Oli kiva lukea edellisen blogijuttuni (Helsingissä on kaupunkipula) inspiroima Lari Malmbergin juttu tänään Hesarista. Se mainittiin kolmossivulla otsikolla “Professori haluaisi tiiviin Helsingin”, mikä voi jättää melko harhaanjohtavan käsityksen, ainakin jos ei käy lukemassa alkuperäistä juttuani. Kaupunkimaisuuden kannalta hyödyllinen “tiiviys” on eri asia kuin koulun maantieteestä tuttu väentiheys. Se nimenomaan ei tarkoita sitä, että kaikki alueet kannattaisi rakentaa tiivisti—vaan sitä, että tiiviistä alueista kannattaisi tehdä tarpeeksi suuria ja yhtenäisiä—niin kuin viheralueistakin.