Helsingin kaupunki on lähiaikoina myymässä ja vuokraamassa tavallista enemmän omakoti- ja pientalotontteja (ks. täältä). On hyvä, jos kaavoittamiseen on saatu vauhtia. Valitettavaa sen sijaan on, että tontit ilmeisesti jaetaan arpomalla, eikä korkeimpien tarjousten perusteella. Esimerkiksi helmikuussa kaupunki sai 844 hakemusta 70 vuokrattavalle tontille (ks. täältä). Kaikesta päätellen vuokrat asetetaan tarkoituksella reilusti markkinavuokria matalammiksi. Samalla tavoin kuntien omistamia tontteja myydään yksityisille ihmisille usein markkinahintoja selvästi halvemmalla.
Kuten monet ovat todenneet, kunnan omistaman tontin vuokraaminen tai myyminen alle markkinahinnan on yhteisen omaisuuden lahjoittamista yksityisille. Minusta on hämmästyttävää, että tällaista arpomalla suoritettua varallisuuden uudelleenjakoa pidetään yleisesti hyväksyttävänä semminkin kun on selvää, että edullisetkaan omakotitalotontit eivät mene erityisen pienituloisille ihmisille.
Perusteluna tällaiselle toiminnalle sanotaan usein, että kuntien tulee hillitä tontti- ja asuntohintojen nousua. Tämä perustelu on kuitenkin pielessä. On tietysti totta, että ne, joita arvonnassa onnistaa, saavat tonttinsa edullisesti. Markkinahinnat, eli ne hinnat jotka vähemmän onnekkaat kohtaavat, kuitenkin pikemminkin nousevat verrattuna tilanteeseen, jossa kunta myisi tai vuokraisi tonttinsa eniten tarjoaville.
Syy tähän on yksinkertainen. Osa niistä, jotka saavat tonttinsa edullisesti kunnan järjestämässä arvonnassa, tulevat ostaneeksi tai vuokranneeksi suuremman tontin kuin minkä he ostaisivat markkinahinnoilla. Osa niistä, jotka onnistuvat saamaan kunnalta tontin, ei kenties hankkisi omakotitonttia vapailta markkinoilta lainkaan. Näin ollen ne, jotka ovat eniten valmiita maksamaan tonteista joutuvat keskenään kilpailemaan entistä pienemmästä määrästä tontteja. Markkinahinnat siis nousevat.
Avainsanat: Asuntomarkkinat
Aihealueet: Julkinen talous, Kaupunkitalous
Jos ekonomistiamatööri on oikeassa ja tuo vaikuttaa käyttäytymiseen, tonttiarpajaiset ovat vieläkin huonompi ajatus: sehän kertoisi jonotuskustannuksista, ihmiset jäisivät vanhoihin, vääränlaisiin tai liian ahtaisiin tai väärässä paikassa sijaitseviin asuntoihinsa odottamaan arpajaisvoittoa, jolloin hyvinvointitappioita syntyy sitäkin enemmän.
Markkinat ovat tehokkain tapa jakaa tontit. Kukaan ei jää odottelemaan arpajaisvoittoja vaan kaikki voivat aina tehdä parhaan mahdollisen ratkaisun parhaana ajankohtana, ja tarjolla oleva, aivan liian vähäinen asunto- ja tonttimäärä, tulee mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
Teoriasi on mielenkiintoinen ja kai minun on myönnettävä, että tuollainenkin käyttäytymisvaikutus saattaa olla olemassa.
Se kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka markkinahinnat laskisivatkin kuvaamasti syystä johtuen, niin se ei nosta arvonnassa epäonnekkaiden hyvinvointia. Tonttejahan ei tule lisää.
Voiko kuitenkaan varmuudella sanoa, että markkinhinnat nousevat? Voihan ajatella niinkin, että nekin jotka ovat valmiita maksamaan tonteista keskimääräistä enemmän, ovat silti valmiita maksamaan vähemmän kuin silloin jos kunta ei tarjoaisi tontteja alihintaan.
Näin sen takia, että summa x tuntuu paljon kalliimmalta, jos mahdollsuus on saada sama tontti esim. puoleen hintaan (vaikkakin todennäköisyys on alle 10% yhden jaon osalta). Siispä kysyntäkäyrä laskee ja myös yksityisten tonttien markkihinnat laskevat.