Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Hankenilla ja Helsinki GSE:ssä.
Suomen kansantaloutta koskevista talousennusteista on kirjoitettu viime aikoina paljon. Erityisesti on pohdittu yleiseen talouskehitykseen ja valtion verotulojen kehitykseen liittyvien ennusteiden osumatarkkuutta ja niiden käyttöä talouspoliittisessa päätöksenteossa.
Taantuman seurauksena työttömyys on lisääntynyt huolestuttavasti ja esimerkiksi Suomen Pankki arvioi hiljattain (ks. Euro & talous 4/2009), että suurin pudotus työllisyysasteessa saattaa euroalueella olla vielä edessä.
Työmarkkinoiden muutokset eivät kohtele kaikkia työntekijäryhmiä samalla tavoin. Koska työllisyystilanteen heikentyessä työmarkkinoihin ja -elämään heikoimmin kiinnittyneet ryhmät kärsivät siitä usein eniten, erityisesti nuorten työllisyystilannetta on perusteltua seurata tarkasti.
Ongelmien ratkaisu ja uusien ideoiden löytäminen on hankalaa, aikaavievää ja kallista. Ratkaisuja ja ideoita voi kuitenkin kierrättää eli ne ovat jaettavissa. Kertaalleen tuotettua ideaa voi - ainakin periaatteessa - soveltaa ja hyödyntää ilmaiseksi jokainen, joka saa sen tietoonsa.
Vain harvoilla meistä on mahdollisuus toteuttaa parhaitakaan oivalluksiaan, saati kehittää niitä esimerkiksi kohti kaupallisesti hyödynnettävää keksintöä. Useimmat ideoista ovat sitäpaitsi varmaankin lähinnä erilaisia arkielämää helpottavia oivalluksia. Miksipä emme siis kierrättäisi ideoitamme?
Rahoituskriisin seurauksena on ehdotettu – syystäkin – mitä erilaisempia sääntelyjärjestelmän uudistuksia. Viimeisimpänä Englannin keskuspankin pääjohtaja Mervyn King esitti, että tavallisia talletuksia vastaanottavien pankkien sijoitustoiminta tulisi rajata vain turvallisiin ja likvideihin arvopapereihin. Näin syntyisi eräänlainen ”kapea pankki” (narrow bank), joka olisi turvallinen ja joka tarjoaisi kuluttajille ja yrityksille vain peruspankkipalvelut, kuten talletus-, maksuväline- ja maksujenvälityspalvelut.
Vaikka kapea pankki kuulostaa varsin yksinkertaiselta ratkaisulta rahoitussektorin vakausongelmiin, se ei ole ongelmaton ehdotus. Tämä Tuomas Takalon kanssa yhteistyössä laadittu kirjoitus pohtii, miksi ei.
Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen yhteenlaskettu pääoma oli lokakuussa 52 miljardia euroa (ks. Finanssialan keskusliiton tiedote). Kotitaloudet ja yhteisöt ovat palanneet ja palaamassa rahastosijoittajiksi, sillä esimerkiksi ns. nettomerkinnät kotimaisten osakerahastojen rahasto-osuuksiin ovat olleet positiivisia kuluvan vuoden alusta asti.
Sijoittajien kannattaa olla valikoivia sijoitusrahastoja valitessaan ja peruskriittisiä niiden tuottamia tuottoja arvioidessaan. Myös sijoitettujen varojen perään kannattaa katsoa, useammastakin syystä.
Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan taloustieteessä sellaisia (taloudellisen tai muun) päätöksenteon tai toiminnan seurauksia, jotka vaikuttavat muihin osapuoliin mutta joita päätöksentekijä tai toimija itse ei halua tai voi ottaa huomioon.
Ulkoisvaikutukset voivat olla hyödyllisiä ja miellyttäviä (”ulkoishyödyt”) tai haitallisia ja epämiellyttäviä (”ulkoishaitat”).
Taloustieteessä julkishyödykkeellä tarkoitetaan tyypillisesti hyödykettä, jota pääsevät kuluttamaan kaikki, kun se on kertaalleen tuotettu. Julkishyödykkeelle on ominaista se, että sen tuottajan on hyvin vaikeaa estää (muita) ihmisiä hyötymästä siitä.
Vaikka lapset ovat tietysti kaikkea muuta kuin hyödykkeitä, lapsien hankkimisella ja heidän hyvällä kasvatuksella on ainakin jotain yhteistä julkishyödykkeiden tuotannon kanssa.
Kuinka makrotaloudelliset uutiset välittyvät rahoitusmarkkinoilla muodostuviin hintoihin? Reagoivatko esimerkiksi valuuttamarkkinat positiivisiin makrotaloudellisiin uutisiin eri tavoin kuin negatiivisiin uutisiin ja riippuuko markkinareaktioiden suuruus siitä, kuinka taloudessa yleisemmin menee?
Esimerkiksi näitä kysymyksiä on tutkittu tänään tarkastetussa KTM Helinä Laakkosen väitöskirjassa.
Kansantaloustieteen professori Paul Krugman (Princetonin yliopisto) sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon aluetaloustieteellisistä ja kansainvälistä kauppaa koskevista tutkimuksistaan.
Krugman on aktiivinen kirjoittaja ja esiintyjä, joka ottaa hyvin aktiivisesti kantaa taloustieteen tilaan ja harjoitettuun talouspolitiikkaan esimerkiksi roolissaan New York Times -lehden kolumnistina. Kenellekään on tuskin yllätys, että läheskään kaikki taloustieteilijät eivät ole yhtämieltä kuvasta, jonka Krugman antaa modernista taloustieteestä, saati hänen talouspoliittisista suosituksistaan.
Talouden elpymisestä on saatu jo useita merkkejä. Lyhyet markkinakorot ja siten monia asuntovelallisia kiinnostavien asuntolainojen viitekorot ovat kuitenkin yhä ennätyksellisen alhaalla.
Lyhyet markkinakorot eivät voi enää laskea merkittävästi, joten asuntolainojen viitekorkojen tulevaan kehitykseen liittyvä epävarmuus on epäsymmetristä: Viitekorkoihin ja asuntolainan viitekoron valintaan liittyvä riski ei niinkään ole lyhyiden viitekorkojen nousun mahdollisuus vaan se, milloin niiden nousu alkaa ja kuinka nopeasti ne nousevat kun nousuun käännytään.
Yhtenä syynä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ongelmiin ja näin ollen käsillä olevaan laskusuhdanteeseen on pidetty uusien rahoitusinstrumenttien monimutkaisuutta. Selvää ei kuitenkaan ole, mitä tällä monimutkaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miksi se on ongelma.
Tarvitaanko yrittäjiä ja uutta yritystoimintaa määrällisesti enemmän vai pitäisikö yrittäjyyden ja käynnistyvien yrityksien laatua pyrkiä nostamaan? Minkälaisella politiikalla alalle tuloon ja yrittäjyyteen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan?
Näitä kysymyksiä pohditaan professori Scott Shanen (Case Western Reserve University, Cleveland, Ohio, USA) uudessa artikkelissa “Why encouraging more people to become entrepreneurs is bad public policy“, joka julkaistiin alkukesästä Small Business Economics -aikakauskirjassa.
Altruisti on henkilö, joka auttaa muita ihmisiä pyyteettömästi. Hän tekee niin omasta tahdostaan ilman oman edun tavoittelua ja ilman odotusta vastavuoroisesta avusta.
Paternalisti on puolestaan henkilö, joka haluaa (tai ainakin haluaisi) “holhota” tai “ohjata” muita ihmisiä, silloinkin kun he eivät sitä pyydä tai halua. Paternalistisen toiminnan taustalla on ajatus, että ihmiset tekevät toisinaan virheitä, eivätkä he aina tiedä (ainakaan paternalistin mielestä), mikä heille on hyväksi. (lisää…)
Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon ns. pikavipeistä. Pikavipillä tarkoitetaan lyhytaikaista, vakuudetonta kulutusluottoa.
Otin osaa tähän keskusteluun sanomalehti Keskisuomalaisessa kirjoituksella “Keneltä pikalainojen ottajia suojellaan?“. Päädyin kirjoittamaan aiheesta, koska tähänastinen julkinen keskustelu pikalainoista on ollut varsin yksipuolista. Se on ollut lähinnä pikalainojen tarjoajia ja erityisesti näitä uusia luottotuotteita joko suoraan tai epäsuorasti jollain tavoin syyllistävää. Muitakin näkökulmia asiaan kuitenkin on.
Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, miten vaalirahoituksen ilmoitussääntöjä pitäisi kehittää. Keskustelu käynnistyi jo keväällä 2008, kun joillekin tuli (Timo Kallin, kesk., tunnustuksen seurauksena) yllätyksenä se, että vaalirahoituslakia rikotaan tietoisesti.
Jos on hetkeäkään pohtinut poliitikkojen ja heidän vaalikampanjoitaan rahoittavien motiiveja, (uudelleen)valinnan tärkeyttä poliitikoille, sekä sitä, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä ei rangaista, vaalirahoituslain - tai vähintäänkin sen hengen - tietoinen rikkominen ei voi kuulostaa kovin yllättävältä. (lisää…)
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on mielenkiintoinen virasto. Sen tehtävänä varmistaa, että valtion - eli siis meidän veronmaksajien - varoja käytetään ei ainoastaan lakeja noudattaen vaan myös tarkoituksenmukaisesti ja järkevästi.
VTV on hiljattain (10.6.2009) kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (eli TEO, joka on nykyisin osa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa eli Valviraa) ei ole noudattanut voimassa olevaa hankintalainsäädäntöä ja -ohjeistusta tehdessään mm. konsultointi- ja it-palveluhankintoja.