Kirjoittaja on makrotaloustieteen professori Helsingin yliopistossa ja Helsinki Graduate School of Economicsissa.
Euroalueen talouspolitiikan ongelma numero yksi on nollakorkorajoite (NKR). Tavanomaisen rahapolitiikan tie on kuljettu loppuun, sillä keskuspankki ei voi enää merkittävästi laskea ohjauskorkojaan. Keskuspankin asettamat lyhyet ohjauskorot ovat nyt nollan tuntumassa. Jos niitä laskettaisiin selvästi pakkasen puolelle, tallettajat nostaisivat pankkitileillä olevat rahansa seteleinä, sillä niille saa aina nollakoron.
Eläkeneuvotteluista tihkuvat uutiset ovat minusta hieman hämmentäviä ja vähän huolestuttaviakin. Enkä nyt viittaa vain siihen, että neuvottelijat ovat tiettävästi välillä istuneet iltaa aamuviiteen asti.
Tiedotusvälineet kertovat, että asumismenot kasvavat lähivuosina kotitalouksien tuloja nopeammin, että vuokra-asujien asumismenot kasvavat maltillisemmin kuin omistusasujien, ja että ero asumismenoissa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä on “jopa yli 1000 euroa kuukaudessa”. Uutiset perustunevat Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tiedotteeseen.
Julkisen talouden vahvistamiseksi tarvittavan eläkeuudistuksen suuntaviivat ovat selvillä. Jotta uudistuksella olisi merkittävä myönteinen vaikutus eläkejärjestelmän rahoitukseen, työuriin ja lopulta julkiseen talouteen, siihen tulisi sisältyä alimman vanhuuseläkeiän (tai ainakin ns. täyden eläkkeen ikärajan) nostaminen sekä osa-aikaeläkkeen ja työttömyysputken käytön rajoittaminen joko ikärajoja nostamalla tai etuuksia heikentämällä.
EKP:n julkilausuttu tavoite on pitää euroalueen vuotuinen inflaatio hieman alle kahdessa prosentissa. Siinä se on yleensä onnistunut hyvin, mikä on arvokas asia. Tänä vuonna inflaatio on kuitenkin painunut alle yhden prosentin.
Toki euroalueen inflaatio on toisinaan myös selvästi ylittänyt kahden prosentin rajapyykin. Inflaation täydellinen vakauttaminen on mahdoton tehtävä. Mutta nykyisessä taloustilanteessa inflaatiotavoitteen alittaminen on suurempi ongelma kuin sen vastaavan suuruinen ylittäminen normaaliaikoina. (lisää…)
Työeläkeyhtiö Ilmarinen kehuu tuoreessa lehdistötiedotteessaan alkuvuoden sijoitustuottojaan. Tiedotteen mukaan “alkuvuosi sujui hyvin: sijoitustuotto 3,0 prosenttia”, “Ilmarisen sijoitusstrategia näyttää toimivan herkästi vaihtelevilla markkinoilla” ja “osakkeista hyvä tuotto”. Epäselväksi vain jää, miksi Ilmarisessa ollaan tyytyväisiä.
Hesari julkaisi hiljattain (16.7.) ansiokkaan jutun tiiviin kaupunkirakenteen myönteisestä vaikutuksesta tuottavuudelle. Juttu perustui Heikki Loikkasen keväällä julkaisemaan raporttiin, jonka soisi kuuluvan kaikkien kaavoituksesta päättävien ihmisten kesälukemistoon.
Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
Talouskasvu pohjautuu pitkälti tuottavuuden kasvuun. Kansantalouden tuottavuuskasvu puolestaan syntyy kahden mekanismin välityksellä. Ensimmäinen on tuottavuuden kasvu yrityksissä.
Tuorein The Economist ylistää jälleen Pohjoismaita. Lehti näkee Pohjoismaat sekä tasa-arvon että taloudellisen tehokkuuden tyyssijana. Kuten the Economist korostaa, yksi Pohjoismaiden vahvuus on se, että ne eivät suojele yksittäisiä yrityksiä, vaikka ne olisivat kansallisesti tärkeitä. Kannattamattomien yritysten ja jopa kokonaisten toimialojen annetaan hävitä. Pohjoismaissa sosiaaliturva on ihmisiä, ei yrityksiä varten.
Pohjoismaita ihaillaan usein sillä perusteella, että ne onnistuvat yhdistämään korkean keskimääräisen elintason poikkeuksellisen tasaiseen tulonjakoon. Acemoglu, Robinson ja Verdier argumentoivat kuitenkin tuoreessa tutkimuksessaan ja VoxEU-kolumnissaan, että Pohjoismainen malli edellyttää suuria tuloeroja muualla. Elelemme mukavasti sen ansiosta, että amerikkalaiset suurten kannustimien ja tuloerojen siivittäminä kehittävät meitäkin hyödyttäviä uusia innovaatioita. Amerikkalaiset eivät voi valita pohjoismaista mallia, sillä sen jälkeen kukaan ei veisi teknologista kehitystä eteenpäin.
Antti Tanskasen johtama “makrovalvontatyöryhmä” esitti (monien muiden asioiden lisäksi), että Finanssivalvonnalle annetaan mahdollisuus määrätä asuntolainakatto, joka rajoittaa lainan suuruutta suhteessa asunnon hintaan. Lainakaton tavoitteena olisi hillitä kotitalouksien liialliseksi katsottua velkaantumista ja vaarallisen nopeaksi arvioitua asuntojen hintojen nousua.
Jos tarvitsette pikaisesti syyn juhlimiseen, niin muistutan, että yksityisalojen työeläkejärjestelmä täytti ihan hiljattain pyöreitä vuosia. Ensimmäiset työeläkelait tulivat voimaan 1.7.1962.
Nordea-pankin tutkimusjohtaja Aki Kangasharjun mielestä “kestävyysvajekeskustelussa työn tarjonnan lisäämisestä on tullut Suomessa kummallinen mantra” (HS 26.7.). Kangasharjun mielestä Suomessa pitäisi ennemmin keskittyä työn tuottavuuden kasvattamiseen. Hänen mukaansa työn tarjonnan lisääminen tarkoittaa, että työmarkkinoille tulee lisää lähinnä pienipalkkaisia ihmisiä, jotka tekevät alhaisen tuottavuuden töitä. Yksi korkean tuottavuuden työpaikka voi tuoda enemmän verotuloja kuin useampi matalapalkkainen työpaikka.
Ilmoitus päivän lehdessä: Helsingin kaupunki vuokraa 61 pientalotonttia Alppikylästä omatoimisille rakennuttajille. Tontteja on kahta kokoa. Pienemmissä on rakennusoikeutta 160 kerrosneliömetriä, mikä mahdollistaa vielä reilusti enemmän asuinneliöitä. Vuosivuokra on aluksi 1 600 euroa ja vuodesta 2017 eteenpäin 30 % enemmän.