Kirjoittaja toimii mikrotaloustieteen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella.
Asunnon ostaja maksaa nykyisin 1.6% ja kohta 2% varainsiirtoveron asunnon velattomasta hinnasta. Tämä asunnon vaihtamiseen kohdistuva “muuttovero” on harvinaisen typerä tapa kerätä verotuloja. Tässä tyhmyydessä yhdistyvät sekä taloudellinen tehottomuus että epäoikeudenmukaisuus. Veron voisi kuitenkin helposti korjata budjettineutraalilla muutoksella, johon palaan kohta. Muutoksen jälkeen veron määrä riippuisi vain asunnon hinnasta, ei siitä kuinka usein joutuu muuttamaan.
Eilen päättyneiden jääkiekon MM-kisojen lippujen hinnoittelu herätti paljon valitusta, ja itse buuatuksi joutunut Jääkiekkoliiton pj Kalervo Kummola totesi hinnoittelun epäonnistuneen. Epäilen, ettei sama määrä valitusta olisi järjestäjiä paljoa hetkauttanut, jos katsomot olisivat olleet täynnä. (lisää…)
Maineikas matemaatikko Timothy Gowers käynnisti tammikuussa boikotin Elsevier-kustantamon journaleita vastaan. Gowersin perusteluihin voi tutustua hänen blogissaan. Hänen neljästä pointistaan tärkein eli Elsevierin journalien korkea hintataso on pätevä valituksen aihe. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin Gowersin kakkospointtiin, siihen että Elsevier käyttää nippuhinnoittelua. Eli siihen, että kirjastojen täytyy käytännössä valita tilattavat lehdet isoista lehtinipuista, sen sijaan että lehdet valittaisiin “yksi kerrallaan.” (lisää…)
Helsingin kaupunki on viime vuosina myynyt tontteja kovan rahan asuntojen rakennusmaaksi erikoisella tarjouskilpailu-menetelmällä. Rahamääräisten tarjouksien sijasta kaupunki pyytää tarjoukset prosentteina asuntojen lopullisesta myyntihinnasta. Esimerkiksi Saukonpaadessa rakenteilla oleva rantatontti on aiemmin myyty 33,17% provisiolla Lemminkäisen tytäryhtiölle.
Kun Helsingin maapolitiikasta on kyse, niin pakko heti alkuun todeta että parempi myydä kuin lahjoittaa. Myyntitapa vain on huonosti harkittu. (lisää…)
Paul Krugmanin käppyrä Suomen ja Ruotsin valtionlainojen korkojen eriytymisestä raportoitiin Suomessa monesta tuutista. (Alkuperäinen juttu täällä, ja vielä alkuperäisempi täällä). Tiivistelmä: valtioiden pitkät korot olivat samalla tasolla kunnes keväästä lähtien Ruotsin ovat olleet laskussa ja Suomen nousussa, huolimatta molempien yhtä hyvistä fundamenteista. (lisää…)
Edellisten hallitusten hajasijoituspäätösten vaikutukset alkavat vähitellen selvitä. Hesarissa esitetyn arvion mukaan alle 10% vanhoista työntekijöistä on siirtynyt virkansa perässä uuteen toimipaikkaan. Harvan organisaation toiminnan laatu kestää sen, että 80-90% väestä ottaa lopputilin.
Toisaalta myös yksityiset yritykset siirtävät joskus toimintojaan syjemmälle, esimerkiksi halvemman tonttimaan perässä. Liikepankit ovat paljolti siirtäneet back-office toimintonsa pois kalliista keskustoista.
Oman kunnan katoaminen kartalta voi olla monella tapaa harmillista. Kuntaliitoksiin liittyy konkreettisia huolia, eivätkä kaikki ehdotetut kuntaliitokset välttämättä ole kannattavia. Mutta silloin kun järkisyyt puoltavat liitosta, niin olisi sääli jos tunnesyyt olisivat esteenä yhdistymiselle. Kuntaliitokset pitäisi pystyä järjestämään siten, että paikallistuntoon liittyvät “aineettomat” hyödykkeet voitaisiin yhä tuottaa pienempien paikkakuntien tasolla. Tämä olisi mahdollista aivan minimaalisin kustannuksin.
Suomessa pidetään selvänä, että verojen maksaminen on sääntö eikä poikkeus. Optimistisen tulkinnan mukaan täällä on yhteiskuntamoraali on korkealla. Verot maksetaan kun kerta muutkin maksavat, ja rötöstelijöitä paheksutaan. Raadollisempi tulkinta on, että kun vain harvat fuskaavat niin fusku pistää silmään ja kiinnijäämisen riski on suuri. Optimistisen ja raadollisen tulkinnan ero on lähinnä terminologinen.
Taloustieteen termein voidaan sanoa, että tilanteessa on useita tasapainoja. (lisää…)
Annalla on omenoita, hän haluaisi perunoita. Bertalla on perunoita, hän haluaisi omenoita. Vaihtamalla Annan omenoita Bertan perunoihin molempien hyväksymään hintaan molempien hyvinvointi kohenee. Vaihtosuhde p = omenoita-per-peruna on hinta. Jossain erikoistapauksessa se voisi olla vaikka p=1, mutta siinä hinnassa ei ole mitään mystistä.
Klassinen sijoitusvinkkihuijaus toimii näin. Huijari lähettää joukolle sijoittajia ilmaisen vinkin, esim jonkin osakkeen noususta tai laskusta, tai jonkin tasaiseksi ennakoidun jalkapallo-ottelun voittajasta. Puolelle porukasta laitetaan vinkki yhdestä, toiselle puolelle toisesta tuloksesta. Seuraavalla kierroksella huijari lähettää uuden vinkin niille, joiden aiemmin saama vinkki kävi toteen.
Kirjoitin viime vuonna empiirisestä fysiognomiasta. Jutussa viitattiin mm. Daniel Hamermeshiin (U Texas-Austin), jonka artikkelissa “Beauty and the Labor Market” (American Economic Review, 1994) osoitettiin mm, että ulkonäön ja tulojen yhteys ei ole ulkonäön ja perhetaustan välisen yhteyden sivutuote, mitä oli aiemmin epäilty.
Hamermesh pitää torstaina 5.5. yleisöluennon aiheesta ulkonäön vaikutus tulohin, ja TTY tarjoaa kahvit. Helsingin yliopiston päärakennus, sali 5, klo 16:00. Lisätietoa.
Vaaleja tai mitä tahansa äänestystä voi ajatella kahdella äärimmäisellä tavalla. On eturyhmien välistä nollasummapeliä. Ja on informaation aggregoimista. Yleensä kyse on jossain määrin molemmista.
Tietokirjailija Bill Brysonin uusin teos, At Home: a Short History of Private Life, on epätavallinen kirja taloushistoriasta. Näkökulma on virkistävä, ja tyylinä siellä täällä harhaileva, mutta viihdyttävä paketti. Bryson on journalisti eikä historioitsija, ja onkin fiksusti kirjoittanut omiin vahvuuksiensa nojaten. Sujuvastikin kirjoitettu tietokirja menee helposti pilalle, jos sen kirjoittaja yrittää samalla myydä jotain omaa suurta näkemystään historian syistä ja seurauksista. Brysonilla ei ole suurta näkemystä, eikä hän edes pyri systemaattisesti kattamaan kotitalouden kaikkia osa-alueita.
Peliteoriassa on useita “kanonisia” perustapauksia, joista tunnetuin lienee tässäkin blogissa useasti mainittu vangin dilemma. Eräs toinen peruspeli on näännytystaistelu. Tässä esimerkki.
Kaksi yritystä tuottaa hienopaperilaatua, jonka kysyntä on laskenut niin, että markkinoille mahtuu enää vain yksi yritys. Jos molemmat vielä tuottavat paperia, niin molemmat tekevät 5 miljoonaa tappiota. Jos toinen yritys sulkee, niin jäljelle jäävä saa 3 miljoonaa voittoa. Markkinoilta poistuva yritys tekee aina nollatuloksen. (lisää…)
Olipa kerran kaupunki nimeltä Hölmölä, jonka asukkaat kävivät autoillaan töissä naapurikaupungissa. Nopeuttaakseen ajomatkaa hölmöläiset päättivät rakentaa ohitustien. Matka pitkin vanhaa tietä kesti aina 20 minuuttia, mutta ohitustietä pitkin se sujuisi jopa 5 minuutissa. Ohitustien matka kuitenkin hidastuisi minuutilla jokaista tuhatta autoa kohti, jos sen käyttäjämäärä ylittäisi 5000. Hölmöläisiä on 25 000 ja kaikilla oma auto.
Kysymys. Kuinka paljon ohitustie lyhentää hölmöläisten keskimääräistä matka-aikaa?
Työmatkani varrella on erään rakennuksen kohdalla jo pitkään ollut varoituskyltti oranssine kartioineen. Kyseinen kohta ei ole sen liukkaampi tai vaarallisempi kuin lähistön muut alueet. Ilmeisesti on helpointa jättää kyltti siihen koko talveksi, tai miksei vaikka koko vuodeksi. Turvallisuus ennen kaikkea, vai miten? Nyt jos tuo kohta muuttuisi vaaralliseksi, niin ei sitä ainakaan kyltin perusteella enää huomaisi. Ja sitten kun varoituskylttejä on tarpeeksi monessa paikassa, niin ei niihin kiinnitä enää huomiota missään muuallakaan.