Kirjoittaja toimii kansainvälisen kaupan professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella.
Kreikan kriisi on kirvoittanut erilaisia väitteitä EU-sääntöjen rikkomuksista, joille ei kuitenkaan löydy perusteita. Yksi näistä on, että EU-sopimukset kieltävät jäsenmaiden julkisten velkojen anteeksiannon, ainakin sellaisten, joissa velkaa ovat antaneet muut EU-maat tai instituutiot. (lisää…)
Kreikka ja Troikka ovat useaan otteeseen sopineet Kreikan lainojen ehtojen keventämisestä. Lainaehtojen keventäminen on kuitenkin täysin sama asia kuin lainojen anteeksianto, vaikka ne formaalisti erotetaankin toisistaan. Kreikan todellinen velkataakka on puolet nimellisestä, jos lainaehtojen keventäminen otetaan huomioon. Troikka harhauttaa EU-kansalaisia, koska se kieltäytyy hyväksymästä tätä, vaikka nykyisten kirjanpitosääntöjenkin mukaan sen pitäisi hyväksyä tosiasiallinen velkojen anteeksianto. (lisää…)
Saska Saarikoski (SS) käsitteli kolumnissaan (Kreikan kohtalo on Kreikasta kiinni, HS 11.6.2015) Kreikan kriisiä tavalla, jota on syytä kommentoida. Se oli hyvä esimerkki irrationaalisesta journalismista, jota näkee yhä enemmän. En ehtinyt kommentoida SS:n kirjoitusta tuoreeltaan, mutta sen jälkeenkin on samanlaista irrationalismia Suomenlahteen juoksutettu. (lisää…)
Tuleva pääministeri on ilmoittanut, että uuden hallituksen toimista kaikki kärsivät. On yksi taho, joka ei kärsi nytkään, rahoitussektori tietenkin. Sen pitäisi kärsiä, siitä kärsimyksestä me muut hyötyisimme. (lisää…)
Latviasta näyttää tulleen leikkausten kannattajien viimeinen puolustuslinja. Mutta mitä Latviassa on oikein tapahtunut talouskriisin jälkeen? Latvian julkiset menot ovat kasvaneet melkoista vauhtia ja on siellä vähän elvytettykin. (lisää…)
Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen muistio Suomen taloudesta on kirvoittanut keskustelua Suomen ja Ruotsin talouspolitiikkojen eroista. Yksi on jäänyt liian vähälle huomiolle: Ruotsin finanssipolitiikka on ollut elvyttävää samaan aikaan, kun Suomessa sitä on kiristetty. (lisää…)
Tämän aamun Vieraskynä-kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa valtiosihteeri sotkee taas käsitteitä, hän sekoittaa soppaan hallituksen politiikkapäätökset ja muut julkisten menojen ja väistää keskustelun siitä, mitkä julkisten menojen leikkausten vaikutukset ovat. Tosiasia on, että vuosina 2011-2014 Suomen hallitus on harjoittanut kireää finanssipolitiikkaa. Sen ja mahdollisten tulevien leikkausten vaikutuksista tulisi keskustella. (lisää…)
Auttaako julkisten menojen karsiminen vähentämään julkisen sektorin velkaantumista? Katsotaanpa, miten Hollannissa, pienessä euroalueen avotaloudessa, kävi. (lisää…)
Kreikan väite, että sen Troikan (EKP, EU:n komissio, IMF) kanssa sopima ohjelma on ongelma, ei ratkaisu, on tosi. (lisää…)
Thomas Pikettyn kirjasta on käyty monipuolista keskustelua, osin kiihkeätäkin. Nyt osa siitä, ja paremmasta päästä, on koottu yhteen. (lisää…)
Yhdysvaltojen keskuspankin FED aloittaessa rahapolitiikan määrällisen keventämisen (QE) Yhdysvalloissa elvytettiin myös finanssipolitiikan keinoin. Euroopassa tilanne on toinen, Euroopan Keskuspankin vihdoin aloittaessa samanlaisen ohjelman, jota FED noudatti, finanssipolitiikassa nyörejä vedetään tiukalle tai itse asiassa pidetään tiukalla ja tätä aiotaan jatkaa. Ei ole hyvä ajatus. (lisää…)
Olin jo päättänyt lopettaa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajan (HSPKT) kommentoinnin. Tänään hän (”Yrityksiä ei voi työntää rahalla”) kuitenkin vajosi sen verran syvälle, että on pakko sanoa jotakin. Ei sen vuoksi, että kirjoituksellani olisi mitään vaikutusta, mutta lievittää oloa näin keskellä synkeää säätä. (lisää…)
Sveitsin velkajarru on yksi esimerkki finanssipolitiikan säännöistä, melko huono (ei huonoin) sellainen. Mutta mitkä ovat hyviä sääntöjä? (lisää…)
Koska Sveitsin velkajarrusta on syntynyt keskustelua, lienee paikallaan käydä läpi ehdotusta. (lisää…)
Vanha tuttavani, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja (HSPKT), on jälleen (”Nopean toiminnan maat nousevat” HS 3.10) esittänyt mielenkiintoisia näkökohtia euroalueen talouksista, erityisesti sen kahdesta kriisimaasta, Espanjasta ja Irlannista. On siis jälleen tullut aika herätä, aiemmin kuin olin ajatellut, ja katsella, mitä tietoaineisto ja tutkimus hänen väitteistään sanovat. (lisää…)
Roope Uusitalo juuri tätä edeltävässä kirjoituksessaan kannattaa eläkeiän nostamista ja eläkeiän kytkemistä keskimääräisen elinajan odotteen kasvuun. Roopella on varmasti mielessään joku käsitys yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarista ja eläkeiän muutoksen vaikutuksista siihen, mutta sitä hän ei kerro, ellei sitten tämä kestävyysvaje ole se indikaattori. Tuntuisi oudolta, että olisi, sehän ei ainakaan suoraan millään tavalla kytkeydy mihinkään indikaattoriin, joka jollakin tavalla antaisi kokonaiskuvan kansalaisten hyvinvoinnista. (lisää…)