Taloustiedettä on syytetty siitä, että se tarjoaa bruttokansantuotetta (BKT) hyvinvoinnin indikaattoriksi. Sen vajavaisuutta on sitten korjattu tarjoamalla indeksejä, joissa useimmissa bruttokansatuote on yhä mukana, mutta sen lisäksi erilaisia koulutustason, terveyden ja ympäristöntilan indikaattoreita. Näiden indeksien avulla ei kuitenkaan voida ratkaista niitä ongelmia, joita niiden väitetään ratkaisevan. (lisää…)
Neuvostojärjestelmän romahdettua kapitalismille vaihtoehtoisten järjestelmienkin suunnittelijat hyväksyvät ajatuksen (kilpailullisista) markkinoista talouden pohjana. Kysymys, onko markkinatalous mahdollinen ilman kapitalismia, on ajankohtainen, onhan nykykriisikin osoitus siitä, että vallitsevassa järjestelmässä on ongelmia. Tähän vastaamiseksi täytyy kysyä, mitä kapitalismi on. (lisää…)
Kansantaloustieteen professori Paul Krugman (Princetonin yliopisto) sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon aluetaloustieteellisistä ja kansainvälistä kauppaa koskevista tutkimuksistaan.
Krugman on aktiivinen kirjoittaja ja esiintyjä, joka ottaa hyvin aktiivisesti kantaa taloustieteen tilaan ja harjoitettuun talouspolitiikkaan esimerkiksi roolissaan New York Times -lehden kolumnistina. Kenellekään on tuskin yllätys, että läheskään kaikki taloustieteilijät eivät ole yhtämieltä kuvasta, jonka Krugman antaa modernista taloustieteestä, saati hänen talouspoliittisista suosituksistaan.
Yksi talouspolitiikan suurista ongelmista on se, että valtiolla on kyky tehdä lyhyellä aikavälillä taloutta kohentavia mutta pidemmän päälle haitallisia toimia. Perinteisesti tärkein näistä tempuista oli kyky painaa rahaa. Painotuoreilla seteleillä voi ostaa äänestäjille kaikenlaista kivaa - lasku lankeaa vasta myöhemmin laukkaavan inflaation muodossa. (Keskivertoäänestäjä kun seuraa enemmän lompakkoaan kuin M2:ta.) Modernimpi versio tästä tempusta on suhdannetilanteeseen nähden liian alhaiset ohjauskorot.
Poliitikot eivät halua ydinsähköstä Suomen seuraavaa vientihittiä. Suomeen halutaan ydinvoimaa vain sen verran lisää, että energiaomavaraisuus taataan. Mutta onko laitosten sijainnilla taloudellista merkitystä, jos sähkön tukkumarkkinat ovat hyvin integroituneet? Onko Suomen talouden kannalta yksi ja sama sijaitseeko 1-3 uutta ydinvoimala täällä vai siirtolinkin päässä Ruotsissa tai Baltiassa?
(lisää…)
Talouden elpymisestä on saatu jo useita merkkejä. Lyhyet markkinakorot ja siten monia asuntovelallisia kiinnostavien asuntolainojen viitekorot ovat kuitenkin yhä ennätyksellisen alhaalla.
Lyhyet markkinakorot eivät voi enää laskea merkittävästi, joten asuntolainojen viitekorkojen tulevaan kehitykseen liittyvä epävarmuus on epäsymmetristä: Viitekorkoihin ja asuntolainan viitekoron valintaan liittyvä riski ei niinkään ole lyhyiden viitekorkojen nousun mahdollisuus vaan se, milloin niiden nousu alkaa ja kuinka nopeasti ne nousevat kun nousuun käännytään.
Tavanomaisessa talouden suhdannevaihteluita kuvaavassa mallissa niin taantumien kuin nousukausienkin vaikutus on siinä mielessä tilapäinen, että kokonaistuotanto palaa lopulta taantumaa tai nousukautta edeltäneelle kasvu-uralleen. Tällainen malli siis ennustaa, että jossakin vaiheessa (ehkä joskus vuonna 2020) tulomme tulevat olemaan jokseenkin yhtä suuret kuin mitä ne olisivat olleet ilman kriisiäkin. Tämä on tietysti mahdollista vain siten, että laman jälkeen talous kasvaa jonkin aikaa pitkän ajan keskimääräistä kasvuvauhtia nopeammin. (lisää…)
Rahoitusmarkkinoilta alkanut talouskriisi on saanut monenlaisten vaihtoehtoliikkeiden kannattajat uskomaan, että kaikki heidän ideansa ja kritiikkinsä on nyt validoitu.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa libertariaanit. Libertarismin taustalla on käsitys siitä, että kaikki valtion puuttuminen talouteen on haitallista. Pankkikriisi johtuu valtion takuista, säätelystä, ja rahapolitiikasta. Johtopäätös kriisistä on sama kuin kommunisteilla, eli että sekatalous on tiensä päässä.
Kirjoitin aikaisemmin Viron kruunun devalvaatiopaineista ja virolaisten kotitalouksien eurolainoista. Tämän päivän Hesarissa Latvian valtiovarainministeri kertoo, että Latvia, jonka talous on vielä huonommassa jamassa kuin Viron, ei tule devalvoimaan valuuttaansa. (lisää…)
Poliittinen oppositio ja monet ekonomistitkin ovat arvostelleet hallituksen elvytyspolitiikkaa siitä, että se painottuu liiaksi veronalennuksiin ja sisältää liian vähän välittömästi työllistäviä julkisia investointeja. Tälle kritiikille on hyvät perusteet. (lisää…)
Usein kuulee toistettavan, ikään kuin loogisena itsestäänselvyytenä, että talouskasvu ei voi jatkua ikuisesti. Tämä näkemys perustuu väärinkäsitykseen siitä mitä talouskasvu on, eli siitä mitä BKT:lla ja sen muutoksilla pyritään mittaamaan.
Vuotta 2009 koskevia talousennusteita on päivitetty poikkeuksellisen paljon. Vaikka talouden “vapaa pudotus” alkaa toivottavasti olla ohi, vieläkään ei ole selvää, onko suhdanteen pohja jo nähtävissä.
Suomen talous on vain harvoin kokenut niin voimakkaan äkkijarrutuksen kuin se, jonka olemme tänä vuonna kokeneet.
Viron valtiovarainministeri on joutunut hiljattain sanomaan suomalaisellekin medialle, että Viro ei tule devalvoimaan valuuttaansa. Tällaisen lausunnon uutisoiminen on sikäli vähän erikoista, että virolainen ministeri ei missään tilanteessa voisi muuta kuin kieltää kaikki devalvaatioaikeet.
Kannustimilla on merkitystä, lähes kaikki taloustieteellinen tutkimus perustuu tälle ajatukselle. Paitsi, että ajatukselle löytyy tieteellistä tukea, meidän kaikkien arkipäiväiset kokemuksetkin kertovat samaa. Ei tarvitse katsoa kuin mitä huoltoasemilla tapahtuu, kun bensaveron tulevasta noususta ilmoitetaan. Edes jääkiekon MM-kisat eivät saisi raavaita miehiä pysymään sohvalla, jos he kuulevat bensan kallistuvan, kellareista heitetään pois siemenperunatkin, jotta bensakanistereille saadaan tilaa. (lisää…)
Talousyksikkö nimeltä Suomi on kasvattanut tuotostaan keskimäärin 2,7 prosentin vuosivauhdilla henkeä kohden pitkällä aikavälillä. Taloudellinen hyvinvointi BKT:n tasolla mitattuna on kasvanut noin 14-kertaiseksi sadan vuoden aikana.
Elvytyksen järkevyys nykyisessä suhdannekuopassa riippuu osittain siitä uskommeko paluuseen trendin mukaiselle kasvu-uralle.
Makroennusteita Suomelle laativat tutkimus- ja ennustelaitokset ovat laskeneet bruttokansantuotteen kasvuennustetta vuodelle 2009 useita kertoja. Helmikuun alun jälkeen julkistetuista ennusteista laskettuna keskiarvo- eli ns. konsensusennuste on noin −4.3%. Vielä viime syyskuussa vastaava konsensusennuste oli noin +1.6%.
Talouden suhdannekäänteet tuntuvat tulevan varsin usein yllättäen. Yhtä ainoaa selitystä sille tuskin on. Yksi niistä saattaa kuitenkin olla muita mielenkiintoisempi.