Suomi vaatii Kreikalta vakuuksia tulevaisuudessa sille myöntämilleen luotoille. Miten tämä vaikuttaa Kreikan velka-ongelmaan? (lisää…)
Suomi vaatii Kreikalta vakuuksia tulevaisuudessa sille myöntämilleen luotoille. Miten tämä vaikuttaa Kreikan velka-ongelmaan? (lisää…)
Yhä hankalammalta näyttävä euroalueen velkakriisin hoito väliaikaisiksi tarkoitettujen järjestelyjen kautta saattaa pysäyttää myös pysyväksi tarkoitettujen vakausmekanismien kehittämisen. Taloustieteilijä Paul De Grauwe perustelee kuitenkin tuoreessa (ja varsin yleistajuisesti kirjoitetussa) raportissaan selkeästi, miksi euromaat tarvitsevat välineitä toisten jäsenmaiden velanhoitokyvyn tukemiseen.
Euromaiden yhteisen kasvu- ja vakaussopimuksen tavoitteena on rajoittaa jäsenmaiden velkaantumista. Sopimuksessa on myös määritetty sanktiot maille, jotka sitä rikkovat.
Helsingin sanomissa oli maanantaina (HS 28.6.) uutinen Valtiovarainministeriön taloustieteellisestä neuvostosta ja sen toiminnasta. Lehti jatkoi tiistaina aiheesta pääkirjoituksessaan otsikolla “Professorit eivät ole paperinukkeja” ja viittasi siihen jutussaan “Tietoa käytetään valikoiden” (HS 29.6.). Aihetta käsiteltiin tänään myös YLE 1:en Aamu-Tv:ssä.
Suomi on pieni avotalous, jolle kansainvälinen kauppa ja kansainväliset sijoitukset ovat tärkeitä. Hyvät kauppasuhteet edistävät molempia.
Ohjaako se, miten paljon luotamme toisiin maihin ja niiden kansalaisiin ulkomaankauppaa, vientiä ja kansainvälisiä sijoituksia?
Ydinvoimapakettia on myyty hyvinvointivaltion pelastushankkeena, joka synnyttää uuden kasvun ja kukoistuksen kauden. Todellisuudessa pakettia voi luonnehtia Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kanslerin sanoin (Matti Lehti/Avista 2/2009):
“Teollisuus on uusi maatalous”.
Tässäkin blogissa on keskusteltu siitä, miten hyvinvointia voidaan mitata ja miten eri maiden tilaa voidaan verrata toisiinsa. Monissa, ilmeisesti useimmissa hyvinvointimitoissa yhtenä osamittarina on bruttokansantuote asukasta kohden. Mutta miten eri maiden bruttokansantuotteita edes voidaan verrata toisiinsa? (lisää…)
Yhdysvalloissa käydään aktiivista ja monipuolista keskustelua maan tulevasta talouskehityksestä ja erityisesti inflaatiosta ja nopeasti kasvaneen julkisen velan hoitamisesta.
Tällä hetkellä inflaation kiihtymisestä Yhdysvalloissa ei ole merkkejä. Tavanomaiset inflaatio-indikaattorit eivät kuitenkaan ole kovinkaan hyödyllisiä, jos inflaation annetaan tietoisesti nopeutua julkisen velan hoitamiseksi ja sen reaalisen arvon alentamiseksi.
Kuten kaikki tietävät, Kreikan julkinen talous on epätasapainossa. Mutta kuinka pahasti se on epätasapainossa ja miten sitä arvioidaan?
Suomen Pankin viestintäpäällikön Mika Pösön Vieraskynä-kirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomien taloussivuilla kannattaa lukea. Kirjoitus on lyhyt ja selkeä kuvaus siitä, miksi lyhyimmät euribor-korot ovat EKP:n ohjauskorkoja alhaisempia ja miten pankkien poikkeuksellinen likviditeetinkysyntä (ja keskuspankkien viimeaikaiset toimet finanssikriisin ratkaisemiseksi) ovat vaikuttaneet euribor-korkojen määräytymiseen.
Mielenkiintoista on myös pohtia, miten euribor-korkojen poikkeuksellisen alhainen taso vaikuttaa siihen, kuinka korkojen aikarakennetta (eli ns. tuottokäyrää) pitäisi tulkita.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tulotaso henkeä kohden on nyt samalla tasolla kuin se oli 1960-luvun lopulla. Maanosa ei kuitenkaan ole ollut pysähdyksissä. Se kasvoi nopeasti 1950- ja 60-luvuilla, mutta talous ja yhteiskunta kokonaisuutena romahti 1970-luvulta alkaen. 1990-luvun lopulta alkaen se on kuitenkin kasvanut nopeasti. Onko kasvu nyt pysyvää? (lisää…)
Kirjoitin aikaisemmin Ranskan liikkeelle laskemista reaalibondeista ja noin viiden vuoden reaalikoroista. Ranska laskee aika ajoin liikkeelle myös usean vuosikymmenen päästä erääntyviä reaalibondeja. Niiden hintojen perusteella saadaan vastaavasti tietoa hyvin pitkistä reaalikoroista.
Suomen kansantaloutta koskevista talousennusteista on kirjoitettu viime aikoina paljon. Erityisesti on pohdittu yleiseen talouskehitykseen ja valtion verotulojen kehitykseen liittyvien ennusteiden osumatarkkuutta ja niiden käyttöä talouspoliittisessa päätöksenteossa.
Näin joulun alla tuntuu asianmukaiselta muistuttaa siitä viisaudesta, että raha ei tuo onnea, vaan onnea tuo ne tavarat ja palvelut, joita rahalla saa. Tämä perustelee samalla sen, miksi reaalikorkojen pitäisi olla monien päätösten kannalta paljon tärkeämpiä kuin nimelliskorkojen.
Hallitusta on viime aikoina monelta taholta syytetty siitä, että sen elvytyspolitiikka perustuu liiaksi veronalennuksiin ja liian vähän julkisen kulutuksen ja investointien lisäämiseen. Veronalennusten katsotaan olevan tehottomia, koska kuluttajat säästävät suuren osan veronalennuksistaan.
Hyvä että talouden mittareiden kuten BKT:n puutteista keskustellaan. Mittarin valinta on kuitenkin samalla tavoitteiden valintaa, joten mittarin valinta ei ole tekninen kysymys, jonka esimerkiksi tilastoviranomainen voi hoitaa.