fiscal stimulus in a weak economy can improve fiscal sustainability along the metrics we study.”

]]>
Kirjoittaja: Matti Kärkkäinen http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4823 Matti Kärkkäinen Sun, 26 Apr 2015 10:56:24 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4823 Tässä blogissa on käyty tärkeää keskustelua Suomen talouspolitiikan suunnasta. Vaalitulos oli täystyrmäys elvytysvaatimuksille, joita on esittänyt puolueista Vasemmistoliitto ja joita on puolustanut taloustieteilijöistä vahvimmin Pertti Haaparanta. Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä? Velaksi eläminen on "kansan" mielestä vastuuttomuutta ja johtaa tuhon=Kreikan tielle! Toivoisin, että jatkossa tässä blogissa arvioitaisiin tulevan hallituksen (leikkaus)politiikan vaikutuksia. Pertti Haaparannalle kiitos vallitsevan talouspolitiikan haastaneista ja rohkeista puheenvuoroista! Tässä blogissa on käyty tärkeää keskustelua Suomen talouspolitiikan suunnasta. Vaalitulos oli täystyrmäys elvytysvaatimuksille, joita on esittänyt puolueista Vasemmistoliitto ja joita on puolustanut taloustieteilijöistä vahvimmin Pertti Haaparanta.
Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä? Velaksi eläminen on “kansan” mielestä vastuuttomuutta ja johtaa tuhon=Kreikan tielle!
Toivoisin, että jatkossa tässä blogissa arvioitaisiin tulevan hallituksen (leikkaus)politiikan vaikutuksia.
Pertti Haaparannalle kiitos vallitsevan talouspolitiikan haastaneista ja rohkeista puheenvuoroista!

]]>
Kirjoittaja: Juha http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4692 Juha Thu, 26 Mar 2015 09:11:20 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4692 Tämän takia Suomen pörssiyhtiöitä hallitsee Juha-niminen mies. http://nyt.fi/a1305941357247 Suomen listattujen yritysten kurssit kohoavat. Suomen kansantalous ei kohene. Miehet vaihtoon? (Ottamatta kantaa pääministeriehdokkaiden etunimiin.) Tämän takia Suomen pörssiyhtiöitä hallitsee Juha-niminen mies.

http://nyt.fi/a1305941357247

Suomen listattujen yritysten kurssit kohoavat. Suomen kansantalous ei kohene. Miehet vaihtoon? (Ottamatta kantaa pääministeriehdokkaiden etunimiin.)

]]>
Kirjoittaja: Matti Salonen http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4686 Matti Salonen Wed, 25 Mar 2015 16:54:01 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4686 Juha: Kiitos vastauksista! Yksi jäi vielä hiukan puuttumaan: 1 Et vastannut kysymykseen. Koostuuko siis pitkä aikaväli monesta lyhyestä aikavälistä? Osaatko tutkijana antaa empiriaan pohjautuvia arvioita siitä, kuinka pitkä (vuosissa) on pitkä aikaväli ja kuinka pitkä (vuosissa) on lyhyt aikaväli? Jos pitkällä aikavälillä talous on tasapainossa (=mitä tämä ikinä tarkoittaakaan käytännössä?), niin sen pitää tapahtua siis näiden lyhyiden aikavälien aggregaattina ja niiden ominaisuuksissa myös? Tasapaino siis viittaa johonkin dynamiikkaan, joka toteutuu samalla tavalla monella lyhyellä aikavälillä tai niiden kuluessa sekä yhtenä pitkänä aikavälinä? Eli lyhyt aikaväli (LAV) + lyhyt aikaväli + lyhyt aikaväli = pitkä aikaväli = tasapaino LAV + LAV + LAV = tasapaino, tasapaino/3 = LAV Vai toteutuuko tasapaino vasta esimerkiksi kahden lyhyen aikavälin jälkeen, jolloin se ilmenee vasta viimeisellä lyhyellä aikavälillä. Onko tällöin siis viimeinen lyhyt aikaväli pitkä aikaväli? Ja tällöin lyhyellä aikavälillä talous olisi tasapainossa, eli siis se olisi tasapainossa joskus ja taas joskus ei. Toisaalta tällöinhän puhumme täysin eri ominaisuuksista kuin konseptuaalisesti lyhyestä aikavälistä ja pitkästä aikavälistä. Voisimme puhua vain ajasta. Juha: Kiitos vastauksista! Yksi jäi vielä hiukan puuttumaan:

1 Et vastannut kysymykseen. Koostuuko siis pitkä aikaväli monesta lyhyestä aikavälistä? Osaatko tutkijana antaa empiriaan pohjautuvia arvioita siitä, kuinka pitkä (vuosissa) on pitkä aikaväli ja kuinka pitkä (vuosissa) on lyhyt aikaväli?

Jos pitkällä aikavälillä talous on tasapainossa (=mitä tämä ikinä tarkoittaakaan käytännössä?), niin sen pitää tapahtua siis näiden lyhyiden aikavälien aggregaattina ja niiden ominaisuuksissa myös? Tasapaino siis viittaa johonkin dynamiikkaan, joka toteutuu samalla tavalla monella lyhyellä aikavälillä tai niiden kuluessa sekä yhtenä pitkänä aikavälinä?

Eli lyhyt aikaväli (LAV) + lyhyt aikaväli + lyhyt aikaväli = pitkä aikaväli = tasapaino LAV + LAV + LAV = tasapaino, tasapaino/3 = LAV

Vai toteutuuko tasapaino vasta esimerkiksi kahden lyhyen aikavälin jälkeen, jolloin se ilmenee vasta viimeisellä lyhyellä aikavälillä. Onko tällöin siis viimeinen lyhyt aikaväli pitkä aikaväli? Ja tällöin lyhyellä aikavälillä talous olisi tasapainossa, eli siis se olisi tasapainossa joskus ja taas joskus ei. Toisaalta tällöinhän puhumme täysin eri ominaisuuksista kuin konseptuaalisesti lyhyestä aikavälistä ja pitkästä aikavälistä. Voisimme puhua vain ajasta.

]]>
Kirjoittaja: Bor Jomi http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4685 Bor Jomi Wed, 25 Mar 2015 12:34:54 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4685 Käsittääkseni prof. Haaparanta on puhunut ekspansiivisemman fipon tehokkuudesta nollakorkotilassa jo vuosikausia. Ihmeellistä että miestä ei ole kuunneltu ilmeisesti lainkaan. Käsittääkseni prof. Haaparanta on puhunut ekspansiivisemman fipon tehokkuudesta nollakorkotilassa jo vuosikausia. Ihmeellistä että miestä ei ole kuunneltu ilmeisesti lainkaan.

]]>
Kirjoittaja: Juha Tervala http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4684 Juha Tervala Wed, 25 Mar 2015 12:18:39 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4684 Julkisen talouden leikkauksista keskustellaan kaikkialla. Se on hyvä. Epäilen kuitenkin, että liian harva ihminen on tutustunut finanssipolitiikan tutkimuksiin sillä tavoin, että osaisi arvioida finanssipolitiikan vaikutuksia tilanteessa, jossa ollaan nollakorkorajalla ja jossa vapaata kapasiteetti on paljon (negatiivinen tuotantokuilu on melko iso). Uuskeynesiläinen ekonomisti, Michel Woodford, on korostanut, että finanssipolitiikka on tehokasta ja tarpeellista - vain ja ainoastaan - kun korko on nollarajalla ja negatiivinen tuotantokuilu on iso: https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/mac.3.1.1 Monet tahot kuitenkin kertovat, että julkisten alijäämien vähentäminen – nykyisessä taloustilanteessa – on vastuullista talouspolitiikkaa. Käytän Vastuullisen talousPolitiikan Kannattajista lyhennettä VPK. VPK osallistuu keskusteluun sanomalla, että julkisia alijäämiä pitää vähentää, koska julkinen velka ei voi kasvaa loputtomiin ja siksi VPK:n talouspolitiikka on vastuullista. Normaalissa taloustilanteessa tämä on eittämättä järkevä näkemys. Katsotaanpa kuitenkin kalvosarjan sivua 42: http://blogs.helsinki.fi/jtervala/files/2015/03/DebattiFinanssipolitiikasta.pdf Yhden tutkimuksen mukaan 2011–2013 välisenä aikana euroalueella tehtiin julkisten alijäämien vähentämistä, joiden kumulatiivinen vaikutus vuoteen 2013 mennessä oli 3,9 % BKT:stä. Julkisten alijäämien vähentäminen laski BKT:tä 7,7 % vuoteen 2013 mennessä. Näin ollen julkisten alijäämien vähentäminen on aiheuttanut huomattavan suuren vaikutuksen BKT:hen ja tästä syystä julkisen talouden tilanne on parantunut vain hyvin vähän (0,2 % BKT:stä)! Kysymys kaikille: Onko tämä vastuullista talouspolitiikkaa taantumassa? Oletteko oikeasti valmiita – keskellä euroalueen talouskriisiä – uhraamaan näin paljon tuotantoa, jotta saadaan aikaan pieni parannus julkiseen talouteen? (Tutkimuksen tulos riippuu keskeisesti siitä, että finanssipolitiikan kertoimet ovat tilariippuvia, siis siitä että kertoimet ovat taantumissa ja talouskriiseissä huomattavasti suurempia kuin normaaliaikoina. Normaaleina aikoina julkisten alijäämien vähentäminen ei olisi saanut aikaan huomattavaa BKT:n laskua ja julkinen talous olisi siten parantunut paljon, paljon enemmän.) Euroalueen VPK on pyrkinyt tasapainottamaan julkisia talouksia tilanteessa, jossa ohjauskorko on ollut (lähes) nollassa ja taloudessa on paljon vapaata kapasiteettia. En ole lainkaan vakuuttunut VPK:n toiminnan vastuullisuudesta. Enkä usko VPK:n ymmärtävän finanssipolitiikan vaikutusten riippuvuutta nollakorkorajoitteesta ja talouden tilasta. Ei ole myöskään syytä unohtaa sitä, että julkisen ja yksityisen velkaosuuden (velka/BKT) vakauttaminen onnistuu parhaiten talouskasvun aikana. Sitten Suomeen: Matti Pohjola puhuu tänään HS:ssä leikkausten kustannuksista. Samassa keskustellaan Suomen talouden ongelmien taustoista. Sanoisin tähän liittyen, että jokainen valistunut tahoa ymmärtää, että taloutemme ongelmien taustalla ovat 1) teollisuuden rakenteellisen asiat: metsä- ja erityisesti elektroniikkateollisuuden ongelmat (lue Nokian romahdus) 2) hintakilpailukyvyn nopea laskeminen vuoden 2007 jälkeen ja 3) kysyntäongelmat (globaali talouskriisi, euroalueen pitkä taantuma ja nyt myös Venäjän ongelmat). Järkevä keskustelu alkaa vasta siitä, kun pohditaan näiden tekijöiden suhteellisia osuuksia talousongelmien taustalla. Ongelmien 1 ja 2 korjaamisessa elvytys ei auta korjaa, mutta menoleikkausten lykkääminen auttaa ongelmaan 3. Kustannuskilpailukyvyn parantaminen on tärkeää ongelman 2 korjaamisessa ja se korjaa myös ongelmaa 3. Eri ongelmat siis vaativat erilaisia ratkaisuja, eikä Suomella ole vain yhtä ongelmaa. Suomi tarvitsee myös rakenteellisia reformeja, joilla luodaan pohja kestävälle toipumiselle. Väliin vähän huumoria: Talouselämän raati pohtii ”menoleikkauksia vai elvytystä?” http://www.talouselama.fi/vaalit/vaalitebatti/menoleikkauksia+vai+elvytysta+nain+vaaliraati+vastaa/a2298695 Tämä on eittämättä se raati, jonka mielipiteellä on eniten väliä. Tämä joukko on juuri se, joka ymmärtää parhaiten taloustieteellistä tutkimusta siitä miten finanssipolitiikan vaikutukset tuotantoon ja julkiseen talouteen riippuu rahapolitiikasta (nollakorko vai normaali tila) ja talouden tilasta. :) Lopuksi Matti Salosen kysymykset: 1) pitkällä ajalla talous on tasapainottunut. 2) Ei ole syytä uskoa, että elvytys vaikuttaa pysyvästi, vaikutus on vain väliaikainen. Elvytys on väliaikaista ja talous palaa tasapainoon, joten finanssipolitiikan vaikutukset ovat väliaikaisia. 3) Kalvolla sanotaan, että ”Suomessa on vuosina 2000–2012 harjoitettu - yleisesti ottaen - ekspansiivista finanssipolitiikkaa.” FP-käyrä on siis trendinomaisesti laskenut. Kalvolla ei sanota, että FP-käyrä on tullut alaspäin joka vuosi. 4) Finanssipolitiikan kertoimia koskevat tulokset eivät varmaan käytä Suomen dataa, mutta ei ole syytä olettaa, että talous toimisi Suomessa paljoakaan eri tavalla kuin muissa OECD-maissa. Julkisen talouden leikkauksista keskustellaan kaikkialla. Se on hyvä. Epäilen kuitenkin, että liian harva ihminen on tutustunut finanssipolitiikan tutkimuksiin sillä tavoin, että osaisi arvioida finanssipolitiikan vaikutuksia tilanteessa, jossa ollaan nollakorkorajalla ja jossa vapaata kapasiteetti on paljon (negatiivinen tuotantokuilu on melko iso).

Uuskeynesiläinen ekonomisti, Michel Woodford, on korostanut, että finanssipolitiikka on tehokasta ja tarpeellista - vain ja ainoastaan - kun korko on nollarajalla ja negatiivinen tuotantokuilu on iso:

https://www.aeaweb.org/articles.php?doi=10.1257/mac.3.1.1

Monet tahot kuitenkin kertovat, että julkisten alijäämien vähentäminen – nykyisessä taloustilanteessa – on vastuullista talouspolitiikkaa. Käytän Vastuullisen talousPolitiikan Kannattajista lyhennettä VPK. VPK osallistuu keskusteluun sanomalla, että julkisia alijäämiä pitää vähentää, koska julkinen velka ei voi kasvaa loputtomiin ja siksi VPK:n talouspolitiikka on vastuullista. Normaalissa taloustilanteessa tämä on eittämättä järkevä näkemys. Katsotaanpa kuitenkin kalvosarjan sivua 42:

http://blogs.helsinki.fi/jtervala/files/2015/03/DebattiFinanssipolitiikasta.pdf

Yhden tutkimuksen mukaan 2011–2013 välisenä aikana euroalueella tehtiin julkisten alijäämien vähentämistä, joiden kumulatiivinen vaikutus vuoteen 2013 mennessä oli 3,9 % BKT:stä. Julkisten alijäämien vähentäminen laski BKT:tä 7,7 % vuoteen 2013 mennessä. Näin ollen julkisten alijäämien vähentäminen on aiheuttanut huomattavan suuren vaikutuksen BKT:hen ja tästä syystä julkisen talouden tilanne on parantunut vain hyvin vähän (0,2 % BKT:stä)! Kysymys kaikille: Onko tämä vastuullista talouspolitiikkaa taantumassa? Oletteko oikeasti valmiita – keskellä euroalueen talouskriisiä – uhraamaan näin paljon tuotantoa, jotta saadaan aikaan pieni parannus julkiseen talouteen?

(Tutkimuksen tulos riippuu keskeisesti siitä, että finanssipolitiikan kertoimet ovat tilariippuvia, siis siitä että kertoimet ovat taantumissa ja talouskriiseissä huomattavasti suurempia kuin normaaliaikoina. Normaaleina aikoina julkisten alijäämien vähentäminen ei olisi saanut aikaan huomattavaa BKT:n laskua ja julkinen talous olisi siten parantunut paljon, paljon enemmän.)

Euroalueen VPK on pyrkinyt tasapainottamaan julkisia talouksia tilanteessa, jossa ohjauskorko on ollut (lähes) nollassa ja taloudessa on paljon vapaata kapasiteettia. En ole lainkaan vakuuttunut VPK:n toiminnan vastuullisuudesta. Enkä usko VPK:n ymmärtävän finanssipolitiikan vaikutusten riippuvuutta nollakorkorajoitteesta ja talouden tilasta. Ei ole myöskään syytä unohtaa sitä, että julkisen ja yksityisen velkaosuuden (velka/BKT) vakauttaminen onnistuu parhaiten talouskasvun aikana.

Sitten Suomeen: Matti Pohjola puhuu tänään HS:ssä leikkausten kustannuksista. Samassa keskustellaan Suomen talouden ongelmien taustoista. Sanoisin tähän liittyen, että jokainen valistunut tahoa ymmärtää, että taloutemme ongelmien taustalla ovat 1) teollisuuden rakenteellisen asiat: metsä- ja erityisesti elektroniikkateollisuuden ongelmat (lue Nokian romahdus) 2) hintakilpailukyvyn nopea laskeminen vuoden 2007 jälkeen ja 3) kysyntäongelmat (globaali talouskriisi, euroalueen pitkä taantuma ja nyt myös Venäjän ongelmat). Järkevä keskustelu alkaa vasta siitä, kun pohditaan näiden tekijöiden suhteellisia osuuksia talousongelmien taustalla. Ongelmien 1 ja 2 korjaamisessa elvytys ei auta korjaa, mutta menoleikkausten lykkääminen auttaa ongelmaan 3. Kustannuskilpailukyvyn parantaminen on tärkeää ongelman 2 korjaamisessa ja se korjaa myös ongelmaa 3. Eri ongelmat siis vaativat erilaisia ratkaisuja, eikä Suomella ole vain yhtä ongelmaa. Suomi tarvitsee myös rakenteellisia reformeja, joilla luodaan pohja kestävälle toipumiselle.

Väliin vähän huumoria: Talouselämän raati pohtii ”menoleikkauksia vai elvytystä?”

http://www.talouselama.fi/vaalit/vaalitebatti/menoleikkauksia+vai+elvytysta+nain+vaaliraati+vastaa/a2298695

Tämä on eittämättä se raati, jonka mielipiteellä on eniten väliä. Tämä joukko on juuri se, joka ymmärtää parhaiten taloustieteellistä tutkimusta siitä miten finanssipolitiikan vaikutukset tuotantoon ja julkiseen talouteen riippuu rahapolitiikasta (nollakorko vai normaali tila) ja talouden tilasta. :)

Lopuksi Matti Salosen kysymykset: 1) pitkällä ajalla talous on tasapainottunut. 2) Ei ole syytä uskoa, että elvytys vaikuttaa pysyvästi, vaikutus on vain väliaikainen. Elvytys on väliaikaista ja talous palaa tasapainoon, joten finanssipolitiikan vaikutukset ovat väliaikaisia. 3) Kalvolla sanotaan, että ”Suomessa on vuosina 2000–2012 harjoitettu - yleisesti ottaen - ekspansiivista finanssipolitiikkaa.” FP-käyrä on siis trendinomaisesti laskenut. Kalvolla ei sanota, että FP-käyrä on tullut alaspäin joka vuosi. 4) Finanssipolitiikan kertoimia koskevat tulokset eivät varmaan käytä Suomen dataa, mutta ei ole syytä olettaa, että talous toimisi Suomessa paljoakaan eri tavalla kuin muissa OECD-maissa.

]]>
Kirjoittaja: Matti Kärkkäinen http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4683 Matti Kärkkäinen Wed, 25 Mar 2015 11:09:11 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4683 Elvytyskeskustelua 25.3.2015 Esko Aho (Lapin Kansa): Valtio on käyttänyt 50 miljardia velkarahaa elvytykseen ja tulosta ei ole tullut. Hullukaan ei usko elvytykseen. Erkki Liikanen (SP:n lehdistötiedote) :Euroalue tarvitsee elpyäkseen rakenneuudistuksia erityisesti tuote- ja työmarkkinoilla. Tarve toteuttaa rakenteellisia uudistuksia talouden kasvupotentiaalin lisäämiseksi korostuu erityisesti maissa, joissa työikäisen väestön määrä ei enää kasva tai supistuu. Vakaus- ja kasvusopimuksen johdonmukainen noudattaminen ylläpitää luottamusta julkiseen talouteen. Kysyntää tukevalle finanssipolitiikalle on rajoitetusti tilaa, jos valtion budjetti on ollut pitkään alijäämäinen ja pitkän aikavälin kasvunäkymät ovat heikot. Näyttää siis siltä, että elvytyksen vastustajat ovat poliittisesti vahvoilla. Jostain syystä akateemiseen tutkimukseen perustuvilla puheenvuoroilla ei ole vaikutusta poliittiseen keskusteluun ja -päätöksiin. Elvytyskeskustelua 25.3.2015

Esko Aho (Lapin Kansa): Valtio on käyttänyt 50 miljardia velkarahaa elvytykseen ja tulosta ei ole tullut. Hullukaan ei usko elvytykseen.

Erkki Liikanen (SP:n lehdistötiedote) :Euroalue tarvitsee elpyäkseen rakenneuudistuksia erityisesti tuote- ja työmarkkinoilla. Tarve toteuttaa rakenteellisia uudistuksia talouden kasvupotentiaalin lisäämiseksi korostuu erityisesti maissa, joissa työikäisen väestön määrä ei enää kasva tai supistuu. Vakaus- ja kasvusopimuksen johdonmukainen noudattaminen ylläpitää luottamusta julkiseen talouteen. Kysyntää tukevalle finanssipolitiikalle on rajoitetusti tilaa, jos valtion budjetti on ollut pitkään alijäämäinen ja pitkän aikavälin kasvunäkymät ovat heikot.

Näyttää siis siltä, että elvytyksen vastustajat ovat poliittisesti vahvoilla. Jostain syystä akateemiseen tutkimukseen perustuvilla puheenvuoroilla ei ole vaikutusta poliittiseen keskusteluun ja -päätöksiin.

]]>
Kirjoittaja: Juha http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4682 Juha Wed, 25 Mar 2015 07:28:23 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4682 Tuo yhden totuuden propaganda saa tosiaan huolestuttavia piirteitä, jos lukuja ja käsitteitä tahallaan tai tahattomastikin sekoitetaan. Julkisuudessa alkaa onneksi kuulua toisenlaistakin totuutta. Moniongelmapotilas kun tarvitsee yhtä, kahta ja kolmattakin lääkettä moninaisiin vaivoihinsa. Tuo yhden totuuden propaganda saa tosiaan huolestuttavia piirteitä, jos lukuja ja käsitteitä tahallaan tai tahattomastikin sekoitetaan.

Julkisuudessa alkaa onneksi kuulua toisenlaistakin totuutta. Moniongelmapotilas kun tarvitsee yhtä, kahta ja kolmattakin lääkettä moninaisiin vaivoihinsa.

]]>
Kirjoittaja: SH http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4681 SH Wed, 25 Mar 2015 07:24:47 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4681 Matti Kärkkäinen, Totta kai Hesari järjesti heti Haaparannan viestiä kiistäviä lausuntoja. Ne oli luultavasti tilattu jo etukäteen. HS on keskeinen EK:n ja VM:n yhteistyössä Suomeen ajaman talouspolitiikan äänenkannattaja. HS:n tahtipuikon heiluttaja on Herlin, joka laittoi EK:n näkemyksen lehteen vaihtamalla päätoimittajan. Historiankirjoitus sitten kertoo tämän meille, mutta vielä aika ei ole sille kypsä. Se on kuitenkin niin ilmiselvää, ettei se voi keneltäkään jäädä huomaamatta. Ilolla tervehdin sen sijaan sitä, että HS koki vihdoin olleen pakotettu päästämään myös tieteen ääneen ja nyt voidaan hyvässä lykyssä päästä takaisin keskustelemaan talouspolitiikasta. Epäilen sitä, mutta siihen on ainakin mahdollisuus. Tähän astihan ollaan menty näillä vakio"asiantuntijoilla" eli Vartiainen et al. Vartiainen on erityisesti pahimmista päästä. Hän on heitellyt julkisuudessa jo vuosien ajan poliittisia väitteitä pukemalla ne johonkin "taloustieteen" kaapuun. Tarkkaavaiset ovat tietenkin huomanneet, ettei Vartiainen koskaan perustele väitteitään lukuun ottamatta viittauksia vieraisiin maihin ilman syy-yhteyttä. Viimeisessä televisiokeskustelussa (kaapista ulos tulon jälkeen) Vartiainen vahingossa meni myöntämään, että tämä tällainen talouspoliittinen analyysi onkin enemmän "näppituntumaa". Niinpä, ja sitä samaa näppituntumaa nämä VM:n ja EK:n laskelmatkin ovat. Voi olla totta, mutta mitään evidenssiä näille ei ole esittää. Itse asiassa tilanne alkaa olla päinvastoin. VM meni myös osoittamaan, kuinka kokoomus-EK:lainen tahtotila ollaan saatu ankkuroitua tärkeää ministeriöön virkanimityksin. Ministerin on todella vaikea toimia, jos se haluaa antaa keskustelulle tilaa kyseisessä ministeriössä. Näin Suomessa kaapataan äänestetty valta. Matti Kärkkäinen,

Totta kai Hesari järjesti heti Haaparannan viestiä kiistäviä lausuntoja. Ne oli luultavasti tilattu jo etukäteen. HS on keskeinen EK:n ja VM:n yhteistyössä Suomeen ajaman talouspolitiikan äänenkannattaja. HS:n tahtipuikon heiluttaja on Herlin, joka laittoi EK:n näkemyksen lehteen vaihtamalla päätoimittajan. Historiankirjoitus sitten kertoo tämän meille, mutta vielä aika ei ole sille kypsä. Se on kuitenkin niin ilmiselvää, ettei se voi keneltäkään jäädä huomaamatta.

Ilolla tervehdin sen sijaan sitä, että HS koki vihdoin olleen pakotettu päästämään myös tieteen ääneen ja nyt voidaan hyvässä lykyssä päästä takaisin keskustelemaan talouspolitiikasta. Epäilen sitä, mutta siihen on ainakin mahdollisuus. Tähän astihan ollaan menty näillä vakio”asiantuntijoilla” eli Vartiainen et al. Vartiainen on erityisesti pahimmista päästä. Hän on heitellyt julkisuudessa jo vuosien ajan poliittisia väitteitä pukemalla ne johonkin “taloustieteen” kaapuun. Tarkkaavaiset ovat tietenkin huomanneet, ettei Vartiainen koskaan perustele väitteitään lukuun ottamatta viittauksia vieraisiin maihin ilman syy-yhteyttä. Viimeisessä televisiokeskustelussa (kaapista ulos tulon jälkeen) Vartiainen vahingossa meni myöntämään, että tämä tällainen talouspoliittinen analyysi onkin enemmän “näppituntumaa”. Niinpä, ja sitä samaa näppituntumaa nämä VM:n ja EK:n laskelmatkin ovat. Voi olla totta, mutta mitään evidenssiä näille ei ole esittää. Itse asiassa tilanne alkaa olla päinvastoin.

VM meni myös osoittamaan, kuinka kokoomus-EK:lainen tahtotila ollaan saatu ankkuroitua tärkeää ministeriöön virkanimityksin. Ministerin on todella vaikea toimia, jos se haluaa antaa keskustelulle tilaa kyseisessä ministeriössä. Näin Suomessa kaapataan äänestetty valta.

]]>
Kirjoittaja: n.n http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4677 n.n Tue, 24 Mar 2015 18:29:51 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4677 Ihan näin yleisenä huomiona, tuossa kauppalehden jutussa johon nimimerkki juha viittasi on numerot niin pahasti pirin pärin että ei voi kuin taas kerran ihmetellä miten olemattomalla filtterillä velkahysterisoijat replikoivat mitä tahansa jossa kauhistellaa velkaa. Ei sentään lapsia mainittu. Mutsiisjoo vähän vakavammin, tossa kauppalehden jutussa on harvinaisen iloisesti sekasin numerot ja käsitteet. Taitaa tarvita oikaisupyyntöä. Ihan näin yleisenä huomiona, tuossa kauppalehden jutussa johon nimimerkki juha viittasi on numerot niin pahasti pirin pärin että ei voi kuin taas kerran ihmetellä miten olemattomalla filtterillä velkahysterisoijat replikoivat mitä tahansa jossa kauhistellaa velkaa. Ei sentään lapsia mainittu.

Mutsiisjoo vähän vakavammin, tossa kauppalehden jutussa on harvinaisen iloisesti sekasin numerot ja käsitteet. Taitaa tarvita oikaisupyyntöä.

]]>
Kirjoittaja: Juha http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4676 Juha Tue, 24 Mar 2015 13:51:08 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4676 Valtiovarainministeriön tuore ennuste valtionvelan kasvusta (Kauppalehti, 24.3.2015): “Valtion velan määrän arvioidaan kasvavan koko kehyskauden ja kipuavan 214 miljardiin euroon vuonna 2019. Määrä on 53 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun vuoden 2014 lopussa velkaa oli 95 miljardia euroa ja sen suhde bkt:hen oli 47 prosenttia. Valtionvelka on eri asia kuin julkisen talouden velka eli nk. emu-velka, jossa mukana ovat myös kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot.” http://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtion-velka-kipuamassa-124-miljardiin/EkcdX5Td Velka kasvaa. BKT kasvaa. Kasvavatko valtion varat? Vai unohtuivatko investoinnit? Valtiovarainministeriön tuore ennuste valtionvelan kasvusta (Kauppalehti, 24.3.2015):

“Valtion velan määrän arvioidaan kasvavan koko kehyskauden ja kipuavan 214 miljardiin euroon vuonna 2019. Määrä on 53 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun vuoden 2014 lopussa velkaa oli 95 miljardia euroa ja sen suhde bkt:hen oli 47 prosenttia. Valtionvelka on eri asia kuin julkisen talouden velka eli nk. emu-velka, jossa mukana ovat myös kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot.”

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtion-velka-kipuamassa-124-miljardiin/EkcdX5Td

Velka kasvaa. BKT kasvaa. Kasvavatko valtion varat? Vai unohtuivatko investoinnit?

]]>
Kirjoittaja: Matti Salonen http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4675 Matti Salonen Tue, 24 Mar 2015 13:30:52 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4675 Juha Tervalalle: Kiitos kiinnostavasta kalvosarjasta! Siinä tulee esille mielenkiintoisia näkökulmia, työkaluja ja tulkintoja talouden ja etenkin julkistalouden toimintaan. Kysyisin tarkentaen vielä neljä asiaa, jotka eivät suoraan ilmene sarjassa: 1.Mitä tarkoitat pitkällä ja lyhyellä aikavälillä? Koostuuko pitkä aikaväli monesta lyhyestä aikavälistä vai ovatko nämä jotenkin luonteeltaan täysin erilisiä temporaalisia kokonaisuuksia? 2.Miksi finanssipolitiikka vaikuttaa vain tilapäisesti (”väliaikaista helpotusta taloustilanteeseen”) ja mikä on ”väliaikaisuuden” aikamääre (1 vuosi, 10 vuotta)? 3.Oletko varma, että väite Suomessa on harjoitettu ”elvyttävää finanssipolitiikkaa” 2001-2012 on totta? Jos tarkastellaan muutosta (suhteessa BKT) rakenteellisessa primäärialijäämässä, josta ovat poissa suhdanneluontoiset menot, ei (OECD:n datan perusteella) Suomen politiikka ei ole ollut yksiselitteisesti elvyttävää, vaan muutos on vuodesta riippuen plussalla tai miinuksella. 4. Delongin ja Summersin tutkimukseen liittyen on esitetty, että heidän kertoimensa ja mallinsa eivät sopisi Suomeen, sillä USA on erilainen. Kuinka monta tutkimusta kalvosarjassa käsittelevät muita maita kuin Suomea (datan osalta) ja kuinka moni niistä siis sopii mielestäsi Suomeen? Juha Tervalalle: Kiitos kiinnostavasta kalvosarjasta! Siinä tulee esille mielenkiintoisia näkökulmia, työkaluja ja tulkintoja talouden ja etenkin julkistalouden toimintaan.
Kysyisin tarkentaen vielä neljä asiaa, jotka eivät suoraan ilmene sarjassa:

1.Mitä tarkoitat pitkällä ja lyhyellä aikavälillä? Koostuuko pitkä aikaväli monesta lyhyestä aikavälistä vai ovatko nämä jotenkin luonteeltaan täysin erilisiä temporaalisia kokonaisuuksia?

2.Miksi finanssipolitiikka vaikuttaa vain tilapäisesti (”väliaikaista helpotusta taloustilanteeseen”) ja mikä on ”väliaikaisuuden” aikamääre (1 vuosi, 10 vuotta)?

3.Oletko varma, että väite Suomessa on harjoitettu ”elvyttävää finanssipolitiikkaa” 2001-2012 on totta? Jos tarkastellaan muutosta (suhteessa BKT) rakenteellisessa primäärialijäämässä, josta ovat poissa suhdanneluontoiset menot, ei (OECD:n datan perusteella) Suomen politiikka ei ole ollut yksiselitteisesti elvyttävää, vaan muutos on vuodesta riippuen plussalla tai miinuksella.

4. Delongin ja Summersin tutkimukseen liittyen on esitetty, että heidän kertoimensa ja mallinsa eivät sopisi Suomeen, sillä USA on erilainen. Kuinka monta tutkimusta kalvosarjassa käsittelevät muita maita kuin Suomea (datan osalta) ja kuinka moni niistä siis sopii mielestäsi Suomeen?

]]>
Kirjoittaja: Juha Tervala http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4672 Juha Tervala Tue, 24 Mar 2015 12:52:45 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4672 Pienet kirjoitusvirheet lisäävät aina tarinan uskottavuutta ;) http://blogs.helsinki.fi/jtervala/files/2015/03/DebattiFinanssipolitiikasta.pdf Marjatta Laiholle: Kestävyysvaje kertoo kuinka paljon julkisen sektorin menoja pitää leikata tai veroja nostaa, jotta julkinen talous on pitkällä ajalla kestävällä pohjalla. Julkinen kestävyysvaje voidaan poistaa leikkaamalla julkisen sektorin menoja, jotka eivät ole välttämättömiä. Näin turvataan rahoitus keskeisille julkisille palveluille ja tulonsiirroille. Kestävyysvajeen VASTUULLINEN purkaminen on hyvinvointivaltion turvaamista; kestävyysvajeen kiistäminen tai haluttomuus sen korjaamiseen johtaa julkisen talouden romahtamiseen ja keskeisten julkisten palveluiden romahtamiseen ja pienituloisten sosiaaliturvan romututtamiseen. Julkisessa keskustelussa on ajoittain pyritty muuttamaan yö päiväksi ja päivä yöksi väittämällä, että kestävyysvajeeseen paneutuminen uhkaisi hyvinvointivaltiota – vaikka asia on enemmänkin päinvastoin. Tosin minä en ainakaan usko, että poliittinen järjestelmä pystyy leikkaamaan toissijaisista menoista; julkiset menot kasvavat kaikkialla ja kestävyysvaje puretaan palveluiden ja tulonsiirtojen reaalimääräistä tasoa leikkaamalla. Kyvyttömyys tehdä vaikeita valintoja siis purkaa kestävyysvajeen ja rapisuttaa hyvinvointivaltiota. Tämä on se surkea vaihtoehto, jota kohden – ikävä kyllä – mennään. Pienet kirjoitusvirheet lisäävät aina tarinan uskottavuutta ;)

http://blogs.helsinki.fi/jtervala/files/2015/03/DebattiFinanssipolitiikasta.pdf

Marjatta Laiholle: Kestävyysvaje kertoo kuinka paljon julkisen sektorin menoja pitää leikata tai veroja nostaa, jotta julkinen talous on pitkällä ajalla kestävällä pohjalla. Julkinen kestävyysvaje voidaan poistaa leikkaamalla julkisen sektorin menoja, jotka eivät ole välttämättömiä. Näin turvataan rahoitus keskeisille julkisille palveluille ja tulonsiirroille. Kestävyysvajeen VASTUULLINEN purkaminen on hyvinvointivaltion turvaamista; kestävyysvajeen kiistäminen tai haluttomuus sen korjaamiseen johtaa julkisen talouden romahtamiseen ja keskeisten julkisten palveluiden romahtamiseen ja pienituloisten sosiaaliturvan romututtamiseen. Julkisessa keskustelussa on ajoittain pyritty muuttamaan yö päiväksi ja päivä yöksi väittämällä, että kestävyysvajeeseen paneutuminen uhkaisi hyvinvointivaltiota – vaikka asia on enemmänkin päinvastoin. Tosin minä en ainakaan usko, että poliittinen järjestelmä pystyy leikkaamaan toissijaisista menoista; julkiset menot kasvavat kaikkialla ja kestävyysvaje puretaan palveluiden ja tulonsiirtojen reaalimääräistä tasoa leikkaamalla. Kyvyttömyys tehdä vaikeita valintoja siis purkaa kestävyysvajeen ja rapisuttaa hyvinvointivaltiota. Tämä on se surkea vaihtoehto, jota kohden – ikävä kyllä – mennään.

]]>
Kirjoittaja: Tiedemies http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4671 Tiedemies Tue, 24 Mar 2015 10:51:25 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4671 Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa lyhentämällä työttömyys vähenisi ja menot putoaisivat. Käsittääkseni työllistymisessä näkyy aika moinen piikki siinä 500 päivän kohdalla. Jos lyhennettäisiin 400 päivään, niin ansiosidonnaisen kulut putoaisivat sen 20 prosenttia ja dynamiikka toisi vielä selvästi lisää. Asumistuen jäädyttäminen auttaisi aivan varmasti myös, etenkin jos toimeentulotukinormi mitoitettaisiin siten että toimeentulotuella nyt vaan ei asuta Helsingissä (muuten tässä olisi seurauksena vaan tulonsiirron siirtyminen taskusta toiseen) Lapsilisät pitäisi vähintään jäädyttää, voisi niitä laskeakin. Onhan noita paljon. Menojen marginaalisen lisäyksen painopiste pitäisi olla *nyt* sellaisissa asioissa jotka maksavat itseään takaisin, samaten juustohöylän pitäisi kohdistua, niiltä osin kun ne tulonsiirtoihin kohdistuvat, niihin tulonsiirtoihin joilla on negatiivinen kannustinvaikutus, kuten juuri ansiosidonnaiseen. Minusta näyttää siltä, että hallinnollisissa kuluissa on mielettömiä määriä ilmaa. Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa lyhentämällä työttömyys vähenisi ja menot putoaisivat. Käsittääkseni työllistymisessä näkyy aika moinen piikki siinä 500 päivän kohdalla. Jos lyhennettäisiin 400 päivään, niin ansiosidonnaisen kulut putoaisivat sen 20 prosenttia ja dynamiikka toisi vielä selvästi lisää.

Asumistuen jäädyttäminen auttaisi aivan varmasti myös, etenkin jos toimeentulotukinormi mitoitettaisiin siten että toimeentulotuella nyt vaan ei asuta Helsingissä (muuten tässä olisi seurauksena vaan tulonsiirron siirtyminen taskusta toiseen)

Lapsilisät pitäisi vähintään jäädyttää, voisi niitä laskeakin. Onhan noita paljon.

Menojen marginaalisen lisäyksen painopiste pitäisi olla *nyt* sellaisissa asioissa jotka maksavat itseään takaisin, samaten juustohöylän pitäisi kohdistua, niiltä osin kun ne tulonsiirtoihin kohdistuvat, niihin tulonsiirtoihin joilla on negatiivinen kannustinvaikutus, kuten juuri ansiosidonnaiseen. Minusta näyttää siltä, että hallinnollisissa kuluissa on mielettömiä määriä ilmaa.

]]>
Kirjoittaja: Juha http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4670 Juha Tue, 24 Mar 2015 09:27:12 +0000 http://blog.hse-econ.fi/?p=6519#comment-4670 Bengt Holmström (HS 24.3.2015) “ei usko, että tehostaminen olisi oikea keino pienentää julkisen sektorin kokoa, koska valtion ja kuntien tehtävät ovat hankalia… Tehostamispuheen sijaan Suomessa pitäisi miettiä, missä julkisen ja yksityisen sektorin rajan kuuluisi kulkea.” Missä kuljimme kerran… Bengt Holmström (HS 24.3.2015) “ei usko, että tehostaminen olisi oikea keino pienentää julkisen sektorin kokoa, koska valtion ja kuntien tehtävät ovat hankalia… Tehostamispuheen sijaan Suomessa pitäisi miettiä, missä julkisen ja yksityisen sektorin rajan kuuluisi kulkea.”

Missä kuljimme kerran…

]]>