Kirjoittaja on makrotaloustieteen professori Helsingin yliopistossa ja Helsinki Graduate School of Economicsissa.
USAn liittovaltion suuri budjettivaje on nostanut siellä jälleen esiin kysymyksen arvonlisäverosta. Yhdysvallat on ainoa OECD-maa, jossa ei ole käytössä arvonlisäveroa. Sen sijaan siellä on käytössä paljon kömpelömpi, osavaltiokohtainen myyntivero (”sales tax”), jonka fiskaalinen merkitys on melko pieni.
Kirjoitin muutama viikko sitten kiinteistöveroon kaavaillusta energiaporrastuksesta. Asiaa selvittänyt työryhmä julkaisi tänään raporttinsa. Se on hämmentävää luettavaa, erityisesti ottaen huomioon, kuinka voimakkaasti asuntoministeri ajoi ideaansa julkistamistilaisuuden jälkeen.
Taloustieteessä eläkevakuutuksella (life annuity) tarkoitetaan vakuutusta, joka antaa taloudellista turvaa pitkää elinikää vastaan. Lakisääteiset eläkkeemme ovat tällainen vakuutus, sillä jokainen saa työ- ja kansaneläkettä kuolemaansa saakka. Hyvin vanhaksi elävä nostaa siten maksamiinsa eläkemaksuihin verrattuna elämänsä aikana paljon enemmän eläkettä kuin keskimääräistä nuorempana kuoleva.
Hallitus on linjannut siirtävänsä verotuksen painopistettä kulutusverotuksen suuntaan. Arvonlisäveroa tullaan luultavasti korottamaan ja mahdolliset veronalennukset kohdistetaan jatkossa työtulojen verotukseen. Monet ovat tässä yhteydessä ilmaisseet huolensa tulonjakovaikutuksista. Huoli perustuu ilmeisesti ennen kaikkea siihen, että arvonlisäveroprosentti on sama pieni- ja suurituloiselle. (lisää…)
Asuntoministeri Vapaavuori ajaa kiinteistöveron porrastamista rakennuksen energiatehokkuuden mukaan (ks. täältä). Ajatus siis on, että tulevaisuudessa energiatehokkaiden rakennusten kiinteistövero on matalampi kuin energiasyöppöjen.
Tarkoitus on varmasti hyvä. Kotitaloudet ovat EU:n hiilidioksidipäästökaupan ulkopuolella ja siksi niiden päästöjä on rajoitettava erityistoimin. Kiinteistöveron porrastaminen on kuitenkin huono keino.
Tavanomaisessa talouden suhdannevaihteluita kuvaavassa mallissa niin taantumien kuin nousukausienkin vaikutus on siinä mielessä tilapäinen, että kokonaistuotanto palaa lopulta taantumaa tai nousukautta edeltäneelle kasvu-uralleen. Tällainen malli siis ennustaa, että jossakin vaiheessa (ehkä joskus vuonna 2020) tulomme tulevat olemaan jokseenkin yhtä suuret kuin mitä ne olisivat olleet ilman kriisiäkin. Tämä on tietysti mahdollista vain siten, että laman jälkeen talous kasvaa jonkin aikaa pitkän ajan keskimääräistä kasvuvauhtia nopeammin. (lisää…)
Ruoan alv-alennuksesta puhuttaessa todetaan toisinaan, että vaikka alennuksen laskennallinen vaikutus verotuloihin on noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, todellinen verotulomenetys on alennuksen “dynaamisten” vaikutusten vuoksi selvästi pienempi. Dynaamiset vaikutukset syntyvät siitä, että ruoan alvin alentaminen kasvattaa työllisyyttä ja tuotantoa parantamalla työnteon kannustimia (samalla työpanoksella saa ostetuksi aikaisempaa enemmän tai parempaa ruokaa) ja lisäämällä kuluttajien ostovoimaa. Lisääntynyt tuotanto puolestaan lisää jokseenkin kaikkien verojen tuottoa. Lisäksi lisääntynyt työllisyys vähentää julkisia menoja ainakin työttömyyskorvausten osalta. (lisää…)
Matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestö MaRa vaatii ravintolapalveluiden arvonlisäverokannan laskemista syksyllä samalla kun elintarvikkeiden arvonlisäverokantaa lasketaan. Kaupasta ostetun ruoan arvonlisävero on jo nyt matalampi kuin ravintolaruoan ja ero kasvaa entisestään lokakuussa, jolloin elintarvikkeiden arvonlisäverokannan on määrä laskea nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin. Hallitus ei ole ainakaan vielä tehnyt eduskunnalle esitystä ravintolapalveluiden arvonlisäverokannan laskemisesta.
Helsingin kaupunki on lähiaikoina myymässä ja vuokraamassa tavallista enemmän omakoti- ja pientalotontteja (ks. täältä). On hyvä, jos kaavoittamiseen on saatu vauhtia. Valitettavaa sen sijaan on, että tontit ilmeisesti jaetaan arpomalla, eikä korkeimpien tarjousten perusteella. Esimerkiksi helmikuussa kaupunki sai 844 hakemusta 70 vuokrattavalle tontille (ks. täältä). Kaikesta päätellen vuokrat asetetaan tarkoituksella reilusti markkinavuokria matalammiksi. Samalla tavoin kuntien omistamia tontteja myydään yksityisille ihmisille usein markkinahintoja selvästi halvemmalla.
Nordean mukaan suomalaisten “asunnon ostokyky” on nyt “lähes ennätyshyvä” - viimeksi se oli tyypillisellä helsinkiläisellä kotitaloudella yhtä hyvä vuonna 1996. Mitä tästä voi päätellä? Se tiedetään, että vuoden 1996 jälkeen asuntojen hinnat nousivat monta vuotta nopeasti. Kääntyvätkö asuntohinnat siis taas nousuun? (lisää…)
Kirjoitin aikaisemmin Viron kruunun devalvaatiopaineista ja virolaisten kotitalouksien eurolainoista. Tämän päivän Hesarissa Latvian valtiovarainministeri kertoo, että Latvia, jonka talous on vielä huonommassa jamassa kuin Viron, ei tule devalvoimaan valuuttaansa. (lisää…)
Poliittinen oppositio ja monet ekonomistitkin ovat arvostelleet hallituksen elvytyspolitiikkaa siitä, että se painottuu liiaksi veronalennuksiin ja sisältää liian vähän välittömästi työllistäviä julkisia investointeja. Tälle kritiikille on hyvät perusteet. (lisää…)
Viron valtiovarainministeri on joutunut hiljattain sanomaan suomalaisellekin medialle, että Viro ei tule devalvoimaan valuuttaansa. Tällaisen lausunnon uutisoiminen on sikäli vähän erikoista, että virolainen ministeri ei missään tilanteessa voisi muuta kuin kieltää kaikki devalvaatioaikeet.
Kaikille lienee selvää, että valtio velkaantuu lähivuosina. Siitä, kuinka suuri ongelma se on, on eriäviä mielipiteitä. Valtiovarainministeri Kataisen mukaan Suomen velkaantumistahti on niin kova, että merkittävään lisäelvytykseen ei ole varaa ainakaan ilman, että samalla päätetään keinoista, joilla julkinen talous tasapainotetaan tulevaisuudessa.
Könttäsummaverolla tarkoitetaan taloustieteessä veroa, jonka suuruuteen verotettava ei itse voi vaikuttaa millään tavalla. Ehdotettu mediamaksu on hyvin lähellä könttäsummaveroa. Toisin kuin nykyisestä tv-lupamaksusta, sen maksamista ei voi välttää luopumalla televisiosta. Se olisi ilmeisesti myös täysin riippumaton esimerkiksi kansalaisen ansiotuloista, varallisuudesta tai kulutuksen määrästä.
Helsingin Sanomat (11.4) nosti näyttävästi esille huippujohtajien suuret työeläkkeet. Kuten jutussa kerrottiin, työeläkkeissä ei ole Suomessa kattoa vaan eläke voi nousta työuran tulojen mukana kuinka korkeaksi tahansa. Useimmissa muissa EU-maissa tilanne on toinen: lakisääteisten eläkkeiden karttumista ja määrää rajoitetaan eri tavoin.
Olisiko Suomessakin syytä harkita eläkekattoa? Eläkekatolla olisi sekä tulonjakovaikutus että työntarjontaan liittyviä kannustinvaikutus. Molemmat riippuvat siitä, miten katto toteutettaisiin.